torstai 18. huhtikuuta 2019

Aivan ihana Pikku Vampyyri ennakkona Tampereen työväenteatterissa!

Pidin kovasti Tampereen työväenteatterin näytelmän Pikku Vampyyri esikatselusta, ennakkoesityksestä, ennakkonäytöksestä taannoin 08.03.2019, vaikka matkaan piti lähteä kukonlaulun aikaan kun esitys alkoi Tampereella klo 10. Mietin kuinkahan löydän teatterin, mutta bongasin, että itse Pikku Vampyyri elikkäs kaksimetrinen Antti Peltola käveli sinne.

Tosin tätä kirjaa on mahdoton tehdä väärin tai huonolla tavalla. Näytelmä on ihana, kauhuromanttinen, jännä ja hauska; goottilainen ja post-punk estetiikka, alakulttuurit, ja vampyyrien lajintuntemus on kohillaan, niin lavastuksesta Bela Lugosin luolasta matkatelkkarin Buffyn tunnariin, ja Toccata ja fuugan urkuihin. Ja Rudiger kuulosti Sakari Jurkalta...

Estetiikka on siis kohdillaan: goottilaisuus, kauhuromantiikka, synkistely ja muu näkyy eri aikausien kuvituksina ja huvituksina. Sekä musiikissa, pukeutumisessa, taiteessa, kulisseissa: hautuumaalla, kryptassa, yön sinisessä pimeydessä, raunioissa. Olemme ajassa jolloin lapset tai esiteinit lukivat vielä kirjoja, ja lastenhuoneen viihde-elektroniikkaa edusti matkatv.

Anton Papunen (Juha-Matti Koskela ) on tavallinen poika, joka rakastaa yli kaiken vampyyrejä - niin kuin minäkin. On onnellinen sattuma, että naapuriin muuttaa vaivihkaa vampyyreitä kuten Rydiger von Schlotterstein (Antti Peltola ) ja Anna von Schlotterstein ( Eriikka Väliahde) komeine sukuineen.

Mehevää ja surullista käännettä, vekkiä ja ryppyä tuo esim. koulukiusaajat, vampyyrintuhoajat ja tavikset. Koulukiusaus on erityisen osuvaa. Kuinka julmaa nykyään koulussa on.

Nappivalinta, voi kertoa muustakin toiseudesta, yksinäisyydstä, toisenlaisuudesta, pakolaisuudesta, vammaisuudesta, mielikuvituksesta. Me ja muut. Kuinka uusia ystäviä ja hengenheimolaisia löydetään. Millaisia yhteisöjä muodostetaan. Kuinka aikuiset ja/tai vanhemmat on niin pihalla, tai niin vain klikkiytyneitä omaan turvalliseen kotiin/ajatteluun.

Angela Sommer-Bodenburg: Pikku Vampyyri -romaanit, lastenkirjat ovat mukavia löytöjä kierrätyskirjoissa. Koko sarjaa ei tarvitse haalia, vaan kaikki, ainakin tähän asti, ovat olleet mukavia lukuhetkiä kauhun ja ihastumisen kanssa, mukaan lukien ilkeämpääkin koulukiusaamista ja muuta hankalaa. Aikuisten tyhmyyttä ja niin edelleen.

Tämä siis vasta ennakkonäytös, syssyllä sitten enskarit ja muut. Illalla katsoin samassa teatterissa Marc Gassotin Lion – The Weird and Magical Abracadabra Show:n, ties monennettako kertaa, ehkä kolmannen kerran, ja siinä välissä kävin Dracula -näyttelyssä Vapriikissa, jossa söin myös seitanaallisen hyvää seitania: buffetista kasvisruokaa, nääs, ja ainakin Lenin-museossa pyörin, ja vingutin, en visaa, vaan museokorttia. Koko päivän kulttuurimatka maksoi jonkin verran, oliko alle 10 euroa, meno junalla ja paluu bussilla.

Tekijäloota:

Antti Peltola - Rydiger
Juha-Matti Koskela - Anton
Eriikka Väliahde

Perustuu Angela Sommer-Bodenburgin kirjasarjaan
Dramatisointi Wolf-Dietrich Sprenger
Suomennos Leena Viljakainen
Ohjaus Ilmari Pursiainen
Lavastus Perttu Sinervo
Pukusuunnittelu Marjaana Mutanen
Valosuunnittelu TJ Mäkinen
Äänisuunnittelu Niklas Vainio

kuvat Tampereen työväenteatterin sivulta 


Työviksen sivulla kerrotaan lisää:

"PIKKU VAMPYYRI
Hyytävän hauska esitys lapsille ja koko perheelle!

Eräänä iltana seikkailu alkaa, kun vampyyrikirjoja ahmivan Anton Papusen huoneeseen lennähtää aivan oikea vampyyri, Rydiger! Hiipiessään öisin hautausmaalla Anton tutustuu koko von Schlottersteinin karmivaan vampyyriperheeseen, jonka hurjaakin hurjemmat jäsenet – Anna, Leopold ja isoäiti Sabine Hirmuinen – sekoittavat pian koko Papusen perheen elämän.

Pikku vampyyri on hyytävän hauska esitys mielikuvituksen voimasta ja ennakkoluulottomasta ystävyydestä. Näytelmä perustuu Pikku vampyyri -kirjasarjaan, jonka osia on ilmestynyt suomeksi melkein kaksikymmentä. Runsas ja sadunomainen lavastus ja puvustus luovat mainiot puitteet jännittävälle fantasialle."



traileri:

sosialistisessa mediassani: