tiistai 31. joulukuuta 2019

Teatterivuoteni 2019: osa 3: Radikaalimpi kevät: kirjarovioita, kirvesmurhia, kummituksia. Ajanjakso 05.04.-25.05.

Teatterivuosi 2019: osa 3: 05.04.-25.05. pärähti Donkey Hot tuolla Q-teatterin puolikuun näyttämöllä - Töölön pienimmällä näyttämöllä. Koimme jotain merkityksellistä ja yhteisöllistä. Kaiken #DonkeyHot musikaalin melskeen, teatterin taian, alkemian, naurun keskellä kulkee ajatus, ettei mikään ole muuttunut sitten vuoden 1605. Kirjaroviot roihuavat paraikaa, kansa vaeltaa pakolaisina. Hullu ja meta taideteos Tölikän lavala päivitti hienosti kirjastorovio /kirjarovio kohtaan Harry Potterin - mitä vastenmieliset katoliset papit polttavat paraikaa.

Aavemusasta ( Phantom of Paradise ) Kom-teatterin 70-luvun kirkkaaseen ja vahvaan poliittiseen lauluun ja myös Mel Brooksiin. Ehdottomasti kuitenkin tuore. Ja oma ittensä. Nuori. Ja räävitön. Ja ehkä siks haikee. Vuonna 2019 näin surulisen hahmon ritarin tarinaa kahtena näytelmänä - tämä on niistä Terry Gilliamin leffana joka valmistui. Vihdoin. Hänen Lost in La Mancha on paras ja traagisin doku elokuvanteosta jossa kaikk menee pieleen, tulva vie teltat, pääosanesittäjä joudutaa hinssaamaan nostokurjella hevosen selkään tyrän takia.
toinen. Ja

Mikä huikea Bulgakov -kohtaus, en ehkä kestä. Ja Kurt Cobain, just tänä iltana, onko palattava loppuun, pitääkö poltettaa itsensä piippuun, onko se parempaa kun kuihtua vaan.

6.4. oli KauhuCon tuolla Rikun kirjastossa, jossa esiteltiin kirjaa Helsingin henget. #Helsinginhenget kirjassa on myös tuttu kummitus, eli näyttelijä joka murhasi vaimonsa kirveellä - hänet näin juuri eilen musikaalissa Donkey Hot.

Palasin myös vanhaan eli 11.04. oli tuplanäytös Anna Kareninaa Tampereen Teatterilla. Ah.

27.4.2019 oli ensin Harriet päivänäytöksenä Ryhmiksessä ja sitten Karamazovin veljekset illalla illalla. Kolmannen kerran. Karamazovin veljekset tällä lavalla hajoaa käsiin sirpaleiksi, tuhkaksi, heijasttaviksi pinnoiksi, ja rakentaa itsensä uudelleen ja uudelleen, eheäksi. Ehdottomasti suositeltavaa ajanviettoa sellaisenaan, tai voi myös jälkeen päin lukea Dostojevskin lasten kuolemasta, keskeneräisestä kirjasta.

Hannu-Pekka Björkman on irti.

Hän römyää niin, että tulee yli laidan, heiluu reunalla, kirjaimellisesti, huojuen, pikareita särkien. Kuin tehden liittoa yleisön kanssa. Joka ilta uudelleen.

Eilinen esitys oli erityinen. Äärimmäinen, vaarallinen ja reunalla (kirjaimellisesti) oleva. Vaikkei laastareita tarvittu. Tällä kertaa. Näin tämän luultavasti kolmannen kerran. Toimii myös kuumassa teatterisalissa.

Sitten tuli Täti ja minä -näytelmän vika näytös. Riihimäen teatterilla. Sarjakuvaäänistä,
varjoteatterista, tivolin friikkishowsta, släpstickistä, klovneriasta ja kaltoin kohdellusta lapsuudesta on tämä tehty. Täti ja minä vihoviimistä kertaa tänään, erityisen haikea, ekstaattinen veto, ehkä paras tähän asti.

Eero Ojala palkittiin teatterisalissa Täti ja minä -roolityöstään Riihimäen Teatterikerhon Thalia-maljalla. Olin paikalla kun oli viimeisen kerran Täti ja minä -näytelmä Riihimäen teatterissa. Kuvasin kun Eero sai pystin.










Ari Kauppilan kuolontanssin steppailu arkulla / diskon lasilattialla oli varsinaista taidetta, sirkusta, groteskia ja makaaberia oopperassa FLASH FLASH Andy Warholin kaksi kuolemaa, Espoon kaupunginteatteri. 7.5.2019. FLASH FLASH two deaths of Andy Warhol. Flash flash, kaksi välähdystä. Se oli kuin VHS-kaudella 📼, kameroiden filmiaikana ja polaroidin. Andy kuoli kaksi kertaa. Ensin radikaalin Valerie Solanasin luodista, sitten lääketieteellisemmin.

Minulle Andy Warhol on aina ollut läheinen taiteilija, monimedian osaaja, ja varsinkin perinteisen median. Mediapeliä voi pelata ilman, että mainostaa median pelaavan peliä, sinun, tai sinulla. Kun ostin Warholin kirjan 80-luvulla, niin myyjä kysyi toiselta, paljonko tämä keittokirja maksaa. Oliko se kaunis kunnianosoitus Warholille, mene ja tiedä.

Kannessa oli Campbellin herkkusienisoppapurkin kuvia, poptaiteen ikoneja, toistettavia kuvia.

Espoossa tämä ooppera alkaa näyttelijöiden / katsojien pysytellessä kaukana katsojista. Edessämme on laatikon muotoinen, neliön muotoinen, hiukka korotettu lava. He eivät astu sille.

Takaseinällä on varjoteatteria, se on kapistus, phantasmagoria, harhakuvien sarja, laterna magica, taikalyhty. Kuten viktoriaanisena aikana, huikaisevana uutuutena, viihteenä, jännityksenä. Kuten lastenhuoneiden pienempi versio, kun kynttilän laittoi sisälle, ja laitetta pyöritti, niin se heijasti noitien ja lohikäärmeiden varjoja lastenhuoneen seinille.

Tässä oopperassa ei noitia ole, ehkä.

Vai oliko Andy kuten Ihmemaa Ozissa, tosin verhojen edessä, ja valokeilassa.

Toukokuun lopulla oli viimeset kevään teatterielämykset, Lion Kansiksessa ( #liontheweirdandmagicalabracadabracircusshow )ja Nora Teatteri Jurkassa, pienen tilan laajenevia ihmeitä ja kummassakin länkkärimenoa, toks mask toimintakuvioita, joissa haastettiin Cocco Bill ja Leo di Caprio. Kyllä vain.

Nora Teatteri Jurkassa perjantai perjantai 24.5.. Nukkekodissa vallitsee uusi järjestys. Näen kaiken kahtena. Teatteri Jurkan Nora toimii toistamiseen, tällä kertaa maalausten nimettömien naisten mukaan. Ajankohtaisena vaalien edellä, ja älabaman aborttilakien kannalta.

Marraskuussa aattelin samasta teoksesta, samassa huoneessa: Ja patriarkaatin ylivalta murtui kuin marenki...  Stereoskooppimainen tulkinta Henrik Ibsenin Nukkekodin Norasta Teatteri Jurkassa antaa kyytiä myrkyllisen miehisyyden sterotypioista.

Ja teatterikevääni loppui päuvämäärään 25.5. Mutta millä tavalla! Kevään vika  Lion the weird and magical abracadabra circus show loppu justiinsa, nyyh, tää on nähty kolmessa kaupungissa, yhteensä, eh, muutaman kerran. Uusia jippoja nautinto nähdä. Täydellinen, hauras, kekseliäs Marc Gassot.

Kuvasin Gassotia Kansiksen kevään 2019 esitysten esittelyssä

Kevätkaudella näin ainakin 62 näytelmää:


42 näytelmää Helsingissä, 9 kpl Turussa, 7 kpl Tampereella, 2 kpl Riihimäellä, 2 kpl Espoossa. #teatteri

Marc Gassotin näin 11 kertaa, vähintään.



Teatterivuoteni 2019: osa 3: Radikaalimpi kevät: kirjarovioita, kirveitä, kummituksia. Ajanjakso 05.04.-25.05.



 sosialistisesta mediastani:




Teatterivuoteni 2019: osa 3: Radikaalimpi kevät: kirjarovioita, kirvesmurhia, kummituksia. Ajanjakso 05.04. alkaen. Ja loppuen toukokuun loppuun.