" Teatteri on outo laji."
Tämä on vasta ennakkonäytös, mutta sopii niille jotka vihaavat Proustia, ja muillekin jotka eivät. Tätä tsettiä voi nauttia vaikkei ole alkup pröystäilevää, proustailevaa, loputonta kirjasarjaa lukenut, tai varsinkaan tuota teatteriin meno -kohtaa. Vaikkei tämän poppoon aiempia Proustin volyymejä yks ja kaks ei ookaa nähny. Mieli kyllä tekiz nähä, mitä he seuraavaksi... Ehdottomasti kovan teatterikevään 2019 tsekattavia musteja.
Eilen liikuin antiikin maisemissa Medusan huoneessa. Tänään oli tapetilla myös antiikin tragedia - joka muistutettiin mieliin mitä suloisimmalla tavalla. Saako nainen rakastaa uuden aviomiehensä poikaa. Miksi suomalaisen miehen malli suomalaisessa teatterissa ja muussa armeijassa on niin suppea. Puvustus mainittu, mutta millainen teatteribloggaaja olisi Marcel Proust tänä päivänä...
Kun kirjassa nuar Proust katsoo tuoretta teatteri-ilmoitusta, mainosta, joka on vasta liimattu, se muistuttaa hetkeä, jolloin näemme Twitterissä, FB:ssä ja Instagramissa teatteri-ilmoituksen, julkaisun joka on julkaistu kaksi sekuntia sitten. Tuoreena.
Kuvassa Aleksi Holkko
Kuva Marko Mäkinen
Olemme useammassa aikatasossa ja genressä. Yleisöä pidetään aluksi varpaillaan, hereillä ja virkeinä, odottavaisina. Näyttelijät ovat ystävällisiä, ja ohjaavat permantorahvaan paikoille, vanhan ranskalaisen tavan mukaan. Matkustamme ajassa, ja olemme silti tässä. Ajassa, ajanjaksolla olemme antiikin ja maaliskuun 2019 Oscar-gaalan välissä, Proustin ajassa, jossain menneessä, 1800-luvulla, sen lopulla, la belle epoque, ja itse Proust on aika kalpeana poikana paikalla.( Viljellään tätä kalpeat pojat -käsitettä...) Ajasta. Olemme Racinen näytelmän barokin ajassa, vuodessa 1677, jolloin tragedia Faidra näyteltiin. Olemme myös tässä ajassa, maaliskuussa, sekä matkaamme ajassa muutenkin. Käymme läpi Jurkan historiikkia, kummituksia ja kuppikakkuja. Tai ei, ei niitä, vaan vanhempia leivoksia. Viittauksia Maria Antoinetteen ei tehdä. Toisaalta olemme marginaalissa, homon miehen marginaalissa. Ja toisaalta näyttelevän naisen, naisnäyttelijän. Miksi meille ei löydy rooleja kuin jonkun kurtisaanin?
Sarah Bernhardtin äiti oli juutalainen kurtisaani. Marcel Proust oli juutalainen homoseksuaali, muttei pitänyt siitä numeroa, päin vastoin, vai ymmärsinkö oikein, eilisestä. MP oli kaapissa. Sarah Bernhardt oli maailman parhain näyttelijä.
SB:stä löytyy tietoa ja elämänkertoja. Hänellä oli apina nimeltä Darwin, muttei se ollut kummallisin asia hänen eläintarhastaan. Sarah eksyi kuumailmapallolla, hän jatkoi näyttelemistään amputoinnista huolimatta. Muistaakseni aikuisena naisena hän näytteli Juliaa. Hän piut paut välitti sovinnaisuudesta, ja tottahan toki hän oli Hamlet. Ei ahtaalle naisen mallille!
Jurkassa kalpea Proust on hyvinkin Proustin näköinen. Jopa vasemman kulmakarvan kaarteen hallinta oli häkellyttävää yks yhteen esikuvansa kanssa. Tätä kirjoittaessa tuli hauska loikkaus ja yhdentymä. Mutta se meni jonnekin, kuten kuoppa autostraadalla, kun halpabussi kiitää myrskyn keskellä kohti teatteria. Tai kotia.
Itse en ole mikään Proustin ystävä, päin vastoin. Pidin tätä etuoikeutettuna valkoisena heterona, tai siis ei-heterona, mutta miehenä joka saa suoltaa tekstiä jota vain julkaistaan, ja julkaistaan, ja julkaistaan.
Tämä näytelmä on sopiva kärkäs - paikalla olevaa Proustia ei kiinnosta Jurkan historia tippaakaan. Hän vain odottaa Bermaa.
