perjantai 14. kesäkuuta 2019

Seuraavaksi minua odottaa Kantaja täällä Valtimonteatterissa. Mutta ei ihan Malmin hautausmaalla olla. Vielä

Kun näytelmän alussa puhutaan sadomasokistisista sessioista kiinnostavine kiiltävine yksityiskohtineen, PVC:stä. kumista ja nahkasta, vermeineen, niin heti heräsin. Värähdin. Olemme Aleksis Kivenkadulla teatterissa nimeltä Valtimonteatteri. On upeaa, että suur-Kalliossa on useampi teatteri, suurempi ja pienempi. Näyttelijät: Eero Enqvist, Petteri Hynönen, Petteri Pennilä, Sanna Tiivola.

Kari Hotakainen ei ole minun teekuppini, mutta silti tämä on jo toinen herran kirjoittamasta kirjasta tehty näytelmä, jota olen ollut tiiraamassa. Niin - yleensä juon kahvia ja kylmänä aikana rooboista. Ja sellaista teetä joka ei ole oikeata teetä. Sadomasokismi ja fetisismi ovat minun teetäni. Kuten aiemmassa Hotakaisen näytelmässä Juoksuhaudantie, niin tässäkin on pääosassa mies, sankari tai reppana, antisankari tai samaistumisen kohe. Mies joka haikailee entisen rakastettunsa perään. Ta ensirakkauden. Tai koulun kauneimman tytön. Höh. Miksei mies haikaile koskaan koulun kauheimman tytön perään. Tai perästä...

Näytelmissä on se hyvä puoli, että vaikkei välttämättä itse diggaa alkuperäisen teoksen / kirjoittajan kaupallisuudesta, hypestä, jalustalle nostamisesta, eutoikeutettuun asemaan kiilaamisesta tahi johdattelusta esim kirjakauppojen, koko markkinoinnin ja kirjamessujen ja kirjastovierailujen valinnoissa - pienten, erikoisten teosten kustannuksella tms, niin teattereihin dramatisoitu teos voi kuitenkin kiinnostaa. Miksi pitää kaupata jo muutenkin paljon myytyä kirjailijaa.

Olisin halunnut nähdä tämän kantaesityksen nimenomaan hautuumaalla, joka on oikein sopiva, sekä makaaberi että juhlallinen että paikka, jossa pitää kunnioittaa. Jossa miettii syntyjä syviä. tai syytteitä.

Kantaja näytelmän näen Valtimonteatterissa eilen 26.04.2019. Esitys alkaa, kun hautuumaan pätkätyöläinen muistelee, miksei suostunut kouluajan ihastuksensa nahka- ja kumipitoisiin SM-sessioihin edes kokeilumielessä...

Yksinäisyys, haaveilu, nörttiys.

Miksi ihmiset valittavat ettei heillä ole elämää. Että ovat hengettömiä, kun taas hautausmaalla asiakkaat ovat niitä oikeasti.

Mitä tapahtui loppumetreillä. Tuleeko meidän maahanpanijaisiin ketään.

Hirtehishuumoriakin viljellään, tai pistetään täkyiksi.

Näyttämöllä on kolme miestä ja yksi nainen, he klaaraavat useamman roolin. Rekvisiitta on niukka, oikeastaa leuhkan suppea, kun karavaani kulkee, ja mukana raahataan vain tärkeimmät reksut.

Minua kiinnosti tässä proggiksessa ennen teoksen näkemistä makaaberious, mahdollinen makaaberi käsittely. Sekä M/S Romanticissa näytellyt Petteri Pennilä. Ehdin nähdä tämän viimeisen esityksen suoraa junalta tulleena. Tai - suoraan ja suoraan. Petteri on suntio ja kuvaelman hahmo.

M/S Romanticin hypen, suosion ja kaikki nostot hyväksyn täysin - se on monien asioiden summa, ja niin täydellisesti yhteen muurattu taideteos, josta uupui vain vahvat keski-ikäiset naiset omine äänineen. Tässä julkaisin myös jutun, kuinka Petteristä tuli pätkätyöäisestä tv-tähti. Rakastan Tuhkimo-tarinoita - joissa taiteilija saavuttaa onnen, aseman ja palkan uurastamisen jälkeen...

Petteri on näytellyt tv:ssä ja valkokankaalla: Suden hetki ( Antakaa minulle edes tissiä suuhun ) sarjassa jos missä tutkaillaan toks maks eli myrkyllistä miehisyyttä, samaa on myös lyhärissä Helsinki Mansplaining Massacre jossa mansplainataan että tukka hajoo. Aurora, Tuntematon Vlogilas, Mustat lesket, Korso, Puhdistus, Alamaailma: Vanki sekä tietysti: Back to the USSR - takaisin Ryssiin jossa hää on Pertti, linja-auton rahastaja / portsari / kylähullu.

Pääosassa näytelmässä on kuiten mies, jolla on suomalainen nimi. Timo. Kallio. Hänessä on pikkasen Edgar Allan Poeakin, tuossa haikailussa, ja kryptisissä ajanvietoissa. Tai ajanviettoa kryptissä. Timoa näyttelee Petteri Hynönen, jonka mm lukenut Joel Haahtelan Elenan äänikirjana. Hynönen on toiminut myös teatteiriohjaajana (Pienen miehen suuri tuska, Valtimonteatteri).

Näyttelijäkaartiin kuuluu myös helsinkiläisten friikkujen poppoosen kuuluva eli freelandce-näytteliä  Eero Enqvist, jolla on myös mahdollisuus viittomakieliseen näyttelemiseen ja tulkkaukseen. Tästä näytelmästä Kantaja voi nauttia myös viittomakielisellä tulkkauksella. Eero on pappi Parviainen, polliisi 1, sosiaalityöntekijä ja kuvaelman useampi henkilö. Tv sarjoissa Kylmäverisesti sinun ja Roba hän on vieraillut.

Normaaliudesta poiketen jaan tähän Eeron haastattelusta:
"Puoli vuotta lastenkodissa oli ihan mahtavaa aikaa. Tunnelma oli turvallinen, ei ollut tappelua, vaatekaapissa oli puhtaita vaatteita pinossa, ruokaa sai säännöllisesti.

Saimme omahoitajan, jonka kanssa olemme pitäneet yhteyttä siitä asti. Hän on kertonut, että aluksi en osannut leikkiä. Itse muistan laulaneeni laulua ”Kapteeni katsoi horisonttihin”. Omahoitajan mukaan lauloin niin kovaa, että korviin sattui.

Niihin aikoihin isä kuoli, äidin syntymäpäivänä. Äiti kommentoi: ”ei olisi Pentti voinut parempaa syntymäpäivälahjaa antaa”. Jälkeenpäin leikimme pihalla hautajaisia, esitin kuollutta isää ja roolitin muita lapsia. "  artikkelista  Eero Enqvist: "Itsensä kanssa ihminen on paljaimmillaan" | Suomen mielenterveysseuran lehti mieli 2014.

Olen vieläkin poikkeavampi, as usual, ja jaan tähän herran muita projekteja: Näyttelijä Eero Enqvist: Rohkeutta esiintymiseen! " Näyttelijä Eero Enqvist on ohjannut monia erityisryhmiä ja ollut Helkyssä ohjaamassa TeatteriBelin produktioita. Eerolla on loistava kyky rohkaista kaikenlaiset ihmiset, hiukan epävarmat ja ujotkin esiintyjät mahtavalla ohjaustyylillä puhkeamaan nupusta kukkaan.

Eero saa kaikki innolla mukaan pitämään hauskaa ja samalla kehittämään itseään ja taitojaan. Tule rohkeasti paikalle ja huomaa, kuinka saat itsestäsi uusia puolia esiin ja hyviä eväitä tilaisuuteen kuin tilaisuuteen! " Helkyn sivulta.

Sanna Tiivola, poppoon ainut nainen, näyttelee niin ikkään useampaa roolia, hän on Hannele, Sini, Mari, polliisi numero 2, nainen hautausmaalla, asunnottomien asuntolan vetäjä ja kuvaelman hahmoja.

Poikkeuksellisesti jaoin Tiivolasta kirjoitettuja artikkeleita, onhan tämä poikkitaiteellinen kulttuuriblogi, eikä ole poikkitelon normaaliin arkeen. Tai arkeen, johon kaikilla pitäisi olla mahdollisuus ja varaa. Kuten asunto. Vailla vakituiasta asuntoa -proggiksessa ja yhdistyksessä Tiivolaa on haastateltu mm naisjohtajuudesta, Keskuskauppakamarin Naisjohtajaohjelmasta . Tiivola on Vailla vakinaista asuntoa ry:n toiminnanjohtaja.


Huhtikuisia teatteritärppejä ja vierailuja. Tänään 26.04.2019 on viimeinen veto. Nimittäin seuraavaksi minua odottaa Kantaja täällä Valtimonteatterissa. Mutta ei ihan Malmin hautausmaalla olla. Vielä.

Syy miksi kirjoitan vasta nyt on tämä aika.

Näin tämän ilmaislipulla, kiitos siitä, vaikkei harvinaisiin ja pieniin pruduktioihin yleensä vapareita eikä siipeilyä jaetakkaan, eikä minulla olisi ollut varaa teatterilippuun, edes alennettuun teatterilippuun. Eli kaikin puolin olemme tyytyväisiä.

Nämä minun teatteritekstini täälläkin blogissa eivät ole varsinaisia arvostelua tai arvioita, eivät siinä mielessä kritiikkiä, koska näistä ei makseta palkkaa. Ja koska tosiaan valitsen itse, missä käyn. Jos siihen on varaa. Itse olen vaihtanut keikat teatterikäynteihin, joissa aina tietää milloin alkaa, ja milloin loppuu, ja missä istutaan. Teattereista puuttuu sellainen seksuaalinen häirintä, väkivalta ja känniläisten ördeily, että jo siitä voisi maksaa. Näitä siis voi esiintyä keikoilla.

Eikä aina tiedä, pääseekö istumaan tai näkeekö mitään keikoilla. Teatteri on mukavaa ja aikuista päihteetöntä elämää, se on edullista vapaa-ajan viettoa vrt känniördeilyyn joka maksaa kaikin tavoin, ja on maksan päälle paha pitemmän päälle.. Lisäksi poliisit joutuvat turhiin töihin. Mitä maksaa taksilla ajelu, putkakäynnit, putkakännit, yrjöt ja virtsat kotinurkilla. Puhumattakaan krapulasta. Teatterista ei krapulaa tule, sen verran tyyristä on brenkku, eikä sitä ehdi hirveästi lipittääkään, mutta kohtuudella. Esim kaksi kertaa vuodessa voi maljan nostaa maksusta teatterissa. Viime vuonna ostin yhden kalliin siiderin, seitsemän euron siiderin, kun menin katsomaan näytelmää Rikos ja rangaistusta, mutta muuten en sinä vuonna alkoholiin sijoittanut. Säästää sekä aikaa ja rahaa olla ilman. Varsinkin kun on jo aikansa taiteilijaelämää viettänyt ja renessanssi-immeisenä tekee monenlaista taidetta ja mediaa.


Taustaa:


" Kari Hotakaisen Kantaja ilmestyi Kirjan ja ruusun päivän kirjana vuonna 2015 ja oli saatavissa vain tuon päivän ajan kirjakaupoissa, kuten kampanjan kirjat joka vuosi.

Kantajan teatteriversio sai kantaesityksensä 1.12.2018 Malmin hautausmaalla. "

"Tee ajoissa se mitä mielessäsi liikkuu, sillä kohta siellä ei liiku enää mikään."

Kantajien fb:

"Syksyllä täysille katsomoille esitetty Kantaja jatkaa Valtimonteatterissa!

"Tee ajoissa se mitä mielessäsi liikkuu, sillä kohta siellä ei liiku enää mikään."
Timo Kallio on filosofian maisteri. Hänestä piti tulla yhteiskunnallinen tutkija, mutta asiat eivät menneet toivotulla tavalla. "Vaikka olen lukenut teoreettista filosofiaa, olen hyvin käytännön läheinen ja jokseenkin kunnianhimoton ihminen."

Kallio tulee valituksi seurakuntayhtymän määräaikaiseen puistotyöntekijän virkaan ja kiinnostuu ilman omaisia haudattavien elämästä. Samalla syntyy ajatus jäljittää lukioajan rakastettua, Hannelea. "

" Kantaja-työryhmä on teatteriryhmä, joka perustettiin toteuttamaan Kari Hotakaisen kirjasta dramatisoitu näytelmä Kantaja. Ryhmään kuuluvat dramaturgi-ohjaaja Elina Hagelin, näyttelijät Eero Enqvist, Petteri Hynönen, Petteri Pennilä ja Sanna Tiivola sekä tuottaja Suvi Lahdenmäki.
Kantaja sai kantaesityksensä Malmin hautausmaan huoltorakennus K10:ssä joulukuussa 2018. Näytelmää esitettiin myös yksityisasunnossa Kannelmäessä. Huhtikuussa 2019 esitys vierailee Valtimonteatterissa. "

Tinfon sivulta:

" Tule todistamaan Timo Kallion arjen ristiretkeä Valtimonteatteriin.
Ikkunat auki elämän isommalle kuvalle! "



Tekijäloota:


Kari Hotakainen: Kantaja

Dramatisointi ja ohjaus: Elina Hagelin
Näyttelijät: Eero Enqvist, Petteri Hynönen, Petteri Pennilä, Sanna Tiivola
Tuotanto ja tiedotus: Suvi Lahdenmäki
Valokuvat ja graafinen suunnittelu: Mika Suutari


Kantaja-työryhmän kuvia naamakirjasta kansiosta ‎Kantaja

Kuvassa Petteri Hynönen, Eero Enqvist ja Petteri Pennilä. Kuva: Mika Suutari.


Kantajat sosialistisessa mediassani:






Henkilön Satu Ylävaara (@satuylavaaraphotography) jakama julkaisu
Tämän hypen sallin: