Teatteri Viirus Tervetuloa kieli- ja verikylpyyn Jätkäsaaren ja Helsingööriin. Jotain mätää on Teneriffalla eli HAMLET ALL INCLUSIVE esitys Viirus teatterissa 10.03.2020 .Minulla ei ole mitään vastaan vähäpukeisia miehiä periodiasuissa, varsinkin paitahihasillaan, ja kalpeissa alusvaatteissa, ja tiukoissa polvisukissa. Ja borstaamassa polvillaan punaista samettista, pölyistä, loputtoman pitkää esirippua. Heitä esittää Oskar Pöysti ja Martin Bahne.
Kun Roman Polanski esittää Vampyyrintappajat - anteeksi hampaanne oivat niskassani -elokuvassa krouvin piian uhkea miehusta hinkkien, siis eh, hinkaten lattialla polvillaan rytmikkäästi, kuuraten, se on miehen katse, ohjaajan, kuvaajan, käsikirjoittajan katse.
Niin onko tässä naisen katse, toisen katse? Katseen kohteen saa valita, samoin tulkinnan?
Verenpunaiset samettiverhot muuntuvat veriaalloiksi ja saavat aatokset toiseen hotelliin, Overlookiin, teoksessa Hohto. Myös se yks Budapest Hotel tulee mieleen piccolosta, mutta se häipyy. Ehkä jokin episodielokuva myös, jossa Tim Roth ei hymyillyt. Kaikki äitini hotellit?
Ei kyllä tämä pelaa aivan omassa sarjassaan.
Onko Fortinbras Femme vai Butch?
Niin tässä Hamletissa itse Hamlet uupuu kokonaan. Ehkä.
Hurja on Norjan prinsessa ja Norjan armeijan kenraali Fortinbras, ( huikea huikea Iida Kuningas) jonka kohtalo käy hyvinkin yksiin Viljami Säkinperän alkuperäisteoksen päähenkilön kanssa. Hamlet. Ovatko he yks ja sama. Peilikuvia. Vaan täysin vastakkaisia. Järkevä ja kylmänrauhallinen toimintatyyppi. Vastassaan heikko ja hullu kuningas/prinssi, joka vatvaa ja veivaa. Vaiko heijastuksena.
Notkuva noutopöytä. Orgiat, muttei ryppyotsaiset. Kaikilla mausteilla. All inclusive -matkoihin kuuluu kaikki: matkat, lennot, aamiaiset, illalliset. Joskus juomatkin. Viiruksen Hamlet on runsaudensarvi, barokkinen. Onko ne Bacchuksen pidot? Siksikö Polonius nauraa?
Näemme, koemme monenlaista metamorfoosia. Ja opimme kieliä - mm kiinaa ja tanskaa. Olemme kielikylvyssä, ja samalla verikylvyssä. Minulle käy kumpikin. Verinen tarina.
Missä olemme, olemmeko Teneriffalla, vai Helsingissä, vaiko Jätkäsaaressa? Itse näytelmän henkilötkään eivät tiedä koko aikaa vastausta.
Tarvitseeko sitä tietää? Mikä on tämän näytelmän flow?
Useampia kerroksia ja kalvoja on olanyliheittimessä.
Miksi Polonius nauraa?
Näemme lavan, se sijaitsee kahden katsomon välissä, keskilattialla, keskipakoisvoimalla. Yhdellä seinällä on videoruutu, jossa näkyy mitä kulisseissa, ja marginaalissa tapahtuu. Jotain mätää Tanskanmaalla, tai siis Jätkäsaaressa, sen hotellihuoneissa, käytävillä, avaimenrei'issä.
Niitä kaikkia kuvaa haudasta noussut Hamletin isä tai siis Fortinbras'n äiti (Jonna Järnefelt), joka ottaa videokamera, ja tallentaa sillä kaiken. Tai ei tallenna, vaan kuvaa, ja lähettää samaan aikaan valkokankaalle. Livekuvaa. Elävää kuvaa. Vaikka on kuollut. Ehkä.
Olemme keskellä huonoa makua, sillä oikein pröystäillään. Junttitouhua. Kuninkaallisia. Samaan aikaan pyörii Keihäsmatkat, Doctor Who, ja Paratiisi televisiossa. Matkoja ja jäämisiä. Menneeseen, tulevaan.
Toisaalta harvoin näkee niin pitkää ja anarkistista monologia nimeltä vihaan kuninkaallisia. Sen pitää Oskar Pöysti.
