▼

keskiviikko 27. helmikuuta 2019

Minä maalaan teidät kaikki -näytelmän matskut ja Helene Schjerfbeckin vaikutus elossani, ja taidekierroksia

Helene Schjerfbeckin katse. Minä maalaan teidät kaikki: tanssin, varjoteatterin, flamenkon soljuvin, kiivain, impressionistisin vedoin, iskuin Kati Outinen ja Annatuuli Saine - yhdessä ja erikseen - vangitsivat meidät tuoleihin ja valkoiselle kankaalle, seinälle. Luovuus, oman ääni, feminismi - intiimissä paikassa nimeltä Teatteri Jurkka eilen 26-02-2019. Miten monologi muuntuu dialogiksi kahden naisen, näyttelijän ja tanssijan, yhteistyöksi. Mikä musiikkivalinta, mikä on rajaus, mikä on liike. Mikä on rytmi. Mikä on tanssijalle nivelrikko, mikä on näyttelijälle työttömyys. Monen asian vyyhti, vyöryy, hurjana kuin villi lanka, villalanka, koskettaa, itkettää.

Tämä ei ole vaike teos, tämä ei ole vaikeasti omaksuttava teos, päin vastoin, vaikka sitä seuraa tarkasti, ja sitten voimaantuu.

Mitä ilmeisimmin kulkeutuu myös muihin tiloihin. Vaikkapa Reitzin säätiöön, sitruunakulhon läheisyyteen, ja Atskiin, omakuvien ääreen. Mutta silloin ei voi seinätilaa käyttää... Pitäisikö teos tehdä lasiseinien kanssa, jossa lasikattoon törmätään vieläkin... Vaikka Jurkka on ihana. ja siis sopiva tähän, räätälöity huoneteatteriin. Teos sopii niin Lapinlahden sairaalaan, Kevätpuutarhaan kuin muuhunkin. Kuka Helene oli. Miten Helene käveli. Kuinka onnellinen Helene oli.

Ihaninta, että Helenellä oli työrauha, ateljee, oma nurkka, oma huone. Mutta millaisia yöt olivat. Pelottavia, kylmiä, täynnä lupauksia. Mitä taisteluita oli käytävä. Millaiset hetket ovat merkittäviä, jaettavissa, muistettavia. Millainen taiteilijamyytti. Millainen feminismi. Millainen radikaalisuus verrattuna Suomen ahdasmielisiin oloihin, joissa oli vain yksi tyylisuunta, kansallsiromantiikka jykevinä seisovine tammineen, kivineen, metsoine riekkoineen. Tekijöinään vain äijiä. Äijiä. Jotka kannustivat äijiä.

Mikä kaunis naisten ketju alkaa Outisen Katista ja päätyy Schjerfbeckin maalaukseen... Kirjoitan tästä tuonnempana. Vai kirjoitanko. Näin tämän virkeän ja koskettavan teoksen kutsuvieraana eilen tiistaina, joka oli sarjassaan toinen näytös enskarin jälkeen. Olin sunnuntaina Reitzin säätiön kokoelmaa ihailemassa töölöläisessä kodissa, Reitzin kotimuseossa, jossa oli tuo maaginen maalaus sitruunoista - Sitruunoita visakoivukulhossa, 1944 Helene Schjerfbeck (1862-1946) löytyy Reizin sivulta paintings. Myös muita Schjerfbeckejä oli. Kävin myös Atskissa kolmesti Kohtauksia kaupungista -näyttelyssä, jonne oli siis ilmainen pääsy kolmesti. Nykyään omistan museokortin, jonka sain lahjaksi.


Tekijäloota:


Käsikirjoitus: Iida Hämeen-Anttila
Ohjaus: Kati Outinen
Koreografia: Annatuuli Saine

Näyttämöllä: Kati Outinen ja Annatuuli Saine

Teatteri Jurkan sivulla kerrotaan:

""Aina tulee niitä pieniä rakoja, joista maailma näyttäytyy jonain aivan muuna ja minulla on ilo saada siitä hetkestä kiinni. Se on minun työtäni, uuvuttaa maailma niin, että se näyttäytyy minulle.”

Minä maalaan teidät kaikki kertoo taidemaalari Helene Schjerfbeckistä. Näytelmä on monologiksi kirjoitettu dialogi taiteilijuudesta. Dialogia esityksessä käyvät näyttelijä ja tanssija. Se, mikä Helenen maalauksissa on viiva tai siveltimen veto, on esityksessä liike, ääni ja sana.

Näyttämöllä on Helene uransa eri vaiheissa, omakuvien äärellä ja Ihailija, joka pohtii suhdettaan Helenen taiteeseen sekä hänen perintöään jälkipolville.

Sekä filosofinen että aisteissaan ja tunteissaan vahva näytelmä pureutuu konkreettisesti taiteilijuuteen, taiteilijan työhön. Sen haasteisiin, innoituksen lähteisiin ja henkilökohtaisiin voittoihin – jotka usein ovat jotakin aivan muuta, kuin mitä maailma katsoo voitoksi."



Alkuperäisen julisteen ja mainoksen kuvat Marko Mäkinen



Eilinen keskustelu facebookista:


Annuli lukee, 1923
löytyy myös Finnasta




Schjerfbeck näyttelyissä, Ateneumissa:


Perhekoru, 1915-1916
Omakuva, en face, 1945

Eydtkuhnenin tyttö II, 1927 
löytyy myös Finnasta


Punatäpläinen omakuva, 1944



Ennustaja (Nainen keltaisessa leningissä). 1926

Äiti ja lapsi, 1917
löytyy Finnasta

Ateneumin taidemuseo
Punaiset omenat, 1917 




Schjerfbeck minun silmissäni, kautta aikojen:







Kukaan ei voi kiistää Helenen maalausten naiskuvan vaikutusta mm Julie Delpyn elokuvassa Kreivitär:



Kreivitär #ikuinenkauneus ja Schjerfbeckin omakuvat ja valo. Kertoi Erzsébet Báthoryn tarina. Kuka kirjoittaa HIStorian, kuka valitsee näkökulman, kenet mustamaalataan. Mikä oli totta. Minua Elisabeth Bathory on aina kiinnostanut, nainen ja valta, vaikka hän ei ollutkaan varsinainen vampyyri vaan kylpi nuorten neitseitten veressä.




Kuvat Julie Delpy: The Countess, 2009, IMDb





Schjerfbeckiin liittyvät uutistviitit:








klo