Toisaalta jo alussa Proust nostetaan jalustalle, maailman parhaimpana kirjailijana ensemblen mukaan. Hänet nostetaan pallin päälle.
Kadonnutta aikaa etsimässä osa 3 kirjan nimi Kukkaanpuhkeavien tyttöjen varjossa on ällöttävä, yäk, juurikin miehen kirjoittamana, tirkistelynä. Äänikirjaa voi kuunnella osia 1 - 6 Yle Areenassa. Itse kuuntelin osaa 3, keskittyen vain teatteriin ja La Bermaan. Osassa tekstiä näen Proustin valokuvana, istuvana aikuisena miehenä.
Samalla hän on lapsi, poika, kuin kutistettu versio tuosta kuvasta, mutta hän seisoo polvihousuissaan. Ehkä. Miksi pieni poika haluaa teatterin palavasti. Voiko La Berma lunastaa nuo kaikki toiveet, lupaukset, määritteet, äänenpainot.
Yhdessä kohtaa kirjassa sanotaan Bernhardt, ei La Berma. Samoin Proust kirjoittaa vanhemmistaan juutalaisina, joten sen puoleen hän ei ole kaapissa.
Tämä ei ole arvio, koska kyseessä oli ennakko, ja olin kutsuvieraana. Se on kuitenkin muisto, hetki, muistiinpano, merkintä. Teatterikevät voi hyvin...
Kaunis on flamingon värinen laskuvarjokangas. Se on provokatiivinen, naisten salonkien sävy. Myös muidenkin buduäärien sävy.
Kaunis on miehen kuva tässä, luovana ja räiskyvänä kummituksena ja puvustajana, pukusuunnittelijana. Leivosten värisiä kankaita, miesten koreita vaatteita.
Hippolytoksena Holkko - tai Hippolytos Holkkona - ah, nuorena ja kauniina adoniksena, katseiden kohteena, himon kohteena, ehkä. Niinhän teatterissa aina on, katsojan silmä.
Miksi vanhempi nainen, tai aikuinen nainen ei saisi rakastaa nuorempaa miestä? Tässä tragediassa hän on Faidran uuden aviomiehen aiemmasta liitosta syntynyt poika, ei siis täysin sukua, eikä sukurutsailua, jota on tulvinut tarinoissa, ainakin Game of Thronesissa ( Tulen ja jään laulu). Hän on helleeninen sankari, mutta saako hän olla helleeni, kun ei ole kreikkalainen vaan enemminkin Pohjanmaalta.
Huvittavaa, Proustia ei yhtään hetkauta, ettei helleeniä näyttelevä ole aito kreikkalainen. Kulttuurisen omimisen kritisointi on meidän päivämme juttu. Vasta nyt.
Kaunis poika on halvoissa, kiiltävissä vetimissä, kultainen laakeriseppele, tai kullitettu laakeriseppele, jotka ovat sekä jäänne vanhanaikaisesta ja konventionaalisesta teatterista, mutta myös pilailukaupan tuotteita, joita voi kuka vain ostaa fetisistinä ja tehdä ties mitkä hiekka ja sandaali -sessiot, homoeroottiset, tai vain sessiot. Tai elokuvan rekvisiittaa kuten Tom of Finland ja Babylon Berlin. Tai kotielokuvien. Ja tooga joka on yhtä lyhyt kuin uniformu komentajalla ( avaruuslaivaston kapteenin Zapp Brannigan ) Futuramassa.
Varsinkin kultaiset shortsit muistuttavat täydellisestä miehestä, jonka tohtori FranknFurter loi Rocky Horror Showssa.
Enkä ehtnyt kirjoittaa Emmi Jurkasta riviäkään! ;)
Missä on spektrin pää, kuinka kaunis on prisma, ei, se Viikin tavaratalo. Entä kun se käännetään toisin päin.
Toisaalta äänikirjassa Proust / päähenkilö / kirjaajaa tutkii teatterikiikarilla La Bermaa, ja sehän on pelottavaa. Lapsen havainto. Puhdas mielikuvitus. Pakanan katse. Noitien taikaväline joka sekä pienentää ihmisen, että tuo lähelle.
Kuvassa Milka Ahlroth
Kuva Marko Mäkinen
Tekijäloota:
Käsikirjoitus ja ohjaus: Aleksi Holkko ja Hanna-Kaisa Tiainen
Pukusuunnittelu ja lavastus: Timjami Varamäki
Valo- ja äänikonsultit: Olivia Pohjola ja Viljami Lehtonen
Näyttämötekniikka: Saku Kaukiainen
Näyttämöllä: Milka Ahlroth, Aleksi Holkko, Hanna-Kaisa Tiainen ja Timjami Varamäki
Tuotanto: Teatteri Jurkka ja työryhmä
Valokuvat: Marko Mäkinen
Jurkan sivulla kerrotaan: "Kadonnutta aikaa etsimässä, osa 3
Sarah Bernhardt, Emmi Jurkka, Milka Ahlroth… Tänä keväänä kaikki suurnäyttelijättäret ruumiillistuvat yhdeksi Jurkan näyttämölle! Kadonnutta aikaa etsimässä, osa 3 poimii Marcel Proustin romaanisarjasta teatteriteeman ja kehrää sen yhteen niin Teatteri Jurkan kuin tekijöiden omankin historian kanssa.
Esitys kertoo ainakin näyttelijyydestä, klassikoista ja siitä, onko taide hyvää vain silloin, kun on juonut tarpeeksi kahvia, eikä ole ihan hirveä pissahätä?
Kadonnutta aikaa etsimässä 2017-2022 on kymmenen itsenäisen esityksen sarja, joka pohjautuu Marcel Proustin romaanin osiin. Jurkassa nähtävä osa 3 ei vaadi aiempien osien näkemistä.
La magnifique Milka Ahlroth palaa Jurkkaan kolmenkymmenen vuoden tauon jälkeen. Le superbe Aleksi Holkko ja l’incroyable Hanna-Kaisa Tiainen puolestaan valloittavat Jurkan näyttämön ensimmäistä kertaa!"
Flickrissä kuvia:
Kadonnutta aikaa etsimässä, osa 3
Ensi-ilta 23.3.2019
Kuva Marko Mäkinen
Yle areenasta löytyy: Kukkaanpuhkeavien tyttöjen varjossa I: Rouva Swannin ympärillä, Kadonnutta aikaa etsimässä -kirjasarjan suomennoksen kolmas osa. Suomentaja: Inkeri Tuomikoski. Lukija: Erja Manto.
— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) 23. maaliskuuta 2019
— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) 23. maaliskuuta 2019
Asiaan liittyviä ja liittymättömiä tviittejäni:
Jännittävää, ellei peräti maagista (sorcery!) on kuulla Sandra Bernhardtin ääni. Kuulla. Ääni. Faidrana.
Rare 1910 Audio: Sarah Bernhardt, ‘The Most Famous Actress the World Has Ever Known,’ in Racine’s Phèdre https://t.co/aHfWT4Fh1g lähteestä @openculture— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) 23. maaliskuuta 2019
— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) 23. maaliskuuta 2019
Arts: Sarah Bernhardt a great stage actor https://t.co/W5SwsBAyVj— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) 23. maaliskuuta 2019
Mutt' millane teatteribloggaaja Marcel Proust tänä pänä ois. Voiko kukaan lunastaa tänä päivänäkään ne odotukset joita hän lataa SB:n esitykseen. Miten tuoda tää flamingonvärisen laskuvarjokankaan, antiikin tragedian ja leivosten äärelle @TeatteriJurkka #kadonnuttaaikaaetsimässä pic.twitter.com/BC2KQXOdCh— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) 23. maaliskuuta 2019
" Teatteri on outo laji. " Queer, virkistävä, traaginen ja hassu Kadonnutta aikaa etsimässä, osa 3. Ennakossa tänää 22.03 2019 @TeatteriJurkka. Yritin kuulostella tuliko Pataässän karaokesta Leeviä.. pic.twitter.com/KDcq8yCmrF— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) 22. maaliskuuta 2019
Olemme useammassa aikatasossa, ja genressä; antiikin ja Oscar-gaalan välissä, Proustin ajassa, kadonneessa hetkessä, näytelmissä, Racinen tragediassa v 1677 ja visusti täällä Jurkassa @TeatteriJurkka #kadonnuttaaikaaetsimässä Vol 3 #marcelproust pic.twitter.com/tcqNHa5cIM— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) 23. maaliskuuta 2019
Kadonnutta aikaa etsimässä, merkittävien Proust-tutkijoiden..... Veikeä pikku elokuva Little Miss Sunshine esittää merkittävän Proust-tutkijan, itsemurhaa yrittäneen homon surullisen miehen, jota esittää koomikko, joka on tässä ensimmäistä kertaa hauska minulle, siis palettia käyttäen.
Kadonnutta aikaa etsimässä, yhteisellä auttomatkalla... https://t.co/gUPry3q7rg— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) 24. maaliskuuta 2019
Asiaan liittyviä ja liittymättömiä virtaa, instaa:Kadonnutta aikaa etsimässä, merkittävien Proust-tutkijoiden..... https://t.co/ZRPme7pC6O— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) 24. maaliskuuta 2019