Näytelmä: Harriet. Käsikirjoitus ja ohjaus: Milja Sarkola. Paikka: Ryhmäteatteri. Aika: 16.02.2019 matinea. Harriet Thesleff on toinen everestinna jonka elämään olen perehtynyt. Tai perehtymässä. Eka oli Rosa Liksomin Everstinna, jonka minä tunsin kirjailija Annikki Kariniemenä. Liksomin fiktion Everstinna hurahtaa fasismiin ja väkivaltaiseen, vaikutusvaltaisen eversti Willamoon. Sen sijaan Harriet Thesleffiä minä en tuntenut, mutta Milja tutki suvun, sukunsa muisteluita, ja tätä tragediaa. Teatterin huippukautta vietetään tänä keväänä, ja mm muistellaan hetkiä 100 vuotta sitten ja 150 vuotta sitten, kummassakin (Harriet, Making of Lea) puhutaan suomea, ruotsia ja saksaa, koska Helsingfors on monikielinen. Silloin ja nyt.Milja Sarkolan näytelmä Harriet on lähtökohdiltaan varsinaista rikostarinaa ja femme fatalea. Eikä päivääkään ilman sisällissotaa... Kun on näytelmissä, elokuvissa, tutkimuksissa ja kirjoissa tutustunut aiheeseen luokkasota, ja juurikin punaisten joukossa. Niin tässä ollaan hyvinkin valkoisissa kulisseissa, kirjaimellisesti. Harriet Thesleffissä on aihetta useampaankin tarinaan ja oopperaan, tunteet ovat oopperan kokoiset. On romanttiikkaa ja jännitystä. Osin Harriet muistuttaa myös leffaa Fräulain Doktor, joka taisi tulla Teemalta ikuisuus sitten. Roosa Söderholm valloittaa, ihastuttaa ja närkästyttää everestinnana, naisena, säveltäjänä ja sisar hento valkoisena. Noitana, nymfomaanina, seurapiirikaunottarena, morfiiniaddiktina, naisena. Roosa Söderholmin toivottaa tervetulleeksi mielellään TEAKista, mukavaa, että sinne otetaan myös naisia! Hienoa on erityisesti naisten tarinat, naiset ohjaajina ja käsikirjoittajina.
Mihin Harriet hurahtaa? Onko se triangelidraana? Tai paremminkin neliödraama jos mukaan otetaan Wilhelm Thesleff, aviomies. Varsinaista nordic noiria, finn noiria, true crimeä. Onko se murha, tappo, itsemurha vai onnettomuus? Vai useampi vaihtoehto? Muuttujia on paljon kun kuljetaan kylmässä huhtikuisessa säässä, mudassa, herkkien eläinten selässä, ajamina. Oliko se punaisten laukaus? Mutta miksi siinä tilanteessa vain yksi laukaus? Millainen olisi C.S.I. Ristseppälkän versio?
Toivotamme Roosa Söderholmin oikein tervetuleeksi lavalle. Useamminkin. Kun olin katsomassa Takomonteatterissa Tohtori Jekyll ja herra Hyden onneton tapaus, oli katsomossa myös Roosa. Roosa hurmaa nuorena Harrietina, joka on nainen, josta puhutaan. Ainakin selän takana. Konjakin juonnista. Morfiinistakin - siinä mielessä Harriet muistuttaa Fräulain Doktoria, joka tuli Teemalta ikuisuus sitten,
Kun Minna Suuronen on Harriet Thesleff, se arvokkuus, ylpeys, mutta myös epävarmuus tulee esiin muutamalla liikkeellä, hiusten sipaisulla, painavien korvakorujen kosketuksella. Rivien välissä, ja riveilläkin kysytään, millainen on hyvä äiti. Miksi lasta ei voi jättää suvulle kasvatettavaksi, miksi lapsi olisi pitänyt raahata sodan keskelle, tai ollenkaan pataljoonaan, miksei lapsen turvallisuutta arvosteta. Miksi sairaanhoitajan olisi pitänyt jättää työnsä. Tulee monta kysymystä.
Ennakossa ihka aluksi tuntuu, että tämä on Päiväni murmelina. No ei todellakaan! Paradoksaalisesti inhoammen toistoa mutta vedämme kaiken luupilla. Magian ja loitsujen tilalle on tullut hokemat, jinglet ja putoukset. Sama tilanne esitetään useamman kerran, eri kertojien muistelujen mukaan. Samalta kertojalta tulee useampikin versio. Onhan näitä kiehtova seurata.
Saako oman suvuntagediasta, syyllisyydestä, häpeästä ja jännittävästä tapahtumasta kirjoittaa, tehdä taidetta, tutkimusta? Tietysti. Minun suvustani selvittämättömät rikokset uupuvat, Eräs naapuri ampui pappaani luullen tätä sorsaksi. Jos hän ei olisi osunut niin surkeasti, niin en kirjoittaisi tätä, koska minua ei olisi, eikä minun äitiäni olisi. Ja niin pois käsin, Surullisen uutisen lukisi vain joku tutkija puolihassuna pikku-uutisena.
Tämäkin näytös, kuten ennakko, alkaa asepukuisen nuoren, ehkä korskean miehen, Olof Laguksen (Pyry Nikkilä) pianonsoitolla, kynttilänvalossa. Pyryä ja Jääkärinmarssia ei näköjään voi erottaa toisistaan - myös Q-teatterin näytelmässä Tavallisuuden aave tuo marssi soi samalla kun tankit vyöryvät kadulla telkkarissa ja suht sinivalkoiset kynttilät tuikkivat itsenäisyyspäivää. Näytelmässä on myös kohtaus, jossa miehen kalsarit vedetään salkoon, ja niille tehdään natsitervehdys. Jääkärinmarssi vaikuttaa lahtarienmarssilta. Tuossakin näytelmässä Pyry esitti epämiellyttävää #mansplaining miesten miestä. Toisen kerran nähtynä Harrietissa hänen hahmossa Olofin hahmossa oli muitakin sävyjä. Näytelmän musiikkimaailmasta: Joel Mäkinen on velho, tässä jääkärimarssi saa uusia vivahteita, herkkiäkin. Vaikka Sibelius itse sävelsikin marssiin hauraan, koskettavan, keväisen kohdan, ellei peräti toivoon hiukka uskovan, ettei marssi ole pelkkää trumpettien ja tuubien pierutööttäyksiä.
Viime aikoina uniformuiset, sadistiset miehet ovat vallanneet tilaa, kuten Pekka Strengin hahmo Alexander Tunzelman von Adlerflug sarjassa Aktivistit.
Minulle tuli puun takaa viime vuonna, etteivät jääkärit diganneet kybällä Mannerheimii. Tässäkin aiheeseen viitataan.
Robin Svartström Ero Gadolinina muistutta yhtä Tintin hahmoa, en nyt muista mitä, ranskalaista sotilasta. Niin Svartström kuin Nikkiläkin tuovat versioissaan tapahtumasta esiin monenlaista nilkkiä, pikkumaista niuhoa, suuripiirteistä aseveljeä, ja kaikkea siltä välillä. Mitä oikeastaan tapahtui. Varmaan oli jännittävät ajat mitkä lisäsivät pökköä pessään.
Ero Gadolinin miekan (t. sapelin) innoittamana läksin Kansallismuseoon miekan päivään 16.02. jossa oli esillä viikinkiajan miekkoja sekä livenä että luennoilla. Esillä oli viikinkimiekat ja Suomen sisällissota tuli silmille heti ovien luodinrei'istä. Taas kerran. Yhden version mukaan Ero huusi olevansa viikinki, koska kaikki me ollaan germaaneja.
