Kerran minä metsästin Charlotte Cordayn haamua Pariisissa, ja mm. Saint German des Près´in todella ystävällinen henkilökunta opasti siinä mielellään. Tosin ei tornia eikä tyrmiä ollut jäljellä, edes raunioinakaan, jonne Charlotte heitettiin tyrmään. Musee Grévinissä on aito amme minne Marat murhattiin - Marat ja Corday ovat esillä vahanukkeina. Niin ikään Musee Grévinissä mukava henkilökunta opastaa - jopa sähköpostitse.
Makaabereilla ja morbideilla matkoilla. Historiassa ja vallankumouksissa.
Kyllä me, kyyniset pessimistiset nihilistitkin, kaipaamme ja tarvitsemme illuusioita, vieläkin. Musee Grévinissä, sali näyttää näin jälkeen päin katsottuna aivan samanlaiselta kuin elokuvan Van Helsing tanssisalikohtaus: shakkiruutulattia, kultaisia permantoja, katon lävitse kulkevalla nuoralla strapetsi -taiteilijoita, ilveilijöitä, peilikuvia. Makaaberia on tutustua kabinetin takahuoneisiin jossa säilytetään jämptisti materiaaleja: kas irtokäsiä, päätön istuva mies, ja irtosilmät tuntuvat seuraavan joka askeleella.
Lontoossa, Madame Tussaudin vahakabinetissa on nostettu seinälle yksi aito giljotiini, joka päätti Marie Antoinetten elämän. Siellä on myös kauhujen kammio, ja sarjamurhaajiakin esitellään. Kiehtovaa asiassa on se, että maksanut katsoja joutuu kävelemään pimeässä tunnelissa ja vankiselleissä valonpilkahdusta näkemättä, ja milloin tahansa psykopaatti hyppää hänen eteensä... Tosin tällaista kauhua saa harva valitettavasti nainen kokea se päivä, ja vallan ilmaiseksi. Mutta kauhukabinetissa näyttelijät hoitavat pelottelijan virkaa.
Marie Tussaud, aikoinaan, peri vahatyön tekemisen taidon, ja teki kuolinnaamioita kansanmiehistään ( mm. Marie Antoinetten ) joita giljotiini oli typistänyt. Suurella volyymillä kauhujen kammiota fanitti aikoinaan viktoriaanisista kirjailijoista viktoriaanisin eli Charles Dickens joka laski ilmoille meheviä huhuja - jos kukaan siellä yönsä viettänyt selviytyy aamuun asti voittaa.... Vahakabinetissa persjalkanen Hitler pui nyrkkiään.
Charlotte Corday joka oli " laajasti lukenut, aatteellisesti innostunut nuori nainen, joka liittyi vallankumouksen girondisteihin, maltilliseen puolueeseen. Charlotten kiihkeään sankaripalvontaan taipuvainen luonne saavutti täyttymyksensä kun hän murhasi jakobiinien johtajan, verisen Jean Paul Maratin kylpyammeeseen. Keskellä synkintä terroria, jolloin Ranskassa teloitettiin kuukausittain tuhansia ihmisiä, Charlotten verityö herätti erikoista inhoa, koska hän, murhaaja, oli nainen. " Kaari Utrio kertoo teoksessaan sivulla 310.
Marat ja Charlotte Corday - vallankumouksen vallankumous, koska se loppuu?
