Tänään oli aika nousta barrikaadeille! Helsingin Kellariteatteri elikkäs Klitsu tarjosi ajankohtaisesti Daniil Harmsin Sattumia ja anarkiaa, anarkismia ja vallankumouksellisen ylistystä tänään 12.12.2018. Hämärään kellariin sopi hyvin virkeiden anarkistien ilo ja yhteistoiminnan suunnittelu. Kuka ellemme me -tyylillä. Vaikka Suåmen keltaliivit ovat vielä päiväkodeissaan, niin monia yhtäläisyyksiä läpi historian, ja läpi ajan löytyi.Daniil Harmsin kokoelman Sattumia arvostelin sanomalehteen vuonna 1888 tai siis 1988, ja nyt heti kohta se pitää tehdä uudelleen.. Sillä aikahan venyy, aika on pysähtynyt, aika solisee kuin vesi, aika on syklistä. Bertolt Brechtin Vallankumouksellisen ylistys soi tuoden kylmiä väreitä. Erityisesti rummut ovat yllättäen iskevät, koska musiikkina aiemmin oli ollut viulu ja urut. Brechtin Vallankumouksellisen ylistys soi niin perkeleen hyvin, kylmiä väreitä nostaen. Pohkeista asti.
P. S. Viulu oli perkeleen kaunis.
Ajankohtainen siksi, että anarkistien mustat liput liehuivat sekä Kellariteatterissa että itsenäisyyspäivänä tasa-arvon puolesta ja kaikenlaista sortoa vastaan. Itsenäisyyspäivä poliisit antoivat natsien marssia hakaristilippuineen vartin ennen kuin takavarikoivat natsiliput. Ajankohtaista oli myös pariisilaiset barrikaadeilla eikä pelkästään Les Mis. Olisi hauskaa nähdä Kellariteatterin Les Miserables. Siinä voisi soida vaikka Morrisseyn sanat. Sillai poliittisesti epäkorrektisti.
Aika oli sekä pysähtynyt, että syklistä. Oliko Pirkka-Pekka Petelius 'red harring'? Oliko kultakello aikapommi vai Hitchcockin MacGuffin?
Ajankohtaisesti oltiin myös totuudenjälkeisessä tilassa, ajassa.
Nuoret ja tuoreet näyttelijät, anarkistit, vallit, barrikaadit ja muurit. Uusi sukupolvi, edellisen kaataminen, monessa suhteessa.
Venäläinen absurdismi on oma lajinsa.
Luin Harmsin Sattumia 30 vuotta ja viisi kuukautta sitten. Innostuin suuresti valtavasti, että näytelmänä. Sitten mietin. Että kirjakin ja muistot toimii. Kuinka pelottavaa on kaksoisolento, identiteetin varastaminen, minun tilani vieminen.
Vallankumous joka syöksee lapsensa reunalle. Vallankumous, Moolokin kita, Baalin lapset ( Bowie ja tietysti Brecht -viittaus twiittaus ) joka syö omat lapsensa, ahne, ahne Saturnus joka ahmii, syö poikansa. Kronos, mutta ei Doctor Who.
Viideosta tulee mieleen sekä Ahneden pidot ja Kokki varas vaimo ja rakastaja, ja sitten joku vika ehtoollinen. Yhteisen atrian äärellä....
Näin tämän teatteribloggaajaan vaparilla ja sehän oli vallan hieno juttu se!
"Eläköön vallankumous! Eläköön solidaarisuus! Eläköön sivistys! Ja kauan eläköön anarkismi!"
Tekijäloota:
Näyttämöllä: Tuura Aikio, Eliina Hiltunen, Joni Hyvönen, Pauliina Kietäväinen, Miriam Mekhane, Ville Rita, Freddie Sukura, Laura Viinikka
Ohjaus: Eero Leichner
Apulaisohjaus: Katimari Niskala
Dramaturgia: Anna Kirvesniemi, Eero Leichner, Maija Suominen
Lavastus: Linda Maria
Pukusuunnittelu: Lotta Räsänen
Äänisuunnittelu: Manu Penttilä
Sävellykset: Anna Kirvesniemi, Manu Penttilä
Bändi: Anna Kirvesniemi, Liisa Mustakallio, Manu Penttilä, Maija Suominen, Ella Toivonen
Lauluopetus: Eliina Hiltunen, Miriam Mekhane, Hannes Mikkelsson
Valosuunnittelu: Veera Tarmo
Juliste: Mari Kaakkola
Trailerivideot: Eero Leichner (leikkaus), Manu Penttilä (äänisuunnittelu), Santtu Salminen (kuvaus)
Valokuvat: Heidi Bergström Photography (kuvaus ja editointi), Niko Hallikainen (assistentti ja salamaoperaattori), Mari Kaakkola (esityskuvat)
Tuotanto: Dana Hautanen, Liisa Mustakallio, Ella Toivonen
ja lisää Kellariteatterin fb-sivulta:
”Yleisen petoksen aikana totuuden kertomisesta tulee vallankumouksellinen teko.” - George Orwell
Tuskin oli kukko ehtinyt kiekaista, kun Timofei sai tarpeekseen ja karkasi koneelle töihin. Entä mitä tästä ajattelee Serpuhov, jonka oma puoliso oli jättänyt kuin nallin kalliolle? Mitä tekee taiteilija Serov, joka on kadottanut oman perheensä? Kuka on tuo salaperäinen Natašan kaksoisolento? Entä mikä saa Antonovin, vallankumouksellisen, tarttumaan aseisiin? Ja kun vallankumous sitten lopulta tulee, mikä muuttuu – vai säilyykö kaikki muuttumattomana?
”Katsoja, syvenny tähän satuun, niin tunnet olosi oudon levottomaksi.”
Daniil Harms (1905-1942) oli neuvostoliittolainen avantgardisti ja aikansa todellinen radikaali, jonka kertomuksissa kaikki vain sattuu ja tapahtuu, ja näennäisesti merkityksetön kasvaa maagisiin mittoihinsa. Kellariteatterin uudet jäsenet tuovat näyttämölle näiden kertomusten aihioista syntyneen uuden näytelmän, jonka kantaesitys nähdään tänä talvena.
SATTUMIA on absurdi komedia vallankumouksista, jotka epäonnistuvat. Se on esitys merkityksistä ja merkityksettömyydestä, vapauden kaihosta, rohkeudesta sekä ajasta, joka kiitää ohitsemme. Samalla se on ylistyslaulu sivistykselle, jatkuvalle muutokselle ja tottelemattomuudelle.
Esitys on omistettu historian saatossa taistelussa menehtyneille anarkisteille, jotka antoivat kaikkensa, että tästä maailmasta tulisi meille kaikille parempi paikka elää. Elää ja kuolla. Ja elää. "
Hyvältä näyttävät kuvat Klitsun fbstä
mustavalkoinen kuva: Mari Kaakkola
Näitä tunnelmia kuvasin Helsingin Kellariteatterissa:
Tänään ajankohtaisesti barrikaadeilla Hgin #Kellariteatteri #Klitsu tarjosi Daniil Harmsin #Sattumia, anarkismia ja vallankumouksellisen ylistystä. Hämärään kellariin sopi hyvin virkeiden anarkistien ilo ja yhteistoiminnan suunnittelu. Kuka ellemme me -tyylillä— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) 12. joulukuuta 2018
Anarkistien hurjaa menoa juutuupissa! (aikamme klikkiotsikoiden mukaan)
Tässä KOMilaisten vanhempi versio viisusta:
Pannaanpas sitten tähän Goyan musta maalaus:Tämä soi komeasti tänään. Barrikadeilla. https://t.co/75jmA0Ch0S— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) 12. joulukuuta 2018
By Francisco de Goya - [1], Public Domain, Linkki