Tämä on jo toinen Helsingissä esitetty, vaan ei vesitetty, näytelmä, jossa tanssitaan musiikin tahtiin, jossa alkuperäisessä piisissä sanotaan:
"It was a teenage wedding, and the old folks wished them well
You could see that Pierre did truly love the mademoiselle
And now the young monsieur and madame have rung the chapel bell
"C'est la vie", say the old folks, it goes to show you never can tell"
Tosin tässä Harold Pinterin näytelmässä Rakastaja tuota musiikkia ei kuule, näemme vain twistiä sukkasillaan. Se on elokuvaviittaus 90-luvulta, kaikkien meidän yhteisestä tajunnasta. Chuck Berryä näin livenä Tammisaaressa heinäkuussa 1990 - siis neljä vuotta ennen kuin Pulp Fiction leffan ensi-ilta oli. Onko tanssilattialla nuori pari vaiko elokuvan kohtaus, jossa rikollispomo laittaa John Travoltan kauniin puolisonsa seuralaiseksi. Tai lapsenammaksi. Onko siinä pukki kaalimaalla.
Näytelmän alussa heijastetaan seinälle videota. Se on tallennetta kymmenen vuoden takaa, niistä harvoista näytöksistä Teakissa, kun sama poppoo, ohjaaja Essi Rossi, ja pääpari, näyttelijät Milla Kangas ja Lauri Tilkanen olivat saman produktion kimpussa. Nyt vuonna 2018 he ovat aivan toisenlaisia. Aikuisia. Mitä keinoja, ja mausteita avioliitossa on keksittävä. Vai kestettävä. Mikä liekki vie eteenpäin.
Kamarinäytelmä. Sänkykamarinäytelmä. Richard ( Lauri Tilkanen ) rakastajana ja puolisona. Jo mainoskuvissa tyytyväinen Sarah ( Milla Kangas ) juo päiväkahvia. Koska liitämme päiväkahvit lemmentouhuun. Sillai vanhanaikaisesti. Kun aviomies on poissa silmistä, töissä Cityssä. Jurkassa ollaan monella tavalla, ja tasolla intiimisti, paljaana.
Vaikka se onkin teekupponen, iltapäivätee, ei suinkaan vihjaileva. Tai saahan teeseremonia olla omanlaisensa....
Rakkautta, intohimoa, jännitystä, peliä ja ties mitä rakennetaan sekä intohimottomilla, neutraaleilla välineillä ( appelsiini, Jokeri-kortti ) että provokatiivisilla ( mikrofoni, suihkepullo ). Rajattu tunnin mittainen esitys sisältää tavattoman määrän lauseita, joita nakellaan, ja ajetaan, ei ihan screwball -tahtiin, vaan omalla tahdilla, syötöllä. Yleisökeskustelussa näyttelijät paljastivat, että välillä reploja jää sanomatta, ja toinen sitten parsii, tai ottaa kopin, en nyt muista sanatarkasti.
Jossain riidellään siitä, mikä on oikeaoppinen tapa kuoria appelsiini. Tässä on paras tapa kuoria appelsiini. Ja pitää roihua yllä. Mikrofoni ei ole pelkkä mikrofoni ja mitä kaikkea maitomiehen /-naisen kärrystä löytyykään.
Ensimäisellä katselu- ja nautintokerralla raivostutti miehen kirjoittama asetelma jossa toimeton turhautunut nainen kotirouvana vaan kotona eristyksissä vain oleilee, ja miehellä on ammatti, ja pääsy pois kotoa. Turhautunut kotirouva -alku on niin eilispäivän Lumia - paitsi tietenkin tässä se on haaste. Mikä loppujen lopuksi on totuus? Pitääkö sitä tiirailla verhojen välistä?
Jännitettä pitää yllä myös millainen maitomies ovesta astuu....
Loppuunmyytyjä näytöksiä lupaa koko kevät. Soisi niitä olevan lissääkin. Tunnin mittainen esitys sisältää herkkua mitä ilman ei kantsis jäädä.
Tämän esityksen näin vaparilla, Teatteri Jurkkaa siitä kiitän!
Tekijäloota
Ohjaus: Essi Rossi
Suomennos: Juha Siltanen
Skenografia: Aino Koski
Äänisuunnittelu: Pauli Riikonen
Valosuunnittelu: Saku Kaukiainen
Näyttämöllä: Milla Kangas, Lauri Tilkanen
Rakastaja -näytelmä Teatterí Jurkan esittelyssä:
" Harold Pinterin Rakastaja on valtaa ja parisuhderakkautta käsittelevä kamarinäytelmä, jossa mikään ei ole sitä, miltä aluksi vaikuttaa.
Sarah ja Richard ovat olleet naimisissa kymmenen vuotta. Richard lähtee aamuisin töihin ja pelaamaan työpäivän jälkeen tennistä, jotta Sarahille jää tarpeeksi aikaa juoda teetä rakastajansa kanssa heidän yläluokkaisessa kodissaan. Eräänä iltana Richard tulee kuitenkin sovittua aikaisemmin kotiin ja löytää jotain rakastajalle kuuluvaa. Kaksi erillään pidettyä maailmaa alkavat sekoittua toisiinsa.
Rakastaja käsittelee ihmissuhteisiin liittyvän vallan lisäksi kipeän tunnistettavia vapauden, halun ja muutoksen teemoja, jotka jokainen sukupolvi ja pariskunta joutuu ratkaisemaan omakohtaisesti uudestaan. Kuinka säilyttää intohimo ja vapaus muuttua pitkässä parisuhteessa? Kuinka sovittaa erilaiset halut, tarpeet ja fantasiat? Miten päästä niin kauas toisesta, että voi oikeasti nähdä hänet?
Marraskuussa 2018 Rakastaja saa uuden verevän tulkintansa Jurkan intiimillä näyttämöllä, jossa fantasiamaailma sekoittuu pölyiseen makuuhuoneeseen. "
Flickrissä on hienot produktion kuvat:
Kuva Marko Mäkinen
Omat reaktioni sosialistisessa mediassa:
Varsinainen sänkykamaridraama, taistelun tanner, ja huohottava komedia tämä Harold Pinterin näytelmä #Rakastaja @TeatteriJurkka https://t.co/bGQlm7mtm8 pic.twitter.com/RNodB8t4l2— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) 23. marraskuuta 2018
Kamarikomediassa tai sänkykamaridraamassa Harold Pinterin yhden tunnin näytelmässä #Rakastaja on ainoa oikea tapa kuoria ja jakaa mehukas appelsiini... @TeatteriJurkka pic.twitter.com/lFf0sZg00s— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) 7. joulukuuta 2018
Huh huh miten intiimiä & intensiivistä ol hetket #Rakastaja'n Lauri Tilkasen kanssa @TeatteriJurkka. Milla Kangas dominoi tavalla josta von Sacher-Masoch'kin voihkisi. Rooleja ja valtasuhteita käännettiin kuin lettuja nopsalla syötöllä. Ohjaaja Rossi oikealla yleisökeskustelussa pic.twitter.com/miwF1GQs6A— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) 23. marraskuuta 2018
Turhaan ihmiset kinaa mikä on oikea tapa kuoria appelsiini. Tässä on se ainoa oikea tapa