Pelkoa, teatterin syntyä, ja pirin hauskalla tavalla. Siis pirun hauskalla! Nimittäin reittioppaani näytti reitin teatteriin päin vittua, joten jouduin juoksemaan Fredaa pitkät pätkät monissa liikennevaloissa, etten myöhästy, läähätän ja läkähdyn, juoksen kahden pilveä polttavan ryhmän sankan savupilven lävitse, sijaitsivat siis kaukana toisistaan, mutta tämäkin vielä.
Kun lähdin pois teatterista niin Pentti Saarikoski-kyltin edessä minut ohitti jalkakäytävällä mies polkupyörällä iso kissa olkapäillään. Oliko se Alien - kahdeksas matkustaja -leffan Jonesy? Ei, taisi olla Behemot kun tuommoista kyytiä meni. Tumma ja suuret silmät tarkkana eteenpäin. Kissalla siis.
Ja pelottaa toki, tietysti. Mitkä ovat uusia leirinuotiotarinoita. Vanhenevatko vitsit avaruudessa?
Xenomorph on kiinnostava hahmo elokuvassa, varsinainen bitch, narttu sanan kummassakin, oudossa mielessä... Seksikäs yhdistelmä Nefertiteä, jättirapua ja moottoripyörän osia. H. R. Giger teki siitä hienon, klassikon. Miltei oikean kokoinen Alien roikkuu tukholmalaisen skifikirjakaupan katossa. Sen alta oli jännittävä kulkea. Mikä on tämän kosketuspinta Ranuan kummien ufop/rnoon?
Näytelmä käyttää pelkoa, pimeän pelkoa, tuntemattoman pelkoa. Suomenkielisenä siihen tuli uusia, realistisiakin sävyjä. Onko äsh vai Ash. Monia tasoja, joilla leikitellään. Ja liekitellään katsojaa.
Teknologian pelkoa. Teknologian pettämisen pelkoa. Mistä teknologiasta voimme luopua. Äiti. Äiti on tietokone. Äiti pelkää suomalaisessa isossa talossa pesäpallomailan kanssa. Äiti pelkää. Onko Äiti hirviö. Millainen on itähelsinkiläinen keski-ikäinen nainen hirviönä. Mitä rooleja meille puetaan.
Yleisön joukossa oli reippaasti arvostamiani näyttelijöitä, sekin nosti tunnelmaa.
Muistan ensikosketukseni Alieniin. Sitä en tuolloin 1980 tietty alaikäisenä nähnyt kun videonauhureita ei oltu vielä keksitty meidän kylällä. Kuulin siitä ehkä ala-asteella, koulussa, ja se pelotti valtavasti. Voi toki olla, että Alienista kertoja ei itsekkään ollut sitä nähnyt Ruottissa, vaan keksi. Mikä ettei. Valtavan myyttipohjan se synnytti.
Se, että hirviöitä ei ole vain avaruudessa, menneisyydessä ja tulevassa, vaan meistäkin voi tulla. Meidätkin voi vallata.
A L I E N
ja mikä on tuo rako eli i-kirjain? Onko se kaiken väen ja voiman lähde...Takomon sivulta:
"
Alien
Neljä näyttelijää matkaa läpi avaruuden syvässä unessa Takomo-aluksen uumenissa. Uni keskeytyy ja aluksen tietokone antaa heille tehtävän. Heidän on tutkittava viesti, joka tulee pukuhuoneen uumenista. Yksi heistä lähetetään asialle. Hän palaa näyttämölle jotain kasvoihin tarttuneena…
Pelko ja sankaruus saavat monta muotoa tässä esityksessä, joka löytää inspiraationsa 1979 vuoden scifikauhuklassikosta Alien. "
Tekijäloota:
Näyttelijät: Joanna Haartti, Joonas Heikkinen, Niina Hosiasluoma, Olli Riipinen
Valo-, video- ja lavastussuunnittelu: Sami Roikola
Ohjaus: Jukka Ruotsalainen
Näin tämän omalla rahalla, joten ei enempiä.
Liian harvoin on teatterissa naamahalaajia. Onneks Teatteri Takomo poisti tän puutteen näytelmässä Alien.
 |
| kuvassa Olli Riipinen ja facehugger. Kuva Teatteri Takomon Insta-tililtä. |
Alien-saaga verkossa:
Tänään oli sekä Serious Moonlight että Loving the Alien ;) pic.twitter.com/eTEeyFeOKg— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) 6. tammikuuta 2017
Jonesy https://t.co/QKyV3JiqGd
— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) 15. marraskuuta 2018