▼

tiistai 29. tammikuuta 2019

Täydellisiä elegantteja olentoja Turun kirjastossa

Nina Korento: Elegant Creatures, Turun kirjasto. Ah. Tällaiseen on mukava törmätä kulttuurimatkalla, kun on ostanut piletin Turun kaupunginteatterin näytelmään, ja samalla käy valokuvaamassa cittaa, ja ilmaisia näyttelyitä, kuten tämä pukusuunnittelijan kostyymien kavalkaadi. Kauneus, kauhu, ylpeys, uhka, uhma, itsevarmuus, upeus. Hurjat yön kunningattaret, vampyyrit, muodonmuuttajat, kreivittäret. Harpyijat, sudenkorennot, Tuonen Tytit, Lilithit, Louhet. Dandyt, ruhtinaat, keikarit. Exhibiton of Nina Korento´s Elegant Creatures. Photograph by Satu Ylavaara Photography 2018:







© Satu Ylavaara Photography 2018
klo

Avoin liitto ja taistelutanner teatteri Jurkassa jatkaa kotimaisen teatterikevään huippukautta

Avoin liitto ennakkonäytös perjantaina 25.01.2019 paikassa Teatteri Jurkka, Helsinki. Makea ja karmiva teatteriesitys pienessä huoneessa. Huomaa, että sitä on ollut kirjoittamassa myös nainen havantoineen eli Frances Rame. Hänen puolisonsa Dario Fo on aiemmasta ja Jurkastakin jo tuttu, ja livenä Oopperassa. Paljon on ollut puhetta polyamoriasta, mm Wonder Womanin luoja professori Marston oli polyamorisessa liitossa kahden naisen kanssa, muttei heidän kombinaationsa ollut pelkästään naista halventava, vaan vekkejä oli. Tästä on tehty hieno elokuva Professor Marston and Wonder Woman. Lavalla polyamooriset nelikymppiset Liisa Mustonen (joka myös ohjasi tämän) ja Matti Ristinen.

Näytelmä alkaa naisen itsemurhayrityksellä, vihdoinkin nainen on tässä tilanteessa. Nimittäin paras miesten tekemä komedia on alkanut itsemurhayrityksellä kuten teoksissa I hired a contract killer, Housut pois, Rusalka, Filth, Trainspotting, World's end ja se Chaplinin pätkä. Saako itsemurhasta kertoa tragikomedialla, no ainakin Irwine Welsh saa. Stand upissakin saa käsitellä monenkantoista asiaa. Kunhan sen tekee hyvin.

Mikä tästä tekee hyvän. No nauru. Ja se hetki, mahdollisen väkivallan teon tai ihan jälkeen, miten reagoida. Kollektiivisesti. Tsehovin seinällä olevalle haulikolle pieraistaan. Sillai symbolisesti kautta rantain. Kuinka käyttää asetta näytelmän sisällä. Mennään mukavasti myös pois fiktiosta ja ensemblestä ja tullaan jopa takaisin. Välitaukoa ei ole, ja tämä tahti, ja soppa, on sopivan mittainen. Teatteria voi tehdä tälläkin tavalla tällaisessa huoneessa.

Kyllä oli maukkaasti sisäänleivottu Pastori silli eikun Erkki Saarela [imitaatio] tuossa Dario Fo:n näytelmässä Avoin liitto äsken Teatteri Jurkassa. Saarelahan on suurin ja lipeväkielisin Dario Fon tulkki Härmässä, ja omaa myös yhtä nopsakkaa bodylangueta kuin herra Fo itse.

Dario Fon ja Franca Ramen kirjoittamalla sotatantereella, tragikomedialla mennään, muttei metsään. Kun normaalissa teatterissa on yksi seinä pois, niin Jurkassa on kaksi seinää poissa. Niin intiimiä on meno. Yksityiskohdilla on merkityksensä, näyttelijän liikutus näkyy. Draivi on kiihkeä, mutta oikein mitoitettu. Välitaukoa ei ole. Liisa Mustonen ohjaa, tykittää, itkee, näyttelee eli jaksaa, jakaa. Mm Pinterin Rakastajan ja Niskavuoren Hetan ja Akustin parisuhdeneuvojen lisäksi uutta kulmaa. Jo oli aikakin että näytelmä alkaa kerrankin naispuolisen päähenkilön [mahdollisella] itsemurhayrityksellä. Olemme saaneet jo tarpeeksi miesten vastaavista. Vaikka hienoja tarinoita ovatkin (i hired a contract killer, Housut pois, Rusalka, Filth, Trainspotting ja World's end ja se Chaplinin pätkä) joissa komedia alkaa itsemurhan yrityksillä. Eikä Ristisen Matti ole paha, ollenkaan.

