torstai 17. toukokuuta 2018

Säpinää Helsinginkadulla: Isoveli valvoo Ryhmisnuoria 2081 Ryhmäteatterissa. Enskari 16.5.

Kunnianhimoinen ja kansainvälinen Ryhmisnuorten 2081 - Isoveli valvoo -näytelmän enskari oli eilen 16.05.2018 Ryhmäteatterissa, Helsinginkadun näytämöllä. Monikulttuurinen esitys koostui puoleksi ns. kantasuomalaisista, ja puoleksi maahanmuuttajista, jotka olivat opettelemassa Suomen kieltä, tai siinä jo pitemmällä. Kielenä oli mm suomi, englanti, espanja, arabia.Kaikkia en tunnistanutkaan.

Paikoitellen tekstistä ei saanut selvää, kun taustaäänet, musiikki, möykkä tms oli liian kovalla, toisinaan ääntämisestä ei saanut täysin selvää, ja joskus puhe oli liian nopeaa. Kun on tottunut kotimaiseen artikulaatioon, ja armeijassa huutavien palleahengitykseen. Mutta tämä ei luultavasti haitannut - muissakin kotimaisissa produktioissa ääni välillä hukkuu taustamökän - tai komeasti soitetun torvimusiikin alle kuin linssikeitto afgaanimattoon.

Kokoonpanon kansallisuuksia on valittu mukaan tasapuolisesti, ja ohjaaja haluaakin puhua monikulttuurisuudesta sekä rikkautena että voimavarana. Osan näyttelijän taustoista ja perheistä on kokenut oikeata terrorismia, kidutuksia, murhia, totalitarismia. Tämä koskettaa monella tasolla. Ja monia.

Kulissit olivat osin edellisen Ryhmiksen näytelmän Muodonmuutos jäämistöä. Osa tekstistä oli myös samaa, niin toistui aktiivimalli kuin sotekin. Ja tietysti koulutuslupaus - eli tuo oikeiston valehteleminen, ettei koulutuksesta leikata. Ja sitten oikeisto leikkasi koulutuksista. Eli tulevaisuudesta. Tulevaisuudestamme, verojemme maksajien tulevaisuudesta ja valinnoista. Unelmista. Arjesta. Kaikesta. Oikeisto.

Mukana oli me too ja muutkin ajan ilmiöt - olimmehan totuusministeriössä. Oikeassa elämässä, eli valitettavasti vuonna 2018, juuri nyt,  käytännössä natsipuoleen jäsen oli plagioinut gradussa yli 30% jonkun toisen alkuperäisestä tekstistä - myös kirjoitusvirheineen, ja kirjoittanut suomen pienellä! Ja kun tätä rikosta tutkitaan, niin tämä plagioija syyttää ajojahdista, ja aikoo aloittaa oikeustoimet!

Elämme, valitettavati, dystopiassa minkä George Orwell kirjoitti vuonna 1949.


Orwellin kaksoisjattelu
"Sota on rauhaa / vapaus on orjuutta / tietämättömyys on voimaa. " Wikisitaatit


Päähenkilömme Winston Smith on jämpti Totuusministeriön virkamies, joka alkaakin kyseenalaistaa systeemiä, Isoveljeä, joka on tietenkin rikos. Ajatusrikokset saadaan pois uutiskielellä.

Kun kirjoitan uuskielen uutiskieleksi:



Ajatusrikokset saadaan pois uuskielellä ( newspeak ).

Ja kun oikoluen uuskieltä wikistä, tuleekin ilmoistus - myös Googlen ja Wikipedian privacy policy muuttuu. Mikä on enää omaa, yksityistä? Mikä jaettavissa. Totta. Tärkeää.


Orwellin uuskieli wikipediassa.

Hirvittävä englanti valtaa näyttämön. Työelämässä englanti on vallaannut tittelit kuin ripuli. Tai jokin muu leviävä, tauti. Äijät keksivät nykytyöelämässä mitä hullumpia titteleitä iselleen, vain että saavat kyltin jossa lukee President of.

Kun 80-luvulla äidinkielessä ja kirjoittajapiireissä kitkettiin svetisismiä, niin nyt rikkaruoho-Enklanti on äänessä. 90-luvulla oltiin äidinkielessä ja kirjoittajapiireissä huolissaan kielen köyhtymisestä, että kahvilassa sanottiin: Tosta toi. Eikä sanottu: yksi aleksanterinleivos, kiitos. 2000-luvulla meillä ei ollut enää varaa kahviloihin, emmekä tienneet miltä leivokset näyttivät. Saatikka maistuivat.

Emma Goldstein näyttää Lady Dominalta ja vahvalta bond-tytöltä, siis Famke Janssenilta, joka kyllä pärkää. Goldstein johtaa vastarintaa hallitusta vastaan. Työväenluokan on saatava vallankumouksensa.