Alun suomenkielinen laulu kuolleelle veljelleni toi mieleen kesäisen Suokin, eli Suomenlinnan, eli Viaporin, jossa entisissä punavankien vankiselleissä oli näyttely Ääniä kuoleman porstuassa, jossa oli todella ahdistavaa käydä, pienet likaiset kuumat vankisellit. Se oli kuten taidemuseossa näyttely, johon kävellään sisään, ja kaiuttimissa kuuluu punavankien, syyttömien nuorten ihmisten tuskaa, ääniä, ja lauluja.* Yksi ääninäyttelijöistä oli Martin Bahne, joka tekee tässä Claudiuksen roolista tosi ällöttävän.
Mutta niinhän ne hyvät näyttelijät tekevätkin.
*" Yle Svenska Radioteaternin aikamatkan Ääniä kuoleman porstuasta myötä Suomenlinnan kuolemaantuomittujen vankisellit avautuIvat vuosikymmenien jälkeen " MyHelsinki 14.04.2018
Näemme ällötyksiä, kuten esim minä Claudius ilmeisesti tumputtaa. Tai sitten hän vimmatusti yrittää poistaa tahraa. Shortseistaan.
Samainen Claudius on uusi kuningas, kun veljensä vaimon nai. Vaimo ei ole mikään heiverö rukkanen, vaan taatusti tietää, mitä peliä pelaa. Äklö on kohtaus jossa vaimo puristaa miehensä finniä. Intiimiä.
Vaimoa, teräksistä Gertrudea näyttelee Tiina Weckström, joka on tuttu teatterista, ja myös Hella Wuolijoen pääroolista elokuvassa.
HAN HON HEN. HÄN.
Onko minun sukupuolellani väliä. Kuuluuko sukupuoleni kenellekään.
Miksi aina niitä äijien tarinoita.
No tässä on taatusti naisten tarinoita, väkivaltaisia tarinoita, kiihkeitä tarinoita.
Roolit on todellakin käännetty, mutta luonnollisesti. Ja luonnottomasti. Onko takit käännetty. Näemmekö sileän silkkivuoren.
En tarkoita poliittista takinkääntöä, vaan kuten ihmissusi käärii nahkansa. Vaikkei tässä yliluonnollisia elementtejä ole. Paitsi henget, kummitukset. Ehkä.
Tämä on kovaääninen, värikäs ja surrealistinen SHOW.
Spagetti-kohtauksessa näin yhtymäkohtia Luis Buñuelin elokuvaan Kulta-aika- sanan kummassakin merkityksessä. Ruualla ei leikitä eikä mässäillä, mutta sillä sotketaan. Varsinkin valkokankaan lähikuvat varpaista toivat Buñuelin mieleen. Tosin paljon siinä olisi sellaista, josta Tarantino tykkäisi. Fetisismiä. Naisen paljaat varpaat. Kirkkaanpunaista kynsilakkaa.
Surrealismia.
Anna Odellin elokuvien ja tarinoiden lavastus tulee mieleen, vaikka tyylilaji on toinen. Lännä X&Y.
Jotain de Sadea ja Pasoliniakin tässä on. Ehkä.
Tämä on buffet näytelmä - ja elokuva.
Minua ei haittaa, kun nykyteatterissa käytetään videota. Mitä tapahtuu Teneriffalla - se myös jää Teneriffalle. Emme näe lavalla hotellivieraiden huoneita, ne ovat nurkan takana, minne ei ole näköyhteyttä. Mutta niissä on ikkunat ja ruusut ikkunalaudoilla, joiden läpi kuvaaja kuvaa, intiimiä taisteluita, ja muita. Kohtauksia. Muoviruusut ovat feikkejä.
Mikä raja ylitetään kun mennään tuonne toiselle puolelle. Siellä on kirkas valo, sininen valo tai sitten punavihreä hurja valo, joka muistuttaa Cormanin Techicolour-kauhua. Mennäänkö kielletylle alueelle, alitajuntaan, pimeämmälle puolelle, tuonelaan?
Yhtenä hetkenä näytelmän henkilö ei tiedä, onko Teneriffalla vai Helsingörissä. Vaiko vaihtoehtoisessa maailmassa.
Onko tämä buñuelmaista porvariston ja huonon maun kritiikkiä.
Pitääkö Game of Thrones -kirja/sarja mainita kun puhe on vallasta, vallankäytöstä taiteessa.
Väkivallasta ja verestä. Näemme kuinka verta suihkutetaan, ja sitten pursutetaan, mutta silti tunnelma, ja näytteleminen on aitoa.
