Mutta eilen 16.3.2018 tämä näytelmä oli parasta perjantai-illan viettoa... Saatana saapui Moskovaan, ja Willensaunaan, taas kerran, eilen, perjantaina. Kun niin kovasti pyydettiin, manattiin, maksettiin. On aina hienoa huomata, kuinka esitys on loppuunmyyty. Se on samalla loppunrakastettu. Mutta ei loppuunkaluttu?Wolandilla oli viikset, ja joitain pieniä uusia viilauksia ja painotuksia oli. Yhtä kaikki näyttelijät ovat hyvin onnistuneita valintoja, ajoitus, koreografia ja maskeeraus toimii, tunnelma on luotu, eikä varieteeteatterista tee mieli lähteä. Vaikka olisi ilkosillaan ja kapsäkkiä täynnä paperia, eikä djollareita. Miksi haluamme uskoa tällaiseen silmän lumoon? Miksi haluamme muuttaa ehjään, parempaan asuntoon?
Surullista oli kolmikon Hella, Begemot ja Woland kysymys, mitä tälle kaupungille tapahtuu kun he lähtevät teatterista. Mitä näille ihmisille tapahtuu - kun viimeinen esitys varieteeteatterissa on ohi. Heillä on eniten liikkumavaraa esityksissä, ja miksei. Ovathan he kaikki ylimaallisia. Eikun okkultistisia. Eikun paranormaaleja!
Kuvassa tärähtäneet Begemot eli Juha Varis, Woland eli Mars Gassot, Hella eli Maria Kuusiluoma. Valokuvasin nämä kuvat Kansiksen näytäntökauden avajaisissa elokuussa 2017:
Viime aikoina olen nähnyt kaksi näytelmää Mestari ja Margarita sekä Viirus teaternin Mästaren och Margarita, toki useamman kerran, lukenut kirjaa, jossa uudet kannet, kuunnellut äänikirjaa, kuunnellut kotimaista kuunnelmaa Yle Areenasta, sekä katsellut venäläistä sarjaa, joka toki löytyy VHS-kassuilta kun joltain YLEn kanavilta tuli. Näistä kaikista muodostuu tilkkutäkki, älykkyystesti-häkkyrä, ektoplasmainen ähky, tämäkin blogi ja / tai mosaiikkia.
Vaikka Kansallisteatterin versiossa eri tyypit voivat sanoa vuorosanoja mitä kirjassa sanoo joku toinen, tai eri kokoonpanossa. On silti tästä esityksestä tehty miellyttävä, kujeellinen ja traaginen. Luen uudelleen Käsikirjoitukset eivät pala! -kirjaa jossa Bulgakov taistelee sensuurin, köyhyyden, asunnottomuuden, ahdasmielisyyden, sairauksien ja useamman vaimon kanssa, ja myös vakaumustensa. Ja ennakoi fasismin nousua noin vuonna 1923.
Koko 1930-luvun hän kirjoitti salassa Master i Margarita -romaania, jossa, kenties kutsumatta tahi manaamatta itse suuri Saatana saapuu Moskovaan, ja tarjoopi pirunmoista sopimusta... Faustia lainataan, ja mikä ettei.
Ihaninta on uusi mahdollisuus, kuinka menneisyyttään, ja tulevaisuuttaan voi muuttaa... Kansiksen versiossa on myös äänellisestikin Frankensteiniä mukana. Miten kootaan ihminen ehjäksi, terveeksi. Miten auttaa sielullisesti sairasta? Kuinka parantua, tässä hullunmyllyssä, joka oikeasti on vaarallinen. Sinut voidaan karkoittaa. Sinut voidaan hiljentää. Ihmiset tyhmentää.
Kaiken takana on nainen... Niin Mestarilla on Margaritansa, joka on kotikriitikko, paijaaja, tukija, intohimoinen lukija ja joka raivoaa kritiikille, joka ei pidä paikkaansa. Intohimoinen rakkaus, joka ei välitä poroporvarillisuudesta - kuten siitä rikotaanko aviota vai mitä.
Margarita eli Annika Poijärvi lukee:
Kuvassa Margarita ja Mestari tangon pyörteissä. Tai valssin. Tai intohimon...
Niin myös Mihaililla oli naisia, jotka tukivat uraa, ja jopa jatkoivat uraa, ja tulevaisuudessa tutkivat, löysivät, nostivat.
Teoksessa on ääripäitä, hyvä ja paha, mennyt ja nykyinen, maaginen ja arki yhteiskeittiössä priimuskeittimineen. Ješua Ha-Notsri on sietämättömän kiltti teflon-tyyppinen marttyyri, joka haluaakin tulla, marttyyriksi. En ole koskaan ymmärtänyt tätä hihhulointia, ajattelin, että Bulgakov on älykäs ihminen, koska hän on luova ja ennakkoluuloton, opiskellut lääkäriksi, ja ennakoi fasismin nousua ja muuta tuhoa Euroopassa. Mutta kirjan mukaan hän turvautui, takertui uskontoon sairauksiensa vuoksi.
Ja aina minua naurattaa kun Pontius Pilatus pesee kätensä pitkään - tai kuten Rollarit laulaa: " Made damn sure that Pilate Washed his hands and sealed his fate. " Rakastan myös Laibachin versiota, varsinkin livenä. Viimeksi en sitä kuullut kun kontekstina oli Also sprach Zarathustra.... Kun Willensaunan ja Pienen näyttämön naistenvessan jonot ovat kauhuisat eikä siinä oikke ehdi kunnolla käsiä pestä tahi kuivata. Btw - suomeksi muuten - Simpsoneiden uusissa jaksoissa oli episodi, jossa Lisan sanelema sarjakuvaromaani muutetaan liiankin moderniksi musikaaliksi - joka on avantgardea mm siksi, että näyttelijöitä on palkattu. Siis venyttämään paisuttamaan vessajonoja!
Saatana eli mustan magian professori Woland on hyvinkin kiintoisa hahmo, hän on kaikkivoipa, jos häneen luottaa. Ja pitäisikö luottaa? Kuinka ihanaa on, ja olisi palata hetkeen, jolloin kaikki oli hyvin... Mutta mitä tällainen sopimus maksaa?
Tuntuu kuin hurja 20-luku jatkuu, jatkuisi. Marc Gassot on suvereeni seremoniamestari, liukas liikkeiden dandy, keikari kiiltävissä kengissään ja silinterissään. Hän on osittain tohtori Caligarin jatke - kun Tohtori Caligarin kabinetti vuodelta 1920 enteili Hitlerin valtaannousua: kaupunkiin tulee kiertävä humpuukimestari, ja kansa uskoo kaiken, muuttuu tahdottomaksi lössiksi. Caligarista Hitleriin on hieno, ja pelottava kirja, josta on tehty myös doku, joka on näytetty kahdesti Yle Teemalla, ja löytyy siis digiboksista. Ja kirjahyllystä, löytyi jo 80-luvulla.
Apropoo - Bulgakov ja kirjahyllyt. Köyhyydessä ja kurjuudessa Bulgakov on Käsikirjoitukset eivät pala -kirjassa päiväkirjamerkintöjen ja kirjeiden mukaan huolissaan vaan kirjoistaan - ettei niille käy huonosti! Sama se vaikka kaiken muun kolpan menettäisi - kunhan kirjoille, eikä kirjahyllyille tapahdu mikään.
Mutta kuka on Mestari? Onko hän kukaan? Ensin ajattelin, että hän on Bulgakov. Tai että Bulgakovin alter ego on Mestari - kirjoittihan Bulgakov tämän salassa - kuolemaansa asti. Saappaat jalassa! Tai ainakin huopikkaat, huopikkaat...
Tässä Mestari, jota näyttelee Ilja Peltonen.
Mutta. Toisaalta eniten bulgakovia on runoilija Ivan Bezdomnyin hahmossa, koska bezdomnyi tarkoittaa koditonta, ja luin Bulgakovin tunnelmia, kun hän oli, ei pelkästään asunnoton, vaan koditon...
Kuvassa runoilija Bezdomnyi eli Juhani Laitala, mielisairaalassa
Tekijäluukku
NÄYTTELIJÄT JA TYÖRYHMÄ
Rooleissa
Marc Gassot, Maria Kuusiluoma, Juhani Laitala, Ilja Peltonen, Annika Poijärvi ja Juha Varis
Ohjaus ja dramatisointi
Anne Rautiainen
Suomennos
Ulla-Liisa Heino
Lavastus, nuket ja pukusuunnittelu
Janne Siltavuori
Valo- ja videosuunnittelu
Pietu Pietiäinen
Äänisuunnittelu
Jani Peltola
Koreografia
Sonya Lindfors
Naamioinnin suunnittelu
Krista Karppinen
Dramaturgi
Eva Buchwald
Kansiksen sivulta:
" Keväisen hellepäivän iltana runoilija Ivan Bezdomnyi istuu kustantaja Mihail Berliozin kanssa Patriarkan lammilla Moskovassa, kun heidän seuraansa lyöttäytyy salaperäinen muukalainen. Professori Wolandiksi esittäytyvä, ulkomaalaisen oloinen herrasmies ennustaa kaksikolle heidän tulevaisuutensa: Berlioz menettää päänsä, Ivan joutuu mielisairaalaan. Berlioz lähtee hälyttämään apua, mutta hän liukastuu kadulla ja raitiovaunun pyörä leikkaa hänen päänsä irti. Myös Ivanin kohtalo alkaa käydä toteen, kun hän lähtee julistamaan ympäri Moskovaa kohdanneensa Wolandin, pimeyden ruhtinaan.
