perjantai 5. huhtikuuta 2019

TRENCH ROAD näytelmän englanninkielinen ensi-ilta oli eilen Caisassa, huraa Red Nose Komppania

Pikatuomio: Hyvä. Mene ihmeessä katsomaan Caisaan. TRENCH ROAD näytelmä oli epävarman ja kielen äärellä: hauskaa, [samais]tuttavaa. eilen Caisassa, kulttuurikeskus Caisassa 04.04.2019. Enskari englanninkielinen mäni hyvin. Red Nose Company pistooasi sumpit - eikä mtn sormustimenkokoisia kuppeja. Herkimpiä kieliä soiteltiin ( REM, Bowie). Ja Repe oli erityisen maaliskuisissa tunnelmissa. Juoksuhaudantie oli alkuperäinen näytelmä, perustuen jostain syystä Suomen silloiseen myydyimpään kirjaan jonka kirjoitti Kari Hotakainen. Nopsaan kerrotaan mikä on rintamamiestalo ja miksi. En ole varma, ymmärsivätkö kaikki kotirintamamiehen, mutta mainiosti selitettiin myös, miksi suomenkielessä yks sana tai yhdyssana voi merkata niin paljon ja monta asiaa...

Mike ja Zin pärjää hyvin ekassa englanninkielizess esityksessä TRENCH ROAD (juoksuhaudantie) Caisassa jossa Johnny Cashin Ring of fire yhistyy Lucifer-grilliin jota kotirintamamies haluis käyttää perheen kera rintamamiestalos, mut vaimo toivottaa Helvettiin.

Tuli kyti läpi esityksen, mutta miks pitäisi palaa käppyräks eikä haihtua vaan.. Tänään on kulunut 25 vuotta Kurt Cobainin poismenosta, ja tuo lause ~ It's better burn that fade way ~ oli Kurtin itsemurhaviestissä.

Se oli Neil Youngin piisistä, hei hei ( Hey Hey, My My ). Tähän olisi mojovasti sopinut Youngin There´s a mansion on the hill, muttei sitä vieläkään soitettu, pahus. Koska rintamiestaloja ei ole rakennettu goottilaisen möen huipulle, vaan tasaselle maalle, rauhalliselle maalle, jossa on solidaarista, katsella pikkulintuja ja ajella ruohonleikkurilla.

Vai oliko se tuosta piisistä, jossa lauletaan:
" It's better to burn out 'cause rust never sleeps "

No. Samalla levyllä on kaksi versioita (Out of the Blue ja Into the Black), joista toisesta Kurt otti sitaattinsa. Viimeisen.

Neil Young: My My, Hey Hey (Out Of The Blue), (älppäriltä Rust Never Sleeps, 1979) :

" My my, hey hey
Rock and roll is here to stay
It’s better to burn out
Than to fade away
My my, hey hey. "

Ja tuo rujo versio oli kai siirtymä punkista grungeen. Osaltaan. Vuosi oli 1979. Kaiken ei tarvitse olla siloteltua. Tuotettua. Radiohittiä, myyvää shittiä. Vaikka toisaalta Rollarit olivat jossain Karibialla "studiossa" ja hioivat mm raitoja kuukausia. Mutta palaan asiaan.

Vielä tänään Mike ja Zin: TRENCH ROAD, Juoksuhaudantie kulttuurikeskus Caisassa. kulttuurikeskus Caisassa, suosittelen, eilen oli mainio, tempoileva ja improileva englanninkielinen ensi-ilta. Kyseenalaistetaan Kurt Cobainin lainaama It's better burn... than fade away. Tarkemmin "It's better to burn out than to fade away"

Miltä näyttäisi tämä näytelmä leirinuotiolla, yöllä, jossain vaikka Andaluciassa. Tai vaikka luolassa, jossa on jo kalliomaalauksia, millainen akustiikka olisi. Olisimmeko Platonin luolassa, jonkun ytimessä. Miten jakaa tarinoita.

Mike ja Zin pistävät hienon shown, ja tässä ensimmäisessä englanninkielisessä esityksessä oli hienoja epävarmuuden ja mittaamattomuuden hetkiä, kun ei muistettu, tai osattu, oikeita englanninkielisiä ilmaisuja, tai muuten vain repeilyä / Repeilyä.