Ohjelmavihkosessa lainataan Vuonna 1984 kirjan esipuhetta ( Vesa Sisättö ), jossa kerrotaan, kuinka Orwell sai vaikutteita dystopiaan suoraan Stalinin ajan Neuvostoliitosta. Vaikka Orwell itse kannatti sosialismia, kuten jokainen järkevä ihminen, niin Espanjan sisällissodan kokemukset herättivät hänet.

Totalitarismi on myös tätä. Laibach on hieno orkesteri joka peilaa / pelaa totalitarismilla. Laibachia ei tässä kuulla, mutta mikä ettei.

Tässä Laibach esiintyy ensimmäisenä länsimaisena spektaakkelina Pohjois-Koreassa. Tästä tehty dokumentti on katsomisen arvoinen! Itse asiassa katsoin sen Night Visions -festivaaleilla kahdesti. Toisella kerralla mukana oli alkuperäisen Laibachin jäseniä yks kappale...

Näin.

Toisaalta, karmivaa kyllä, George Orwellin synkkiä näkymiä ja keksintöjä on jo käytetty. Sekä totalitarismissa että länsimaisessa demokratiassa.

Mutta mikä sitten on epälänsimainen demokratia?


Goldsteinin kätyrinä on sadistinen hullu suikkapää, erinomaisesti näytelty, ja jos bond-kuvastossa ollaan, niin itäblokin Rosa Klebbin ( häntä näytteli Kurt Weillin työpari ja puoliso upea laualaja Lotte Lenya ) tai vastaavan tyyppinen bond-vihollinen / bond-tyttö. Joka voisi olla myös Iron Sky -elokuvasarjan seuraavassa osassa. Tai kumpikin voisi olla.

Kun aika on... -teema soi soittorasiassa, ja myös eri kielillä laulettuna. Se tuo vedet silmiin, siinä on Seija Simolan poismeno, sekä Romeon ja Julian tarinan ydin.

Tarinan Julia on itsenäinen sankari, vapaustaistelija, aktivisti, kapinallinen, jolle vihreä aate on tärkeä. Luonto, metsät. Vähän hän tuo mieleen elokuvan Warm Bodies naispääosan, eli Julian. Tuo mainio romanttinen elokuva on zombieajan versio Romeosta ja Juliasta...

Ekosoturi-Julialla on arvomaailma siis kohdallaan, hän kirjoittaa vihreään lehteen, sillä pitää itseään maltillisena aktivistina.

Koreografia on etenkin poikien tansseissa ja muuveissa huikeata. Ruutuhousuinen rento heppu, itse asiassa dandy, kuin suoraan Bret Easton Ellisin kirjoittama hahmo juppeilemassa etuoikeutettuna.


Suomessain ollaan matkalla Orwellin dystopiaan...


2010-luvulla oli kirjallisuudessa,ja sittemmin myös elokuvissa hurja suuntaus, nuorten dystopiat. Termi isoveli  bigbrother on kulutettu miltei loppuun vastenmielisessä samannimisessä tosi tv - ohjelmassa. Minulle Orwellin vuosi 1984 on tuttu muun muassa sekä Bowien että Eurytmicsien kautta. Eurythmicsien albumi 1984 (For the Love of Big Brother).

Bowie halusi tehdä siitä version, mutta ei saanut, niinpä hän loi Diamond Dogs -konseptilevyllään oman dystopiansa. Any day now.... Vieläkin se tuntuu. Satiinihousuissa.

Kirjana sitä luin 1980-luvulla, samaan syssyyn Keseyn Yksi lensi yli käenpesän, ja Vonnegutin kanssa. Puhumattakaan enemmän undergroundista ja feminismistä. Nyt kuin sitä e-kirjana englanniksi. Yle näytti kanavallaan leffan, joka on rujo, lohduton, ja John Hurt nimensä veroinen...

Juutuupin soittolistassani on lisää Hurtin haastatteluita aiheista 1984 ja V kuten verikosto.

Mielenkiintoista onkin, miksi oikeassa maailmasta halutaan jakaa kaikki virtuaalisesti, huikeat huippukohdat, hassuimmat kömmähdykset palveluissa, joka syynäävät tarkasti kulutustottumuksia, arvomaailmaa ja mahdollista uhkaa... Halutaan kulkea tuo isoveli taskussa, tai nyttemmin kourassa, kaikkialle. Mutta millä hinnalla?

Olen nyt ollut ilman puhelinta sekä ilman kotona olevaa internetiä useamman viikon - ja tuntuu pirun hyvältä. Niin kuin ennen vanhaann ;) Olen aivan kuin Mobile Horror -teoksessa näyttelevä Pertti Sveholm, jolta matkapuhelin tipahti hyysikään. Tai muuten pimeni viikonlopuksi IT-kuplan puhjettua kuin mätäpaiseen.

