▼

tiistai 12. maaliskuuta 2019

Vuotuista Thalia-juhlaa vietettiin Teater Viiruksessa 11.03.2019 #thaliajuhla

Kiireenvilkkaa saavuin paikalle, skumppaa tarjoiltiin, Raili oli vetävä juontaja, ja palkintoja jaettiin. MARAT / SADE sai ansioitusti pystinsä. Olimme teatterialan yhteisessä Thalia-juhlassa, Teater Viiruksessa, Jätkäsaaressa. Saivat muutkin tietysti pystinsä jotka ansaitsivat, minulla vaan ei ole rahaa käydä muissa kuin lähiteattereissa ( Helsinki, Turku, Riihimäki, Espoo, Tampere ), joten useat hienot proggikset jäävät väliin, maantieteellisesti, ja tähtitieteellisestikin. Erityisen hienoa on, että niitä voi sijoittaa teatterilaitosten ulkopuolellekin, laventaa stagea, näyttömöä, joka voi olla koko maailma. Tai maksava maailma, Tai maksuton maailma. Paradoksaalista kyllä, tunnumme viettävän aikaa, jolloin on tarjolla parasta teatteria, monipuolista teatteria ja riskinottoa, aivan ulkopuolella laatikkoa eikä pelkästään ämpäri päässä. Ja samalla kaikkein vähiten rahaa ja tukea materiaaleihin, lämmityksiin, ihmisiin, vuokriin, painoihin. Thalia-esityspalkinnon saajia: Stalker – Huviretki tienpientareelle (Grus Grus Teatteri), Syklit (Valtimonteatteri). Vaahtoa! (Anna Ackerman – Minna Hokkanen) sekä Marat / Sade Klockriketeatern, Sirius Teatern, Teater Mestola) jonka olen nähny ja siksi nostan. By Satu Ylavaara Photography 2019:




Alla brezneviläiset mustavalkokuvat hetkestä ennen kuin jaetaan seppeeleet, tai seppeleitä ei ollut, kun näytelmässä niitä jo on, niin kukkii ja pystei, ja plakaatei seinil. Eli yksi neljästä Thalia-esityspalkinnon saajasta - tättätärätää - on Marat / Sade joka oli yhteisen köyden vetämistä ja samassa ammeessa matkustamista, teattereinaan: Klockriketeatern, Sirius Teatern, Teater Mestola. Jakajana toimi Teatterin tiedotuskeskus TINFO:





Yksi neljästä Thalia-esityspalkinnon saajasta: Vaahtoa! (Anna Ackerman – Minna Hokkanen). Jakajana Teatterin tiedotuskeskus TINFO:



Ehtoisa emäntä myös brezneviläisissä tunnelmissa

Vuoden teatterinäyttelijän pystin jakaa entisen vuoden teatterinäyttelijä, Antti Laukkarinen, jonka olen nähnyt ainakin Juha Hurmeen Hullussa.

Ja vuoden teatterinäyttelijä on....






Jo Kultaisessa vasikassa hän pisti silmään hyvästi, hyvällä tavalla, kyllä, hän nelisti vapaana naisena stagella, pulputen Cyndi Lauperin välittömyyttä ja iättömyyttä. Veriruusuthan oli yksi korkeimpia ja syvällisempiä teatterikokemuksia, niin historian kuin feminismin osalta, tasa-arvon, tytön koskemattomuuden, palkkakuilun, naisen euron, sekä itsenäisyyden. 


Vuoden teatterinäyttelijäksi on valittu Helmi-Leena Nummela Sigridin roolista KOM-teatterin Veriruusuissa (ohj. Lauri Maijala). 

Lainaus  näyttelijäliiton siivulta, Näin Helmi-Leenan omin sanoin:

" Sigrid on tähänastisen urani tärkein, kokonaisvaltaisin ja haastavin roolityö. Olen valtavan kiitollinen ja etuoikeutettu päästyäni työskentelemään historiallisesti kiinnostavan ja merkitykselliseksi kokemani materiaalin kanssa ja vieläpä loputtoman korkeatasoisessa työryhmässä. Kylmäävintä oli eläytyä harjoitusten alkuvaiheessa Valkeakosken naiskaartilaisten kohtaloihin ymmärtäen, että näytelmän tapahtumat pohjautuvat todellisiin tilanteisiin. Nuorten tyttöjen toiveet, halut, pelot ja viimeiset hengenvedot teloituskuopan reunalla tulivat näyttelijäntyön seurauksena lihaksi ja tunsin suurta vastuuntuntoa päästessäni toisintamaan tätä unohdettua ja vaiettua historian osaa. Mitä valintoja olisin itse tehnyt tuolloin? Miten toimii ihminen, jolla ei ole muuta menetettävää, kuin kahleensa ja kurjuutensa? Oliko heillä vaihtoehtoja?

Sigrid on vasta viisitoista näytelmän alkaessa ja ehtii vanheta tapahtumien vyöryessä vain muutaman kuukauden, mutta ihmisenä hän käy läpi naiseksi kasvamisen koko kaaren. Hän on samaan aikaan lapsi ja aikuinen ja tuohon rooliin kiteytyy koko ihmisenä olemisen kirjo. Siksi sen tekeminen oli erityisen kiinnostavaa ja tyydyttävää. Sain olla herkkä ja vahva samaan aikaan ja tuoda esiin Sigridin kivenkovan uskollisuuden vakaumuksensa puolesta. Toki se piti sisällään myös harkitsemattomuutta, nuoruuden vimmaa, typeryyttä, olosuhteiden kapeutta, mutta silti: hän ei perääntynyt, eikä taipunut, vaikka pelastus olisi ollut tarjolla. Kuten elämässäkin, mitättömiltä tuntuvat valinnat saattavat ajaa meidät jonkun suuren tai itse lopun äärelle tietämättämme ja ymmärtämättämme seuraamuksia, kuin vasta jälkeenpäin.

Erityisen tärkeää minulle oli näytellä naisrooli, joka on aktiivinen toimija ja jonka toimintaa ei aja pelkästään rakkaus (mieheen). Rooli, jonka elämää ja valintoja tarkastellaan ihmisenä olemisen näkökulmasta, eikä objektina tai (mies)päähenkilön toiminnan jatkeena. Tarinan keskiössä on Valkeakosken paperitehtaan tytöt ja naiset jotka toimivat suhteessa toisiinsa ja yrittävät olla ”naisinakin” ihmisiä niissä kapeissa olosuhteissa joista itsensä löytävät. Heitä ajaa epäoikeudenmukaisuuden kokemus, jonka seurauksena he vetävät housut jalkaansa ja ryhtyvät taisteluun tähtäimessä parempi maailma. Tälle matkalle mahtuu ilahduttavasti myös tyttöyttä ja ihmiseksi kasvamista kivuliaine ja hassunkurisine yksityiskohtineen. Tämä on minusta, surullista kyllä, vallankumouksellista vuonna 2019."



Kuinka paljon tylsempää, brezneviläisemmän jäykkää oli elo ennen Minna Kivelää, niin gaaloissa, burleskissa, miesvetoisissa sketsisarjoissa ja leopardihousuissa. 

Kuvassa moovipussissa teatterin arvoja. Valintatalon kassissa oli ennen muinoi talous vatupassissa. Mikä nyt on teatterin tila. Entä kulttuurin rahoitus ja tukeminen, noin niinku prosenteissa. 


Vuoden teatteri -palkinnon jakaa Outi Alanko-Kahiluoto


Ja vuoden teatteri on: ANTI-festivaali. Jakajana Suomen Teatterit ry. Lainaus TINFOlta: "Vuoden Teatteri -palkinnon saaja tekee todeksi vanhan totuuden, että teatteri on keksittävä aina uudestaan. Sen tekijöillä ei ole ennakkoon lukkoon lyötyjä ajatuksia siitä, mitä esitystaide on tai mitä se voi olla. Kyse on festivaalista, joka asettaa taiteeseen osallistumisen ja sille altistumisen kynnyksen mahdollisimman matalalle. ANTI-festivaalista syntynyt anti Kuopion, Suomen ja koko maailman taide-elämälle on jotain täysin ainutlaatuista ja vailla vertaansa - siis kuin taide itse. On aika palkita ANTI-festivaali."



TINFO-palkinnon sai digitaiteilija, esitystaiteilija ja ohjaaja Maria Oiva. 


Ruska Ensemble sai Yhteisvoima-palkinnon. Jakajana Teatterialan Ammattilaiset TAM. Heidän arktinen näytelmänsä Willensaunassa voimaannutti, muistutti ja lamaannutti aikoinaan. Onko katsoja teatterissa törkeä pistäytyvä turisti, vai yhtestyöntekijä, pitkällä tähtäimellä. 







Jarkko Lahti tyyrevännä. 

TINFOsta kerrotaan:  "Ruska Ensemble luo teatterikentällä uutta vuorovaikutusta arktisen alueen aiemmin yhteistyötä tekemättömien tahojen kanssa. Muun muassa eri kansallisteattereiden Grönlannin (Nuuk), Saamelaisten (Beaivvaś), Ob-Ugrian National Theatren (Khanty-Mansijsk) sekä Suomen Kansallisteatterin kanssa toiminut ryhmä rakentaa dialogia ja siltoja sinne missä niitä ei vielä ole. "

Erityisen hienoa oli Lhaden loppuhuudahdus: 

Eläköön naiset ja arktinen luonto! 


Jarkko Lahden selkärangasta. Ja rautalangasta:


Pakanallinen vihreä mies vahti karjalanpiirakoita 


Vuotuista Thalia-juhlaa vietettiin Teater Viiruksessa 11.03.2019

© Satu Ylavaara Photography 2019





Viideoni eiliseltä:
 

Vuoden teatterinäyttelijäksi on valittu Helmi-Leena Nummela Sigridin roolista KOM-teatterin Veriruusuissa (ohj. Lauri Maijala).

#thaliajuhla

Muut tviittini:
Eläköön naiset ja arktinen luonto! Ruska ensemble sai Thalia-juhlassa yhteisvoina-palkinnon! Teatteri Viiruksessa 11.03.2019 Kovasti Minnan näköinen parhaimpiinsa pukeutunut gaalajuontaja saa permantorahvaan liikkeelle..
Paljon on porukkaa, myös lavalla, kun MARAT / SADE saa ansaitusti mannaa, nannaa ja suitsutusta Thalia-juhlassa

Thalia-juhlassa Teatteri Viiruksessa reidet huusi hoosiannaa kontuurijumpassa, ja siinä välillä palkittiin monta vuoden 2018 teatterin huikeimpia vetoja,
lissää jumppaviideoita ja taidetta instassani:



© Satu Ylavaara Photography 2019


klo