Jyväskylän kaupunginteatteri: Phantom – Pariisin oopperan kummitus. Erik ja Christine ovat sopivan vastakohtaisia, kirjan mukaisia. Tanssijoiden liikkeet ovat erityisen viehkeitä, ja uusista kasvoista Asko Vaarala nousi eniten esiin - aasinpäällä ja ilman. Hannibal Lecter ei olis kuunnellu Carlottan ääntä kauaakaan kutsumatta tätä illalliselle... Tytti Vänskän Carlotta pukeutuu jopa Pahattaren violettiin ja mustaan, aiemmin miekka/kärme-päähineensä oli lethal. Siis tappava. Huippurooli siis koominen ja näytellä huonoa laulajaa, joka tunkee kaikkiin päärooleihin.Meheviä sivuhenkilöitä, koomisia, itsekkäitä, julmia. Illan goottilainen, tuskainen rakkaustarina oli nautinto. Goottilaisissa tarinassa tytöllä on yleensä sekä paha että kiltti poika. Ja peliä kummankin kanssa. Mikäs siinä. Oli se sitten synkkä Oopperan kummitus ja se kiltti aatelinen poika. Dracula ja päiväkirjanpitäjä.
Tämän ehtoon kauhuromanttiset matkat suuntautui Jyväskylään, Phantomin, Oopperan kummituksen pariin. Tätä Kopit & Yeston -versiota en ole nähnytkään. Gaston Leroux on lemppareitani, matkalukemisena oli 30 pencen kirjaston poisto, helppolukune tiivistelmä sis. aika lailla painotuksia. Erik on säveltäjä, arkkitehti, friikkishown tähti, silmänkääntäjä ja terroristi, ja mies, joka ei ole koskaan saanut ehdotonta rakkautta. Näin siis kirjan mukaan, mutta millainen mies on Jyväskylän kaupunginteatterin lavalla.
Aluksi oli vaikea sopeutua tähän versioon. Kun kehomuistissakin on se toinen vaihtoehto. Versio. Suuri valkea ryhmäkohtaus vasta avasi tälle, että sai vain istua, ja ottaa vastaan.
Jyväskylän versio Phantomista. Pakkohan tämä oli nähdä, koska alkuperäisteos Gaston Leroux: Suuren oopperan kummitus on jättänyt minuun, gotiikan suurkuluttajalle jo 70-luvulta lähtien, sellaisen jäljen, ja tuskan. Joka on jatkunut mykkäfilmeistä musikaaleihin. Lloyd Webberin versio on tullut tutuksi Lontoossa, sekä Suomessa, Kansallisoopperassa, useamman kerran, peräti kolmen eri oopperalaulajan esittämänä vuosina 2015 ja 2018. Tämä musikaali oli musiikkina aivan outo, ja olinkin orpo piru. Joka nautti goottilaisesta kyydistä. Vaikka tarinaa oli hieman muuteltu. Gaston Leroux on niin hieno kirjailija - aina kun uusi romaani ilmestyi niin hän ampui parvekkeeltaan ilon ja voitonriemun laukauksia... Syystäkin.
Teksti Arthur Kopit
Musiikki Maury Yeston
Christinenä oli Saara Jokiaho, joka oli tuttu mm musikaalista HAIR, jota kävin tuuraamassa tiuhaan niin ikään samassa salissa, Jyväskylän kaupunginteatterilla. Kummituksen oli Riku Pelo, joka oli hyvinkin järkälemäinen laulaja, ja hyvin paljon esillä, eikä vain varjoissa salakuuntelenassa.
Kauhuromanttinen kaunotar ja hirviö -tarina, on myös Svengalin tarina. Ehkä siinä on myös My fair ladyä, Kalevalan kultanaista, myyttistä savinaista. Paljon siinä on kuitenkin tähtivalmentajaa ja uutta, nuorta tähtöstä.
Voisi kaunotar ja hirviö -asetelma olla joskus toisinkin päin. Mutta mennään tällä päivänsäde ja menninkäinen, Pessi ja Illuusia -meiningillä. Koska teos on luultavasti sävelletty miesäänelle ja naisäänelle. Eikä ole kyse koomisesta oopperasta.
Valinnat ovat sopivia, niin päärooleissa, kuin sivurooleissakin. Sisustus kävisi minulle sellaisenaan!
Jos Jyväskylä olisi lähempänä tahi yöbussit kulkisivat tiuhemmin, tai edes junat, niin voisin visiteeratakin useamman kerran. Muuten on toukokuulle saakka näytöksiä, eli ei siinä mitään.
Teoksessa on niin paljon tuttua, mutta taas outoa musiikit. Että nyt tuleekin tällainen veto. Piristävää tämä varmaankin on. Käsiohjelma näyttää, ja tuntuu hyvältä. Se voisi olla A4, näyttävämpi. Mutta toisaalta tämä muoto muistuttaa nuottivihkoa.
Näin tämän 20.09. medialipulla tai teatteribloggaajan lipulla. En päässyt enskariin muuttokiireiden vuoksi. Mutta mainio oli tuo ilta. Kiitoksia asianomaisille!
Häpeilemätöntä kauhuromanttista, suurta tarinaa saa tehdä, ja jakaa. Musiikillisestikin tämä on muikea, ja huikea, ja hyväntuulinen. Hienoa, että tähän on satsattu, ja juuri tämä on valittu ohjelmistoon sekä syksylle, että keväälle.
Oopperan kummituksesta olen kirjoittanut, ja paljon, aiemmin:
Onko " Antiikin genius, nero oli jokaiselle vapaalle miehelle kuuluva suojelushenki.” kuten Lapin Yliopiston sivuilla taidehistorian professori FT Tuija Hautala-Hirvioja kertoo osiossa Pohjoinen, taideteollisuus ja nykytaide taidehistorian näkökulmasta. Onko tämä termi "Angel of Music" ”enkeli” vaiko daimoni? Langennut enkeli? Mutta onko tässä versiossa enkeli langennut.
Oopperan kummitus on itse asiassa vaikea rooli. Hänen on oltava salaperäinen, romanttinen, rikkinäinen yksineläjä, jolla silti on vanhan ajan herrasmiehen elkeet. Hänen valtakuntaansa, luolaansa, livutaan maanalaista järveä pitkin kuin konsanaan Tuonelaan. Kun astuu kynnyksen yli, hänen maailmaansa, on jätettävä entinen. On hyvin vaikeaa tehdä roolista oikea, ettei se olisi camp, tai naurettava, kuten esimerkiksi Will Farrellin komediaversio. Huvittavaa kyllä, en pidä Lloyd Webberin Kummitusta näytelleestä näyttelijästä, kun hän riisuu maskin, siis kokonaan maskin, kuten esimerkiksi Earl Carpenter, jonka näin Lontoon Her Majestys Theatren musikaalissa….
Toisaalta olen ihmetellyt – vaikka kummitus asuu piilossa maan alla, eikö tapaa ketään, niin silti oih tuo langennut enkeli pukeutuu naamioon….. Tai mitä sitä valehtelemaan, tottahan toki pidän. Mutta minä en vaatinut häntä poistamaan naamiota, enkä edes repäissyt. Piippuhyllyn piippuhyllyltä on niin pitkä matka.
juutuupissa:
Tekijäloota:
Teksti Arthur Kopit
Musiikki Maury Yeston
Suomennos Marika Hakola
Ohjaus Maiju Sallas (vier.)
Lavastaja Annukka Pykäläinen (vier.)
Pukusuunnittelija Tuovi Räisänen
Koreografi Jouni Prittinen (vier.)
Kapellimestari Jari Puhakka
Valosuunnittelija Japo Granlund
Äänisuunnittelija Mika Filpus
Projisoinnit Tuukka Toijanniemi
Kampaukset ja maskeeraus Suvi Taipale ja Anniina Saari
Lauluvalmentaja Juho Eerola (vier.)
Rooleissa
Riku Pelo (vier.) Saara Jokiaho, Johanna Isokoski (vier.), Pekka Hiltunen, Jouni Salo, Henri Halkola, Tytti Vänskä, Hannu Lintukoski, Markus Virtanen, Hanna Liinoja, Ringa Aflatuni (vier.), Anneli Karppinen, Asko Vaarala, Piia Mannisenmäki, Hegy Tuusvuori, Taina Reponen, Pietari Pentikäinen (vier.) Joonatan Pihlainen, Heikki Niininen, Dora Seitovirta, Alma-Ruut Karjalainen, Eveliina Holm, Joel Nurmi, Kia Grönlund ja Sofia Sallinen.
Orkesteri
Jari Puhakka (kapellimestari)
Heta Forstén / Kaisa Ivars / Lotta Laaksonen (viulu)
Saara Renvall / Juha Malmivaara (sello)
Matti Ekman (koskettinsoittimet)
Matti Laukkanen / Panu Korhonen (koskettinsoittimet)
Jani Saaranen / Ilpo Soikkeli (trumpetti)
Jussi Järvenpää / Marielle Catalanotti (käyrätorvi)
Esa-Veli Riuttamäki / Markus Lajunen (huilu)
Kristjan Parts / Mikko Tourunen (klarinetti)
Jani Koskela / Veli-Matti Silanterä (basso)
June Binnie / Hannu Leppänen (lyömäsoittimet)
Lue lisää Jyväskylän kaupunginteatterin sivulta:
linkissä:
"Phantom – Pariisin oopperan kummitus on komea musikaaliklassikko, jossa yhdistyy onnistuneella tavalla viihdyttävyys ja herkkyys. Sen musiikki on kuin karkkia, juoni on jännittävä ja henkilöt mielenkiintoisia ja vivahteikkaita.
Eletään 1900-luvun alkua. Nuori kadulla laulava tyttö päätyy koelauluun Pariisin oopperaan samana päivänä, kun valta oopperassa vaihtuu. Viraltapantu johtaja on suojellut oopperan kellarissa asuvaa mielipuolista ja kasvoiltaan epämuodostunutta kummitusta. Kummitus rakastuu tyttöön ja ryhtyy opettamaan tätä laulamaan. Phantom on tarina siitä, kuinka musiikki voi yhdistää sielut ja siitä kuinka kiehtovaa ja vaarallista täydellisyyteen pyrkiminen ja musiikillinen kunnianhimo voi olla. Toisaalta se on tarina saavuttamattomasta rakkaudesta ja toisen täydellisestä hyväksymisestä.
Kirjailija Arthur Kopitin ja säveltäjä Maury Yestonin teos perustuu ranskalaisen lehtimiehen ja seikkailijan Gaston Lerouxin goottiklassikkoon Pariisin oopperan kummitus vuodelta 1910. Musikaali sai ensiesityksensä vuonna 1991. Kopit-Yeston teoksesta tehtiin ensin TV-versio, jonka suosio sai aikaan sen, että musikaalia alettiin myös esittää teattereissa samaan aikaan Andrew Lloyd Webberin säveltämän Oopperan kummituksen rinnalla. Kahta Oopperan kummitus -versiota verrataan usein toisiinsa ja Kopitin ja Yestonin versiota pidetään usein musiikillisesti monipuolisempana.
Jyväskylän kaupunginteatterin suurmusikaalin nimiroolissa vierailee Riku Pelo. Suomen Kansallisoopperassa vierailevana solistina toimiva Pelo on myös Virtuoso-lauluyhteen jäsen. Christinen roolissa nähdään vierailijana sopraano Johanna Isokoski. Christinen rooli on kaksoismiehitetty ja sen jakaa Isokosken kanssa Saara Jokiaho."
sosialistisessa mediassani: