sunnuntai 11. maaliskuuta 2018

Suomen hauskin mies oli eilen lavalla, ja esiinty ku viimestä päivää

Suomen hauskin mies 10.03.2018  Helsingin kaupunginteatterissa, pienellä näyttämällä. Paraatipaikalta nähtynä,  toisessa rivissä ja keskellä, oli mukavata katsoa tämä. Näytelmä alkaa kuten Saiturin joulu, tuo Dickensin Joululaulu, vai mikä lie Joulutarina. Ollaan pimiässä, vain kynttilän valossa, teatterin johtajaa pelottaa, ja kynttelikkö tärisee, ja kummallinen olento saapuu teatteriin, paha henki, punatuin huulin. No sehän on Suomen hauskin mies mekossa ja korkokengissä - näyttelijä ja punapäällikkö Toivo Parikka jolla on Kuala Lumpurin kokoinen ego. Vähintäänkin. Martti Suosalo on kovassa vedossa sanavalmiina teatterinjohtajana - jota epäillään myös punaisten päälliköksi. Ja eip aikaakaan, kun myös Parikkaa soudetaan Iso-Mjölön saarelle, vankileirille. Siellä on jo muutkin näyttelijät. Erityistä skismaa hänellä on iltanäyttelijä Johanssonin  (Jari Pehkonen ) välillä, hän kun on kiihkein punakaartilainen, tai ainakin punainen, joka ei lahtareille kekkuloi. Juonenkäänteet heittelehtivät pisteeseen, jossa vankileirin näyttelijät joutuvat Svinhufvudille, ja saksalaishärralle henkensä edestä. Naurattakaa, olkaa hauskoja, tai teidät ammutaan.

Bloggaajat ja kriitikot eivät ole näin julmia. Tai bloggaajat eivät ainakaan.

Jari Pehkosen huvinäytelmän Mannerheim-hahmo on vertaansa vailla - vaikka Asko Sarkola tekee sen hillitymmin suurella lavalla.

Rauno Ahosen lavatyöskentelyä seuraa mielellään, kaikki se turhamaisuus, kopeus ja monarkian kannatus, aatelisuuden ihannointi, ja sadistisuus yhdistettynä äkkipikaisuuteen, tyhmyyteen ja kouluttamattomuuteen.

Räätäli Siikanderin ( Mikko Reitala ) ryhti kertoo kaiken pelosta, ja epävarmuudesta koska saa kuulan niskaan. Vasta tällä kerralla hoksasin, että hän näyttelee myös toista roolia! Menen yleensä teatteriin säkki päässä, kun katson ensimmäistä kertaa näytelmän, ja vasten sen jälkeen haen matskut ja mielleyhtymät, ohjelmavihkoset ja haastattelut.

Varsin virkistävää oli myös saunakohtaus, mitä luultavimmin vankileireillä ei saanut peseytyä, taudit levisivät. Ja valkoiset kiduttivat punaisia vankeja mm ruualla, antamalla sitä liian vähän, sekä sadisteina he antoivat liian niukkoja ruoka-annoksia, jossa "ruoka" oli teräväkulmaista luita jne, joka rikkoi vangin sisuskaluja.

Mutta takaisin harvinaiseen saunakohtaukseen, siinä banjonsoittaja  ( Mikko Reitala )  oli banjonsa takana samanlaisessa asussa kuin Joel Melasniemi eräällä festarilla aikoinaan Ultra Bran kitaran takana eli ilman rihman kiertävää. Harmi, ettei olleet kumpikaan huuliharpisteja...

Monenlaista huumoria käytetään, jopa puujalkavitsejä, kirjaimellisesti. Musiikkina ja esityksinä on kuplettia ja chansonia, synnytyskohtauksen huuto on punkkia ja välillä rellestetään kuten Gogol Bordello. Klezmerin sävyjäkin kuullaan, junttihuumoria, puskafarssia ja nummisuutareita. Poliittista satiiria tulee ja ilkeää roustausta, grillausta. Parikka on sellainen lööperin suoltaja että, puhuu itsensä pussiin ja pussista pois. Siellä on Mysteerio Buffoa ja sketsihahmoa.

