Lintumaailmassa uros luo optisen illuusion, jotta naaras olisi suosiollinen. Sekä ohjaaja Paavo Westerberg että lavastus Markus Tsokkinen että valo- ja viideosuunnittelu Ville Seppänen onnistuvat tässä illuusiossa. Puhumattakaan ensemblestä. Puvuista ja niiden riisumisesta. Äänestä, musiikista. Kaikki muutkin elementit on kohillaan. Ihan piruuttani eli provokatiivisesti käytin mm otsikossa sanaa "ihanainen", viittaus näytelmän sisälle...
Punaista mattoa pitkin kävelee oikea prinssi, kaunis prinssi, nimeltään Hamlet. Hän on klassisessa epookissa, myllynkivikauluksessa. Hänet tunnen, ehkä, nimellä Jussi Nikkilä, koska hän on ohjannut makoisia Shakespearen näytelmiä Kansikseen ( Riku 3 ja Julia & Romeo ) , niin pienelle lavalle kuin pääyttämöllekin. Hän riisui, pilke silmäkulmassa. Myöhemmin mietin myllynkivikaulusta, jota käytettiin vielä tanskalaisessa oikeudenkäynnissä. Mutta onhan briteilläkin oikeudessa ne hölmöt, karheat peruukit. Taikauskon vuoks...
Ihanainen liskokuningas Jussi Nikkilä nimiroolissa kohtaa nordic noiria Tanskanmaalla ja punasella catwalkilla. Tsokkisen kylmä ja geometrinen lavastus huimaa. Viittauksia vilisee. Ahon & Järvenpään kampaukset ja housut puhuvat omaa kieltään. Aloin seurata myös puvustusta Instagramissa, tai päin vastoin...
Kuinka nerokas haudankaivajakohtaus! Eero Ahon inha golfaus, Euroviisun tapainen paisutus ja uhkaava solariumi. Entäpä Markus Järvenpään rodeo. En tiedä mihin silmät pistää. Suuri valkokangas lähikuvineen tuo solidaarisuutta piippuhyllylekin. Vaikken siel ollu.
Hubba bubbaa - ei auton takapenkillä, vaan etupenkillä, nuori rakkaus, ehkä, muistoja, ehkä. Yhteinen hetki, jaettu hetki, jaettu purukumi, pinkki purkkapallo, suudelma. Nuoruus, yhteinen salaisuus.
 |
| ihmeen hyvin Hamletin akku kesti! |
Mikä on mies, ja mikä on miehen mitta.
Miehet riisuvat ja pukeutuvat catwalkilla ja lavalla. Paavo Westerberg näyttää ohjauksissaan kuinka miehen keho on miehen temppeli, ja sen rajat. Niin myös näytemässään Kolme sisarta, jossa filosofisen miesten väittelyn on korvannut punnerrus. Ilman paitaa. Sitä on kiehtovaa kyllä katsoa. Usein. Olavi Uusivirtaa ja Jussi Vatasta.
Palataan Hamletiin. Aluksi ennen näytöstä mietin, missä faaraot asuivat ennen pyramideja. Miltei tyhjä lava muistuttaa egyptiläisen valtiaan lukaalia. Tai hautaa. Oikeasti se on skifiä, avaruusaluksen kiiltävä musta kylmä pinta, ja punaista mattoa reunustavat valot.
Ei, se ei ole tieteiselokuvaa, vaan ollaan raveissa. Ei siis niissä missä hevosia rääkätään rahan- ja pelihimon vuoksi, vaan reiveissä. Neonvaloista pinkki ja punainen ovat makeita. Huumaavia. Silmäkarkkia, mutta syvällisemmin. Muistumia kaamokseen ajan valojuhlista, Lux Helsingistä. Tai nykyisestä öisestä valosaasteesta kun keinotekoinen valo neonvalot ja mainokset sekoittavat lintujen päät ja rytmin. Koska yötä ei enää kaupallisessa kaupungissa ole. Puhumattakaan luonnontuhoamista.
Yönlapset, keinovalon heijastamat valtataistelut.
Näin ajattelin jo ennen näytelmää ja sen alkaessa. Faaraoita. Avaruutta.
Musiikkia, upeaa pelottavaa musiikkia täytyy kiitttää, musiikin säveltämisestä ja sovittamisesta, miksaamisesta. Ja saundi on muhkea, joka kuuluu nauhalta, kun oikea suuri orkesteri soittaa. Upeaa on, ettei orkesteri ole livenä paikalla - se veisi koko tilan lavalta, ja näyttelijät olisivat statisteina ja nuppineuloina kaukaisuuksissa. Hikinen, helvetillinen monttukaan ei toimisi näin suurelle orkalle, se olisi vähintäänkin Orfeuksen metka matka Manalaan. Oopperassa tuo live, hengittävä orkesteri on oltava, mutta se vie yli puolet lavasta, jolloin eturivistäkin joutuu tiiraamaan, että edes yhden ilmeen näkisi. Itse olisin keksinyt Oopperan kummitukseen useammankin rampin. Kuinka ihanaista on, että ramppi on tässä näytelmässä, vaikka se veikin minulta istumapaikan, että piti muuttaa paikkaa.
