▼

keskiviikko 27. helmikuuta 2019

M/S Romantic kaikuluotaa kotomaiseen sieluun

M/S Romantic välttää karikot kun seilaa kotimaiseen sisuun. Eikun sieluun, jotain näin luki Ylen
verkkosivulla esittelyssä, että seilataan suomalaiseen sieluun. Sekä arvosteluissa, ehkä. Itse asiassa sielua kaikuluodataan, sitä suomalaista. Niin hyvässä kuin pahassa. Niin tyynellä kuin myrskylläkin. Mukana on varsinainen ensemble jossa kombinaatioita näytelmistä Karamazovin veljekset ja Vanhat mestarit. Sekä Kolme sisarta, Prinsessa Hamlet, ja Syntipukki. Ja Hevi reissu. Hauskaa, että Heikki Kinnusen pojat näyttelevät samassa hytissä.

Jocke, energinen ja lämpimästi vastaanottava risteilyisäntä on varsinainen persoona, vanhan koulukunnan isäntä, joka toivottaa kaikki tervetulleiksi suureen elämykseen risteilylle. Vaikka hällä on alle viikon vanha vauva kotona, niin tuli silti töihin. Hannu Pekka Björkman on elementissään. Täysin pitelemätön. Ehkä hän pelkää, että hänet korvataan jollain uudemmalla, ennen kuulumattomalla. Traagisia on myös hetket kun hän peilin edessä harjoittelee sympatiaa. Hänen kasvonsa yleisölle, ja ihmismerelle, joka rynnii suunistamaan suuressa laivassa, kenties parempia apajia, on suuri ja levvee hymy. Mutta kun hän kääntää selkänsä... Tai matkustajat kääntävät.

Tutkaillaan myös työn muuttumista. Mitä traditioita pidetään. Rakkaus ja romantiikka on aina in, ihmiset ovat niin epätoivoisia. Tai sitten ottavat onnen haltuunsa kun uskaltavat ottaa askeleen.

Tyylilaji ei ole farssia, vaikka farssimaisia elementtejä on taiten. Romanttisella risteilyllä on tietty häät, suomalaiset ja ruotsalaiset häät. Suomalaiset häät on järjestetty pieleen, morsio narisee kaikista, sulho loukkaa jalkansa kun kaatuu ylittäessään kynnystä morsio sylkyssään. Sulhasen nilkka turpoo ja hän lohvertaa muovipussi jääpaloja sisällään ja sukat kastuu.

Ruotsalaisen parin häät ovat oikein onnistuneet, ja näin tutkaillaankin naapurikateutta. Kun ruotsissa on kaikki paremmin, hauskaa osataan pitää ilman viinaa, viinaa juodaan muttei tulla känniin, lauluja lauletaan ja nauretaan mannermaisesti.

Vaikka ollaan laivalla jossa on yllin kyllin kaikkea, varsinkin buffetissa niin morsian valittaa kun ruotsalainen hääpari syö kaiken. Rasismia ja ahdasmielisyyttä tutkaillaan.

Samoin tutkitaan seksuaalista häirintää, mitä tarkoittaa kun nainen sanoo ei. Miten toimitaan, kun känninen äijä yrittää tulla naisten pöytään, jotka haluavat jutella keskenään, pitää hauskaa - ilman ääliöitä.

Toksista maskuliinisuutta eli myrkyllistä ja ahkasta miehen mallia myös kaukoluodataan. Homofobiaa ja miten käyttäytyä pikatreffeillä ja oikeilla treffeillä.

Hienoa jännitettä pidetään yllä. Ja kieltä. Vaikka englanninkieli valtaa jokaista ikäryhmää. Minusta on hauskaa kuinka laivalla, Porvoossa ja Turuus kaikissa puhutaan kumpaakin kieltämme. Mutkattomasti.

Fellinin Laiva oli luokkayhdyskunta, mutta mikä lemmenlaiva on?

Sarjassa otetaan hyvin vähän selfieita ja videoita, mikä on nannaa.

Vuoden sisällä olen käynyt nostalgiaristeilyillä kun lavalla on ollu mm Markku Aro, jota pienenä kutsuin nimellä Markku Elo, koska en osannut sanoa ärrää... 

Meillä on ihania kuvia 70-luvulta, jolloin risteilyllä vain nautitaan yhdessäolosta, aurinkokannella, kun kaikki oli paremmin.... Markku Aro yhdistyy myös sarjaan Vuoroin vieraissa, jota tapitin 90-luvun lopulla tiuhaan. Ja ehkä elinkin. Kuinka paljon risteilyt ovat muuttuneet, niin vuorot, milloin seilataan, jopa laivojen logot. Kuinka nyt saa vegaanista ruokaa buffetissa! Tsekkasin myös Stigin setin tai parin, kun kirjoitin uudesta suomalaisesta miehestä, joka saa olla ihan oma itsensä, vaikka ressukka, reppana, muttei negatiivisessa mielessä, vaan aina ei tarvi jaksaa, ja näytellä urosta ja kollia ja duudsonia. Saa olla ujokin, ja rillipää. Muttei ääliö. Mies saa tuntea, mies saa itkeä, mies saa olla herkkä - kuten Väinö Kataja, Timo K. Mukka, ja rooleissaan Johnny Depp, Simon Pegg. Sankaruutta voi tutkailla monelta kantilta.

Näin ajattelin helmikuussa.


Kyllä HP Björkmanin Jockessa oli häivähdys Pennywiseä siinä kun harjoittelee spontaania ja ystävällistä tervehdystä peilin edessä...

Näin ajattelin maaliskuussa.

Ja olin ruotsinlaivalla tuona aikana kahdesti.

Tekijäloota:


mm. Hannu-Pekka Björkman, Anna Paavilainen, Tommi Korpela, Santeri Kinnunen, Iivo Tuuri, Antti Luusuaniemi, Antti Tuomas Heikkinen, Vilma Sippola, Amos Brotherus, Annika Aapalahti ja Sami Ahonen. Sarjan Ylelle tuottaa: Yellow films/Marko Talli


Kuva: Yle Kuvapalvelu




Kaikki kuvan Ylen artikkelista M/S Romantic kertoo kuusi tarinaa onnesta ja onnettomuudesta - Minisarja lipuu ruotsinristeilyllä suomalaiseen sielunmaisemaan






Julkaisin tämän 27.02.
Tuoreimpia asiaan liittyvät ja liittymättömät tviittejä ja salaliittoteorioita:

No nyt jo kaikki ovat näinä kahtena kuukautena tämän nähneet, ja kupletin juoni on selevä, niin voi aloittaa.
Sarjassa leikitään genrerajoilla, jos näytteleminen on sekä leikkiä että peilin näyttämistä, käyttämistä. Lyhyet leikkaukset muistuttavat tai tuuduttavat tuonne 28 päivää myöhemmin ja vastaavien dystopioiden, maailman tuhoavien virusten, ihmissussien ja zombieden suuntaan. Mutta tässä pysytään realismissa. Outoudessa kylläkin.



tässä kuitenkin Yle Areenan instat:










Today at #theater #dostojevski #fyodordostoyevski and #brothersofKaramazov at #kansallisteatteri #helsinki #finland. 27.11.2018. #Karamazovinveljekset @kansallisteatteri #kansallisteatterissa. Vekkuli hovinarri ja hirveä despootti-isä Fjodor #HannuPekkaBjörkman rynnii nahalle sellaisella kierteellä ettei ihme että on pukeutunut nyrkkeilijänhortseihin. Myöhemmin pirun mikki myös muistuttaa nyrkkeilyselostajan 50-luvun mikkiä. Ovatko ne lauluesityksiä, suohonlaulamisia vai nyrkkeilyotteluita. Jokainen saa soolonsa. Taustakankaan taiteellinen goottilainen täyttö ja käyttö, oli komeaa. Samoin rakeinen mustavalkoinen filmi. Harvoin video voi istua näin hyvin visuaalisesti harkittuna, ikään kuin tehden uuden peilin johon heijastuu roolihenkilöstä ihan uusi puoli. Olemme raivaamattomattomassa puutarhassa, jossa kasvaa piikkisiä lehdettömiä oksia. Taustalla on ehkä kellariloukko. Ikään kuin alleviivataan englanninkielistä graphic-sanaa joka tarkoittaa sekä graafista että hyvin visuaalisesti väkivaltaista. Onko kaikki mustavalkoista, hyvä ja paha. Myös äänimaailma ja mikrofonit toimivat etäännyttäen. Ja lähentäen. Katsojaa ei unohdeta, välillä lähennytään yleisön kanssa. Mutta ei tuo yli 3 tiiman proggis pelkkää HooPeen tyranniaa ole. #MiroLopperi saisi jokaisessa näytelmässä huutaa Aleksis Kivenä: Minä elän! On dekkaria, on jännäriä, on rikostarinaa, on slaavit noiria, on filosofiaa. Viimeisen työnsä äärellä Dostojevski kysyy paljon ja useasti ja haluaa keskustelun elävän, jatkuvan. Näytti hauskalta kun yleisöllä oli tiiliskiviromaanit mukanaan - niiden päälle voi vaikka istua niin näkee paremmin.. Ennakko 27.11.2018 kirvoitti monta kysymystä. Teos vaikutti yllättävän shakespearelaiselta - olikohan siinä tuttuja näyttelijöitä näytelmistä Riku 3 ja Julia & Romeo. Joissa heillä oli enemmän meikkiä ja naamioita. Kun taas tässä luotetaan mustavalkoisen asuun, mustiin farkkuihin ja meikittömään omaan nassuun. Muutama komea miestentakki istuu ryhdikkäästi. Välillä äänimaailmassa oli myös kauhua ja näyttämöllä harkitusti splatteria - miten muuten sitä isä murhasta, ja tsaarinmurhasta? kertoisikaan... #teatteri #teatterinlumoa2018 #teatterissa #finnishtheater.
Henkilön Satu Ylävaara (@satuylavaaraphotography) jakama julkaisu
Hannu-Pekasta on moneksi, teatteriin, valkokankaalle, matkatelkkariin, genreistä riippumatta:












asiaan liittyvät ja liittymättömät tviitit:




Ja ruåtsalaisesta hetkestä:

klo