Kunnon teatteri jonglööraa myös poliittisella korrektisuudella ja kulttuurien omisella: valkoisessa päähineessä tulee lavalle Kekkosen perillinen. Tarvitaanko nyt Eri-Keepperiä? Miksi taide kuten teatteri ei saisi käyttää keinoja, sitä tai tätä.



Tässä tuo taustakuva Kekkosesta ja rauhanpiipusta, lainattu Iltalehden sivulta, jossa voi jakaa muistelunsa Kekkosesta linkissä.


Isoveli valvoo Ryhmisnuoria 16.05.2081 eikun 2018. Näin tämän vaparilla, tattis kuuluu Ryhmikselle.



Tekijäloota:


Ohjaus ja sovitus: Jonna Wikström
Lavastus ja pukusuunnittelu: Paula Koivunen
Äänisuunnittelu ja musiikin sovitus: Markus Bonsdorff
Valosuunnittelu: Mia Jalerva
Videosuunnittelu: Vilma Vantola
Koreografiat: Kaari Martin
Ohjaajan assistentti: Siiri Karjula
Tuottaja: Noora Lattunen

NÄYTTÄMÖLLÄ

Deka Abdi, Qaali Mohamud Abdulahi, Alba Valderrama, Ali Saad, Manar Asad Al-Samarrai, Amos Bonsdorff, Annamaria Kaatonen, Wahedullah Gahlarzeh, Janette Hirvonen, Jesse Gyllenbögel, Julia Von Lerber, Mariel Helovirta, Milana Novokmet, Farhan Muhammed, Javad Nabizada, Nella Backman, Niilo Lahtinen, Adnan Rahim, Roosa Vuokkola


Lainaus Ryhmiksen sivulta:

"Ryhmäteatterin nuortenteatteri tuo yhdessä maahanmuuttajanuorten kanssa Helsinginkadun näyttämölle George Orwellin hyytävän dystopian!

Orwell – Saarakkala:
2081 – ISOVELI VALVOO

"Suuryritykset, raha ja kansakunnat ovat olemassa vain mielikuvituksessamme. Ne ovat tarinoita, jotka olemme keksineet palvelemaan meitä. Tarinat ja kuvitelmat eivät ole pahasta. Ne ovat elintärkeitä. Tarinat ovat kuitenkin vain työkaluja. Niistä ei saisi tulla tavoitteitamme eikä mittapuitamme emmekä saisi uhrata elämämme niiden palvelemiseen?" Harari, Homo Deus

2081 - Isoveli valvoo on RyhmisNuorille sovitettu esitys, joka pohjautuu Janne Saarakkalan näytelmäsovitukseen George Orwellin teoksesta 1984. Esitys on hyytävä dystopia, jossa päähenkilö Winston Smith on töissä totuusministeriössä ja kuten asiaan kuuluu, muokkaa totuutta keksimällä valheita. Se on jäinen ja ajankohtainen tarina totalitarismin, nationalismin, yksityisyyden tuhoavan valvonnan ja sensuurin vaaroista sekä välinpitämättömyydestä luontoa kohtaan. RyhmisNuorten sovituksessa kuullaan myös nuorten ajatuksia tulevaisuudesta. Esitys on osa ESR:n rahoittamaa Porukalla pääosaan -hanketta, joka tukee maahanmuuttajataustaisia nuoria taiteen, kulttuurin ja koulunuorisotyön keinoin. Ryhmässä on mukana 10 kantasuomalaista teatterin harrastajaa ja 10 maahanmuuttajanuorta.

"Vähitellen ihminen on vain mykistänyt eläin- ja kasvikunnan. Maailmasta tuli yhden ihmisen show. Ihmiskunta seisoi yksinään tyhjällä näyttämöllä, puhui itsekseen, ei neuvotellut kenenkään kanssa." Harari, Homo Deus

George Orwellin klassikkoteoksesta ”Vuonna 1984” dramatisoinut: Janne Saarakkala

"


16.5.2018
18:32 Tältä näyttävät Ryhmisnuoret juutuupissa:

Zombieajan Roomeoo ja Juuliaa, eli Warm Bodies:

Seija Simola teki tunnetuksi kotimaisen version:

Nino Rotan haikea sävellys:

Orwell ja John Hurt:

Nineteen eighty four:

Bowien dystopia:

ja ja 1984 ja orwellilaisuus tviiteissäni:
1984 orwellilaisuus katutaiteessa ja graffitissa:
ja lisää:

Silti mua valvotaan, joku elämä[ä]ni arkistoi...
Suakin valvotaan, joku suakin vartioi...
Systeemi valvoo ja ihmisiä kortistoi....
Systeemi valvoo....

Pelle Miljoona dystopiaa 1970-luvun lopulta:



 



 Systeemi valvoo:



  




Ja sitten Ryhmisnuoret puhuvat tulevaisuudesta.