Markus Järvenpään rodeo on kiinnostavaa katsottavaa, lihakset lähikuvassa, samoin likellä oli Eero Ahon Claudiuksen kanssa. Markus itse kuvailee instassa tsydeemiään Lare Croftiksi, letti selässä, tiukat farkut, joiden reisille on kiinnitetty ase. Miespuolinen Lara Croft siis.
On viittauksia tähtien sotaan, leijonakunkkuun, Indiana Jonesiin. Isän ja pojan tarinoita. Naiset ovat taustalla, vähempinä. Äitinä, vaimoina, tyttärinä, kauppatavarana.
Eero Aho on pahis alusta alkaen. Ensin vaalea pitkähiuksinen kruunupää kuten keijut. Sitten ottaa peruukin pois, ja on Bond-pahis, tai Telly Savalas ilman tikkunekkua. Kannattaa myös nähdä ja kuunnella kun Aho - teatterirakkauteni 90-luvulta - on solariumissa. Tapa jolla Claudius heiluttaa kuninkaallisesti kättä rahvaalle muistuttaa kansainvälistä käsimerkkiä, että vedä sinä kät....
Itse Hamlet Jussi Nikkilä on nuori poika, joka on puettu prinssiksi, sitten tavikseksi, crockseissa ja shortseissa, sitten hän hupparihörhö, joka perheillallisella vain näplää kännyä, sitten liskokuningas eli Jim Morrison. Hän luo nahkaansa usein. Nahkansa.
Mukavaa oli Tanskan kieli, joka on tuttua mm Disneyland After Dark -orkesterilta. Tragediaan perehtynyt teatteriseurue astuu esille - Silta-sarjan herkän julman tunnarin soidessa. Tämä on tosiaankin nordic noiria. Yllättävän vähän on vallan linnaketta, ehkäpä ei ollenkaan. Näytelmä sisältää valtavan määrän tekstiä siis suomenkielellä lausuttuna. Rajata on pitänyt.
Ollakko vai ei -kohtausta ei paisutella.
Muutenkin osataam paisutella siellä missä muut eivät. Ehkä.
Näin tämän omalla rahalla, niin eipä enempiä. Katsoin matinean ja iltanäytöksen, matineassa alussa Aho kuulosti Esko Salmiselta, ja klo 19 meinasi Nikkilältä mennä pokka hississä....
Tekijäloota
Työryhmä
Teksti: William Shakespeare Suomennos: Eeva-Liisa Manner
Ohjaus: Paavo Westerberg
Taistelukoreografiat: Oula Kitti
Lavastussuunnittelu: Markus Tsokkinen
Pukusuunnittelu: Tuomas Lampinen
Naamioinnin suunnittelu: Minna Pilvinen
Valo- ja videosuunnittelu: Ville Seppänen
Sävellys: Sanna Salmenkallio
Äänisuunnittelu: Iiro Laakso ja Sanna Salmenkallio
Rooleissa: Eero Aho, Pia Andersson, Minna Hämäläinen, Markus Järvenpää, Ella Lahdenmäki, Jussi Nikkilä, Kimmo Rasila, Carl-Kristian Rundman, Jonas Saari, Severi Saarinen, Esko Salminen (videolla), Kirsi Tarvainen, Markus Ilkka Uolevi
Hehkutuksiani muualla sosialistisessa mediassani:
Paljon mätää on täällä maalla, ja kohta tuleekin se suuri Sade joka puhdistaa.. Turuus #Hamlet @TKteatteri pic.twitter.com/zQHpVbjx6z— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) 8. helmikuuta 2019
Hamlet muualla valokuvissani ja muistoissani:
Hyvvää teatteripäivää! Tässä joku #Hamlet pic.twitter.com/0OjYHmvtTS— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) 27. maaliskuuta 2017
#ViljamiSäkkiperä #Hämlet #Hamlet #Tallinn laatta Are we walking upon Shakespeare? pic.twitter.com/EjuxaQKmc1— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) 2. toukokuuta 2016
9.11. #kristalliyö ja #KOMteatteri'ssa vika #Hamletinkone. Tarvittiin laastaria pic.twitter.com/fZrC9ZyyBq— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) 11. marraskuuta 2016
#korvapuustipäivä #PrinsessaHamlet #kirjaploki. Yleensä ei varaa kahviloihin mut näytelmien välis virkisti. Kukkaroa pic.twitter.com/tAoJgDRXH1— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) 5. lokakuuta 2017