Entä kun mies sanoo parisuhteessa ei kiitos.
Vaikeasta aiheesta ronskilla huumorilla. Herkällä huumorilla. Kun mies ei anna vaan näplää vain tappopelejään. Miksi, oi miksi. Tähän voisi laittaa joystick-vitsin vai mikä härveli se on. Itse vihaan tappopelejä, tietsikalla IBM Kreivi Aptivalla pelaan vain flipperiä, jona tuntuu oikealta baaripeliltä eli peliluolan fyysiseltä laitteelta.
Mies ei anna. Onneksi on tarjolla saksankielen oppilas, itseriittoinen slushaava elokuva-alan aloittelija. Vaihteeksi näin päin. Hän kyllä antaa. Varmasti.
Anna-Leena Härkösen romaaniin pohjautuen. Siinä on voimakas kansi: punaiset rintsikat vapaalla... Aiheeseen on tarttunut Helsingin kaupunginteatteri.
Vaikea teksti myös kirjoittaa. Toisaalta ymmärtää hyvin päähenkilön ( Vappu Nalbantoglu ) turhautumisen ja paineet. Mikä minussa on vikana? Miksi nainen ei saa olla aloitteentekijä? Kun viimeisestä kerrasta on kuukausia, päiviä? Vaikka ei meillä lasketa.
Mikä mättää? Notkea ja näyttävä Heli pitkine säärineen kärvistelee puutteessa.
Eikä meillä ole enää laatuaikaa? Tai yhteistä aikaa? Onko typerää kostoa hakea hyvää seksiä muualta?
Ystävät ovat tärkeitä, he voivat pitää salaisuuksia, mutta myös kyseenalaistaa toimintaasi. Onko se reilua?
Miten parantaa parisuhdetta?
Mutta matkat ulkomaille ovat vain halpoja laastareita parantaa parisuhdetta. Lomaseksi tapahtuisi oman arjen ja oman asunnon ulkopuolella hotellihuoneessa, jonka joku toinen siivoaa. Tai korjaa. Tai vaikkapa vanhan talon portaissa voi antautua lemmen vietäväksi. Nykyään on vain enemmän teollisia valvontakameroita sekä ihmisten puhelimia, ettei omaa rauhaa ole... Hiekka voi olla ikävä ihmisen paikoille..
Mutta seikkailu uusissa, oudoissa ympyröissä voi ryydittää... nostaa, innostaa?
Meneekö mies, suomalainen mies terapiaan puhumaan haluttomuudestaan? Seksiterapeutille?
Ei kiitos on helposti lähestyttävää komediaa, osin romanttista komediaa, osin tragikomediaa. Josta kuitenkin jää mieleen nakertamaan.
Menin katsomaan tätä näyttelijöiden vuoksi.
Näin tämän Studio Pasilassa jonne on helppo mennä. Ratikka 9 pysähtyy oven edessä, kävellen näkee myös Pasilan ilahduttavia muraaleja.
Antti Timonen on aviomiehen roolissa, ja tuttu ainakin musikaaleista. Mianioita rooleja veti teoksissa Vampyyrien tanssi ja Shrek. Lisäksi hän on ollut sujuva supliokki-ihminen kun tulevia teatterinautintoja esitellään.
Vappu Nalbantoglu puhui viimeksi vapaapäivänä Työväen vappujuhlassa. minisarjassa Punainen kolmio hän on näytellyt Hertta Kuusista pääroolissa. Teatterissa hän oli pääroolissa näytelmässä Kultainen vasikka - mm Minna Parikan sydän-korkkareissa. Ja sitten Suomen hauskin mies näytelmässä kylmäävänä Kalmin, tuon lahtarin puolisona, joka hyvinkin olisi sopinut kolmannen valtakunnan tärkeimpiin ja kylmäverisimpiin natseihin, edustusfrouviin...
Pyry Äikää oli upea Helena tuossa Ryhmiksen näytelmässä Kesäyön uni. Ja Turun kaupunginteatterin Lauri Maijalan ohjaamassa seitsemän veljestä -tulkinnassa. Oikein hekumallisena siinäkin ;)
Tekijäloota:
Anna-Leena Härkönen – Heikki Paavilainen
EI KIITOS
Terävä komedia iskee suoraan parisuhteen arkaan paikkaan
STUDIO PASILA – Ratamestarinkatu 5
Ensi-ilta 7.2.2018
Mira Kivilä
OHJAUS
Tuomas Lampinen
LAVASTUS JA PUVUT
Johanna Elovaara
KOREOGRAFIA
Teppo Saarinen
VALOSUUNNITTELU
Ari-Pekka Saarikko
ÄÄNISUUNNITTELU
Milja Mensonen
NAAMIOINTI JA KAMPAUKSET
Helsingin kaupunginteatterin sivulta: "Heli rakastaa aviomiestään Mattia, mutta Mattia kiinnostaa nykyään enemmän tietokone kuin vaimo. Heli yrittää kaikkensa, mutta Matti ei innostu. Kuin tilauksesta turhautunut Heli tutustuu nuoreen Jarnoon, jota kyllä kiinnostaa.
Villi sivusuhde avaa Helin silmät myös avioliittonsa todellisuuteen. Näytelmän räväkkä huumori naurattaa taatusti ja päivittää parisuhteen kuvauksen raikkaasti tähän päivään.
Anna-Leena Härkösen suosittuun romaaniin perustuvan komedian on dramatisoinut Heikki Paavilainen."
Sokerina kulhossani ja kirsikkana annoksen päällä tällainen dobermanni-versio:
Traileri juutuupissa: