Miltä teatterivuoteni 2019 kaksi ekaa kuukautta on näyttänyt?

Itse en ole tyytyväinen tähän videon, mutta testaan ja koekäytän eri ohjelmia ja äppejä. Olen tehnyt multimediataidetta jo 1990-luvulta lähtien, ei missään nimessä vasteenmielisesti naputtelemalla koodaamalla, vaan tietenkin analogisesti, useampia eri tasoja, fyysisiä elementtejä, yhdistäen, runoja mytologioita antiikista, omakuvia, kollaaseja, vaivaa nähden. Silloin kun kirjastosta teki löytökä, ja divarista ja ullakoilta. Ennen verkkoa, internetiä, googlea. Varsinkin kun kuvasin filmille. Filmirullan täyteen ottaminen, sen kehitys, värikuvien kehittäminen Anttilassa, kuvien lunastus, silloin harvoin kun oli varaa, rahaa. Siinä yhden session kuvaamisen lopputuloksen näkeminen vei useamman viikon. Meillä oli kotona vessassa labra 80-luvulla, siis oikea pimiö, joten mustavalkoiset valokuvani on sieltä. Opetin myös fotaria vuosituhannen taitteessa, mutta olen myös kiinnostunut näistä useista, uusista, kepeistä menetelmistä, jotka ovat kaikille ilmaisia tai kylkiäisiä. Tuolloin 1999 harvalla oli digikamera, joillakin etuoikeutetulla patriarkaatilla, ehkä. Mutta nuorten ja vanhusten ryhmissä käytimme oikeita valokuvia, skannattuina, sekä skannattiin kaikkia muitakin objekteja, mitä skanneriin mahtui. Animaationteko oli vuosituhannen vaihteessa aikas hauskaa, ja haastavaa eri tyylejä sämpläten. Onko nyt kaikki liian helppoa ja lepsua, ettei tarvi nähä vaivaa...

Miltä teatterivuoteni 2019 kaksi ekaa kuukautta on näyttänyt? Tähän mahtui vain muutama kuva ja kohokohta, pidän jään ritinästä, pidän sähkönhuminasta. Pidän teatterista.