maanantai 5. maaliskuuta 2018

Lemminkäinen 27.02.2018 Kansallisteatterin pienellä näyttämöllä ennakossa

Näin Lemminkäinen näytelmän ennakon sopivasti päivää ennen Kalevalan päivää. Eilen 26.2. lavaklubilla ei mahtunut istumaan kun lavalla oli Juha Hurme puhumassa näytelmästään Lemminkäinen. Lavaklubilla Hurme kertoi, etteivät Kalevalan runot ole välttämättä suomalaisia vaan ne ovat meillä parhaiten säilyneitä. Yhteisiä tarinoita. Kirjoitan tuostakin tuonnempana.

Istuuduin pienelle näyttämölle, paikalleni ja heti kohta Juha Hurme seisoi myös katsomon vieressä. Väliaika. Aluksi aseenkantaja muistutti hahmoa elokuvassa 13. soturi Eaters of the Dead ). Hahmoa jota Antonio Banderas näyttelee viikinkien keskellä. Aseenkantajan tapaus muistutti myös Draculan tarinaa jossa Vlad Seivästäjän (Vlad III eli Vlad Țepeș eli Vlad Dracula ) veljpoika Radu eli Radu cel Frumos ( Radu III the Fair, Radu III the Handsome tahi Radu III the Beautiful ) kidnapattiin . Vaikka Vlad Seivästäjä pisti turkkilaiset aisoihin.

Mutta Hurme ei rakenna tästä kostotarinaa, päinvastoin, vaan humaania humaanisuutta. Ihminen ja inhimillinen ja inhiminen... Tämä on niin monikulttuurinen ja suomalainen tarina, eepos ja leirinuotio, että takulla Odinin poikina itseään pitävät pellet vetävät herneen nenään. Jos osaavat lukea.. Lavalla näkyy myös fyysiset Odinin pojat, muovikypärineen ja sarvineen - olemmehan keskellä viikinkien aikaa ja taikaa...

Mikä on aito viikinki... Rakastin lukea Ruotsin historiaa ja löytää sieltä maailman vanhin purukumi - tietekki Skånesta. Ja kuinka viikingit veivät 500 ruotsalaista sanaa englannin kieleen, jotka löytyvät sieltä vieläkin: thorsdag, thursday, torstai. Fredag, Freijan päivä, Friday. Husband ja moni muu.

Mutta viikingit myös olivat muita kulttuurisia aineksia, kuten Viikingit -sarjassa nähtiin...

Palatakseni aseenkantajaan, joka myös oli ryöstetty itäisille maille, mutta oli siellä tutustunut filosofiaan. Ajatella että ihminen ajattelee ammatikseen! Miten sillä elää... Näköjään hän oli ominut myös islamin uskon. Onko sinulla nokkahuilu haaremihousujen taskussa vai oletko vain innostunut minut nähdessäni...

Antti Pääkkönen aseenkantajana on suosikkejani Kansiksen sivuroolien miehistä. Hän oli upea Margareta sekä mukana mm Masennuskomediassa.

Musiikki on etnistä ja lainaa, improvisointia. Se on itämaista, japanilaista kuten Tarantinon elokuvien kautta. Tarantino myös käyttää hienoja koreografioita rakastamissaan roskaelokuvissa. Tässäkin itämaiset taistelulajit ja kohtaukset ovat sekä kauniita että rujoja tanssiesityksiä. Rummutus on kaunista. Hypnoottista, meditatiivista ja pakanallista kuten Viaporin Kekrissä, kun kotimaisen Halloweenin aikaan eli Kekrinä sadonkorjuujuhlana alkavassa kaamoksessa henget ja menneet sukulaiset ovat läsnä.

Rauhoittavaa, mutta myös maagista. Liikuttavaa... Vaikka Hurme tapaamisessa väitti, ettei tässä tarinassa ole mitään myyttistä niin hän tarkoitti, että ei ylimaallista. Äiti ei parsi poikaa kokoon kuten Osirista.

Olen aina rakastanut egyptiläisiäkin myyttejä.