Hurja tarina, ja sopii kun esmes maratonkatselee sarjoja Aktivistit ja Babylon Berlin. Romantiikkaa, jännitystä, mysteeriä ja monenlaisia tapoja kirjoittaa ja tutkia historiaa ja seksismiä sadan vuoden takaa. Mitä tuona huhtikuisena päivänä tapahtui? Kenen versio on oikea?
Valkoiset kulissit muistuttivat luokkasodasta. Eikä päivääkään ilman sisällisotaa, ei tuon sodan muisteleminen ja käsitteleminen loppunut suinkaan viime vuoteen, ei.
Kun lähdin päivänäytöksestö pois raitiovaunussa kuulin vierestäni, kuinka vanhemmat rouvashenkiltö muistelivat pommituksia Linnanmäen kohdalla.
Kirjoitin ennakosta 11.02.2019 aiemmin blogissani:
Ollaanko sitä kartalla, pysytkö kärryillä? Toinen everestinna eli Harriet läpivedossa.
Tekijäloota:
Käsikirjoitus ja ohjaus Milja Sarkola
Lavastus Kaisa Rasila
Äänisuunnittelu Jussi Kärkkäinen
Musiikin sovitus Joel Mäkinen
Valosuunnittelu Ville Mäkelä
Pukusuunnittelu Riitta Röpelinen
Rekvisiitan suunnittelu Viivi Kuusimäki
Rooleissa Santtu Karvonen, Pyry Nikkilä (vier.), Minna Suuronen, Robin Svartström ja Roosa Söderholm (TeaK, vier.)
Ryhmiksen sivulla kerrotaan:
"Onko jokaisella oikeus omaan totuuteensa? Miten historiankirjoitus muovautuu? Mitä muistamme, kun muistamme tapahtumia ennen meitä?
”Yllätyn hieman, että sieltä kuuluu naisääniä. Yksi ääni, everstinna Thesleffin, ei yllätä ollenkaan koska hänen kovaääninen touhuilu ja hillitsemätön käytös antaa paljon syytä myrkyllisille huomautuksille. Huonoa vain, että hän on päähenkilön vaimo ja näin ollen hyvin näkyvä.”
Heinjoella Karjalankannaksella 20. huhtikuuta 1918. Everstinna, sairaanhoitaja Harriet Thesleff oli majoittunut Ristseppälän maatilalle jääkärimajuri Olof Laguksen kanssa. Harriet, Olof ja jääkärimajuri Ero Gadolin lähtivät hevosajelulle. Kun he pari tuntia myöhemmin palasivat, oli Olof kuollut luodinosumaan ohimoonsa. Kukaan ei enää muista mitä tapahtui.
Hän oli kohtalokkaan kaunis, hurmaava, Viipurin kermaan kuuluva, sivistynyt, älykäs, itsenäinen, voimakastahtoinen, julkean piittaamaton kaikista sovinnaisuussäännöistä, miehenkipeä, yhdistelmä aristokraattisuuta ja estotonta luonnonlasta, villi nainen, huono nainen, vahva, röyhkeä, hurja, hupsu, kovaääninen, hillitsemätön, nymfomaani, suuren maailman nainen, miestennielijä, perhanan kaunis, taiteellisesti lahjakas, kerrassaan rauhaton, kevytmielinen, itsekäs, ärsyttävä, negatiivinen, harvinaisen onneton, nautinnonhimoinen, seikkailunhaluinen, yksinäinen.
Mitä kaikkia tulkintoja Ristseppälän hevosajelusta on sadan vuoden aikana kirjoitettu, muistiinpantu, julkaistu? Wikipediakin kertoo versionsa. Harriet perustuu kirjallisiin lähteisiin tietokirjallisuudesta päiväkirjamerkintöihin ja romaaneista elämäkertoihin."
"Tekijöistä
Palkittu näytelmäkirjailija ja ohjaaja Milja Sarkola on yksi aikamme keskeisimmistä ja kiinnostavimmista tekijöistä. Hänen aiempia teoksiaan ovat muun muassa Perheenjäsen, Jotain toista – henkilökohtaisen halun näyttämö, Allt som sägs ja I would prefer not to.