Suomessakin on niin synkät tilastot naisten kokemasta väkivallasta että naurattaako Juoksuhaudantie ( trench road ) joka alkaa miehen tekemällä nyrkiniskulla.

Tai näytelmä alkaa laululla, Johnny Cashin Ring of firellä, joka yhistyy julkan siis mainosjulisteen Lucifer-grilliin, jota väkivaltaisen teon tehnyt ja sitä katuva mies haluaisi käyttää grillatessa yhdessä perheen kanssa.

Voiko väkivallan antaa anteeksi. Lasketaanko vain fyysinen väkivalta.

Saako mies perheensä takaisin, saako sitä edes toivoa. Lucifer-grilli yhdistyy myös kohtaan jossa nainen toivottaa miehen alimpaan Helvettiin. Saako miehellä ( kotirintamamies ) olla unelma uudesta ihanasta kodista ( rintamamiestalo ). Taidan tietää mitä taloa tarkoitetaan, siinä lähellä oli huoltsika jonka seinässä oli Lemmyn laatta. Taidan mennä kuvaamaan sinne joskus.

häsäilläänks #kulttuurikeskusCaisa, #rednosecompany, #Juoksuhaudantie, #trenchroad







sosialistisessa mediassani:


asiaan liittyvät tai liittymättömät
liikuttavat piisit ja tunnelmat, klovnin suru:











TRENCH ROAD näytelmä oli epävarman ja kielen äärellä: hauskaa, samaistuttavaa. eilen Caisassa, kulttuurikeskus Caisassa. @caisahelsinki #kulttuurikeskusCaisa 04.04.2019. Enskari englanninkielinen mäni hyvin. @rednosefi pistooasi sumpit - eikä mtn sormustimenkokoisia kuppeja. Herkimpiä kieliä soiteltiin ( REM, Bowie). Ja Repe oli erityisen maaliskuisissa tunnelmissa. Tuli kyti läpi esityksen 🔥 mutta miks pitäisi palaa käppyräks eikä haihtua vaan.. Tänään on kulunut 25 vuotta Kurt Cobainin poismenosta, ja tuo lause ~ It's better burn that fade way ~ oli Kurtin itsemurhaviestissä. Mike ja Zin pistävät hienon shown, ja tässä ensimmäisessä englanninkielisessä esityksessä oli hienoja epävarmuuden ja mittaamattomuuden hetkiä, kun ei muistettu oikeita englanninkielisiä ilmaisuja, tai muuten vain repeilyä / Repeilyä. Suomessakin on niin synkät tilastot naisten kokemasta väkivallasta että naurattaako #Juoksuhaudantie #trenchroad joka alkaa miehen tekemällä nyrkiniskulla. Tai näytelmä alkaa laululla, Johnny Cashin Ring of firellä, joka yhistyy julkan siis mainosjulisteen Lucifer-grilliin, jota väkivaltaisen teon tehnyt ja sitä katuva mies haluaisi käyttää grillatessa yhdessä perheen kanssa. Voiko väkivallan antaa anteeksi. Lasketaanko vain fyysinen väkivalta. Saako mies perheensä takaisin, saako sitä edes toivoa. Lucifer-grilli yhdistyy myös kohtaan jossa nainen toivottaa miehen alimpaan Helvettiin. Saako miehellä #kotirintamamies olla unelma uudesta ihanasta kodista #rintamamiestalo. Taidan tietää mitä taloa tarkoitetaan, siinä lähellä oli huoltsika jonka seinässä oli Lemmyn laatta. #rednosefi #RedNoseCompany #mikejazin #zinjamike #teatterinlumoa #teatterinlumoa2019 #teatterissa #teatteri #theater #theatre #perfect. #klovneria #miimi #komedia #actorsofFinland #finnishplays #theatresofFinland #theaterphotography #theaterposter #theatreposter #theateradvert #theatreposters.
Henkilön Satu Ylävaara (@satuylavaaraphotography) jakama julkaisu