Alussa ruotsinkielinen sananmittelö on tekstitetty suomeksi hauskalla tavalla olanyliheittimeen.

Kulttuurin ja kulttuurien omiminen, imeminen, tuhoaminen ja tradition jatkaminen. Katsoin taas elokuvan Manaaja, koska Se on yksi suosikkejani koska siinä käsitellään koko maailman kirjo. Mm arkeologia. Pitääkö kaikkia hautoja sorkkia. Länsimainen patriarkaatti tulee ja myllää ja etsii... Aarteita ryöstöviljelläkseen.

Ja Louhi. Ihana hurja Louhi. Häntä näyttelee Cécile Orblin, joka oli myös pääosassa näytelmässä Minna Canth. Tähän voi ympätä sen kotimaisen viideon joka päätyi viraaliksi, videon jossa esitellään suomea englannin kielellä ja suuria suomalaisia sankareita ja henkilöitä, kuten Minna Canth ( videolla toistetaan nimi Canth joka lausutaan samoin kuin cunt eli viddu... )

Louhi. Louhivuori. Kultaisena kiiltävä bilehile pitää ohjaksia käsissään ja pysäyttää jopa ajan... Nuori vitaali nainen, ei vanhojen ukkojen maalaama harpyija - joka vieläkin komistaa Suomen Kansallismuseon kattoa... Minulla on kaunis kirja, kuvitettu Kalevala, lapsuudesta.

Musiikillisesti ollaan shamanismissa ja pohjoisen kansan musiikissa Värttinästä Siekkareihin. Pussy Riotin vaikutus on selkeä, se näkyy kullanvärisissä hiihtonaamioissa. Myös naisten hiihto on virkeästi esillä.

Naisen väki, naisen voima, naisen valta


Pussy -teema kertautuu myös Louhen harjoittamasta ja levittämästä runosta ja loitsusta. Naisen väki eli vittu oli ennen vanhaan kaiken voiman lähde. Karja siunattiin kesän alussa laitumille kun emäntä koota paljaana seisoi esim kaljasaavien päällä ja elikot nelistivät jalkojen välistä pelloille, laitumille. Etteivät pedot veisi, hirviöt hätyyttelisi...

Näin tämän Kansallisteatterin vapaalipulla, kiitos siitä.


Tekijäkaarti:


NÄYTTELIJÄT JA TYÖRYHMÄ

Rooleissa
Tomi Alatalo, Kristiina Halttu, Saara Kotkaniemi, Cécile Orblin, Terhi Panula, Antti Pääkkönen ja Marja Salo

Muusikot
Oskari Lehtonen ja Jesse Ojajärvi

Ohjaus
Juha Hurme

Lavastus ja pukusuunnittelu
Heini Maaranen

Musiikki
Petra Poutanen-Hurme

Valosuunnittelu
Kalle Ropponen

Koreografia
Saara Hurme

Taistelukoreografia
Seppo Kumpulainen

Naamioinnin suunnittelu
Laura Sgureva

Ohjaajan assistentti
Ines Kakkonen

Tässä Kansiksen kuvia Flickrissä: Lemminkäinen vaaka Kuvassa Tomi Alatalo ja Marja Salo. Kuvaaja Tommi Mattila.

Ja muuta matskua: Nätti poika Radu cel Frumos
Radu cel Frumos of Wallachia 2.png
By Unknown - http://royalfavourites.blogspot.com/2011/04/royal-favourites-r.html, FAL, Link


Naisen väki ja sen voima:
13. soturi ja kulttuurinvaihto ennen muinoin:


Videomatskua:¨



Jari Halosen Kalevala Uusi aika:
Rauta-ajan doku:
Sampo, 1959:
 
Ior Bock louhi, etsi Lemminkäistä vuoresta - apunaan firma nimeltä Lemminkäinen... : Ior Bock ja Lemminkäisen temppeli Elävässä arkistossa: Retki Gumbostrandiin Julkaistu: 16.7.1990 Ohjelmasta: A-studio Kuva: Ior Bock (1990) / Yle kuvanauha