Vaihteeksi virkistävää nähdä ja kuulla boxin, laatikon ulkopuolelta, henkisesti, luovasti ja poikkitaiteellisesti. Ja laatikon sisältä, fyysisesti, ja kirjaimellisesti. POE! Edgar Allan and the Psychobilly Ravens 01.03. tanssiteatteri Minimi tualla Riihimäen teatterissa ennakossa. Se oli näytelmä, se oli keikka, ja se oli tanssiesitys, sekä runonlausuntaa. Kaikki elementit oli pelissä. Minulle Poe on yksiä lempparikirjoittajiani, monellakin tasolla, monella tavalla, ja useammalla vuosikymmenellä. Teoksesta oli vaikea kirjoittaa häsää siis risuaitaa, hashtagia. Kuten Marc Gassotin Lionista. Tässäkin on sirkusmainen nimi, spektaakkeli, bändi, keikka. Nostettiinkö schrödingerin kissa pöydälle.Edgar Allan Poen Amontilladotynnyri oli ensimmäinen jonka luin mestarinovellien joukosta 70-luvun lopulla, ehkä. Luulin meidän yhteisön pannuhuonetta, saunaa ja kellaria tuoksi tapahtumapaikaksi. Tänään ei tuota kostotarinaa kuultu mutta moni muu runo runona tai lauluna. Täysin mustahuulia ja kalpeita poikia ei oltu koko aikaa, vaan pyrähdimme absurdismiin* jonka tyyppistä stooria Daniil Harms ja Mihail Bulgakov myöhemmin vetivät. Rakastin Vincent Pricen tähdittämiä värikylläisiä leffoja myös 80-luvulla. Kuulijalta otetaan luulot pois heti Pit and pendlumin alkaessa. Kuilu ja heiluri on niin sadistinen teos, tai siitä voi tehdä kaikenlaista, suspenseä.
Amontilladotynnöriä me emme saa, ja moni muukin jää. Kyse on valinnoista, ketjusta. Poikkeamana tuo absurdismi*. En kerro tässä piisilistaa, runolistaa, esityslistaa, koska itsekin halusin pitää sen pimennossa, mennä säkki päässä esitykseen, jonka välttämättä haluan nähdä. Säkki pois päästä, ehkä korvatulpat ja katsomaan, kuulemaan, kuuntelemaan. On vähän vaikea blogata kun varoo juonipaljastuksia. Pitää varoa, ettei paljasta piisejä. Ettei paljasta valintoja. Ja kuitenkin jotain pitää kirjoittaa. Kuvia en ehtinyt enempää tehdä, ne on otettu Huawei paskalla puhelimella mutta myös hyvällä kameralla, Lumixilla. Paitsi nämä kuvat käytetyllä lumixilla tz7.
Ei huomannut kun kieli vaihtui englannista suomeksi, eikä sitä, että laulu runoksi. Sujuvasti. Ehkä sitä itsekin luki ensin suomeksi mestarinovelleja ( joista poimin kauhun ja feminismin ) ja sitten laajemmin, kun koulussa alettiin opettaa ensimmäsitä kieltä englantia. Juutuupissa ja cd levyillä on äänikirjoina kauhua, jossa lempparinäyttelijäni lukevat...
Kauhussa olen tottunut groteskiin tanssiin mykkäfilmeissä ja keikoilla, kuten 1980-2000-luvuilla Alice Cooper ja Marilyn Manson. Mutta kun teatterissa tällaisessa metamorfoosissa tanssitaan oikeasti, vakavasti, siis ei pelkästään kuten Tom Hulce Amadeuksessa kun matkii Salieria, ja sali nauraa. Ha ha haa.
Ehkä groteski ja irvokas liikehdintä olisi ollut liian yksioikoista. Kuten hovinarrien ilveilyt. Jokeri. Samalla tuli myös hyvin jouluinen ja dickensmäinen olo, vaikka Edgar Allan oli rapakon takkaa.
Sopisiko teos myös katakombeihin? Millainen kaiku ja tunnelma siellä olisi? Entä Tuskaan, festareille? Hylätyssä metrotunnelissa? Hylätyssä kirkossa? Hylätyssä pankkiholvissa? Puutarhassa? Lapinlahden entisessä mielisairaalassa? Olen nyt innostunut kun teatteri menee sinne minne sen ei ennen muinoin ajateltu koskaan menevän...
Korppi -runo otettiin, annettiin ja jaettiin sekä rauhallisesti että hätääntyneesti. Taitolaji. Katja Peacock nyt on vaan niin hyvä.
"Is all that we see or seem / but a dream within a dream?"
on niin vaikea ja samalla helposti ymmärrettävä lause, että siinä on heti mukana, jokainen ehkä omalla tavalla, kuinka herkkä ja vastaanottavainen on. Eikä sne merkitys ole auennut vielkään, eikä tarvitsekaan, saa olla salaperäinen. Se jättää todella rauhattomaan tilaan, ahdistavaan ja pulppuavaan samalla. Ihmiset jotka luovat, ihmiset jotka lukevat, ihmiset joilla on addiktioita.
Näin tämän omalla rahalla, istuin permantorahvaana, joten ei enempiä.
Olen kauhun suurkuluttaja, useammalta vuosikymmeneltä, ja sitä on oudoksittu sukupuoleni takia sekä pienissä pitäjissä kaikkea poikkeavuutta pidetään kummallisuuksina. Hyvä niin. Poen runot ja novellit olivat minulle omia kirjoja, ja samalla meillä on hyvä varasto kummitustarinoita, hirveitä tragedioita ja yliluonnollisia kertomuksia - mutta huomasin jo vuonna 1988 että tarinan kertojat kuolevat, ja nämä tarinat ja uskomukset hammajaisista ja etiäisistä jäävät unholaan kun kaikki on vain kepua ja humppaa. Akkojen tarinat vaiennettiin. Nehän ne kiehtovimpia olikin. Hyvin makaabereja juttuja puhuttiin jopa kahvipöydässä, jossa oli komeimmat Myrna-kupit. Sisustus ikeoistettiin, vaatteet henkkamaukattiin, kavennettiin sananvapautta. Aina ei muistanut oliko tämä tarina painajainen, urpaani legenda, jakso Hämärän rajoilta vai mikä.
Jos Lönnrot ehti kerätä, niin minä en. Isä onneksi tekee ja julkaisee kylähistoriaa, jossa on meheviä pieniä uutisia, karmeita kohtaloita, ja huvittavia episodeja. Elämää.
Itse keskityn kummallisuuksiin, kauhuun ja outouteen - vaikka kapitalismi niistä vääntää nyt hilloa.
Kuvia: Satu Ylavaara Photography 2019.
© Satu Ylavaara Photography 2019
Luonnollisesti myös keikkakuvat mustavalkoisina, salaman käyttö kielletty, samoin videointi ja äänen tallentaminen. Proggis tässä on mustavalkoisissa valokuvissani sekä lopussa seepian sävyiset julkat, brosyyrit ja plakaatit, joita en kuvannut vaan värjäsin.
Julisteet ja käsiohjelman kuvat olisivat jo sinänsä hienoja, mutta vedin kuitenkin ne seepialla ja / tai mustavalkosella:
TEOSTIEDOT
Esitys perustuu Edgar Allan Poen teoksiin
KÄSIKIRJOITUS JA OHJAUS: Näyttämö 3T kollektiivi
MUSIIKIN SÄVELLYS: Iiro Ollila
MUSIIKIN TUOTANTO JA OHJELMOINTI: Ismo Laakso
ESIIINTYJÄT: Juha Ekola, Katja Peacock, Liisa Ruuskanen, Noomi Forslund, Ismo Laakso
TUOTANTO: Näyttämö 3T, Riihimäen Teatteri, Tanssiteatteri Minimi
ÄÄNIMESTARI: Kari Paukola ja Aleksi Hinkkala
VALOSUUNNITTELU: Sam Siltavuori
VIDEOSUUNNITTELU JA -PROJISOINNIT: Sami Rauhala
LAVASTUS- JA PUKUSUUNNITTELU: Näyttämö 3T ja työryhmä
PUKUSUUNNITTELU JA PUKUJEN TOTEUTUS: Aino Simola
TARPEISTON SUUNNITTELU JA VALMISTUS: Karita Fallström
ESITYSOIKEUS: NÄYTTÄMÖ 3T
ENNAKKOKUVAT: Teo Cederqvist
ESITYSKUVAT: Aki Loponen
Esitys kiertää, ja siitä kerrotaan Miniminin sivulla:
" POE! EDGAR ALLAN & THE PSYCHOBILLY RAVENS
"Is all that we see or seem / but a dream within a dream?" - Poe: Dream within a dream
Näyttämöteos POE! - Edgar Allan and the Psychobilly Ravens on täyttä musiikkiteatteria. Luvassa on liikutuksen ja järkytyksen hetkiä - julmuutta ja lyyristä kauneutta monipuolisena kerronnallisena verkostona.
EDGAR ALLAN POE on kaikkien kauhufriikkien esikuva numero yksi. Poen tekstit pyörivät mielen pimeissä ja salaisissa onkaloissa. Tekstien teemoina hahmottuvat esimerkiksi kuoleman kaipuu ja pelko, selittämättömät syyllisyyden kokemukset sekä kauhu vääjäämättömän edessä. Poelle tyypilliseen tapaan keskiöön nousee nimenomaan ihmisen psyyke ja sen arvoituksellisuus, eivät niinkään ulkoiset raakuudet. Mihin kiveen tarraudumme, kun perustukset rapisevat? Onko elämässä varmaa ainoastaan sen katoavaisuus?
POE! -esityksessä draamalliset tilanteet, liike sekä musiikki nivoutuvat tiheäksi musiikkiteatterilliseksi kokonaisuudeksi, josta yhtä kerronnan tasoa on mahdoton irrottaa toisesta. Esitys on täynnä vaikuttavaa musiikkia, komeaa laulua ja iholle käyvää tanssia, jotka kuljettavat katsojaa merkillisten tarinoiden sekä tunnetilojen läpi.
POE! on TANSSITEATTERI MINIMIN, NÄYTTÄMÖ 3T:N ja RIIHIMÄEN TEATTERIN yhteistuotanto. Näyttämö 3T:n kollektiivin muodostavat SAMULI REUNANEN, LIISA RISU sekä IIRO OLLILA. POE! – Edgar Allan and the Psychobilly Ravens ensi-ilta nähdään 2.3.2019 Riihimäen Teatterissa, josta esitykset jatkavat Kuopioon.
Esityksessä käytetään sekä englannin että suomen kieltä. Esityksen suositusikäraja on 13 v. "
 |
| Tässä kuvasin Lapinlahden Lintuna ehe ehe Lapinlanhden entisessä mielisairaalassa, en tiedä, enkä muista oliko tämä valmis taideteos, vai rempaa, mutta näin tässä tuolloin korpin. |
Muut tviittini:
Luonnollisesti myös keikkakuvat mustavalkoisina, salaman käyttö kielletty, samoin videointi ja äänen tallentaminen. POE. Edgar Allan and the Psychobilly Ravens 01.03. tanssiteatteri Minimi tualla Riihimäen teatterissa ennakossa #poeedgarallanandthepsychobillyravens @rmkteatteri pic.twitter.com/okSFihWb8R— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) 2. maaliskuuta 2019
Sekä tietenkin seepiaksi. POE. Edgar Allan and the Psychobilly Ravens 01.03.2019 tanssiteatteri Minimin julkat ja plakaatit Riihimäen teatterilla @rmkteatteri pic.twitter.com/slYcZl8X3k— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) 2. maaliskuuta 2019