▼

sunnuntai 31. maaliskuuta 2019

Nälkäteatterin esittämä Lea päivänäytöksessä Kom-teatterissa 09.03. Sekä Juha Hurme ja Teemu Keskisarja

Tämän Aleksis Kiven tunnin mittaisen näytelmän Lea näin nyt ensimmäistä kertaa. ( Aiemmin näin Nälkäteatterin esittämän Kiven Kihlauksen Oodin, keskuskirjaston avajaisissa - mitenkäs muulloin kuin itsenäisyyspäivänä.) Tänään on tuplasti Leaa, illalla on Making of Lea, jota olen tätä ennen nähnyt kolmasti. Mitä Kivi halusi kertoa tällä? Entäpä Hurme? Juha Hurme myös näytteli Lean isää, itsekästä koronkiskuria. Kun Dostojevskin Rikos ja rangaistus on yhdenlainen tarina köyhyydestä ja hyväksikäytöstä. Niin tässä on toinen, toisenlainen. Mitä ateisti tästä ajattelee. Miksi Kivi halusi tällaiset puitteet?

Oliko se opettavainen tarina? Eläinfaabeli, jossa leijona oli hiljaa. Miksi virtahepo oli huoneessa, tai siis leijona. Voiko elämänsä suuntaa muuttaa. Voiko arvomaailmaa tutkailla uudelleen? Ja ennen kaikkea, saako nuori nainen rakastaa ketä haluaa? Vaikuttaa itse kohtaloonsa?

Nälkäteatterin esittämä Lea päivänäytöksessä Kom-teatterissa lauvantaina 09.03.2019

Miksi hihhulit puitteet? Oliko Kivi kuten Pasolini joka aikansa kuluks plarasi raamattua hotellihuoneessa. Tai tuskimpa hän hotelleissa kävi. Ei olisi ollut varaa. Silloinkaan.

Vai oliko pseudoraamatulliset puitteet oiva hämäys ja suojakeino sensuuria, ja muuta ahdasmielisyyttä vastaan, hm... Ettei ketään loukata. Että ollaan puolivillaisia ja harmittomia.

Hurme pyöräyttää Leassa nämä väärä- ja oikeauskoiset symboloimaan fennomaaneja ja heidän vastustajiaan. Tai hetkinen, niinhän Alexis Stenvall itte teki.

Hurme liittää tämän hupailun, ja suuren muutostarinan kertomaan meidän ajastamme, Odinin pojista, jotka eivät tiedä isänsä nimeä - vaikkei olla edes kompakysymyksessä. Ja pakkoruotsin pelkääjistä. Ja yleensäkin ääliönationalisteista, jotka eivät lintukotomme ja temmellyskenttämme historiaa edes tiedä.

Enää kylteissämme liikenteessä, katukylteissä, kadunkulmissa ei lue kolmella kielellä kadunnimi - nyt kun venäjänkielinen nimi on tiputettu pois. Mutta Suomi ja Helsingfors on monikielinen ja -kulttuurinen pitäjä, sekä pikkukaupunki ja pääkaupunki, jossa voi nauttia kummistakin eduista.

Nälkäteatterin versiossa Lean sulhanen oli mainio barokkimainen konna, ja Lea itse eloveena-tyttö, täysin päinvastaisen värinen kuten Making of Lean, ja vastaavien joissa Lea oli la belle juive, kaunis juutalaistyttö -tyyppi. Nälkäteatterin Lea omistaa kaikki sankarittaren hyveet.
Mikäs siinä.

Voi tarinan näinkin kertoa.

Koko Making of Lea on ylistys suomenkielisen teatterin syntyyn. Kuinka vaikeata kaikki oli. Kuinka ruotsinkielinen eliitti vihasi ja halveksi suomenkieltä - vaikka Suomessa asui. Hurme ei hyökkää bättre folkia, suomenruotsalaisia vastaan vaan näytelmä on alatekstin mukaan kaikkien puolella eikä ketään vastaan. Ne ruotsinkieliset ahdasmieliset Meurmanista Ahlqvistiin esitetään typerinä, luovuuden ja taiteen jarruna.

Hurme ei myöskään täysin lyttää valetohtoreita, jos heidän kummallinen tapansa tuottaa potilaalle helpotusta - vaikka plaseboa, kaivovettä juomalla. Mutta saako siitä kiskos tuollaista hintaa? Ja valelääkäri myös juottaa viinaa - vaikka hänelle maksetaan, että Kiwi pysyisi juomatta.

Nälkäteatterin spektaakelin jälkeen oli pausi, ja sitten lavalla, konfettien, serpentiinin ja synttäritorvien ympäröimänä Juha Hurme ja Teemu Keskisarja puhuivat. Ne videot on vielä tekemättä, mutta tässä instagramissani olleet videopätkät sekä tviititit. Instagramiin mahtuu maxim 10 videopätkää, kun taas twitteriin vain yksi videopätkä. Revi siitä.



Juha Hurme ja Teemu Keskisarja, välissään Aleksis Kiven henki ja konfetit


Kom-teatterissa harvinaisen innovatiivista keskustelua ja tiedonvaihtoa Aleksis Kiven Lea näytelmän tiimoilta - tulossa.... siitä videoni:


ja instani:

Henkilön Satu Ylävaara (@satuylavaaraphotography) jakama julkaisu 







asiaan liittyvät ja liittymättömät tviittini:
— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) 9. maaliskuuta 2019





klo