Saatana on saapunut Moskovaan, ja tämä on vasta alkusoittoa.
Pimeyden voimien hilpeän makaaberi vierailu 1930-luvun Neuvostoliitossa on yksi maailmankirjallisuuden huikeimmista ja mielikuvituksellisimmista tarinoista, joka vie Stalinin ajan Moskovasta muinaisen Jerusalemin kautta täydenkuun tanssiaisiin ja takaisin. Mestarissa ja Margaritassa viiltävä yhteiskunnallinen satiiri kohtaa fantasian ja historiallisen totuuden pohdiskelu romanttisen rakkaustarinan. Mihail Bulgakov kirjoitti teostaan vuodesta 1929 vuoteen 1940, kuolemaansa saakka. Teos ilmestyi Neuvostoliitossa postuumisti vuosina 1966−1967, silloinkin sensuroituna.
Ohjaaja Anne Rautiaisen ja upean suunnittelijaryhmän häikäisevässä tulkinnassa fyysinen ja visuaalinen teatteri sekä nukketeatteri yhdistyvät tavalla, joka tekee täyttä oikeutta karnevalistiselle ja absurdille alkuteokselle. Rautiaisen ja Janne Siltavuoren edellinen Kansallisteatterin yhteistyö Perhosia askelten alla oli yleisö- ja arvostelumenestys. "
Käsikirjoitukset eivät siis pala, vaan säilyvät holveissa ja mielissä ja mielen palatseissa, tutkimuksissa, sydämissä, näytelmissä ja blogeissa.
Bulgakovin suora kirjallinen perillinen on Sergei Lukjanenko, joka on niin ikään sekä psykoterapeutti että fantasiakirjailija, mm Yöpartio, ja Päiväpartio, joista on tehdyt todella huonot elokuvaversiot. Vaikka Lukjanenko on ollut mukana.
Ostin kirjan Käsikirjoitukset eivät pala kirjaston poistokärrystä 16.01.2009. J. A. E. Curtis, Marja-Leena Jaakkola: Käsikirjoitukset eivät pala: Mihail Bulgakovin elämä kirjeiden ja päiväkirjojen valossa, 1994. ISBN 9510194549, 9789510194546.
Tässä kuvaamiani hetkiä Kansallisteatterin tuotantokauden avajaisista elokuussa 2017:
Professori ja Mestari:
kuvaamiani hetkiä Kansallisteatterin tuotantokauden avajaisista elokuussa 2017
#käsikirjoitukseteivätpala!
Ajatuksiani kun olin nähnyt tämän vasta kahdesti:
Saatana saapui Willensaunaan. Valokuvat Kansallisteatterin näytäntökauden avajaisista 15.08.2017 Nyt olen nähnyt Mestari ja Margarita -näytelmän kahdesti Willensaunan kuumilla lauteilla. Kerran kuussa siis! Ennakkona 4.9. ja tietenkin Halloweenin aikaan 28.10. jolloin minulla oli jalassa pyjamahousut ja eeppinen päänsärky - todellista metodinäyttelemisenkatsomista! Kipu nousi Pilatuksen sfääreihin, ja taas naistenhuoneen ruuhkaisessa jonossa nauratti, ettei naisten puolla ehdi pesemään kätösiään kuin Pontius Pilatus. Kansallisteatterin versiossa Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan - ja Willensaunaan, ja millä lailla! Vaviskaa te puuduttavat kovapalkkaiset mestalistit!
Mestari ja Margarita on välillä Chagallin maalaamaa leveää valssia jossa tanssitaan rapaisten teiden, säännöstelyn, pyhien avioliittolupausten, stalinin ja liekkienkin yllä.
Ja muuta matskua:
— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) 17. maaliskuuta 2018
YouTuben viideoita ja mielleyhtymiä: