Riivaajat iskivät myös Tampereen teatterissa. Frenckellin näyttömöllä Markus Järvenpää veti kaikki roolit ja juoksi kilpaa. Ohjaaja Rämön ja näyttelijä Järvenpään toinen yhteinen Dostojevskin näytelmä eli oikeasti albumi, pohjautuu Riivaajat -romaaniin, mutta on myös muokattu. Näin tämän teoksen Jurkassa, kolmesti, omalla rahalla ja kerran Tampereella, bloggaajien medialipulla. Kirjoitan siis vai Tampereen esityksestä ja tunnelmasta, tosin Jurkkaa voi olla alla... En lue muiden arvosteluita enkä blogeja ennen kuin itse julkaisen. Silti silmään tarttuu jokin lause otsikossa, kuten terrorismin liittäminen tähän tarinaan. Mikä ei pidä ollenkaan paikkaansa. Terroristeja ovat äärioikeisto ja hihhulit, he haluavat vain tuhota ja tukahduttaa. Kun taas. Anarkistit, aktivistit, kommunistit, vasemmistolaiset, nihilistit, sosialistit eivät ole terroristeja, koska he haluavat tasa-arvoa, ja he kannattavat tasa-arvoa ja äänioikeutta ja kaikenlaisen orjuuden lopettamista. Maailman parantamista, maailman jakamista reilummin. Toisen terroristi on toisen vapaustaistelija...Koska Riivaajien solu on ryhmä aktivisteja ja vallankumouksellisia, he ajavat äänioikeutta kaikille! Vaikka poppoolla on jäseninään aika hyvätaustaisia, etuoikeutettuja miehiä, on myös toisaalta Lizaveta, nainen, joka voi harhauttaa. Eihän kukaan usko, että nainen painaa vallankumouksellisia flaijereita. Ja tekee niistä vielä graafisesti tyylikkäitä...
Porukka haluaa maaorjuuden loppuvan, yks heidän jäsenistään eli Satov onkin maaorjan poika. Oliko näin. Satovin vaimo on häippässyt, hän on petetty mies. Mutta kuitenkin hän miettii anteeksiannon mahdollisuutta. Että lopettaisiko nämä nuoruuden hairahdukset eli anarkismin.
Dostojevski itse osallistui vallankumoukselliseen toimintaan salaseurassa " Petrasevskin piiri " ja " jossa luettiin ääneen vallankumouksellisia runoja ja kiellettyjä kirjoja " kuten käsiohjelmassa kirjoitetaan.
Ohjaaja Rämö itse kertoi Jurkassa keskustelutilaisuuden alussa kuinka tämä kaikki yhdistyi myös 90-luvun eläinaktivismin kanssa. Porukassa ja porukoissa on aina monenlaista aktivistia moneen junaan. Halu kohdata vääryys.
Palatakseni punaiseen Tampereen sisälle. Markus Järvenpää vetää siis kaikki roolit, niin lavalla nähtävät, kuin myös nauhoitetut.
Hän on pukeutunut punamustaan, se on hyvin anarkistinen, aggressiivinen ja voimakas väri. Hänellä on harness-valjaat, seinällä on mustia kahleita, ne voivat myös olla sadomasokistisen klubin koristeita, oviverhoja, kuten Jurkassa, tärkeitä, hypelöitäviä jutskia, symboleita, nimenomaan meille, jotka olemme harrastaneet kinkyä, fetisismiä, sadomasoa ja alakulttuureita jo 80-luvulta lähtien monipuolisesti. Jotain yhtymiä on myös Koirat eivät käytä housuja -leffaan, muttei paljasteta liikaa.
Mutta miksi hänellä on ruskeat housut? tai rusahtavat enemmän kuin punaset. Liittyykö se vanhaan sotavitsiin ja pelkuruuteen...
Myös Markuksen kengät, kankaiset maihinnousukengät vievät minut 90-luvun alkuun. Monellakin tapaa. Pidän tästä rakenteesta, rakennelmasta, palapelistä.
Kahleet ovat kahleita, myös orjan kahleita, maaorjien. Myös naisten kahleita, naisten, joilta uupuu äänioikeus. Toisaalta kahleet ja heikoin lenkki. Vainoharha ja ahdistus, mitä meille tapahtuu, jos, kun joudumme Siperiaan? Kahlejengiin, chain gang, tai kuopan reunalle. Sitten kuoppaan.
Sitten meitä ei enää ole.
Verhovenski on vähintäänkin epäluotettava kertoja. Itse asiassa hän on hyvin epämiellyttävä mies. Ollut jo lapsena. Yrittänyt ostaa suosiotaan makeisilla. Hän on pyrkyri, pelkkä apuri tälle Suurelle Johtajalle, Stavroginille, Pelastajalle!
Toisaalta Stavrogin ei edes haluaisi olla liikkeen johdossa. Hän on haluton Sankari, Valittu - kuten olemme popkulttuurissa tällaiseen hahmoon tottuneet. Hän ei ole täydellinen. Ei, hän on aiheuttanut tragedian. Anteeksiantamattoman teon.
Tämä kohta on ilmeisesti välillä sensuroitu kirjasta, ehkä. Mutta Rämö ja Järvenpää ovat ottaneet sen esille. Antaneet sille aikaan. Se vaikuttaa mielipiteeseen Stavroginista johtajana, ja hyvänä miehenä.
Ylioppilas Ivanovin murha oli lehdessä pikku-uutinen, ehkä, ja se pisti Dostojevskin silmään. Mistä Dosto lainaa romaanille nimensä on tosi ällöttävä lähde.
Aiemmin: Tyytyväisenä menen katsomaan Karamazovin veljeksiä täällä vapaassa maassamme, mutta kuinka hirveä uutinen, sensuuria kirjafestivaalilla. Se jos mikä on suuri rikos "Dostoevsky book among hundreds banned in Kuwait". Dostojevskin tuotanto on liian rankkaa moraalipohdintaa ja salapeliä ahdasmielisille hihhuleille ja muille bensa-asemille...
Näytelmä alkaa punaisessa valossa, ehkä, kun olisimme joukolla kokoontuneet, salaa, tähän kiellettyyn soluun. Suunnittelemaan vallankumousta. Osa yleisöstä otetaan mukaan. Frenckellin näyttämön portaat muuntuvat myös näyttämöksi.
Se on Jurkkaa suurempi tila, Markus itse sanoi, että joutuu sitten juoksemaan enemmän.
Akustisessa kitarassa ei lue: tämä kitara tappaa fasisteja. Sitä ei tarvita. Se me tiedetään. Tai minä ainakin. Yhdistän.
Jonain päivänä.
Jonain päivänä -piisi muuttuu herkästä folkista punkiksi, raivoksi.
Erinomaista työtä, josta versoo montakin tarinaa, säettä, myötuntoa. Sellaista, mitä taiteen pitää ollakin.
Perkeleen kaunis punamusta käsiohjelma on toiselta puolelta komea ihailijakuva Markus Järvenpäästä piirrettynä. Toiselta puolelta se muistuttaa Lizavetan graafista silmää, ja myös peliä. Vaikkapa larppaukseen.
Tekijäloota:
Ohjaus ja käsikirjoitus: Tuomo Rämö
Äänisuunnittelu ja musiikki: Hannu Hauta-aho
Valosuunnittelu: Marko Kallela
Pukusuunnittelu: Heidi Tsokkinen
Lavastus: Markus Tsokkinen
Näyttämöllä: Markus Järvenpää
Kesto 2 h 15 min (sis. väliaika)
Mitä Tampereen teatteri tästä kertoo:
" Riivaajat on intensiivinen ja raikas tulkinta pikkukaupungissa toimivan vallankumouksellisen solun jäsenistä ja heidän läheisistään. Millaisia keinoja saa käyttää maailman muokkaamiseksi mieleisekseen?
Entä jos haaveilit muuttavasi maailmaa ja havahdut yhtenä aamuna siihen, että unelmasi toteutuu. Mutta millä hinnalla? Onko esimerkiksi murha liian kova hinta paremmasta maailmasta? Fjodor Dostojevskin klassikossa sukupolvet ja aatteet törmäävät kuvattaessa kahtiajakautunutta kansakuntaa.
”Ymmärräthän että meidän on tehtävä jotakin? Maailma tuhoutuu, jos jatkamme näin. En vain tiedä tuhoutuuko se nopeammin vai hitaammin tuolla sinun tavallasi.”
Lavalla nähdään valovoimainen Markus Järvenpää. Esityksen tekijät ovat olleet Dostojevskin kanssa tekemisissä aiemminkin. Turun kaupunginteatterin ja Teatteri KSR:n yhteistuotanto Rikoksesta ja rangaistuksesta vuonna 2010 saavutti suuren suosion ja vieraili mm. Tampereen teatterikesässä. Kyseessä onkin eräänlainen paluu rikospaikalle.
Tampereen Teatterin, Turun kaupunginteatterin, Teatteri Jurkan ja Teatteri KSR:n Yhteistuotanto.
Kantaesitys oli Teatteri Jurkassa 21.9.2019. " sivullaan
Juutuupissa:
Komeat punamustat kuvat Flickrissä:
Lyhyitä muistioita:
Onko Frenckellin näyttämö liekeissä? No on, sillä Markus Järvenpään #Riivaajat -näytelmän palopuheet saavat roihuamaan, lisää. Punamustassa anarkiassa
Samalla kun käy Tampereella teatterissa voi käydä myös Leninmuseossa:
Heidän valonsa loistaa Leninmuseossa, Tampereella. Toisinajattelijoita Anna Politkovskajasta Pussy Riotiin. Voi käydä samalla kuin osallistuu Dostojevskin Riivaajat näytelmän anarkisten solun salaiseen kokoukseen...
Olen katsonut Jokerielokuvan useasti, samoin näytelmän #Riivaajat. Kummassakin on vallankumous kyseessä sekä vastaanhangoitteleva johtotähti, Sankari.
Doston Netotska Nezvanova - Nuoren naisen tarina josta Rosebud kertoo : "Dostojevski kirjoitti Netotska Nezvanovan 1840-luvun lopussa, jolloin hänen nimeään olivat tehneet jo tunnetuiksi Köyhää väkeä ja erityisesti Valoisat yöt.
Kirjoittaminen katkesi nk. Petrasevskin salaliiton paljastumiseen. Tämän seurauksena Dostojevski tuomittiin kuolemaan. Tuomio muutettiin viime hetkellä karkotukseksi Siperiaan. Romaani ei koskaan saavuttanut suunniteltua laajuuttaan, mutta psykologisen otteensa syvyydessä se on jo aitoa Dostojevskia."
Kino Korjaamolla kaffe & leffa #Marianparatiisi, joka sopii oikein tähän manipuloivien karismaattisten sosiopaattien (Gabriel tule takaisin, Once upon a time in... Hollywood, Everstinna, Mandy, Midsommar, Riivaajat ) sarjaan, jossa jokainen osoittaa kuinka helposti käyttäydymme x
Myös Irrational man keskustelee Jokerin kanssa. Ja ehkä Kauriinmetsästäjäkin. Elokuvan rinnalla pyörii mielessä myös Markus Järvenpään esittämä monologi Riivaajat, jonka näin Jurkassa kahdesti, ja myöhemmin Tampereen teatterilla näen vielä
Sosialistisessa mediassani:
Onko Frenckellin näyttämö liekeissä? No on, sillä Markus Järvenpään #Riivaajat -näytelmän palopuheet saavat roihuamaan, lisää. Punamustassa anarkiassa @TampereTeatteri 🔥 #välitaukotviitti pic.twitter.com/M9xtKwhxud— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) October 15, 2019