Stereoskooppimainen tulkinta Henrik Ibsenin Nukkekodin Norasta Teatteri Jurkassa antaa kyytiä myrkyllisen miehisyyden stereotypioista lännenfilmeissä, kassamagneeteissa, Hollwoodin suurissa produktioissa, joihin satsataan rahaa ja resursseja, miesten valtavat palkat, miehet eniten äänessä. 10.11.2018 Teatteri Jurkka. Kaksi naista valtaa / jakaa Noran roolin / kärsimyksen / vapauden: Rosanna Kemppi ja Kreeta Salminen.Myös isänmurha nähtävissä ja samalla näyttelijän verenperintö. Monumentaalinen!! Ja tämä vasta #väliaikatviitti.
Kreeta Salmisen "isänmurha" muistuttaa Niko Saarelan vastaavaa teoksessa Hamletinkone. Niissä ei ole mitään samaa, toisaalta, vain näyttelevän isän kohtaaminen.
Iholle tuleva näytelmä. Matineana näin kun muuhun en saanut lippua. Ja tyytyväinen olen.
Mitä parhaimpia lauantaitansseja sekä lauantaitransseja. Teatterin juhlaa maltaiden, muumikarkkien ja kuohuvan tuoksusta tutkielmaa naisen oikeudesta omaan ääneen, omaan vartaloon, omaan rahaan, omaan tilaan. Omaan onneen. Ja patriarkaatin ylivalta murtui kuin marenki...
Henrik Ibsenin Nukkekodissa kaksi näyttelijää näyttelee Noran roolin / roolit. Niinpä viktoriaaninen stereoskooppi tuli mieleen kun näki Noran kahtena. Feminiini, maskuliini, androgynia, metamorfoosit muodonmuutokset, naisviha.
Nora pala palalta. Ahdasmielisiä katsojia tämä ei miellyttänyt. Kuka heistä välittää. Pitäisikö edes?
Paljon olen katsonut ja olen tulvassa tulevassa katsomassa näytelmiä ja romansseja 1800-1900-luvun taiteesta tai 1800-luvulta, jolloin mies kirjoitti naisen päähenkilöksi, sankariksi. Rajoitetuksi.
Minkä kalvon, filtterin läpi katsomme kuvaa naisen valinnoista, itsenäisyydestä. Miksi näytökisiä on symboliset, maagiset kolme; alku, keskikohta, loppu; mennyt, nykyinen, tuleva. Naiset, nuo elämänlangan säätäjät, määräävät, Macbethin noidat.
Kuka on huono äiti...
Bette Davisista kirjoitettiin, että hän oli huono äiti. Kukaan ei kirjoittanut, että Peter Sellers oli huono isä. Naisen, äidin syyttäminen. Naisen oikeus omaan vartaloonsa, ehkäisyyn. Naisen äänioikeus. Naisen oikeus opiskella, tehdä työtä. Omistaa maata, tehdä talokauppoja. Naisen oikeus omaan valintaan.
Kiintoisaa on tapa, jolla Nora pelastaa miehensä, salaa. Ja miten ukko siihen suhtautuu.
Näin tämän omalla piletillä joten kirjoitan lisää kun tiiraan tämän uudelleen - ehkäpä stereoskoopin läpi. Mutta näkyykö kaikki sitten neljänä, haamuna vai tuleeko vain päänsärkyä? Olivatko viktoriaaniset stereoskoopit aikansa virtuaalitodellisuutta?
"Niissä on painettu kaksi toisistaan hiukan eroavaa kuvaa vierekkäin, ja kolmiulotteisuuden illuusio tulee näkyviin, kun kuvaa katsotaan stereoskoopilla. Syvyysvaikutelman voi saada aikaan myös ilman stereoskooppia: tällöin kuvaa on katsottava kieroon siten, että kahden sijasta näkyykin kolme kuvaa. Näistä keskimmäinen näyttää kolmiulotteiselta."
" Stereoskooppi on laite stereografisten kuvien eli stereokuvien katselua varten. Stereokuvat ovat eräs stereoskopian muoto. ----
Stereoskoopit ja stereografiset kuvat olivat suosittuja 1800-luvulla. " wiki
Minulla on näitä 1800-luvun lopun Lontoosta ostettuja hienoja stereokuvia joita katsoin ilman laitetta, nainen joka on rinteellä menossa goottilaiseen linnaan.
Näytelmä suomeksi Project Gutenbergissa :
"Soma ja kauniisti vaikkei rikkaasti sisustettu huone. Oikealla
puolella perällä oleva ovi vie etuhuoneesen; toinen vasemmalla puolella
perällä oleva vie Helmerin työhuoneesen. Näitten molempien ovien välillä
on piano. Vasemmalla sivulla on keskellä seinää ovi ja edempänä ikkuna.
Lähellä ikkunaa on ympyriäinen pöytä nojatuolineen ja pikku sohvaneen.
Oikean puolisella sivuseinällä, hiukan taempana, on ovi, ja samalla
seinällä, lähempänä katsojaa, on fajanssiuuni ja sen edessä pari
nojatuolia ja liekkutuoli. Uunin ja sivuoven välillä on pieni pöytä."
Henrik Ibsen: Et Dukkehjem, 1879
Ensimmäisen kerran suomeksi julkaissut K. E. Holm 1880
Tekijäloota
Suunnittelu: työryhmä
Ohjaus: Alma Lehmuskallio
Teksti: Marie Kajava, Henrik Ibsen ja työryhmä
Dramaturgia: Marie Kajava ja Alma Lehmuskallio
Äänisuunnittelu ja musiikki: Viljami Lehtonen
Skenografia: Veera-Maija Murtola
Valot: Viljami Lehtonen, Veera-Maija Murtola ja Saku Kaukiainen
Näyttämöllä: Rosanna Kemppi ja Kreeta Salminen
Tukijat: Alfred Kordelinin Edistys- ja Sivistysrahasto, Teaterstiftelsen Vivicas Vänner
Valokuvat: Marko Mäkinen
Traileri: Saku Kaukiainen
Valo- ja ääniajot: Saku Kaukiainen ja Taavi Hasunen
Tuotanto: Teatteri Jurkka ja työryhmä
Maailmassa tarvitaan Emmi Jurkan naurua ja rohkeutta... Teatteri Jurkka on voimakkaan punainen ja musta, ja lämmin, intiimi paikka.
Oikealla oleva Noraan liittyvä maalaus on pelottava. Mitä nainen telee. Kuka häntä tuijottaa. Lukeeko kirjaa? Ettei vain kammottavia ristipistoja? Onko kaikki ovet auki. Entä tulkinnat.
¨
Tulkinnat, mielleyhtymät ja taustat:
Tämä liittyy huikeaan Nora-näytelmään Ibsenin nukkekodissa, naisen valinnoista, äitiydestä, huonoista äideistä, rajoituksista, itsenäisyydestä @TeatteriJurkka https://t.co/ykD7o3CdQo— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) 12. marraskuuta 2018
— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) 23. marraskuuta 2018
omat kuvat ja hehkuitukset Instassa ja Twitterissä:
Ja patriarkaatin ylivalta murtui kuin marenki. Stereoskooppimainen tulkinta Nukkekodin Norasta @TeatteriJurkka antaa kyytiä myrkyllisen miehisyyden stereotypioista lännenfilmeissä, kassamagneeteissa. Myös isänmurha nähtävissä ja samalla näyttelijän verenperintö. Monumentaalinen!!— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) 10. marraskuuta 2018