Lavastaja Kaisa Rasila palkittiin Illusion -palkinnolla vuonna 2018. Hän on suunnitellut lavastukset myös aiempiin Sarkolan ohjauksiin. Sarkolan ja Rasilan yhteistyössä ohjaus ja lavastus nivoutuvat yhteen erottamattomalla tavalla.
Äänisuunnittelija Jussi Kärkkäinen on Ryhmäteatterin vakituinen äänisuunnittelija. Kärkkäinen oli ehdolla Äänisäde -palkinnon saajaksi vuonna 2017 äänisuunnittelustaan Farmi -esitykseen.
Muusikko ja näyttelijä Joel Mäkinen on nähty näyttelijänä Ryhmäteatterissa viimeksi vuonna 2016 esityksessä Farmi. Näyttelijätöiden lisäksi Mäkinen tekee sävellyksiä sekä sovituksia ja on laulajana yhtyeessä Pimeys. Mäkinen näyttelee tällä hetkellä Jyväskylän Kaupunginteatterin musikaalissa Hair.
Valosuunnittelija Ville Mäkelä on Ryhmäteatterin vakituinen valosuunnittelija, ja hän suunnittelee myös videoita tuotantoihimme.
Pukusuunnittelija Riitta Röpelinen on ollut ehdolla useasti Jussi-palkinnon saajaksi parhaasta pukusuunnittelusta, viimeksi vuonna 2015 elokuvasta Palsa. Myös Sarkola ja Röpelinen ovat tehneet yhteistyötä aiemmin. Heidän edellinen yhteistyö oli Jotain toista – henkilökohtaisen halun näyttämö vuonna 2015.
Rekvisiitan suunnittelija ja toteuttaja Viivi Kuusimäki on Ryhmäteatterin vakituinen teatterintekijä. Kuusimäki on usein nähty näyttämöllämme myös live-kuvaajana.
Näyttelijä Santtu Karvonen on Ryhmäteatterin kiinnitetty näyttelijä. Teatteritöiden ohessa Karvonen tekee rooleja elokuviin ja tv-sarjoihin. Viimeisimmät tv-sarjat Sunnuntailounas ja Onnela sekä elokuva Fingerpori.
Näyttelijä Pyry Nikkilä on freelancer, joka on viimeksi nähty Ryhmäteatterin lavalla vuonna 2012.
Näyttelijä Minna Suuronen on Ryhmäteatterin kiinnitetty näyttelijä. Suuronen näyttelee myös tv-sarjassa Tarinanmetsästäjät sekä juuri ensi-iltansa saaneessa elokuvassa Pieniä suuria valheita.
Näyttelijä Robin Svartström on Ryhmäteatterin vakituinen näyttelijä. Svartström näyttelee myös tv-sarjassa Tarinanmetsästäjät ja elokuvassa Pieniä suuria valheita.
Näyttelijä Roosa Söderholm opiskelee Teatterikorkeakoulussa. Roolityö Harrietissa on Söderholmin taiteellinen opinnäyte. Söderholm näyttelee vuonna 2019 ensi-iltansa saavassa elokuvassa Baby Jane."
Harrietin julisteita ja Milja Sarkolan haastattelu hesarissa, jonka dyykkasin, se löytyy myös maksumuurin takaa. Ellei dyykkaa....
Ryhmäteatterin kuvia, kuvaaja: Mitro Härkönen
Harriet Museoviraston kuvassa
Lisää matskua, jääkärinmarssi:
Jääkärimarssi kiteytti uljaan aatoksen https://t.co/AqntqEMSCZ— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) 18. helmikuuta 2019
muut vouhutukseni sosialistisessa mediassani:Jääkärimarssi soi saksalaisten upseerien kunniaksi — säveltäjä Jean Sibeliuksen päiväkirja 1918 https://t.co/zoLWFIcxtC— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) 18. helmikuuta 2019