#LoveTheatreDay oli eilen jolloin tätä muistelin. Miksikö. Olin ostanut lipun aivan eri esitykseen Viiruksessa, siinä takanani leva äijä yritti etuilla ja puhua päälle lippukassalla. Sain kyllä oikean lipun ja ihmistungoksessa menin sisään klo 19 alkavaan esitykseen. Kuten lipussa luki. Joka oli eri kuin lipussa. Hm. Varsin outoa. Jos samassa talossa on kaksi näytöstä samaan aikaan, niin voisiko olla jossain merkintää missä se toinen esitys on? Näköjään ei ole. Ei koskaan pitäisi antaa takan olevan äijän molotuksen tai tyrkkimisen häiritä asiointia. Äijillä ei ole koskaan niin kiire.
Istuin alas. Ja huomasin, että esitys väärä, vaikka lipussa lukee oikein. Varsinainen väärässä paikassa.
Ja ihmisten kuminaamiot, siis lavalla pelottivat. Toisaalta osa heistä muistutti ihmisiä meidän sukujuhlissa. Etäännyttäminen, les yeux sans visage, klassisen kauhuelokuvan Eyes Without a Face tyyliin. Olemmeko skifissä, tehtaassa, teurastamossa, laboratoriossa. Se on sama, kaikissa rääkätään eläimiä. Ryhmiksen 9 hyvää syytä elää -näytelmässä muisteltiin Laikaa joka ehkä vieläkin kiertää meitä tuolla kaukana.
Mikä on poikkitaiteellista, mikä tekotaidetta, mikä falskia, mikä on rohkeutta mennä ohi, yli.
Onko liukuhihna teurastamossa vai lentokentällä. Miten Roy Anderson olisi tehnyt tästä pitkän kohtauksen elokuvaansa?
Kumi voi olla fetisistinen, suojeleva, eroottinen, ällöttävä, allergisoiva, ahdistava kasvoilla. Tasa-arvoistava, päälle maalattavissa, muokattavissa.
Pikkupoika rääkkää muurahaista. Muurahainen puree. Pikkupoika itkee ja ehkä katsoo katsojaan. Emme näe muurahaisen kasvoja.
Lapset jotka pienenä rääkkäsivät pieniä elämiä kasvoivat sitten psykopaateiksi.
On hienoa että ens keväällä sama näytelmä näytetään samoissa tiloissa - mutta suomeksi!
Kevään oudoin näytelmä oli Den Andra Naturen VIIRUS teatterissa.
Näin tämän omalla rahalla, joten ei enempiä.
Pipsa Lonka: Toinen luonto PDF suomeksi:
Vieraan lajin katse määrittelee ihmisen, antaa hänelle
oikeat koordinaatit. Kuinka oma kielemme voisikaan
sen kertoa? Vain vieraan silmistä saamme lukea, keitä ja
millaisia olemme.
– Leena Krohn, Datura
"Liukuhihna
Liukuhihna pitkässä käytävässä (kuin lentoasemalla tai satamassa).
Liukuhihnalla seisoo ja kulkee ihmisiä, kukin omissa mietteissään. Osa seisoo paikoillaan ja
antaa liukuhihnan kuljettaa heitä loputtomalta vaikuttavaa käytävää eteenpäin, osa kulkee
määrätietoisin askelin ja liukuhihna jouduttaa heidän kulkuaan.
Liukuhihnan vieressä seisoo viulisti, joka soittaa Johann Sebastian Bachin Sarabanden.
Viulistin jalkojen juuressa on virttynyt kertakäyttökahvikuppi.
Kaukana edessä, siellä missä liukuhihna viimein päättyy, ihmiset kaatuvat kuolleina maahan
ja siirtyvät ruhoina toista liukuhihnaa pitkin toisaalle.
Pimeys.
"
 |
| Den Andra Naturen pressikuvia, hienoja. Foto: Mark Niskanen På bilden: Iida Kuningas  |
Tiiseri Vimeossa:
Den Andra Naturen Teaser 1 from Viirus Theatre on Vimeo.
Den Andra Naturen Teaser 2 from Viirus Theatre on Vimeo.
Tekijäloota:
Text Pipsa Lonka
Regi Anni Klein
På scenen Maria Ahlroth, Martin Bahne, Iida Kuningas, Oskar Pöysti
Scenografi och kostymdesign Laura Haapakangas
Ljuddesign Heidi Soidinsalo
Ljusdesign & video Jani-Matti Salo & Mark Niskanen
Ljuddesign assistent Markus Tapio
Dramaturg för texten E.L. Karhu
Scenografiassistent Amanda Hakoköngäs
Scenografipraktikant Ruut Helariutta och Miklas Itkonen
Masker Alice Corre
Uppföranderätt Agency North / Finlands Dramatiker och Manusförfattare
Juutuupin, instan ja twitterin mielleyhtymiä, soittolistoja, visuaalisia muistiinpanoja:
#DenAndraNaturen etäännytettynä mieliyhtymänä "Les yeux sans visage"
#DenAndraNaturen etäännytettynä mieliyhtymänä @TeaterViirus "Les yeux sans visage" - Trailer https://t.co/REx6ie6NxB käyttäjältä @YouTube— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) 15. marraskuuta 2018