Kun normaalissa teatterissa - tai nukkekodissa - on avoinna neljäs seinä yleisölle, niin meilläpä Jurkassa on avoinna peräti kaksi seinää. Ollaan iholla. Liisa Mustosen liikutuksen näkee, tuntee, jakaa.

Liisa Mustonen oli myös ohjaajana näytelmässä Äidin rakkaus, liikkui välillä vähintäänkin hämärällä alueella, väkivallan, vallan, himon ja pyyteettömän rakkauden välillä. Kävin katsomassa kahdesti. Kummaltakin puolen näyttämöä. Oikealla ja vasemmalta.
Liisa oli ihana myös Hengittämättä ja nauramatta leffassa joka on merkinnyt minulle paljon. Kuin pätkä omasta elämästä.

Matti Ristinen oli minulle uusi tuttavuus lavalla, ja muistin hänet Levottomat 4 leffasta. Kunnes muistin, ettei sitä tehtykään. Vaan jotenkin laskin hänet siihen kaanoniin, seksikkäisiin rooleihin, mutta, se taisikin olla lääkärisarja Syke, jonka muistin. Ainakin kuvina. Itse en sietänyt romanttisena lukemisena lääkärisarja enkä sheikkisarjoja, joissa oli kantavana voimana masokismi, mikä on ihan jees. Mutta en voi sietää romanttisen lukemisen 70-luvun lehtisistä seksismiä, tarinoita joissa nainen ei ole päälääkäri eikä ees kirurgi. On ihan jees nää sitomiset eksoottisessa paikoissa mutta aika puuduttavaa. Miten tänne eksyin.

Avoin liitto onkin tältä kaudelta loppuunvarattu, mutta ei hätiä mitiä, lissää on tulossa. Nyt on suomalaisen teatterikevään huippukausi - ainakin Helsingissä, eikä Jurkan taso ole notkahtanut. Päin vastoin. Jykevästi tanassa...

Jurkan sopivaa parisuhdeterapiaa ja verbaalista kaksintaistelua sukupuolten välillä, jatkoa Pinterin Rakastajalle ja Niskavuoren Hetalle.

Avoin liitto eroaa avoimesta rakkaudesta sillä että ollaan avioliitossa. Miksi mies alkaa hamuta turvallaan tuoreempaa ruohoa naapurin puolelta. Miksi mies haluaa avoimen suhteen, ja sitten suuttuu kun naisella onkin toinen mies, peräti professori, joka on valmis kaikkeen jännään, kuten pakolaisleireille matkaamaan tai räppäämään. Tulee mieleen Frida Kahlon ja Diego Riveran vapaa suhde, jossa mies painoi jopa sukulaisia muttei hyväksynyt Fridalla muita miehiä, vain pelkästään naisia. Ehkäpä Simone de Beauvoirin ja Jean-Paul Sartren avoin suhe on ollut toimivin. Aina siihen tulee kaikenlaista. Mutkaa. Kaksinaismoralismia.

Salarakkaan kanssa tehdään kaikkea kivaa, kuten mennään pulkkamäkeen ex tempore, ja nauretaan ja eletään kuin instagram-kuvissa. Kotona sitten pierrään virttyneissä verkkareissa. Pieruhuumoria tulee vähän liikaakin, mutta se alleviivaa miten vapaasti kotona voi olla, miten ahdistumiseen reagoidaan.

Graafinen arvio Dario Fon ja Franca Ramen Avoimen liiton ennakkonäytöksestä Teatteri Jurkassa rima on korkealla, eikä polyamoria, tai vappaa suhe, ole kivuton, tasa-arvoinen tai sutjakka. Paitsi tässä, hykerryttävä. Ja ilman välitaukoa

Tekijäloota:


Käsikirjoitus: Dario Fo ja Franca Rame
Ohjaus: Liisa Mustonen

Äänisuunnittelu: Jukka Repo / Mikkelin Teatteri
Valosuunnittelu: Saku Kaukiainen
Lavastus- ja pukusuunnittelu: Liisa Mustonen ja Matti Ristinen
Lavasterakennus: Juha Lökström
Kuiskaaja ja marsu: Ronja Kuoppamäki
Suomennos: Aira Buffa
Esitysoikeudet: Nordic Drama Corner
Valotekniikka: Saku Kaukiainen ja Taavi Hasunen
Valokuvat: Marko Mäkinen ja työryhmä

Näyttämöllä: Liisa Mustonen ja Matti Ristinen








Flickrin kuvasatoa

Avoin liitto 5 Avoin liitto 7 hehkutan joka puolella verkkoa:



Graafinen arvio Dario Fon ja Franca Ramen Avoimen liiton ennakossa 25.01.2019 Teatteri Jurkassa. Ennakkonäytös perjantaina #avoinliitto #DarioFo #FrancaRame @teatterijurkka #teatteriJurkka #teatterinlumoa2019 #teatteri #teatterinlumoa #teatterissa #theater #theatre #perfect. Dario Fon ja Franca Ramen kirjoittamalla sotatantereella, tragikomedialla mennään, muttei metsään. Kun normaalissa teatterissa on yksi seinä pois, niin Jurkassa on kaksi seinää poissa. Niin intiimiä on meno. Yksityiskohdilla on merkityksensä, näyttelijän liikutus näkyy. Draivi on kiihkeä, mutta oikein mitoitettu. Välitaukoa ei ole. Liisa Mustonen ohjaa, tykittää, itkee, näyttelee eli jaksaa, jakaa. Mm Pinterin Rakastajan ja Niskavuoren Hetan ja Akustin parisuhdeneuvojen lisäksi uutta kulmaa. Jo oli aikakin että näytelmä alkaa kerrankin naispuolisen päähenkilön [mahdollisella] itsemurhayrityksellä. Olemme saaneet jo tarpeeksi miesten vastaavista. Vaikka hienoja tarinoita ovatkin (i hired a contract killer, Housut pois, Rusalka, Filth, Trainspotting ja World's end ja se Chaplinin pätkä) joissa komedia alkaa itsemurhan yrityksillä. Eikä Ristisen Matti ole paha, ollenkaan.
Henkilön Satu Ylävaara (@satuylavaaraphotography) jakama julkaisu
klo

maanantai 28. tammikuuta 2019

Vielä kerran mister Rochesterin otsasta ja täydellisestä näytelmästä Jane Eyre tuolla Åbo Svenska Teaterissa

Mitäh. Yhäkin Mister Rochester #MisterRochesteri flirttailee vaikka liekit jo nuolee... Feministinä tämä romaani on ollut kova pala, tehdäkö näin toiselle naiselle.

Wichmanin käsissä Rochester saa uusia sävyjä, koomisuuttaki, kömpelyyttä, turhamaisuuta, mutta myös herkkyyttä. Hienoja yksityiskohtia. Alussa hän istuu kotiopettajattareen selin rehvakkaasti ja machosti kuten Mad Menin graafikko könsikäs.

Sukupuolten ja sukupuolten rajoja ylitetään kauniisti ja tuoreesti. Miehet mekossa ja huulipunassa, ja naiste kirkkomiehen asussa eivät ole koomisia, tai vain koomisia, vaan ollaan tultu jo sen yli, puhtaasti. Samoin myös shakespearen ajoista jolloin lavalla sai olla vain miehiä esittämässä miehiä ja naisia.

Mutta kuka onkaan tarinan roisto. Mitä ongelmia tuleekaan kun avioeroa ei saa. Ketä tässä onkaan höynäytetty. Katsojaa ei ainakaan. Katsoin tämän toisen kerran lauvantaina. Ah.

Tässä taideprojektissa konventionaalinen romanttinen kuvasto ja mielleyhtymät potenssiin 10. Mihin tarvitsemme / tarvitsimme päiväkirjoja, runonpätkiä, kuivattuja kukkia, omaa nurkkaa, haaveilua, kiiltokuvia, hajukumeja, skräppäämistä, leikekirjoja, askartelua. Mitkä värisävyt kertovat heti, että nyt ollaan höpsösti in Love.

Kaikki teatteriarvosteluni tai karvosteluni, teatteripakinani, teatterijuttuni eivät ole pelkkää tekstiä, vaan myös kuvaa, fanarttia ja viideota.







#MisterRochester #MisterRochesteri as #AaroWichmann in #ÅboSvenskaTeater @abosvenskateater. Wichmanin käsissä Rochester saa uusia sävyjä, koomisuuttaki, kömpelyyttä, turhamaisuuta, mutta myös herkkyyttä. Hienoja yksityiskohtia. Alussa hän istuu kotiopettajattareen selin rehvakkaasti ja machosti kuten Mad Menin graafikko könsikäs. Sukupuolten ja sukupuolten rajoja ylitetään kauniisti ja tuoreesti. Mutta kuka onkaan tarinan roisto. Mitä ongelmia tuleekaan kun avioeroa ei saa. Ketä tässä onkaan höynöytetty. Katsojaa ei ainakaan. Katsoin tämän toisen kerran lauvantaina. Ah. #kotiopettajattarenromaani #kotiopettajattarenromaaniNäytelmä @photo_lab_app #photo_lab_app #photolab 28.01.2019 @aaro_wichmann #fanart #teatterinlumoa #teatterissa #theater #theatre #perfect #teatterinlumoa2019 #actorsofFinland.
Henkilön Satu Ylävaara (@satuylavaaraphotography) jakama julkaisu







klo

Marc Gassotin ehkä huikein temppu on saada teinit katsomoon. Ja lavalle.

 Kuolemaa käsiteltiin arvokkaasti. Paukkupakkasilla pieruhuumori näpsäkkää. Kauhua riitti: Alien, Predator, Amerikan Psyko. Marc Gassotin Lion – The Weird And Magical Abracadabra Circus Show:n lautasakrobatia pitäs Arabian tehtaan käynnissä... Nimenä teos on hirvitys, eli pitkä, häsänäkin mahoton: #liontheweirdandmagicalabracadabracircusshow. Ikään kuin ajalta ennen somea, jolloin kaikki oli paremmin, kun kaikki oli aitoa. Illuusiotkin... Esityksessä on wanhan ajan numeroita, vaativiakin sellaisia, ja yhdistettynä klovneriaan, mutta herralla ei ole punaista nenää, eikä liian isoja kenkiä, sellaisilla pellekengullä tai Leningrad Cowboys -kengillä olisiki vaikeaa olla hovinarri fyysisissä jutskissa, joita piisaa.

Hatullinen Magritteä eli Marc Gassotin shöy toimi tänäänkin. Tällä kertaa mietti väkivaltaviihdettä (piirretyt Tom & Jerry, wanhan ajan Punch & Judy käsinuket) ja taitoa millä viihdetaiteilija sai yleisön nauranaan ja kirkumaan.

Show toimi eilenkin. Herran ja narrin, spektaakkelien spektaakkelin suuren viihdyttäjän ja tohelon kompuroijan oikeasti vaikea kolmen lautasen ja lopulta kuuden lautasen, vai oliko niitä 9 kpl akrobatia hurmaa. Tuo lautasakrobatia pitäsi Arabian tehtaan käynnissä. Siis Suomessa. Wink wink.

Mainiota menoa tänään tai siis eilen. Klovneriasta saimme esimakua Kom-teatterin Lokki varas -näytelmässä. Tämä sopi myös teineille. Ja ikiteineille. Varsinainen temppu on saada teini teatteriin ja hurmioon. Suurten tunteiden äärelle. Jännän. Kuolemaa käsiteltiin harvoin näin koskettavasti ja vivahteikkaasti. Tällä kertaa väkivaltaviihde mietitytti. Ennen Simpsoneiden Tokkuu ja Takkuu oli Tom ja Jerry piirretyissä, ennen piirrettyjä oli väkivaltaista nukketeatteria Punch & Judy. Timantinkivaa äksöniä oli ja kauhua Alienista Amerikan Psykon läpinäkyvään sadetakkiin joka oikein hylki veriroiskeita...

Marc Gassotin ehkä huikein temppu on saada teinit katsomoon. Ja lavalle.

Teatterivuosi 2019 on alkanut pelkillä täysosumilla, kuten Lion ja Niskavuoren Heta, joissa yhdistävänä tekijänä oli yllättäen hevostelu, pääkallo[t], pieruhuumori ja menettäminen.


Tunnelmia eilisen 22.01.2018 Lion – The Weird And Magical Abracadabra Circus Show -esityksen jälkeen...

klo