Akse Petterssonin Joitakin keskusteluja merkityksestä. Kylläpä nauratti ja pöllämystytti 26.11.2023 Q-teatterilla

Akse Petterssonin Joitakin keskusteluja merkityksestä. 

Kylläpä nauratti ja pöllämystytti 26.11.2023 Q-teatterilla. Mitään en menosta ymmärtänyt, mutta kaikki tuntui niin tutulta. Jos tämä keskusteli sen elokuvan kanssa, johon viitattiin, niin löysin kolme tasoa. Kirjoitan niistä

Tänään olin kutsuvieraana myös teatterissa, Linnanmäellä, Suomen komediateatterilla oli vähintäänkin koskettava näytelmä Sekunnit ennen kaatumista

Tänään olin kutsuvieraana myös teatterissa, Linnanmäellä, Suomen komediateatterilla oli vähintäänkin koskettava näytelmä Sekunnit ennen kaatumista (Teatteriesitys sairastumisesta ja elämän haavoittuvuudesta). Hannele Cantellin kirjaan pohjautuva esitys. 21.11.2023 tänään oli myös tekijätapaaminen.

Prosessoin tätä vielä. Myös yleisön kohtaaminen jää mieleen. 

Työryhmä

Näyttelijät: Pinja Hahtola, Sari Havas, Ria Kataja, Minna Kivelä, Irina Pulkka ja Minna Puolanto

Ohjaaja ja käsikirjoittaja: Elina Snicker

Dramaturgi: Heini Junkkaala

Valo- ja äänisuunnittelija: Saija Raskulla

Kirjailija: Hannele Cantell

Prosessoin yhä, ja itse blogiteksti on kirjoittamatta, samoin tunnelmat tekijätapaamisesta. Tälle esitykselle toivoisi lisää näytöksiä tulevaan, myös vammattomille ja lääkäreille, miten kohdata ihminen. Itse kukin.

Itse kirjaa en ole lukenut, eikä varaa ollut ostaa. Mutta ehkä sen luettavaksi saa jossain vaiheessa. 

Toteutuksena toimi minimaalisesti ja monin eri tavoin sukkahousut, vähän niin kuin Niksi-Pirkassa, mutta selkeänä jokapäiväisenä asuna. Josta muotoutui monenlaista, mm syksyn lehtiä ja turvaverkkoa. 

Toteutus tuntui paikoin hyvin aasialaiselta, uushenkiseltä, buddhalaiselta: maljoja kopautettiin isolla rumpukapulalla. Ja taisi esityksessä vierailla myös Kali, naispuolinen jumalatar. Vai kenenkö lonkerot olivat, Ursulanko? 

Ensin oli kirja, ja lukupiiri, josta työryhmä ajatteli, että kirjasta voisi tulla myös visuaalinen, esitys. Tekijätapaamisessa. 

Taustaa: " Sekunnit ennen kaatumista on teatteriesitys, joka käsittelee elämänmuutosta sairastumisen ja sitä seuranneen vammautumisen myötä. Se on koskettava ja kaunis kuvaus ihmisistä – sairastuneesta ja hänen läheisistään – muutoksen hetkellä. Esityksessä yhdistyvät henkilökohtaisuus ja yhteiskunnallisuus vaikuttavalla tavalla.

Kun keho pettää, myös ihmissuhteet muuttuvat. Terveestä, hyväkuntoisesta ihmisestä tulee autettava. Miten tämä heijastuu parisuhteeseen, perheeseen ja muuhun elämään? Teatteriesitys nostaa esiin kokemuksia ja tunteita, joista ei usein puhuta ääneen. Näitä ovat esimerkiksi häpeä, suru, pelko, avuttomuus, syyllisyys ja ulkopuolisuus. Samalla esitys on rakkaudenosoitus läheisille, ja se puhuu välittämisestä, myötätunnosta ja toivosta haurauden hetkellä.

Sekunnit ennen kaatumista -teatteriesitys ei rajaudu käsittelemään vain sairastumista, vaan se on monin tavoin samaistuttava. Yhdelle kaatuminen voi tarkoittaa rähmällään oloa ihmissuhteen päätyttyä, toiselle kipua ja häpeää, kun menettää työpaikan. Henkilökohtaisten kokemusten lisäksi teatteriesitys on yhteiskunnallinen kannanotto sairastuneiden ja vammaisten asemasta: Miksi heikossa asemassa olevat ihmiset ja vähemmistöt jäävät näkymättömiin ja syrjään – tulevat syrjityiksi? Ovatko esteettömyys ja saavutettavuus vain sanoja, jotka eivät kuitenkaan käytännön elämässä toteudu?

Esitys on vahva puheenvuoro myötätunnosta, joka on vaarassa hävitä yhteiskunnastamme. Esitys pohjautuu dosentti, kirjailija Hannele Cantellin samannimiseen teokseen Sekunnit ennen kaatumista (Tuumakustannus). Kirja palkittiin vuonna 2022 vammaisten ihmisoikeusjärjestö Kynnys ry:n Kunnia-Vimma-palkinnolla rohkeudesta esittää sairastumiseen liittyviä teemoja uudella tavalla, vaikeatkin tunteet huomioiden. "

PUNCH UP! – 5 YEARS OF RESISTANCE & GLITTER räväytteli 3.11. Louhisalissa, Espoon teatterilla SHOW

PUNCH UP! – 5 YEARS OF RESISTANCE & GLITTER räväytteli3.11. Louhisalissa, Espoon teatterilla, Tapiolan kulttuurikeskuksessa. Se kävi myös pikkujouluista. Edityksen katsojille oli myös mahdollista ottaa oikein glitteröivä meikki ennen esitystä. 

Miksi Tuska ja Pride järjestetään samana viikonloppuna, kysyy esitys. 

Niin, miksi. 

Miksei ole queerejä ja hupailevia iltamia, joissa on burleskia, ständuppia, dragswhowta, yhteistä kokoontumista, hauskanpitoa ja aktivismia. 

No nyt on. 

Laadukasta, mukaansa tempaavaa, ja kuten stand uppiin kuuluu, myös roustausta eli yleisön hiillistamista. Mutta vain mitä tärkeimpien motiivien vuoksi. 

Halloweeniäkin saimme vietää ja mm Dio soi! Esitystä sai kuvata ilman salamaa. 

Esitys alkoi baarinäkymällä, jossa asiakkaina istui kuvankauniita goottilaista hirviöitä ja kaunottaria fuksianpinkin ja lilan neonvalon ristitulessa. Kajareista kuului Käärijän Cha Cha Cha rekkaeversiona. Olin ollut edellisenä päivänä Käärijän keikalla Apollossa, joka olikin paras keikkansa evö. 

Esitys oli enimmäkseen englanninkielinen, olihan vieraita oman suomenkielemme ulkopuolelta. 

SHOW 

16+

Queer shine, no shame!

TUOTANTO

Eskelinen – MacDonald – Kekkonen

NÄYTTÄMÖ &Louhi

KESTO 2 t, sis. väliajan

KIELI englanti

TEKSTITYS ei tekstitystä

VAROITUKSET savua, välkkyviä valoja, alastomuutta

Työ­ryh­mä

Ku­ra­toin­ti ja tuo­tan­to

Mira Eskelinen, Jamie MacDonald, Juuso Kekkonen

Esiintyjät 3.11.

Lux Venérea (DE)

Tania Nathan

Lola Vanilla

Lady Laverna

Sin D. Skye

Zach Chamberlaine

Miss Vinyl Envy x Hasard le Sin

Jamie MacDonald

Juuso Kekkonen

Tietoa, taustaa :

" Huumaavan röyhkeä, pitelemätön, glitterillä kuorrutettu Punch Up! on ilmiö, joka juhlii 5-vuotista taivaltaan Espoon teatterin kanssa aivan erityisen valovoimaisella show’lla. Tässä spektaakkelissa esittävän taiteen perinteet ja pölyttyneet mielikuvat upotetaan glitteriin ja luodaan uudelleen. Jokainen ilta on uniikki kokonaisuus täynnä genre-, taide- ja sukupuolirajoja rikkovia, vedet kielelle nostattavia esiintyjiä ja esityksiä. Dragia, burleskia ja stand upia iloisesti yhdistelevä esitys kumartaa underground-juurilleen räjäyttäen sekä pankin että tajunnan.

Esityksen taustalla toimivat yksi Suomen drag-kentän loistavimmista tähdistä, drag-taiteilija ja tuottaja Mira Eskelinen, rääväsuinen kirjoittaja-kooomikko Juuso Kekkonensekä muun muassa trans-isyyttä käsittelevästä teoksestaan Cuck tunnettu James Lórien MacDonald. Tätä ET halua missata! "

Työ­ryh­mä

Ku­ra­toin­ti ja tuo­tan­to

Mira Eskelinen, Jamie MacDonald, Juuso Kekkonen

Esiintyjät 3.11.

Lux Venérea (DE)

Tania Nathan

Lola Vanilla

Lady Laverna

Sin D. Skye

Zach Chamberlaine

Miss Vinyl Envy x Hasard le Sin

Jamie MacDonald

Juuso Kekkonen

PUNCH UP! – 5 YEARS OF RESISTANCE & GLITTER 2.11.-4.11.

GENRE SHOW 

KIELI ENGLANTI 

IKÄ­SUO­SI­TUS 16+

Kuvan tulkkaus: Drag-artisti poseeramassa haalareissa kädet pään päällä.Drag-artisti laulamassa lavalla sumussa.

Drag-artisti istuu valuen tuolilla teatterin näyttämöllä, kasvoissa ja paljaassa ylävartalossa maalattuja kuvioita.

Tulossa teatteriin: Witch Club Satan: Bloodmother su 19.11.

Lost and Found productions

Witch Club Satan: Bloodmother

su 19.11. 20.00

Baltic Circle Festivaali

Esiintyjät:

Victoria Fredrikke Schou Røising

Johanna Holt Kleive

Nikoline Spjelkavik

Janne Aass 

Tämä tapahtuma on vasta tulossa, mutta laitan speksit ja taustat kun oli aikaa ja taikaa.. 

Tämä oli upea tapahtuma. 

Sunday was good for Sabbath, Bloody Sabbath... 

Yksi onnekas yleisöstä sai verikasteen. Ehkä 

Kuvasin. 

Vähän. 

Spektaakkelia. 

Taustatietoa: 

Lost and Found productions

Witch Club Satan: Bloodmother

Kuvan tulkkaus englanniksi : 

" In a portrait composition, there are three blood-covered individuals who appear to be female. The individuals at the edges lean towards the person in the center. The gaze of the person in the center is upward. One of the individuals at the edge looks downward, and the other one looks toward the camera. Their expressions are calm, even melancholic. The background is completely black.

Photo: Martin Losvik"

Taustatietoa Baltic Circle sivulta :

" Witch Club Satan: Bloodmother on feministinen, norjalainen black metal -esitys, joka yhdistää teatterin ja musiikin brutaaliuden, toiveikkuuden ja äärimmäisyyden.

Lost and Found productionsin luoma esitys ammentaa Witch Club Satan -performanssiyhtyeen maailmasta.

Bloodmother on Witch Club Satan -yhtyeen toinen luku. Teos sukeltaa äiti-tytär–suhteisiin, tarinoihin, joita kerrotaan vähän ja jotka puuttuvat klassikoista. Bloodmother tutkii ja luo uusia arkkityyppejä ja myyttejä. Hän omaksuu ja palauttaa kliseitä menneiden aikojen suurista draamoista.

Teos on performatiivinen ja transformatiivinen rituaali, joka käyttää äärimmäisiä äänellisiä ja visuaalisia komponentteja luodakseen taikuutta. 

Esityksen ensi-ilta on Oslossa Høstsabbat-metallifestivaalilla lokakuussa 2023.

Esiintyjät:

Victoria Fredrikke Schou Røising

Johanna Holt Kleive

Nikoline Spjelkavik

Janne Aass 

Lost and Found productions on Pohjois-Norjassa toimiva teatteritoimija. Sen perustivat Nikoline Spjelkavik ja Victoria F. S. Røising vuonna 2016.​

Lost and Found productions luo omaperäisiä teoksia, joiden motiivina on tunne siitä, että jotain puuttuu. Heidän esityksensä hyödyntävät laajasti erilaisia maailmoja, joille yhteistä on punk-asenne ja ainutlaatuinen visuaalinen identiteetti.

Esitykset tasapainoilevat avantgarde-teatterin kokeellisen perinteen ja pop-kulttuurin rajapinnalla.

Esitystä ovat tukeneet Pohjoismainen kulttuuripiste, Norjan taideneuvosto ja Davvi – esittävän taiteen keskus. Tuotettu yhteistyössä Nordland Visual Theatren, BIT Teatergarasjenin ja Dramatikkens Husin kanssa. "

Baltic Circle Festivaali on täällä – lue taiteellisen johtajan esipuhe

(Julkaistu alunperin englanniksi):

" Kun luonnon järjestelmät romahtavat yksi kaksi kolme toisensa jälkeen, naapurissa soditaan ja mielipuolet manipuloivat maata minkkiturkeissaan, kun tuulet, kesät, metsät, halut eivät ole enää niin kuin tunsin ne, mietin mikä käy sinulle järkeen.

Tänä iltana, minulle, tunne koettelee järkeä. Voisiko festivaali olla media muutokselle? Väliaikainen tila, joka syleilee vierautta, ruokkii uusia tarpeita, kutsuu esiin viisautta ja kiihkeyttä avaamaan sinua, kannattelemaan sinua, juurruttamaan sinut ehdotuksiin vain päästääkseen taas katoamaan, jättämään sinut kasvamaan. 

Se voi viedä sinut sinne, missä kaikki tuttu katoaa. Voi olla pimeää. Asioita voi tapahtua. " Helsinki, 23.8.2023  

RAKAS EVAN HANSEN musikaali Helsingin kaupunginteatterilla. Niki Rautén tässä Connorin roolissa on ylivertainen

Tänään 04.10.2023 tässä nyt RAKAS EVAN HANSEN musikaali Helsingin kaupunginteatterilla. Niki Rautén tässä Connorin roolissa on ylivertainen. Myös Petja Pulkkinen pääroolissa keksii esittää uusia koomisuuden ja sosiaalisesti epävarman abin eleitä jotka kehittyvät ajan myötä. Hän osaa annostella oikein, lisätä liekkiä. 

Tänään tässä nyt RAKAS EVAN HANSEN musikaali Helsingin kaupunginteatterilla. Niki Rautén tässä Connorin roolissa on ylivertainen. Myös Petja Pulkkinen pääroolissa keksii esittää uusia koomisuuden ja sosiaalisesti epävarman abin eleitä jotka kehittyvät ajan myötä, alkaen pienimuotoisuudesta. Vähän niin kuin lumipalloefekti, tuo väärinkäsitys ja valkoinen valhe kasvaa, kiihtyvällä vauhdilla. 

#välitaukotviitti

#hktfi2023

Steven Levenson - Benj Pasek - Justin Paul

RAKAS EVAN HANSEN

Musikaali täynnä toivoa

Suosittelen tätä musikaalia niille jotka eivät siedä musikaaleja, koska eivät ole koskaan niissä käyneet. Tässä lauletaan ja tanssitaankin. Mutta koulunkäytävillä puhutaan runkkaamisesta. Ja itsemurhasta.

Katsoin ensin, että mikä mormoonimainos kun Evan Hansenilla on sininen plaisu paita päällä. Mutta älä anna sen hämätä. Kyllä koulusta löytyy persoonallisestikin pukeutuvia.

Miten suhtautua koulukiusaamiseen. Mikä sen lopettaa. Miten sen lopettaa.

Miten suhtautua koulukiusaamiseen. Mikä sen lopettaa. Miten sen lopettaa.

Miten ottaa vastuu koulussa, ja kotona. Kuka kuuntelee. Kenet hiljennetään. Kehen luotetaan. 

Aika. Miten viettää aikaa yhdessä yksinhuoltajana naisvaltaisella hoitoalalla, jolloin pitää haalia paremmin maksettuja vuoroja, että saa roposia, joilla ostaa ruokaa. Ja kenties säästöön, että poika Evan pääsee opiskelemaan. 

Toisaalta myös koulukaverin bisnesisä, joka tekee pitkää päivää. 

En ole nähnyt Broadwayn versiota livenä, enkä suoratoistoltakaan. Ei haittaa. Tämä on hyvä. Näin. Ei suomalaista tuotantoa tarvitse hävetä. Kaikki nippelit on kohillaan. Noin 1/8 näyttämöstä vie virkeä orkesteri joka on takavasemmalla, välillä kuultaa harson takaa. Hienoa. En voi sietää oopperaa, jossa eturivin edessä on valtava orkesterimonttu ja kaikki tapahtuu sen takana. 

Kuuntelen englanninkielisen esityksen taltiointia Spotifystä. Suomalainen versiohan oli ja on parempi. Enemmän läsnä, aidompi, koskettavampi. Erityisesti Nina Tapio tässä Evanin äitinä jää mieleen pitkäksi aikaa, kuinka laulaen kuvitetaan, myös menneisyyttä. 

Sain lipun, kiitos! 

Neljä tähtee ⭐⭐⭐⭐ kyllä lähtee! 

Steven Levenson - Benj Pasek - Justin Paul

RAKAS EVAN HANSEN

Musikaali täynnä toivoa

Tekijät

Petja Pulkkinen (vier.)

EVAN

Niki Rautén (vier.)

CONNOR

Nina Tapio (vier.)

HEIDI

Julius Suominen (vier.)

EVAN

Lumi Aunio

ALANA

Akseli Ferrand

ENSEMBLE / VARALLA CONNOR, JARED

Tuukka Leppänen

ENSEMBLE / VARALLA LARRY

Lasse Lipponen

ENSEMBLE

Sanna Majuri

CYNTHIA

Samuli Pajunen

JARED / VARALLA EVAN

Tiina Peltonen

ENSEMBLE / VARALLA HEIDI

Raili Raitala

ENSEMBLE / VARALLA CYNTHIA

Riikka Riikonen (vier.)

ZOE

Antti Timonen

LARRY

Reeta Vestman (vier.)

