▼

keskiviikko 29. elokuuta 2018

Kyllä Harvey Fierstein on kähissyt ihanan musikaalin: Kinky Boots ennakossa Helsingin kaupunginteatterissa. Ah...

Helsingin kaupunginteatterin versiolla ei ole mitään hävettävää ekassa ennakossa 28.08.2018. Kenkä- ja PVC-fetisistille myös korsetit, verkkosukkahousut, pompulaperuukit & tietysti NE saapikkaat olivat silmäkarkkia ja kuolauksen kohteita - puhumattakaan Lolan enkeleistä. Lolan ego & suuret saappaat on täytetty. Oi - oikein makoisa musikaali. Toki se on myös suuren yleisön esitys. Kenen unelmia meidän pitää toteuttaa, millaista perintöä jatkaa? Kaikuja oli teoksesta Punaiset kengät ja tietysti Ihmemaa Ozin rubiinikengät. Keskusteli samoista asioista kuin Housut pois, Suu messingillä ja muut 90-luvun skottilaiset ja brittiläiset sosiaaliset ja sosialistiset komediat ja draamakomediat. Ja myöhäisemmät Billy Elliotit ja Pridet. Kinky Boots leffa oli vain niin ihana....

Kinky Boots -leffa oli ihana tuolloin vuonna 2006 etiäppäin, ja suoraa jatkoa brittiläiselle / walesilaiselle / skottilaiselle sosiaalisen realismin draaman ja komedian, osin tragikomediankin, suosituille 90-luvun pätkille kuten Suu messingillä ja Housut pois. Vai oliko jatkoa? Kaikissa näissä oli kaivos tai tehdas, joka suljetaan, eikä yhteisössä ole mikään niin kuin ennen. Housut pois -teoksessa on yksi tai kaksi HTBL yhteisöön kuuluvaa jäsentä, joita kuitenkin katseltiin ulkopuolisena. Kun he pitelivät toisiaan käsistä hautajissa se oli jengin mielestä huvittavaa, queer as folk, ei mikään o kummenpaa kui ihminen. Jos queer ihminen käyttää itsestään sanaa queer ylpeästi tai ironisesti, se on enemmänkin kuin ok, mutta jos homo- ja transfobinen juntti käyttää niin se ei ole.  Raavaat työttömät miehet pitivät Chippendale -tyyppisen ryhmän touhuja hintti-mäisinä, esitellä nyt itseään, ja heiluttelevat kulkusiaan  naisille, jotka taputtavat käsiään, ja ovat hyvinkin hanakoita, kun vihdoin viimein on miesstrippareita! Pride -elokuvassa taas yhdistyi kummatkin, kaivosten lakkauttaminen ja marssiminen omien oikeuksiensa puolesta. Puhumattakaan symppiksestä ja voimaannuttavasta  Billy Elliott fimistä. Ja legendaarinen Priscila - queen of desert kertoi 90-luvun alun drag ryhmästä joka kiertue ulottui Australian perähikiöille, joka ooli hyvinkin täynnä homofobista miessakkia.

Räiskyvä Chiwetel Ejiofor oli valtava Lolan rooliin ja suomalainen räiskyvä versio Lauri Mikkola täytti hyvin saappaat. Sittemmin Chiwetel on näytellyt skrodempia rooleja....

Yhdessä kohtauksessa Lauri Mikkolan Lola purjehtii diivana pois lavan keskipisteestä tehtaan synkästä ovesta sisään ja saa aikaan miltei yhtä suuret taputukset kuin ohjaaja Samuel Harjanne näytellessän kreivi von Krolockin himoksta ja elämää suurempaa poikaa musikaalissa Vampyyrien tanssi...

Loistava ja ujo Petrus Kähkönen on oikein sopeva myös Charlien rooliin. Elokuvan Charlie eli Joel Edgerton on sittemmin näytellyt viehättävää örkkiä ihanassa Netflixin elokuvssa.

Musiikki on eri tässä musikaalissa kuin leffassa, Kinky Boots musikaalin on säveltänyt ihana pinkkitukkainen Cindy Lauper joka on ollut voimaeläimeni 80-luvulta asti. Girls just wanna have fun damental rights...

Harmi ettei bändiä näy, melkein olisi mahtunut kulisseihin ja portaisiin, meno oli sen mukaista.. Sanoitus on käännetty suomeksi hyvin tai sopivasti, itse asiassa pidin Vampyyrien tanssi -musikaalin suomennoksesta enemmän kuin englantilaisesta.

Anna Victoria Erikssonin laulu Charlielle oli huippua 1. näytöksessä samoin Petrus Kähkönen hänen laulunsa hulluista hulluin laulu - eikö miten se meni. Fetisistinä toimi PVC, korsetit, verkkosukkahousut ja tietysti saapikkaat. Koko hela hoito. Lolan enkelit olivat huikealla tulella palava ryhmä josta ei tiennyt missä silmiään pitäisi kun kaikki liikkeet ja silmäniskut halusi todistaa. ja Lolan valtava ego ja suuret saappaat oli täytetty mainiosti.

Broadwayn ja Lontoon musikaalit toimivat hyvin kirittäjinä, kaiken on oltava vimpan päälle... Suohonlaulaminen ja yhdessä laulaminen... Musiikki on siinä mielessä helposti omaksuttavaa mm diskoa ja funkkia, ja palauttaa mieleen kuinka kauan 70-luvulta lähtien on ollut suuren suurissa kaupungeissa näitä kimaltelevia paikkoja, joissa riikinkukot saavat tepastella ja löyhyytellä höyheniään vapaasti. Joka maassa ei ole vieläkään näin, joissakin maissa ( 75 maata ) homoseksuaalisuus luokitellan rikokseksi, osalla maista homoseksuaalisuudesta seuraa kuolemantuomio. Näin vuonna 2015 Ylen uutisessa. Homoseksuaalisuus ja laki -wikissä: "Homoseksuaalisuus on edelleen rikos 77 maassa ja kuolemantuomion siitä voi saada Iranissa, Mauritaniassa, Nigeriassa, Saudi-Arabiassa, Sudanissa, Arabiemiraateissa ja Jemenissä."

Mutta miten olla minä sukupuolitetun vessan ovien edellä, lääkärissä, henkilöllisyystodistuksessa?

 Kyyneleitäkin tuli puserrettua... Huomenna uudelleen. Tai siis tänään. Itse asiassa aika pian :) Miten muutenkaan sitä viettäsi hyper-super iltaa ;)



Kuvat näytäntökauden avajaisista noin 13.8.18 
© Satu Ylavaara Photography 2018




Suuri käsi ohjaaaja Samuel Harajanteelle!



Kuvat näytäntökauden avajaisista noin 13.8.18 
© Satu Ylavaara Photography 2018



Kuvat näytäntökauden avajaisista noin 13.8.18 
© Satu Ylavaara Photography 2018







Helsingin kaupunginteatterin Kinky teaseri:


Kärpäsenä katossa eli tiiramassa miten musikaali tehtiin Helsingissä:



Näytäntökauden avajaisissa Kinky Boots oli paraatipaikalla:


Kinky Boots leffan kohtauksia:


Cindy Lauper puhuu: ihana ihminen, aktivisti joka antaa äänen niille, jotka eivät voi, tai jotka vaiennetaan.



Kinky Boots musikaalin piisi Sex is heal studiossa:


Kinky Boots perustuu tositarinaan, tässä juttu:


Kinky Boots -tviittejäni ja instassa:


Niin että mikä väri? :)


Drag ja trans -tviitejä:



klo