Kuollut äiti/isä kummittelee videokamera kourassa. Hän tallentaa, lähettää. Rajaa, tarkentaa ja valitsee.
Meille.
Hamlet all inclusive:n.
Neljä veriämpäriä. Tai neljä drinkkiä. ****
Olen viime vuosina nähnyt Turun kaupunginteatterin Paavo Westerbergin Hamletin, Q-teatterin Prinsessa Hamletin ja KOM-teatterin Hamletinkoneen. Kyllä siinä vääntöä riittää.
Näin tämän vapaalipulla 10.03.2020, kiitos siitä. Ja kylvystä.
Näin tämän myös omalla rahalla aiemmin:
26.2. Groteski, hauska, verinen ja jännittävä. Äänimaailmassa kauhuromanttiikkaa, vieraantuneisuutta ja kauhua. Nami nami. Hotellivieraiden käytös irstasta, iloista, ilkeää. Paljon tiirailua ja salakuvausta. Ja kaikki on vielä kesken ja näkemättä... # #välitaukotviitti
Martin Bahne teki teki inhan roolin, ei aluksi, eikä lopuksi, vaan siinä välivaiheessa. Mitä me oikeastaan haluamme tirkistellä, salakuvata ja kadehtia ökyelämästä?
Oskari Pöysti, Martin Bahne ja Iida Kuningas ovat triona ja erikseen sellainen kombinaatio ja triangeli. Muodonmuutoksineen. Paljon sattuu ja tapahtuu myös kulisseissa ja rivien välissä. Kulissien takaiset toiminnot, jotka eivät näy katsomoon, on siirretty suurelle viideo näytölle, jolle tulee reaalikuvaa.
Anna Odellin elokuvien ja tarinoiden lavastus tulee mieleen, vaikka tyylilaji on toinen.
Jotain de Sadea ja Pasoliniakin tässä on. Bunuelin Kulta-aika tuli mieleen tästä spaghetti-fetissistä. Hyviä aineksia, kolme tuntia ja vartti näytelmää. Merchandisena voisivat myydä myös muovisandaaleita...
Viljami Säkinperään eli Shakespeareen kuuluu kunnon veriset kekkerit ja syyllisyyden humisevat aaveet. Se miten veri tuotetaan, on nerokasta. Muutenkin mukava seurata ja jännittävä. Vaikka tietäisi kupletin juanen. Mutta missä Hamlet luuraa?
Neljä veriämpäriä. Tai neljä drinkkiä. ****
Olen viime vuosina nähnyt Turun kaupunginteatterin Paavo Westerbergin Hamletin, Q-teatterin Prinsessa Hamletin ja KOM-teatterin Hamletinkoneen. Kyllä siinä vääntöä riittää.
Näin tämän vapaalipulla 10.03.2020, kiitos siitä. Ja kylvystä.
Näin tämän myös omalla rahalla aiemmin:
26.2. Groteski, hauska, verinen ja jännittävä. Äänimaailmassa kauhuromanttiikkaa, vieraantuneisuutta ja kauhua. Nami nami. Hotellivieraiden käytös irstasta, iloista, ilkeää. Paljon tiirailua ja salakuvausta. Ja kaikki on vielä kesken ja näkemättä... # #välitaukotviitti
Martin Bahne teki teki inhan roolin, ei aluksi, eikä lopuksi, vaan siinä välivaiheessa. Mitä me oikeastaan haluamme tirkistellä, salakuvata ja kadehtia ökyelämästä?
Oskari Pöysti, Martin Bahne ja Iida Kuningas ovat triona ja erikseen sellainen kombinaatio ja triangeli. Muodonmuutoksineen. Paljon sattuu ja tapahtuu myös kulisseissa ja rivien välissä. Kulissien takaiset toiminnot, jotka eivät näy katsomoon, on siirretty suurelle viideo näytölle, jolle tulee reaalikuvaa.
Anna Odellin elokuvien ja tarinoiden lavastus tulee mieleen, vaikka tyylilaji on toinen.
Jotain de Sadea ja Pasoliniakin tässä on. Bunuelin Kulta-aika tuli mieleen tästä spaghetti-fetissistä. Hyviä aineksia, kolme tuntia ja vartti näytelmää. Merchandisena voisivat myydä myös muovisandaaleita...
Viljami Säkinperään eli Shakespeareen kuuluu kunnon veriset kekkerit ja syyllisyyden humisevat aaveet. Se miten veri tuotetaan, on nerokasta. Muutenkin mukava seurata ja jännittävä. Vaikka tietäisi kupletin juanen. Mutta missä Hamlet luuraa?
|
| kuvaaja: Ernest Protasiewicz |
Tekijäloota:
Alkuperäisteksti William Shakespeare
Ohjaus ja dramatisointi Jakob Öhrman
Näyttämöllä Martin Bahne, Jonna Järnefelt, Iida Kuningas, Oskar Pöysti, Jessica Raita, Tiina Weckström, Heikki Turppo sekä Mika Mattson, Walter Öhman, Rebecca Nordman, Melina von Kraemer och Wilanda Verdecia Studentteaternista.
Lavastus Lasse Idman
Äänisuunnittelu Kristian Ekholm
Valosuunnittelu Ada Halonen
Taustaa Viiruksen sivulta:
"Hamlet All Inclusive
VAROITUS: Esityksessä käytetään teatterisavua, voimakkaita valo- ja ääniefektejä, pyroteknisiä paukkuja sekä tekoverta.
Hamlet goes Teneriffa.
Maailman kuuluisimmasta näytelmästä Hamletista leikataan lähestulkoon aina yksi keskeinen hahmo pois. Hän on Fortinbras, Norjan prinssi. Fortinbrasin kohtalo on rinnakkainen Hamletin kohtalolle. Hamlet All Inclusivessa Fortinbras on 30-vuotias nainen ja Norjan armeijan kenraali.
Hamletilla ja Fortinbrasilla on paljon yhteistä: Molempien isät on murhattu, molempien setä anastaa kruunun menemällä naimisiin äidin kanssa. Molemmat kostavat vanhempansa murhan. Hamlet All Inclusivessa samankaltaisuudet eivät jää vain Hamletiin ja Fortinbrasiin – kaikki hahmot löytävän peilikuvansa jostakusta toisesta.
Hamlet All Inclusive tapahtuu Teneriffalla all inclusive -hotellissa, jonne Fortinbras on tullut perheensä kanssa suremaan kuollutta Norjan kuningatarta ja samalla juhlimaan uutta kuninkaallista avioparia. Hotellin baarissa Fortinbras tapaa teatteriryhmän, joka on juuri saapunut Helsingöristä. Fortinbrasin pyynnöstä teatteriryhmä kertoo hänelle ja hänen perheelleen kaiken mitä he ovat nähneet ja kokeneet Tanskan hovissa, jota johtaa hulluksi tullut prinssi Hamlet.
Hamlet esitetään usein analysoivana henkilönä, joka jahkailee jahkailemasta päästyään kostoa isänsä puolesta. Hänen peilikuvansa, prinsessa Fortinbras puolestaan valitsee päinvastaisen tien: hän on suoran toiminnan ihminen.
Miltä tuntuu katsoa teatteriesitystä, jonka roolit, kohtaukset, konfliktit ja teemat ovat kuin suoraan omasta elämästä? Miltä tuntuu nähdä vääristynyt peilikuva omasta itsestään ja todellisuudesta?
Hamlet All Inclusive on tyylilajiltaan groteski, runollinen ja täynnä mustaa huumoria. Koston, vallan, häpeän ja (epä)onnen teemoja tukevat yhtenäinen äänimaailma ja runsas livevideon käyttö. "
Sosialisessa mediassani:
STOD-esityshaasteen pallukat:
Tervetuloa veri-ja kielikylpyyn Jätkäsaaren, vai olemmeko jo Helsingöörissä? Teatteri Viiruksen tiloissa on HAMLET ALL INCLUSIVE, eli kaikilla mausteilla surrealismia, valtataistelua, metamorfooseja ja vaihtoehtoisia muailmoja. Jotain mätää Teneriffalla? @TeaterViirus 10.03.2020 pic.twitter.com/nxuGm7ZLgq— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) March 11, 2020
monta verenpunasta pisaraa: Teater Viiruksen HAMLET ALL INCLUSIVE show:n Oskar Pöysti, Martin Bahne ja Iida Kuningas triona & erikseen varsinainen kombinaatio, muodonmuutokset. Paljon sattuu, tapahtuu myös kulisseissa: se näytetään viideonäytöllä #stodesityshaaste2020 🍹🍹🍹🍹🍹 pic.twitter.com/q7kbqVfNth— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) February 27, 2020
Taidekoti Kirpilän aarteita: Hamlet tuolta Biafran nälänhädän ajalta, ja jalopeurojen vahtima tuhkakuppi. Ja Sibeliuksella tukka pystyssä. pic.twitter.com/QnwBZ4nTae
— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) December 18, 2019