Luulin, että olisin itkenyt enemmän, koska tämä oli komedia, kuten Tsehovin lokkikin oli komedia. Ilkeältä tuntui palata historiassa sata vuotta taaksepäin ja todistaa mitä Helsingissä tapahtui. Lahtarit pystyttivät kuolemanleirejään siis vankileiriä saareen. Tästäkin vitsaillaan ja viitataan Korkeasaareen... Mutta kuulin esityksissä erilaisia nauruja ja höröttelyjä.

Ennen vappua järjestetään punavankiristeily, jossa käydään näillä vankipaikoilla. Valokuvaan ja bloggaan aiheesta myöhemmin.

Naistenpäivänä 8.3. olimme Töölön kirjastossa jossa oli seminaari vuoden 1918 naisista. Mielelläni seminaariin osallistuin vaikka kolmesta esiintyjästä yksikään ei kertaakaan maininnut sanaa luokkasota. Vaikka sitähän se tietenkin oli. Köyhät, punaiset, työläiset vastaan porvarit, lahtarit, valkoiset, rikkaat, etuoikeutetut.

Mutta muistan jäätelökesää 1995, kauan on aikaa siis, silloin näin Suokissa Ryhmiksen Romeo ja Julia näytelmän, joka iski minuun kuin nappi otsaan ja haikeuden koiperhonen lehahti tammikaapista... Suosalo Romeona ja minä olin katsojana. Ja tällä tiellä ollaan.

Näin tämän esityksen Helsingin kaupunginteatterin vapaapiletillä, kiitän ja nöyrästi, mutta kun kiittää ja kumartaa, niin silloin aina pyllistää vastakkaiseen suuntaan.

Paitsi kun niiaa.... Nautin eilenkin miehistä mekoissa - siis myös teatterin lavalla, ja esityksen aikaan... Milteipä sama kaarti veivaa Rakastunut Shakespeare näytelmää suurella lavalla, ja ne varmasti sopivat toisilleen, välillä hömppää, ja välillä historiaa.

Kirjoítin blogiini  Lahtarin orsiilla tavataan, vai mitä Suomen hauskin mies? tunnelmat kun näin teoksen ensimmäistä kertaa.



Tekijäkaarti:


Tekijät

Martti Suosalo
TOIVO PARIKKA, NÄYTTELIJÄ, PUNAPÄÄLLIKKÖ


Heikki Ranta
ALFRED NYBORG, JÄÄKÄRILUUTNANTTI


Rauno Ahonen
HJALMAR KALM, KAPTEENI, VANKILEIRIN KOMENDANTTI


Vappu Nalbantoglu
HELEN KALM, OPETTAJA


Mikko Reitala
LAINE, LUUTNANTTI, YHTEYSUPSEERI, SIIKANDER, RÄÄTÄLI


Petrus Kähkönen
AULIS, SORVARI


Risto Kaskilahti
ELO, NÄYTTELIJÄ


Tuukka Leppänen
HANNULA, NÄYTTELIJÄ


Jari Pehkonen
JOHANSSON, ILTANÄYTTELIJÄ


Pihla Pohjolainen
TYYNE, AULIKSEN VAIMO


Heikki Sankari
RAUTIO, VARTIJA


Tatu Sinisalo
HISKI, VARTIJA


Jesse Mast
BÄNDI, AVUSTAJA


Jarkko Soinikoski
BÄNDI, AVUSTAJA


Annika Venäläinen
BÄNDI, AVUSTAJA


Jani Jokinen
BÄNDI, AVUSTAJA

Heikki Kujanpää
OHJAUS

Timo Hietala
SÄVELLYS

Pekka Korpiniitty
LAVASTUS

Sari Salmela
PUVUT

Kari Leppälä
VALOSUUNNITTELU

Aleksi Saura
ÄÄNISUUNNITTELU

Tuula Kuittinen
NAAMIOINTI JA KAMPAUKSET





Traileri:


Tästä on tulossa myös leffa valkokankaalle, osin eri porukalle, en tiedä siitä muuta kuin Paleface tuli keikalle viikset ajeltuina, kun filmaukset oli purkissa, Suosalo toki pääkomeljantterina:
tässä tiiseri ja traileri:


HS Teema 1/18 kansikuvapoikana, vakavana,
miten kansalaissota, luokkasota, sisällissota vaikutti meihin: