▼

torstai 14. maaliskuuta 2019

Harriet pala palalta, kolmannen kerran. CSI Kallio tutkii. Suu kuivana

Ryhmäteatterin näytelmä Harriet. Tuohon huhtikuiseen hetkeen, päivään, iltaan liittyy niin monta
varianttia, ja vaihtoehtoa - mitä oikeasti tapahtui. Oltiin Suomen talvessa, tai itseasiassa kevättalvessa. Oliko muta liukasta liikkua luikkua, vaiko paksua tahmeaa mämmiä. Oliko se onnettomuus. Säikähtikö heppa jotain. Oliko se punaisten sala-ampujan luoti. Ketä yritettiin ampua, tähdätä. Kuka yritti ja ketä. Kuka yritti ja ketä ampua. Oliko se mielenhäiriö. Vaiko alkoholin ja / tai morfiinin satunnainen käyttö, viihdekäyttö, liikakäyttö. Miksi sota-ajan, armeijan ja pataljoonan sotilaiden mielenterveysongelmat ja viinan haittakäyttö lakaistaan maton alle. Miksi nainen on miesten kirjoittamassa historiassa huono nainen, nymfomaani, saatanan huora. Koska flirttailee. Miksi miehet kirjoittavat miesten historiasta ja sotahistoriasta pataljoonan sankarimiehistä.

Kuinka virkistävää on lukea naisten historiaa, katsoa ja kuulla. Nykyajan on paljon kotimaisia naisten kirjoittamia sotakirjoja. Kauhulla ennen aina odotti isänpäivää, että kuinka mauttomilla lauseilla ja suppeilla kirjavalinnoilla isälle suositellaan sota- ja murhakirjoja. Varsinkin jos otsikossa lukee Helvetin sitä ja Helvetissä tätä. Osa papoista näki vielä vanhuksina painajaisia sodista, joissa oli joutunut olemaan.

Eikä päivää ilman sisällissotaa. Vaikka muistovuosi 2018 sata vuotta sisällissodasta loppui pari kuukautta sitten. Niin muistamme yhä.

Viime vuonna olin punavankiristeilyllä, jossa tutustuttiin mm Iso-Mjölön saareen joka oli tuttu Suomen hauskin mies -näytelmästä ja leffasta. Olimme myös Santahaminassa teloituspaikoilla hiekassa rämpien. Ja kuinka surullista oli seistä metsähaudalla, koska vieläkään ei ole selvitetty ketä punaisia siellä on murhattu ja minne heitä on haudattu. Vain sata vuotta sitten.

Viime vuonna näin Veriruusut näytelmän useamman kerran, ja kirjailija vieraili kirjastoissa, teatterilla sekä Orionin elokuvateatterilla kun katseltiin koskettavia dokumentteja punaisten kohtaloista.


Tällä kerralla Santtu Karvonen on erityisen liekeissä tappiin asti kiihtyvänä, patriarkaattin kuuluvana HIStorian tutkijana. Ryhmateatteri'n Harriet antaa kerta kerralla lisää variantteja & vaihtoehtoja tarinan kululle. Harvoin suuta kuivaa niin paljon kuin tätä menoa katselless

Kumman kaa olisit, Gadon vai Olofin?

Oliko se kaksintaistelu. Oliko Harrietilla sutinaa kumman kaa. Vai kummanko kaa. Juoksiko Harriet vain Olofin perässä, kuten Maryn sisko lordi Byronin perässä, paikkakunnasta toiseen, rasittavasti kuten bändäri. Yrittikö Olof reessä Harrietia, jota ei kiinnostanut.

On niin monta vaihtoehtoa ja Ryhmäteatteri näyttää niistä viisitoista. Alkaen vanhimmasta asianomaisten selonteosta tuoreimpaan, useampaan tutkimukseen ja yhteen romaaniin. Mikä onni oli ohjaaja Milja Sarkolalla löytää Harrietien papereita. Suvun vaietusta traagisesta tapahtumista voi tehdä teatteria, tällaista.

Kulissit on valkoisia, täysin valkoista tabuja rasaa, tyhjää arkkia ja Suomen talvea lumivaipassaan. Se symboloi myös valkoisia eli lahtareita - elettiinhän tuolloin 20.04.1918 luokkasodan aikaa. Valkoisia ovat seinät /paperit joille voi kirjoittaa selonteon. Muistelman, selvityksen. Uudelleen.

Kuten näytelmässä Making of Lea, niin myös tässä puhutaan suomea, ruotsia ja saksaa. Kielen vaihtuminen on virkistävää, kun ei aina tiedä, millä kielellä selonteko on kirjoitettu. Tai millä kielellä muistellaan tapahtumaa.

Hienosti eli sutjakkaasti porukka muuntaa pienin muutoksin tarinan eri versioita. Kun lavalla riemuitaan naurusta, niin se tarttuu myös katsojaan. Huumoria on mukana, välillä se on mustaa, välillä hersyvää.

Harriet pala palalta, kolmannen kerran... -viittaus oli Alleniin, joka ehkä on mustalla listalla.

Viimeisenä huomiona myös Olofin palava halu sankarkuolemaan, ehkä.


Olen kirjoittanut tästä näytelmästä aiemmin:

Ollaanko sitä kartalla, pysytkö kärryillä? Toinen everestinna eli Harriet läpivedossa.  eka kerta

Ryhmäteatterin Harriet viehättää, jännittää, koukuttaa ja valloittaa  toka kerta







Tekijäloota:


Käsikirjoitus ja ohjaus Milja Sarkola
Lavastus Kaisa Rasila
Äänisuunnittelu Jussi Kärkkäinen
Musiikin sovitus Joel Mäkinen
Valosuunnittelu Ville Mäkelä
Pukusuunnittelu Riitta Röpelinen
Rekvisiitan suunnittelu Viivi Kuusimäki

Rooleissa Santtu Karvonen, Pyry Nikkilä (vier.), Minna Suuronen, Robin Svartström ja Roosa Söderholm (TeaK, vier.)


Ryhmiksen sivulta:

" Onko jokaisella oikeus omaan totuuteensa? Miten historiankirjoitus muovautuu? Mitä muistamme, kun muistamme tapahtumia ennen meitä?

”Yllätyn hieman, että sieltä kuuluu naisääniä. Yksi ääni, everstinna Thesleffin, ei yllätä ollenkaan koska hänen kovaääninen touhuilu ja hillitsemätön käytös antaa paljon syytä myrkyllisille huomautuksille. Huonoa vain, että hän on päähenkilön vaimo ja näin ollen hyvin näkyvä.”

Heinjoella Karjalankannaksella 20. huhtikuuta 1918. Everstinna, sairaanhoitaja Harriet Thesleff oli majoittunut Ristseppälän maatilalle jääkärimajuri Olof Laguksen kanssa. Harriet, Olof ja jääkärimajuri Ero Gadolin lähtivät hevosajelulle. Kun he pari tuntia myöhemmin palasivat, oli Olof kuollut luodinosumaan ohimoonsa. Kukaan ei enää muista mitä tapahtui.

Hän oli kohtalokkaan kaunis, hurmaava, Viipurin kermaan kuuluva, sivistynyt, älykäs, itsenäinen, voimakastahtoinen, julkean piittaamaton kaikista sovinnaisuussäännöistä, miehenkipeä, yhdistelmä aristokraattisuuta ja estotonta luonnonlasta, villi nainen, huono nainen, vahva, röyhkeä, hurja, hupsu, kovaääninen, hillitsemätön, nymfomaani, suuren maailman nainen, miestennielijä, perhanan kaunis, taiteellisesti lahjakas, kerrassaan rauhaton, kevytmielinen, itsekäs, ärsyttävä, negatiivinen, harvinaisen onneton, nautinnonhimoinen, seikkailunhaluinen, yksinäinen.

Mitä kaikkia tulkintoja Ristseppälän hevosajelusta on sadan vuoden aikana kirjoitettu, muistiinpantu, julkaistu? Wikipediakin kertoo versionsa. Harriet perustuu kirjallisiin lähteisiin tietokirjallisuudesta päiväkirjamerkintöihin ja romaaneista elämäkertoihin. "




Asiaan liittyy:






klo