Minulla on viha-rakkaussuhe ruotsinkieleen: olen äidinkieletäni tornedalsfinska ( altså meänkieli ), ja virallinen kieli oli suami. Eikä ruotsia tarvinnut puhua missään, vaikka useasti Ruotsin puolella ollaan, sekä etelässä ja pohjoisessa, de va kucku de... En osannut rinkebyssvenskaa ( förortssvenska, rinkebynruotsi, lähiöruåtsi ) enkä Army of Loversien aatelista riikinruotsia. Kirjoitin kyllä ruotsiksi koulussa aineita, mutta ne hylättiin, koska olivat tarinoita, eikä idiootteja idiomeja.
Vaikka meänkieli koostuu ruotsalaisista maallisista sanoista ( kartiinit, lööki, ) niin olen yrittänyt kiriä ja käydä mm Viirus teaternissa tsekkaan Master i Margarita peräti kolme kertaa - yhdellä kerralla katsojana oli muuten Mösjöö Woland ( Marc Gassot ) tuolta Kansiksen versiosta Mestari ja Margarita. Kiirehdin niin lenteän kun salin oven oli jo avattu ja suurin osa katsojista marssinut ine että meinasin törmätä häneen - sillai tuupoatehn. Vahingossa! Ei se mtn, olin sitten naistenhuoneessa jossa tuupappasin naista, vahingossa, kuinkas muuten, ja hän vastasi, että det gör ingenting, jag trodde du var min bekant...
Näyttelijäkaarti: I rollerna: Martin Bahne, Marcus Groth, Aku Hirviniemi, Edith Holmström, Simon Häger, Niklas Häggblom, Oskar Pöysti, Markus Riuttu, Alfons Röblom och Pekka Strang
By Satu Ylavaara Photography 2018:
 |
| Lahtarin takki. Helsinki käänsi selkänsä vankileirille, sanavapaudelle ja ihmisoikeudelle |
 |
| Mikä on oikeus |
" Yle Svenska Radioteaternin aikamatkan Ääniä kuoleman porstuasta myötä Suomenlinnan karsserisiiven kuolemaantuomittujen vankisellit avautuvat vuosikymmenien jälkeen yleisölle keväällä 2018. Äänet kauan sitten poismenneistä ihmisistä ja tapahtumista ovat jääneet leijumaan huoneisiin.
Kaksikielinen ääni-installaatio vie meidät käytävälle, joka näyttää samalta kuin sata vuotta sitten. Siellä voit yhä kuulla vankien ja vartijoiden äänien kaikuvan kiviseinien sisällä. Näissä selleissä istuivat sata vuotta sitten mm. seuraavat kuolemaantuomitut vangit: Yrjö Kallinen, sittemmin armahdettu puolustusministeri; Kustaa Salminen, jonka ahkera kirjeenvaihto vaimo Lainan kanssa on säilynyt jälkipolville; ahvenanmaalainen kanttori Gunnar Mörn, joka tulisesti taisteli työväen elinolosuhteiden parantamiseksi sekä 19-vuotias Emil Turpeinen, jonka viimeisestä kirjeestä äidilleen on tullut niin tunnettu. " Suomenlinnan tapahtumat 1918 -sivulta: Aikamatka: Ääniä kuoleman porstuasta.
— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) 13. heinäkuuta 2018
Lahtarin takki #ääniäkuolemanporstuasta, Viapori #blackandwhitephotography pic.twitter.com/RGnf9UqcST— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) 29. huhtikuuta 2018
#ääniäkuolemanporstuasta Viapori #1918 vankiselleissä kajahti tuttu ääni: Azazello. Ja Leevi Matteokin tais olla pic.twitter.com/3Gxcc0bb2k— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) 27. huhtikuuta 2018
Sveaborg 1918: Röster ur dödens väntrum - Utforska de dödsdömdas korridor på Sveaborg https://t.co/nqTy6gK5J1 käyttäjältä @Svenska_Yle— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) 13. heinäkuuta 2018
Emil Turpeisen viimeinen kirje äidilleen 25.9.1918 Suomenlinnan vankileiriltä https://t.co/5qD46xTGsz:?lng=fi
— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) 13. heinäkuuta 2018
© Satu Ylavaara Photography 2018
© Satu Ylavaara Photography 2018