ENSEMBLE / VARALLA ZOE, ALANA

Eeva Kontu

KAPELLIMESTARI JA PIANO

Ville Myllykoski

VARALLA KAPELLIMESTARI JA PIANO

Joonas Kaikko

RUMMUT

Ville Pynssi

RUMMUT

Eeva Koivusalo

BASSO

Maria Lamminen

VARALLA BASSO

Heinä Nieminen

KITARA 1

Ville Paappanen

KITARA 2 JA VARALLA KITARA 1

Varre Vartiainen

KITARA 2

Sonetta Harjanne

VIULU

Tommi Asplund

VARALLA VIULU

Barbora Hilpo

ALTTOVIULU

Elina Mäkelä

VARALLA ALTTOVIULU

Tiia Ignatius

SELLO

Riikka Lampinen

SELLO

Reita Lounatvuori

SUOMENNOS

Hanna Kaila

SUOMENNOS (LAULUT)

Kari Arffman

OHJAUS

Antti Lahti

KOREOGRAFIA

Antti Mattila

LAVASTUS

Elina Kolehmainen

PUKUSUUNNITTELU

William Iles

VALO- JA VIDEOSUUNNITTELU

Toni Haaranen

VALO- JA VIDEOSUUNNITTELU

Jaakko Virmavirta

ÄÄNISUUNNITTELU

Jaana Nykänen

NAAMIOINNIN SUUNNITTELU

Mira Rokkanen

TARPEISTON SUUNNITTELU

Tim Richards

LAULUVALMENTAJA

Emilia Nyman

LAULUVALMENTAJA

Sanna Niemeläinen

DRAMATURGI

Lue lisää Hgin kaupunginteatterin sivulta : 

”Hei Evan Hansen! Tästä päivästä tulee huippupäivä, ja nyt kerron miksi…”

Connor Murphyn vanhemmat löytävät kuolleen poikansa taskusta kirjeen. Se on erään lukiolaispojan, Evan Hansenin, itse itselleen kirjoittama tsemppikirje. Se on kirje, jota ei ollut tarkoitus kenenkään nähdä, joka johti valheeseen, jota ei olisi koskaan pitänyt kertoa.

Tästä saa alkunsa tapahtumien pyörre, jonka keskellä on Evan Hansen, yksinäinen ja sosiaalisesti kömpelö lukiolainen, joka haluaisi löytää itsensä ja tulla nähdyksi.

Rakas Evan Hansen on rakastettavan aito musikaali, jolla on suuri sydän. Se on syvästi inhimillinen, voimakkaasti koskettava ja hyvin samastuttava musikaali täynnä toivoa. Rakas Evan Hansenissa on kaunis musiikki, toinen toistaan upeampia balladeja ja tarttuvia popbiisejä, jotka jäävät ihanasti soimaan päähän.

Rakas Evan Hansen on tarina itseksi kasvamisen vaikeudesta ja itsensä löytämisen voimasta. Se on tarina nuoruudesta, tarina vanhemmuudesta ja tarina nopeasti kasvavista lapsista ja äideistä, jotka pysyvät aina lapsensa rinnalla.

Esitysoikeuksia valvoo MTI.

Esityskieli suomi

Kaikki Rakas Evan Hansen -esitykset tekstitetään suomeksi / Alla Rakas Evan Hansen -föreställningar textas på svenska / All Rakas Evan Hansen -performances are  subtitled in English "

Lillanissa Milja Sarkolan ohjaaman trilogian viimeisin osa, Röda rummet romaanin dramatisointi. Riko Eklundh sanoi aiemmin, että urallaan on 40 vuoden ajan saanut esittää gay roolia peräti kahdesti. Tämä on toinen kerta

Kaj Korkea-aho – Tuomas Timonen : Röda rummet

Lillanissa Milja Sarkolan ohjaaman trilogian viimeisin osa, Röda rummet romaanin dramatisointi. Riko Eklundh  sanoi aiemmin, että urallaan on 40 vuoden ajan saanut esittää gay roolia peräti kahdesti. Tämä on toinen kerta. Miten tämä Sugar-Daddy tarina eroaa KOMin vastaavasta eli Nukkekodista? Ja onko vanhempi mies SugarDaddy olleskaan. Ja miksi ajattelisin, että hän olisi dominoivampi. 

Miesten välistä kinkyä näkee liian harvoin, varsinkaan teatterissa. Miehen ihoa, ja pukeutumisen, riisumisen variaatioita näkee myös harvoin. 

Ruotsinkieli ei ole esteenä, koska minä ainakin koulussa luin ruotsinkieltä. Tosin siitä oppi vain idioottimaisia idiomeja, ei mitään luovaa. Ainakin oppi passiivisesti lukemaan ja kuuntelemaan ruotsia. Ja pysyä hiljaa. Puhelimen sovelluksella saa tarvittaessa suomenkielisen tekstin. 

Miten tämä eroaa romaanista. Ehkä lähtökohdiltaan kuka keksi rakkauden, eikun kuka keksi, että saa asunnon kun maksaa vuokrana, että kirjoittaa kirjan. Oliko se sisko. Mitä ehtoihin kuuluu. Onko oltava tiiliskivi, onko oltava valmis, onko oltava hyvä. Elämänkertako? 

Kaunis poika Kaj huomaa, ettei pysty maksamaan vuokraa. Mitä tehdä. Hänet yllytetään tekemään vuokrailmoitusta, että maksaa vuokran kirjan kirjoittamalla. 

Mikä on punainen huone, röda rummet kun se laitetaan goottilaisen, kauhuromanttisen tarinankerronnan kontekstiin. Entäpä kinkyyn, sadomasoon, tai nykyäänhän on ties mitä kirjainyhdistelmiä. Mustaparran salainen huone, eikun Siniparran salainen huone. Mustaparta pärähti mieleen kun katsoin mainion komediallisen merirosmosarjan Our Flag Means Death kakkoskautta, jossa keskiössä on kahden miehen, hurjan merirosvopiällikön ja kermapersekolonialistin välillä yllättäen leimahtava rakkaussuhde, noin barokin ajoilta. Mutta että toiminnallisessa komediasarjassa kaksi miestä rakastuu, eikä se ole vitsi, tai naurettava asia. Vaan oikeasti ihana. Sateenkaarilippu liehuu. Kuinkahan monessa maassa homous on rikollista. Kuinkahan monessa ällöttävässä maassa siitä rangaistaan, kidutetaan, murhataan. 

Mutta palaan tähän esitykseen. Mikä on minun roolini tässä tirkistelyssä, joka ei ole koko ajan tirkistelyä ja yönmustaa kiiltävää pvc:tä. Kirjaa saa lukea rauhassa, kotiteatterissa katsoa Almodovaaria, Franz Rogowskin leffoja, lehtijuttuja verkosta. 

Mutta teatteri on julkinen paikka. Mitä teokseen valitaan. 

Röda rummet kuuluu Milja Sarkolan trilogiaan viimeisimpänä osana. Trilogia alkoi esityksellä Bolla, joka niin ikään perustui gay romaaniin. Esityksessä näytteli myös Mikko Kauppila, joka tässä näyttelee kirjailijaa nimeltä Kaj. Kaj Erik. Hän saa vuokrata asunnon vanhemmalta herralta nimeltä Aimo Kangas - roolissa Riko Eklundh. Mutta onko kyseessä luonnossa maksaminen.. Miksi lukija / katsoja näin automaattisesti ajattelee. Miksi vallankäyttö menisi näin. 

Mutta on hienoa huomata, kuinka muutoksia on tapahtunut, tapahtuu. Kuka saa kertoa tarinansa, kenen näkökulmasta.

 

Näyttämö on kalustettu minimaalisesti. Mustan metallisen verkkohissin kuviot toistuvat ärhäkkäinä, symbolisina, syntisinä, kuin rippistuolissa, kuin pitsinä. 

Tarina, trilleri sopii tähän kokoon. 

P. S. Alexander Wendelinin Emmanuel-hahmo on ratkiriemuisan tunnistettava tyyppi jonka korvan takainen sätkä istuu just oikeassa kulmassa. 

Kaj Korkea-aho - Tuomas Timonen

RÖDA RUMMET

En berättelse om maktdynamik och begär

Röda rummet 29.9. klo 18, Lilla teatern. 

Sain lipun kiitos! Neljä tähteä nyt ainakin

⭐⭐⭐⭐

Mikko Kauppila (Bolla esityksen Miloš) oli  hätkähdyttävä taannoin Turun kaupunginteatterin railakkaasti päivitetyssä musikaalissa CABARET, jossa hän oli Kit Kat klubin, yökerhon esiintyjiä, ja mitä luultavimmin Clifford Bradshawin (Olli Rahkonen) eksä, vaikkei Clifford halua, halunnut myöntää olevansa bi, tai että on ollut suhde miehen kanssa. Kun Cabaretin ensimmäinen näyttämöversio ja siitä tehty leffa I am a camera tuli, niin miehen biseksuaalisuus ja homoseksuaalisuus piti peitellä. Teoksethan pohjautuivat Christopher Isherwoodin romaaniin Goodbye to Berlin (1939), jonka leffaversio CABARET vuodelta 1972 vasta räjäytti pankin, ja näytti biseksuaalisuutta ja melkeinpä kimppakivaa. (Tai vuorotteluvapautta, you know, wink wink). Telkkarissa ja suoratoistossa Kauppila oli mm mainion sarjan AIKUISET tämän päähenkilön Oonan liian ihana poitsufrendi Kuisma, joka peiton alla antaa Oonalle suuseksiä, kun Oonan isä soittaa kärsimättömästi kännyyn. Kauppila oli myös komeassa musikaalisessa näytelmässä Musta Saara Kansallisteatterissa, jota kävin katsomassa pariin otteeseen, Cabaret musikaalia vielä tiuhempaan.

Passeages oli hieno R&A elokuva. Rogowskilla oli samantyyppisiä hienoja rytkyjä kuin kuvassa Lillanin Röda rummet näytelmän Kajlla (roolissa Mikko Kauppila)

 

Kuvat Helsingin kaupunginteatteri

Tekijäloota:

Rooleissa: Riko Eklundh, Mikko Kauppila, Minni Gråhn, Aino Seppo, Alexander Wendelin ja Joachim Wigelius.

Kaj Korkea-aho – Tuomas Timonen 

Ohjaus: Milja Sarkola

Dramatisointi: Tuomas Timonen

Lavastus: K. Rasila

Pukusuunnittelu: Samu-Jussi Koski

Valosuunnittelu: Pekka Pitkänen

Sävellys ja äänisuunnittelu: Aleksi Saura

Naamioinnin suunnittelu: Pia Kähkönen

Dramaturgi: Ari-Pekka Lahti

ROOLEISSA

Aimo Kangas – Riko Eklundh

Kaj Erik – Mikko Kauppila

Rebecka, Lotta – Minni Gråhn

Mervi, Veera Paneri, välittäjä, pankkivirkailija, ohikulkijat – Aino Seppo

Emmanuel, ohikulkija – Alexander Wendelin

Isä, lääketieteen opiskelija, tarjoilija, ravintolapäällikkö – Joachim Wigelius

Juhani (nauhalla) – Mikko Virtanen

Lue lisää Hgin kaupunginteatterin sivulta :

" Röda rummet kertoo nuoresta kirjailijasta, joka etsii lehti-ilmoituksella asuntoa ja lupaa vastineeksi kirjoittaa kirjan. Kun yksin elävällä herrasmiehellä on tarjota unelmien koti, nuorukainen huomaa joutuneensa mukaan merkilliseen peliin. Hän ryhtyy kirjoittamaan muistiin tarinaa, joka vie hänet halun ja alistamisen labyrinttiin öiseen Helsinkiin.

Tekstitys:

Esityskieli on ruotsi, mutta esityksessä puhutaan myös suomea. Esitys tekstitetään ruotsiksi ja suomeksi Subtitle Mobile mobiilisovelluksen kautta. "

Osa kaks: lisää kuvia. Helsingin kaupunginteatterin näytäntövuoden 2023-2024 avajaiset 16.08.2023 : selkeä syksyn merkki on kuumana elokuisena päivänä:

Osa kaks: lisää kuvia. Helsingin kaupunginteatterin näytäntövuoden 2023-2024 avajaiset 16.08.2023 : selkeä syksyn merkki on kuumana elokuisena päivänä. Aivan kuin tekijät: käsikirjoittajat, ohjaajat ja näyttelijät olisivat kukin vuorollaan pikatreffeillä yleisön kanssa, tai sitten se oli slush-kiimainen pitch, pitshaus Pasilasa, tai sitten työhaastattattelu, tai kaikkea tätä. Yleisölle, yleisön kanssa. Yhteistyötä, houkuttelua, interaktiivista. Tai ainakin aktiivista ja inter. 

Kuka tappoi bambin? – pöydän ympärillä ohjaaja Riikka Oksanen ja näyttelijä Pyry Nikkilä esittelivät 31. elokuuta pienellä näyttämöllä ensi-iltaan tulevan Monika Fagerholmin romaaniin pohjautuvan näytelmän.

Pyry Nikkilä on näytellyt inhoa miestä ennenkin, Q-teatterissa. Mutta Kuka tappoi bambin -esitys on tsekkaamisen arvoinen. Se ei triggeröi, kävin katsomassa siis myöhemmin. Vielä on Viirús teaternin versio näkemäti. Pyry Nikkilän inho mies Q-teatterissa on ollut sellainen kummallinen, seksuaalinen, kasvoton, giallo-hanskainen, seksistinen tai fasistinen, mutta ehdottomasti kompleksinen, joka jättää määritelmät yleisölle. 

ja mitä muuta:

Kaj Korkea-ahon romaani Röda rummet ja siitä tehty näytelmä, esitys Lillanissa, siis Lilla teaternissa, alkuperäiskielellä, siis ruotsiksi

Vasemmalla Milja Sarkola, jonka trilogiaan tämä Röda rummet kuuluu viimeisimpänä osana, alkaen Bollasta. Keskellä esityksen näyttelijä Riko Eklundh, joka 40 vuoden urallaan on saanut näytellä peräti kahta homomiehen roolia. 

Tämä on niistä toinen. 

Sitten ois yks dilemma

Masi Tiitta: DILEMMA

Ennen Paul Danon tulevaa leffaa Dumb Money (2023) katson tämän suomalaisen näytelmän APE ARMY täällä Studio Pasilassa. Koska Helsingin kaupunginteatterin syyskauden avajaisissa heillä oli hillittömin presentaatio.

Okko Leo: APE ARMY

Ennen Paul Danon tulevaa leffaa Dumb Money (2023) katson tämän suomalaisen näytelmän APE ARMY täällä Studio Pasilassa. Koska Helsingin kaupunginteatterin syyskauden avajaisissa heillä oli hillittömin presentaatio. 

Esitys yhdistää Teatteri Takomon, Jurkan ja Q-teatterin asennetta ja tekijöitä. 

Käärijänvihreä lava on silkkaa green screeniä vihreää kangasta, jota käytetään elokuvissa tehdäkseen nykyajan trikkikuvia nopramlin, helpoimmin, ekologisemmin ja eettisemmin. Tai sitten älypuhelimien kuvaohjelmissa joissa se on laajennettua tai jatkettua todellisuutta, jossa on omat oikeat livekasvosi ja taustalla on leikisti hiukkaranta. Hiekkaranta! Siis piitsi ja eksoottinen drinkki. Että olet muka lomilla kaukomailla. Vaikka et. Kovasti haluaa ei Kuuta taivaalta vaan ihan Marsiin. Välillä ollaan Kellopeli Appelsiinissa, -ja tietysti This is SPARTA! Mutta mitä vittua, soiko täällä Kirka? 

Paljon käytetään popkulttuurin ja nykydigilogian ja -loikkaajien termejä. On tietty Kubrickin esittämää kehitystä karvaisista apinoista nykyisen viestikapulan viejiin. 

Meemit vilisevät yläosassa jossa on lukuisia televisioita. Ja tietysti olemme osan ajasta yökerhossa jossa on apina dj:nä. Välillä apinan raivolla, itse kukin. 

Päähenkilöistä ei aluks tiedä, ovatko pariskunta vai sisaruksia vaiko sekä että kuten Game of Thrones. 

Yölinjalla ohjelma on siirtynyt verkkoon, tai ainakin läppäreiden kameroihin. Emme saa enää samalla tavalla tukea, emmekä myötätuntoa miten saimme 80-luvun ohjelmasta Yölinjalla,joka taisi tulla Radio Citystä. Ja jonne sai kuka vaan soittaa. Jonnet ei muista... 

Nyt tulee vain krypto- ja muita sijoitusvinkkejä.

Tiistaina 03.10.2023 Studio Pasilassa. 

Olin Helsingin kaupunginteatterin näytäntövuoden 2023-2024 avajaisissa 16.08.2023 tottahan toki. Siellä jokainen tuore näytelmä esitettiin vuoron perään kuten pitshauksissa. Tämä esitys APE ARMY oli kaikkein riemastuttavin. 

Sain lipun. 

Vastenmielistä oli ihminen, vai oliko apina, yleisön joukossa joka rapisteli karkkipussiaan, aikuinen ihminen, tai apina ja vielä valitsi minkä karkin ottaisi, eikä edes katsonut näyttämölle. Osa teoksesta jäi siis kuulematta. Ja paikkaa piti vaihtaa väliajan jälkeen. 

Pitkä esitys ja neljä tähteä! 

Tekijät lavalla:

Tekijät

Sari Haapamäki

SATOSHI, VALKOPUKUINEN HOITAJA

Vuokko Hovatta

SUURPÄÄOMA 1

Pekka Huotari

PENTTI, ELMO

Jouko Klemettilä

SUURPÄÄOMA 2

Vappu Nalbantoglu

ISOÄITI, PANKKIVIRKAILIJA, KANI, TUTKIMUSJOHTAJA, PAAVO PESUSIENI, SALT BAE, VALKOPUKUINEN HOITAJA

Jari Pehkonen

SUURPÄÄOMA 3

Olli Riipinen (vier.)

OTTO

Anna-Sofia Tuominen (vier.)

JANICA

Leenamari Unho

IRMELI

Juho Uusitalo (vier.)

MELVIN

Mikko Virtanen

APINA 

Ohjaus

TUOMAS RINTA-PANTTILA

Lavastus ja pukusuunnittelu

VILMA MATTILA

Valo- ja videosuunnittelu

JOONAS TIKKANEN

Äänisuunnittelu

ELIEL TAMMIHARJU

Naamioinnin suunnittelu

AINO HYTTINEN

Dramaturgi

ARI-PEKKA LAHTI

Kantaesitys 27.9.2023

Helsingin Kaupunginteatterin studio Pasila

Esityksen kesto 2 tuntia 40 minuuttia

Esitysoikeuksia valvoo Agency North

Lue lisää Hgin kt:n sivulta :

Okko Leo

APE ARMY

Kun apina sijoittaa

" Kaksi työtä vieroksuvaa milleniaalia sijoittaa hetken mielijohteesta työttömyyskorvauksensa meemiosakkeisiin ja kryptovaluuttoihin. Puolivahingossa he tulevat sekoittaneeksi koko maailmantalouden.

Ape army on hengästyttävä satiiri nuorista rakastavaisista, Janicasta ja Otosta, joiden haaveet poikkeavat perinteisestä. Tai oikeastaan heillä ei ole haaveita lainkaan. Eikä sen puoleen tulevaisuuttakaan. He eivät odota pitkiä työuria tai säästä omistusasuntoon, vaan elävät hetkessä ja tähtäävät annettua korkeammalle: raketilla kuuhun ja sieltä Marsiin.

Kahden päivän osakesijoittamisen jälkeen Janica ja Otto huomaavat olevansa sijoitusguruja. Yhdessä netistä löytyneen samanhenkisen maailmanlaajuisen sijoittajanörttiporukan – apina-armeijan – kanssa he iskevät älyttömyydellä ja ennustamattomuudella länsimaista talouseliittiä ja suurpääomaa vastaan.

Ape army karnevalisoi milleniaalisijoittajien itseironisen kepeää tapaa toimia maailmassa, halua tehdä asiat totaalisen toisin kuin aiemmat sukupolvet, ja halua romuttaa sijoituskapitalismin itseriittoinen hegemonia.

Näytelmä käsittelee myös koko maailman osakemarkkinoita järisyttänyttä meemisijoittamiseksi kutsuttua ilmiötä, kun milleniaalisijoittajien apina-armeija oli lähellä kaataa Yhdysvalloissa jättimäisen investointipankin.

Näytelmän tapahtumat ponnistavat enemmän tai vähemmän todellisuudesta, mutta koska kyseessä on komedia, on kaikki vedetty överiksi. Ape Army pelaa milleniaalien estetiikalla: liiallisuudella, nopeudella, ironialla.

Ja koska kaikki haluavat rikastua, tietenkin, nyt siihen on helppo ja halpa mahdollisuus: tämän parituntisen talouskomedian nähtyäsi olet sijoitusnero! Mitä väliä rakkaudesta, tai mistään , jos on rikas! "

Teatteri Takomossa on tänään Kriittiset iltamat 12.10.2023

Teatteri Takomossa on tänään Kriittiset iltamat 12.10.2023. Kaikki teksti lainattu Teatteri Takomon sivulta :

" UNDRESS THE SYSTEM – KRIITTISET ILTAMAT – CRITICAL EVENINGS

in English below!

VELASTA VALTASUHTEISTA HISTORIASTA VASTARINNASTA

Mitä on ilmasto-oikeudenmukaisuus?

Mitä on aktiivinen toimijuus?

Miksi ilmastokriisistä puhuttaessa täytyy puhua myös rasismista?

Lämpimästi tervetuloa kuulemaan, oppimaan ja keskustelemaan. "

" Undress me, then -esityskauden aikana Teatteri Takomolla järjestetään kaikille avoimia yleisötapahtumia. Ne koostuvat työpajoista, keskusteluista, elokuvaillasta ja luennosta. Tapahtumissa käsitellään kolonialismin ja rasismin historiaa ja nykyisiä muotoja sekä niiden suoraa yhteyttä ilmastokriisiin. Tule oppimaan ja laajentamaan omaa ymmärrystä sortavasta järjestelmästä ilmastonmuutoksen ja ekokriisin taustalla sekä löytämään verkostoja toiminnalle. 

Tapahtumia fasilitoivat aktivistit ja asiantuntijat erilaisista kansalaisliikkeistä (kuten Debt for Climate Finland, Elokapina, autonominen Emilia).

Tapahtumat kutsuvat yhteen teatterin katsojia ja ammattilaisia sekä aktivisteja pohtimaan omaa roolia valtarakenteissa.

Kielitaito ei ole este osallistumiselle. Tapahtumissa puhutaan englantia ja suomea. Paikalla on tulkkausapua. Tapahtumia koordinoi Undress me, then -esityksen yleisötyöntekijä Iiris Laisi. Kriittisissä iltamissa noudatetaan turvallisemman tilan periaatteita. "

" ABOUT DEBT ABOUT POWER ABOUT HISTORY ABOUT RESISTANCE  

What is climate justice?

What is active agency?

How is racism connected to the climate crisis? 

A warm welcome to hear, learn and discuss. 

During the Undress me, then performance season there will be public events organized at Takomo Theatre, that consist of workshops, discussions, a film night and an open lecture. 

The events will address the history of colonialism and racism, their contemporary forms and the direct link to the climate crisis. The events create space for learning and expanding one’s understanding of the oppressive structures as well as what to do about them. 

The events are facilitated by activists and experts from various civic movements (such as Debt for Climate Finland, Elokapina and autonomous Emilia). The evenings bring together theater audiences and professionals, as well as activists, to discuss their own roles in the existing system and to create networks for action. 

Language skills are not a barrier to participation. English and Finnish are spoken at the events. Interpretation will be available. The events will follow safer space guidelines. Coordinator of the events: Iiris Laisi

Please find the Detailed schedule here (google docs)

Katso tapahtumakohtainen ohjelma täältä (google docs)

Please find the Detailed schedule here (google docs)

 

to 12.10. klo 17.30

Thu 12 Oct 5.30 pm

(in English) Lecture and call for action: Basics of climate justice & neo-colonialism. Finland, it’s time to pay back!

to 26.10. klo 18

Thu 26 Oct 6 pm

(Suomeksi + in English) Lukupiiri: Dekolonisaatio. Reading circle: Decolonization.  

la 28.10. klo 14

Sat 28 Oct 2 pm

(in English) Panel discussion: What’s the role of civil society in climate related migration? Racism behind the climate crisis & EU politics.

ti 31.10. klo 17.30

Tue 31 Oct 5.30 pm

(Suomeksi) Työpaja: Kansalaistottelemattomuus.

la 4.11. klo 14

Sat 4 Nov 2 pm

(Suomeksi + in English) Elokuvanäytös: Kongon Akseli (2009). Filmscreening: A Man from the Congo River (2009).

ti 7.11. klo 17.30

Tue 7 Nov 5.30 pm

(Suomeksi + in English) Työpaja: Kansalaistottelemattomuus. Workshop: Civil disobedience

ESITYKSET

to 12.10. klo 17.30

Undress the System | Lecture and call for action: Basics of climate justice & neo-colonialism.

0 €

to 26.10. klo 18.00

Undress the System | Lukupiiri: Dekolonisaatio. Reading circle: Decolonization.

0 €

la 28.10. klo 14.00

Undress the System | Panel discussion: What's the role of civil society in climate related migration?

0 €

ti 31.10. klo 17.30

Undress the System | Työpaja: Kansalaistottelemattomuus.

0 €

la 4.11. klo 14.00

Undress the System | Elokuvanäytös: Kongon Akseli (2009). Filmscreening: A Man from the Congo River (2009).

0 €

ti 7.11. klo 17.30

Undress the System | Työpaja: Kansalaistottelemattomuus. Workshop: Civil disobedience

0 €

Fredrikinkatu 18, 00120 Helsinki  "

UNDRESS 

THE SYSTEM

Kriittiset iltamat Takomolla – Critical evenings at Takomo

Suomeksi alla

Thu 12.10. at 17.30-20.00. Doors: 17:00.

Lecture & call to action: Basics of climate justice & neo-colonialism. Finland, it’s time to pay back! 

In English, translation to Finnish is available.

Facilitated by: Debt for Climate Finland, Eltti Kinnunen, Janette Kotivirta, Iiris Laisi.

Guest speakers: Kris Clarke, associate professor of social work, University of Helsinki. Sámi activists and artists Aarni Pieski and Helmi Hagelin from Tenojokivarsi. Amnesty Sápmi. 

How does Finland colonize indigenous lands?

What is neo-colonialism and how does it relate to the climate crisis?

How does Finland benefit from neo-colonial structures?

This event will explore the links between climate justice, ecological debt and the legacies of colonialism. In the first part of the lecture, activists from Debt for Climate Finland together with social work associate professor Kris Clarke, from Helsinki University, will present the basics of the climate crisis as well as contemporary forms of Finnish neocolonialism in the Global South and in the land of Sápmi. The second part places its focus on Finland’s green colonialism perpetuated by Finnish companies and institutions like Finnfund, operating in Kenya and ST1 in Sápmi. Aarni Pieski and Helmi Hagelin will be interviewed about their views and experiences on the latter matter.

Important terms such as: colonialism, debt, ecological debt, extractivism and reparations are introduced. 

Program

17.00 doors

17.30 part 1: Climate justice, neo-colonialism.

18.20 part 2: Finland as a “green colonizer”. Windmill project in indigenous lands of Turkana, Kenya. Discussion after.

18:40 break

19:00 Part 3: Finland as a “green colonizer”. Windmill project in Sápmi.

19:40 Call to action: introduction of Amnesty Sápmi. 

20:00 Tea & late night snack. Chilling, vibing… Space open for discussion.

Come deepen your knowledge on the topics in the reading circle on Thursday, 26.10.! topic: Decolonization. Facilitated by autonomous Emilia -group.

To 12.10. klo 17.30–20

Luento ja kehotus toimintaan: Ilmasto-oikeudenmukaisuuden ja uuskolonialismin perusteet. Suomi, on aika maksaa takaisin! 

Englanniksi, käännös suomeksi saatavilla.

Facilitated by: Debt for Climate Finland, Eltti Kinnunen, Janette Kotivirta, Iiris Laisi.

Vieraana Kris Clarke, sosiaalityön dosentti Helsingin yliopistolta. Amnesty Sápmi ja Tenojokivarresta kotoisin olevat saamelaisaktivistit ja taiteilijat Aarni Pieski ja Helmi Hagelin.

Miten Suomi kolonisoi alkuperäiskansojen maita?

Mitä on uuskolonialismi ja miten se liittyy ilmastokriisiin?

Miten Suomi hyötyy uuskolonialistisista rakenteista?

Tapahtumassa tarkastellaan ilmasto-oikeudenmukaisuuden, ekologisen velan ja kolonialismin perinnön välisiä yhteyksiä. Luennon ensimmäisessä osassa Debt for Climate Suomi -liikkeen aktivistit esittelevät oikeudenmukaisuuden perusteita yhdessä sosiaalityön dosentin, Kris Clarken kanssa. Toisessa osassa käsitellään suomalaisen uuskolonialismin nykymuotoja globaalissa etelässä ja Saamenmaalla. Keskitytään Suomen vihreään kolonialismiin, jota ylläpitävät suomalaiset yritykset ja instituutiot, kuten Finnfund Keniassa ja ST1 Sápmin alueella. Aarni Pieski ja Helmi Hagelin kertovat näkemyksistään ja kokemuksistaan jälkimmäisen aiheen tiimoilta.

Illalla iltapalaa ja hengailua! 

Ohjelma

17.00 ovet

17.30 osa 1: Ilmasto-oikeudenmukaisuus, uuskolonialismi.

18.30 tauko

19.00 osa 2: Suomi "vihreänä kolonisaattorina". Tuulimyllyhankkeet alkuperäiskansojen mailla, Keniassa, Sapmissa.

19.30 Keskustelu 

20.00 Kehotus toimintaan

Voit syventää tietojasi aiheisiin lukupiirissä torstaina 26.10. aiheeseen: Dekolonisaatio. Fasilitoi autonominen Emilia -ryhmä.

in English below

To 26.10. klo 18–20.30

Lukupiiri: Dekolonisaatio.

Fasilitoi: autonominen Emilia -ryhmä. 

“Dekolonisaatio kehottaa meitä pohtimaan suhdettamme alkuperäiskansojen maihin, joita siirtomaavalloittajat ovat epäoikeudenmukaisesti vaatineet, määritelleet uudelleen ja käyttäneet uudelleen kaikkialla maailmassa. Se pyytää meitä ottamaan vastuun sen sijaan, että hyväksyisimme syyllisyyden. Kolonisaation purkaminen on myös tie kohti oikeudenmukaisten ja tasapuolisten järjestelmien luomista, jossa epätasa-arvoon puututaan koulutuksen, vuoropuhelun, viestinnän ja toiminnan avulla.”

(Community-Based Global Learning Collaborative)*

Emilian opintopiirin tarkoituksena on saavuttaa jaettua ymmärrystä käsitteistä, joita käytämme ja kehittää yhteistä teoreettista osaamista. Lukupiiri on avoin kaikille kiinnostuneille, eikä ennakkoilmottautumista tarvita.Opintopiiriin voi osallistua aiemmasta kokemuksesta huolimatta, ja kaikenlaiset osallistumisen tasot keskustelun ja kuuntelun välillä ovat tervetulleita. 

Opintopiirin lukumateriaalit ilmoitetaan noin 2 viikkoa ennen piiriä. Järjestäjät toivovat tutustumista ainakin yhteen PERUSTASON ja yhteen SYVENTÄVÄN TASON materiaaliin keskustelun edistämiseksi. Ennakkovalmistautuminen ei ole kuitenkaan edellytys opintopiiriin osallistumiselle, vaan opintopiirissä tarjotaan myös pieni alustus aiheeseen ja teksteihin.

Emilia -ryhmästä

Emilia on poliittinen yhteisö ja alusta, jossa organisoituu monenlainen joukko noin 18-40 vuotiaita opiskelijoita, työssäkäyviä ja aktivisteja. Emilia rakentaa siltoja eri liikkeiden välille ja järjestää muun muassa tapahtumia, lukupiirejä, juhlia ja mielenosoituksia.

Ilolla ja toveruudella kohti feministis-kommunistista vallankumousta!

Seuraa instagramissa @emiliahki 

*Community-Based Global Learning Collaborative

https://www.cbglcollab.org/what-is-decolonization-why-is-it-important

Thu 26 Oct at 6–8.30 pm

Reading circle: Decolonisation. 

Facilitated by: the autonomous Emilia group. 

“Decolonization is work that asks us to think about our relationship with Indigenous lands that colonizers have unjustly claimed, re-defined and repurposed all over the world. It asks us to embrace responsibility as opposed to accepting fault. Lastly, decolonization is a path forward to creating systems which are just and equitable, addressing inequality through education, dialogue, communication, and action.”

(Community-Based Global Learning Collaborative)*

Emilia's study circle aims to achieve a shared understanding of the concepts we use and to develop common theoretical knowledge. The study circle is open to all who are interested and no pre-registration is required.The study circle can be attended regardless of previous experience, and all levels of participation from discussion to listening are welcome. 

Reading materials for the study circle will be announced approximately 2 weeks before the circle. The organisers hope that at least one at BASIC and one at ADVANCED LEVEL will be made available to stimulate discussion. However, pre-preparation is not a prerequisite for participation in the study circle, as a short introduction to the topic and the texts is provided.

About Emilia 

Emilia is a political community and platform that brings together a diverse group of students, workers and activists aged around 18-40. Emilia builds bridges between different movements and organises events, reading circles, parties and demonstrations, among other things.

With joy and comradeship towards a feminist-communist revolution!

Follow us on instagram @emiliahki 

*Community-Based Global Learning Collaborative

https://www.cbglcollab.org/what-is-decolonization-why-is-it-important

Sat 28 Oct at 14-16. 

Discussion: What's the role of civil society in climate related migration? Racism behind the climate crisis & EU politics. 

in English

Facilitating: Pargol Miraftabi

Speaking: Amjad Sher, Eugene Ufoka & M.K. Baijukya.

For centuries, the Western countries in the Global North (Europe, Canada, the US) have robbed natural resources from the Global South and polluted the climate to keep their economies growing. Due to the social and environmental destruction as well as other forms of colonialism, black and brown people in the Global South are forced to move. 

What is actually meant by freedom to move? For the majority of people, it is not a question of freedom, but quite the opposite. 

Instead of being busy taking action for justice, Europe is closing borders. Fascist border politics are on the rise. This discussion aims to bring answers to the following:

when the system fails, how do people become the system?

Amjad Sher is an activist and decoloniality enthusiast.

Eugene Ufoka is a pan-African political and human rights activist, community organizer, and an agent of change. Eugene is the current chairperson, and co-founder of African anti-racism Society Finland.

Pargol Miraftabi is a human rights lawyer specialised in migration issues. 

M.K. Baijukya is an artist-philosopher, rogue scholar, poet and non-binary mother of two. An urban animist, they strive to keep their Haya and Savo ancestors happy.

This workshop in English 7 Nov!

Ti 31.10. klo 17.30–21

Työpaja: Kansalaistottelemattomuus 

Fasilitoi: Eeva Rajakangas, Wilhelm Blomberg. Suomeksi. Ilmoittauduthan etukäteen: takomo@teatteritakomo.fi

Mitä on väkivallaton suora toiminta? Miten luoda muutosta? Miksi aktivismi vaatii luovuutta onnistuakseen?

Kansalaistottelemattomuus ja väkivallaton suora toiminta ovat muuttaneet yhteiskuntia ympäri maailmaa. Mustien kansalaisoikeusliike Yhdysvalloissa muutti rasistisia lakeja kansalaistottelemattomuudella ja Intiassa saavutettiin itsenäisyys vuonna 1947 Iso-Britannian imperiumista väkivallattomalla vastarinnalla.

Ilmastoliikkeet Euroopassa, kuten Elokapina ja Just Stop Oil, ovat ottaneet väkivallattoman kansalaistottelemattomuuden oman toimintansa keskeiseksi välineeksi.

 

Tässä työpajassa perehdytään väkivallattomaan suoraan toimintaan sekä pohditaan kansalaistottelemattomuutta keinona vaatia muutosta epäoikeudenmukaisiin lakeihin ja moraalittomiin normeihin. Työpajassa tarkastelemme suhdettamme väkivaltaan ja väkivallattomuuten, teemme korkean riskin aktivismiin liittyviä käytännön harjoituksia, mutta ennen kaikkea: luovimme yhdessä aivan uusia toiminnan muotoja.

Työpajan myötä voit halutessasi osallistua luottavaisin mielin väkivallattomaan suoraan toimintaan. Osallistuminen ei sido sinua mihinkään vaan mukaan voi tulla myös vain tutustumaan ja oppimaan.

 

Työpajaa vetävät kaksi esittävän taiteen ammattilaista ja aktivistia, Eeva Rajakangas ja Wilhelm Blomberg.

in English below

La 4.11. klo 14

Elokuvanäytös: Kongon Akseli (2009) 

Rasismia purkava keskustelu elokuvan jälkeen. 

Fasilitoi: Iiris Laisi, Upu Laukkanen, Miio Holopainen. 

Elokuvan ohjaaja Jouko Aaltonen paikalla. 

Kielet: suomi & englanti. 

Sisältövaroitukset: rasismi, orjakaupan kuvaaminen, n-sana, väkivalta ja seksuaalinen väkivalta. Dokumentti pohjautuu aikalaismateriaaliin. 

”Rasismi on valkoisten ihmisten luoma ongelma. Sen vuoksi valkoisten pitää myös puhua siitä ja vastustaa sitä.”- Leonardo Custódio, Åbo Akademin mediatutkija (Voima, 1.3.2021)*.

On tärkeää tietää, miten nykyhetkeen on päädytty. Kongon Akseli -dokumentti käsittelee rasismin ja kolonialismin historiaa sekä suomalaisten osallisuutta Kongon kolonisaatiossa 1900-luvun alussa. Dokumentissa seurataan suomalaista Akselia, joka lähtee työntekijäksi Belgian johtamaan, koloniaaliseen projektiin ja miten hän työrupeamansa aikana omaksuu rasistisen ja antimustan ideologian.

Elokuvan jälkeen käydään reflektoiva vertaiskeskustelu pienryhmissä. 

Mitä Akseli toi mukanaan työrupeaman jälkeen yhteisöönsä? 

Mitä perintöä kolonialismin ja rasismin historia on jättänyt jälkeensä seuraaville sukupolville? Miten valkoisesta etuoikeudesta hyötyvänä ihmisenä kasvatan sietokykyäni käydä rehellistä keskustelua rasismin historiasta ja nykypäivästä? 

“Et halutaanko rakentaa tulevaisuutta, jossa valkoisilla ihmisillä on tunneälyä ja resilienssiä käsitellä omaa osallisuuttansa historiassa ja nykyisyydessä näihin valtapositioihin… 

Niin, ku se häivyttämisen historia on niin pitkä - että se historia ohjaa jatkamaan häivyttämistä.”

*https://voima.fi/artikkeli/2021/media-nayttaa-valkoisen-nakokulman-maailmasta-ja-kehitysyhteistyosta-paistaa-valkoisen-pelastajan-syndrooma/

Sat 4 Nov at 2–4.30 pm 

Film screening of A Man from The Congo River (2009). 

Reflective peer discussion on dismantling white supremacy & racism after the film. 

Facilitated by Iiris Laisi, Upu Laukkanen, Miio Holopainen. 

Jouko Aaltonen, the film's director, will be present. 

Languages: Finnish & English. 

Content warnings: racism, depiction of slave trade, n-word, violence and sexual violence. The documentary is based on contemporary footage. 

"Racism is a problem created by white people. Therefore, white people must also speak about it and resist it."- Leonardo Custódio, media researcher at Åbo Akademi (Voima, 1.3.2021)*.

It is important to know how the present has come about. The documentary A Man from the Congo River deals with the history of racism and colonialism and the involvement of Finns in the colonisation of the Congo in the early 20th century. The documentary follows Akseli, a Finnish citizen, as he goes to work in a Belgian-led colonial project and how he adopts racist and anti-black ideology during his time there.

The film is followed by a reflective peer discussion in small groups. 

What did Akseli bring back to his community after his work period? 

What legacy has the history of colonialism and racism left behind for future generations? As a person of white privilege, how do I cultivate my resilience to have an honest conversation about the history and present of racism? 

How do I do authentic anti-racism work?

"It’s like does one want to build a future in which white people have the emotional intelligence and resilience to address their own complicity in the history and present of these dominant positions.... 

Yeah, because that history of fading is so long - that history drives the continued fading."

Tue 7 Nov at 5.30–9 pm 

Nov Workshop: Civil disobedience. 

Facilitation: Eeva Rajakangas, Wilhelm Blomberg.

Please register in advance: takomo@teatteritakomo.fi

What is non-violent direct action? How to create change? Why does activism require creativity to succeed?

Non-violence and non-violent direct action have transformed societies around the world. The black civil rights movement in the US changed racist laws through civil disobedience and India gained independence in 1947 from the British Empire through non-violent resistance. Climate movements in Europe, such as Elokapina and Just Stop Oil, have made non-violent civil disobedience a key tool of their own work.

This workshop will explore nonviolent direct action and consider civil disobedience as a means of demanding change to unjust laws and immoral norms. We will explore our relationship with violence and non-violence, do practical exercises in high-risk activism, but above all: we will create together brand new forms of action.

The workshop will allow you to participate in non-violent direct action with confidence if you wish. You are not bound to participate in any way, you can also just come along to get to know and learn.

The workshop will be led by two performing arts professionals and activists, Eeva Rajakangas and Wilhelm Blomberg.

Kävin katsomassa Svetlana Aleksijevitšin NEUVOSTOIHMISEN LOPPU -NÄYTELMÄ Vuosaaren entisessä lukiossa: " Toisesta raamatusta, toisenlaisista uskovaisista "

Svetlana Aleksijevitšin NEUVOSTOIHMISEN LOPPU -NÄYTELMÄ Vuosaaren entisessä lukiossa. Kävin katsomassa 26.09.2023.  Isot julisteet kiinnittivät huomion jo ennen esityskautta, harvoin sitä esitys sopii näin hyvin puitteisiin, ja mielleyhtymiin. Brutalismia siis kerrakseen. Sain lipun, kiitos siitä! 

Nobel-palkitusta romaanista, dokumentti-romaanista on tehty esitys, joka taidettiin myydä ja varata loppuun, lisää esityksiä luvattiin tulevan. Neuvostoihmisen loppu -romaanista valittiin osa, tuo luku 2, " Toisesta raamatusta, toisenlaisista uskovaisista " , jossa vanhainkodissa eläkeläismies ( roolissa Sami Lanki ) muistelee aikaansa kommunismin utopiassa eläneenä, kokeneena. Ja vieläkin uskoen kommunismiin, useamman infarktin jälkeen, vaimonsakin menettäneenä. Ei liene juonipaljastus kirjan, ja uutissensa lukeneille, että hautaansa saakka on eräskin mies uskollinen aatteelleen, eli testamenttaa asuntonsa puolueelle. Ei sukulaisilleen, lapsenlapsilleenkaan. Mikä oli tämä utopia, joka näytti julisteissa solidaariselta, mutta käytännössä kidutti, hajotti perheitä, murhasi. Onko Staalin sama kuin kommunismi. 

Esitys tapahtuu siis hylätyssä koulussa, keskellä brutalismia. Vuosaaren kouluun minulla on outoja, helliäkin valemuistoja, vaikken ole sitä koskaan käynyt. Onko se ostalgiaa? Nostalgiaa? Rakastan toki itä-Helsinkiä, jossa asun, se on yhdistelmä kukkaketoa, metsää, merta, luolia, kirsikkapuita, ja aluetta, johon viikingit ensin rantautuivat. Se on myös brutalismia, lähiöitä, joita noin vuonna 2016 oululaistoimittaja erehtyi sanomaan lähiöhelvetiksi. No, itähelsinkiläiset vastasivat idyllisillä kuvilla. 

Olemme hiljenneessä koulussa, ja ensiksi meiltä tarkastetaan liput. Sen tekee neukkuajan sairaanhoitaja ( roolissa Elli Närjä). Koulun aulassa on myös kahvio, jossa myytävänä mm teetä. Tyttöjen vessassa on peiliin raaputettu PUNK'S NOT DEAD. Asiaa! Punk ei ole kuollut. Anarkia ei ole kuollut. Kapina ei ole kuollut.

Itse esitys tapahtuu normaalinkokoisessa luokkahuoneessa, istumme peräseinälle, kuitenkin lähelle esitystä. Tilaan johtaa kaksi ovea, oikealle ja vasemmalle. Niiden välinen seinä on täynnä ikkunoita. Esitys tapahtuu myös käytävällä, jonka pitkälle seinälle mm heijastetaan videokuvaa, abstraktia kuviota, sykkivää, tekstejä, sekä historiallisia kuvapätkiä, montaasia. Ne tuovat mieleen Laibachin keikkojen taustagrafiikan ja Rammsteinin videot. Mikä ei ole ollenkaan huono asia. 

Keskellä huonetta on laveri, jossa näyttää nukkuvan muumio. Hän on kääriöitynyt, kääriytynyt pellavaliinoihin, tai ihan tavallisiin lakanoihin. Onko hän pyhä, vaiko kommunismin reliikki. Hän on tuo eläkeläismies, Vasili Petrovitš N, kova kommunisti, yhä, vaikka ummetus vaivaa. Ja muistot. Ehkä. 

Tämä ei ole Vasili Petrovitš N:n monologi, pelkästään, siinä on kyllä muitakin tyyppejä. Keskiössä on 1990-luku, muutosten aika, perestroika. Tere perestroika, eli Villu Tamme sanoi minua 90-luvulla Tavastialla pimuksi, mitään muuta en muista perestroikasta, konkreettista. Vallankumous tulee tanssien eli P.I.L. esiintyi Tallinnassa kun Eesti vapautui Neukkulan ikeestä. Toisaalta myös David Hasselhoff eli entinen Ritari Ässä heilui huipulla kun Berliinin muuri murtui ja lauloi  Looking for Freedom...

lainaus Voima-lehdestä: " Herra Gorbatshov, repikää tuo muuri”, huusi USA:n presidentti Ronald Reagan Länsi-Berliinin-vierailullaan kesällä 1987. Yhdysvaltalaisia tukijoita on myös nykyprotesteissa: Baywatch- ja Ritari Ässä -tähti David Hasselhoff kiipesi maaliskuussa East Side Gallerylle ja osallistui mielenosoituksiin. ”The Hoff” konsertoi muurilla jo vuonna 1989, jolloin hän lauloi biisin Looking for Freedom. Siitä tuli itäpuolella kulttiklassikko.. "

Mutta palatakseni esitykseen. Päähenkilö on vanhus, vanhainkodissa, eletään 90-lukua, kommunismi on kukistunut, kukistettu. Uusi ismi on vallalla. Aatteen palo on vanhuksen sanoissa ja tilityksissä kova. Vai onko. Tekikö hän mitä teki, koska oli pakko, ja että jotta perhe pysyisi hengissä. Saisi asua kotonaan. Vai saiko. On niin valtava ja surullinen ero propagandan ja uskoon utopian toteutumisesta. Ja nähdä tilastot, kidutukset, karkoitukset, valehtelut, murhat. 

Esitys on jaettu kahteen osaan. Tämä toimii, välillä saa hengähtää, sekä esiintyjät että yleisö. Lavastus on niukkaa, brutaalia, harmaata. Myös veristä. Osin myös nukketeatterilla toteutettua. Komeimpana kohtana on laverin sytyttäminen tuleen. Laveri koostuu laudankappaleista, jotka mm laitetaan ristikkäin seinää vasten. Kuten Chaplin käytti Diktaattorissa nerokkaasti natsisymbolia kahta ruksia, rastia englanniksi double cross, joka tarkoittaa myös pettämistä, huijaamista, bluffia, valhetta. 

Jos kommunismi ja hihhulismi, siis uskonto oli vastakkain aikoinaan, puolueen jäsenkirja ja raamattu. Kuten toisessa luvussa mainitaan ihan otsikkoa myöten. Samoin oli kommunismi ja fasismi. Sittemmin joukkoon tuli kapitalismi. Hyvin vaikea on näitä erottaa ja kuka mitäkin kannustaa. Niin mikäkö on minkäkin oopiumia. Ekstaasia. Ritaliinia. 

Tämä on ensimmäinen näkemäni teatteriesitys jonka ohjaajan nimeä ei kerrota. Turvallisuussyistä. Te tiedätte, miksi. En ollut lukenut kirjaa, paitsi tämän luvun johon esitys pohjautuu, sekä alusta noin 7%. Tiesin kyllä kirjan NEUVOSTOIHMISEN LOPPU, se on noopelpalkiitu, Nobelin voittanut, selkeää Keltaisen kirjaston klassikkoainesta, arvostettua kirjallisuutta. Koska meidän pitää saada tietää, naapuristamme tätäkin. Meidän pitää muistaa, myös äänestää, vaikuttaa. Ei vaieta. 

Svetlana Aleksijevitš on tällä hetkellä pakolaisena. Koska hän kertoi totuuden. Näitä tarinoita tarvitaan. 

 ”Mitä taide voi olla 24.2.2022 jälkeen? " kysyy ryhmä.

Hyvä kysymys. 

Kuka saa.

Sanoa.

Ja olla " putoamatta akkunasta ". Kuolematta myrkkyyn. 

Kun ajattelee Rosa Liksomin kirjaa Hytti nro 6 neukkuajan 80-luvusta ja siitä tehtyä 90-luvulle sijoittuvaa elokuvaa, ja sellaista YYA:ta, ja kulttuurien kohtaamista, jakamista, juuri ennen koronaa ,ja ennen tuota turhaa ja vastenmielistä hyökkäyssotaa. Kun ajattelee kuinka ennen joulun aikaan oli joukumarkkinat Venäjän tiede- ja kulttuurikeskuksessa, josta sai aina joululahjaksi venäläisen kirjan (Bulgakov, Majakovski). Kun muistaa kuinka Leningrad Cowboys esiintyi Senaatintorilla Puna-armeijan kuoron kanssa 1990-luvulla. Kun Pussy Riotin keikka peruttiin Maailma kylässä -festareilla turvallisuussyistä 2013. Vai oliko se keikka vai puhujakäynti. PMMP:llä oli silloin esiintyessään Pussy Riot -paidat.

Kuinka aina jouluna soi Pähkinänsärkijä. Kuinka Shostakovichin parempi valssi soi Anna Kareninassa. Kuinka Saatana saapuu Moskovaan. Sattumia. 

Luen tällä hetkellä erinomaista dekkaria, Tove Alsterdal: Haudattu hiljaisuudessa, sukukroniikkaa, jossa mysteerissä palataan tutkimaan Tornionjokilaakson Ruotsin puolella sijaitsevaan kylään, josta osa porukkaa lähti Neuvostoliittoon toteuttamaan utopiaa, johon uskoi. Suomen puolella oli valloillaan lähinnä Lapuan liike ja muut fasistit. Olen nostalgoinut tai siis ostalgoinut Rammsteinin mukana itäsaksalaista elämänkertaa lukien. Bye Lenin oli aikoinaan komedia, joka toimi. 

Taustatietoa:

" NEUVOSTOIHMISEN LOPPU on ensimmäinen Svetlana Aleksijevitšin tekstiin perustuva näyttämöteos Suomessa. Kantaesitys toteutetaan Vuosaaren koulukäytöstä poistetun vanhan lukion tiloissa Itä-Helsingissä. Tilat muuttuvat esityksessä 1990-luvun brutaaliksi venäläiseksi vanhainkodiksi.

Esitys kertoo maailmankuvasta, johon Venäjän nykyhallinto on kasvanut. Sen tarkoituksena on tutustuttaa suomalaiset katsojat Aleksijevitšin tuotantoon ja lisätä katsojien ymmärrystä Venäjästä.

Pääroolin esittää Sami Lanki.

Esityksen tuottavat HELSINKI 00980 ja sadsongskomplex:fi. Tuotanto on osa Suomen Kulttuurirahaston tukemaa Maailma näyttämölle -hanketta.

HELSINKI 98 on uusi teatteriryhmä, joka tutkii kysymystä: ”Mitä taide voi olla 24.2.2022 jälkeen?

sadsongskomplex:fi on vuonna 2015 Helsingissä perustettu kansainvälisesti operoiva teatteriryhmä, jonka esityksiä on tähän mennessä nähty 12 maassa - myös Venäjällä. Ryhmän seuraava tuotanto saa ensi-iltansa lokakuussa Italiassa. "

Kantaesitys 15.9.2023

TYÖRYHMÄ

Kirjailija: Svetlana Aleksijevitš

Suomennos: Ohjaaja ja Martti-Tapio Kuuskoski

Rooleissa: Vasili Petrovitš N – Sami Lanki; Sairaanhoitaja ja muita rooleja – Elli Närjä

Ohjaus, sovitus, tuotanto: Ohjaaja

Lavastus, videot, valot, juliste: Pavel Semtsenko

Puvut, maskeeraus: Anis Kronidova

Äänisuunnittelu: Ville MJ Hyvönen

Markkinointi ja pr: Elli Närjä

Taloushallinto: Jari Juutinen

Esityksen suomennos on tehty näyttämöä varten.

Esitystä suositellaan yli 16-vuotiaille.

Esityksen ohjaaja ei halua nimeään julkisuuteen Venäjän sodan takia.

 Tässä taustatietoa fb-tapahtumasta: 

”Etsin ihmisiä, jotka olivat pysyvästi sitoutuneet aatteeseen ja antaneet sen tunkeutua niin syvälle itseensä, ettei sitä saanut enää repäistyä irti. Valtiosta oli tullut heidän maailmankaikkeutensa, joka sulki pois kaiken muun, jopa heidän oman elämänsä.” – Svetlana Aleksijevitš, Neuvostoihmisen loppu -teoksen esipuhe

NEUVOSTOIHMISEN LOPPU on ensimmäinen valkovenäläisen Nobel-kirjailija Svetlana Aleksijevitšin (s. 1948) tekstiin perustuva näyttämöteos Suomessa. Kantaesitys toteutetaan Vuosaaren tilajakamossa eli Vuosaaren koulukäytöstä poistetun vanhan lukion tiloissa Itä-Helsingissä. Tilat muuttuvat esityksessä 1990-luvun brutaaliksi venäläiseksi vanhainkodiksi.

Esityksen tarkoituksena on tutustuttaa suomalaiset katsojat Aleksijevitšin tuotantoon ja lisätä katsojien ymmärrystä Venäjästä. Pääroolin esittää Sami Lanki. "

”Mikä tässä on kaikkein järkyttävintä? Mikä minut tappaa? Murskattu idea! Kommunismi on petetty! Kaikki on pirstaleina!”

Valkovenäläisen Nobel-kirjailijan Svetlana Aleksijevitšin teokseen Neuvostoihmisen loppu pohjaava esitys kertoo 87-vuotiaan Vasili Petrovitš N:n tarinan. Neuvostoliitto on jo hajonnut ja kommunismille nauretaan, mutta Vasili Petrovitš uskoo edelleen ideaan. Hän on puolueen uskollinen kaaderi.

Aleksijevitšin tyylilaji on dokumentaarinen proosa, jossa hän tutkii Utopian eli kommunistisen Neuvostoliiton tuhoutumista. Vasili Petrovitšia Aleksijevitš haastatteli 1990-luvun alussa. "

" Svetlana Aleksijevitš (s. 1948) on valkovenäläinen kirjailija, joka sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2016. ”Palkinto myönnetään hänen moniäänisille kirjoituksilleen, jotka ovat muistomerkki aikamme kärsimykselle ja rohkeudelle.”

Sadoista ja tuhansista haastatteluista kootut pienen ihmisen henkilökohtaiset tarinat historian käännekohdissa ovat synnyttäneet kuuluisat romaanit Sodalla ei ole naisen kasvoja (1985), Sinkkipojat (1991), Tšernobylista nousee rukous (1997) sekä Neuvostoihmisen loppu. Kun nykyhetkestä tuli second handia (2013).

Svetlana Aleksijevitš kirjoittaa venäjäksi. Aleksijevitšia ja aikaisempia venäläisiä kirjallisuuden Nobel-palkinnon saaneita yhdistää julma kohtalo. He ovat kaikki joutuneet pakenemaan kotimaastaan. Totuudella ja kauneudella ei ole sijaa totalitaarisessa valtiossa. Ivan Bunin, Boris Pasternak, Aleksandr Solženitsyn ja Josif Brodsky pakenivat Neuvostoliitosta ja Svetlana Aleksijevitš Valko-venäjältä.

Vuonna 2020 Valko-Venäjän mielenosoitusten aikaan Svetlana Aleksijevitš kuului opposition demokraattiseen koordinaationeuvostoon. Monia koordinaationeuvoston henkiköitä pidätettiin ja laitettiin vankilaan. Euroopan Unionin Suurlähettiläät päivystivät Aleksijevitšin kotona yrittäen estää kirjailijan vangitsemista. Lopulta Aleksijevitš pakeni Berliiniin. Tänä päivänä Svetlana Aleksijevitšin tuotanto on kielletty Valko-Venäjällä. "

                                                                   Kuvasin alueella

Vastapäätä esitystilaa, lopetettua koulua, kukkii komeat auringonkukat...

Tyttöjen vessan peiliin on raaputettu

Punk ei ole kuollut

Punk ei kuollut

Ohjelmavihko

kuvia koulusta

juliste

Vastapäätä on kulttuurikeskus Vuotalo, jossa konsertti/elokuva-sali, kirjasto, kahvila 

Miltei kuin Gorkin runosta! Pihalla koulun ja Vuotalon välissä