Tulen merisairaaksi katsoessani Tsehovin Lokkia eka kerran Kansiksessa, ennakossa. Muttei se ole paha tila

Ensimmäisellä kerralla istun eturivissä, ja näen kaiken uutena, ja ensimmäistä kertaa. Ja tulen merisairaaksi! Eikun järvisairaaksi. Kehoni muistaa, miten järvi elää, miltä se kuulostaa, millä tavalla aallot lyövät, ja milla lailla veden pinta kimmeltää, ja heijastuu taustakankaalle.

Lattian pinta näyttää kiiltävältä, indigon siniseltä yöltä. Tiedän, ettei siinä ole vettä, mutta pelkään, että näyttelijät liukastuvat siinä. Merisairaus tai järvisairaus ei ole paha asia, se ei ole pahoinvointia, vaan, että olen mukana. Tunnen aallot. Kylmät pärskeet. Kehomuistini reagoi.  Järven pinta on huurteinen, kuin myöhään syksyllä.

Kaksi kolmimerkityksellistä laituria lisäsivät tunnelmaa, järven laiturit, aseman laiturit, ja Tuonelan laiturit. Laitureilla seistään eron hetkillä, romanttisissa ja traagisissa tarinoissa.

Ohjaaja Rautiaisen edellinen teos, Mestari ja Margarita -näytelmä oli Willensaunassa. Nyt olemme pienellä näyttämöllä, ja tilaa, ja happea on enemmän. Tyylisuuntakin on eri. Suurella lavalla tapahtuu samanaikaisesti moniakin asioita. Visuaalisesti, sanattomasti, ihan alusta lähtien tunnemme kuka on kuka, ja kehen linkissä. Voisi olla telenovellaa tämä kuka rakastaa epätoivoisesti ketäkin, mutta se toteutetaan kauniisti, silkkisesti, traagisesti.

Lavalla on paljon vastakohtia, ja hullunkurisuutta kuten tyhmä opettaja, joka on kuitenki tavattoman kiltti vaimolleen, jonka luokse aiemmin käveli joka päivä kuusi virstaa. Pär suunta. Nähdäkseen Mashan, johon on tulenpalavasti ja kipeästi rakastunut. Mashaa näyttelee Emmi Parviainen. Masha taas rakastaa ehdottomasti ja peruuttamattomasti Kostjaa, joka taas rakastaa toista, nuorta tyttöä, lupaavaa näyttelijänalkua, jota näyttelee Aksa Korttila. Masha vetää viinaa ja nuuskaa, lievittää kipuaan.

Tsehovin Lokki ennakossa tarjosi vahvoja, aktiivisia naisia jotka tekevät valintoja, kipeitäkin, päihteitäkin. Ja eteerisiä, herkkiä miehiä kirjoitusvihkoineen, perhoshaaveineen, sihvereineen ja kyyneleineen. Mutta kävelikö Vesa Vierikko vetten päällä (being there -viittausko)?

Ensimmäisessä näytöksessä loistaa Korttila, toisessa Parviainen. Tsehovin Lokki ennakossa 17.09. sekä myös esittelyssä Lavaklubilla. Maalla, näennäisen joutilaassa tapahtumattomassa tilassa, eristyksissä, ja arjen tuolla puolen, tapahtuu, suuria tunteita kuten oopperassa...

Nenäliinat esiin! Emmi Parviainen nousi pianon päälle. Eilinen 16.09. Tsehovin lokki saa neljä tähteä ⭐⭐⭐⭐ ja neljä nenäliinaa.

Passion, dolor, corazon, alma, vida, amor, mort... Ehkä myös toisessakin järjestyksessä. Tsehovin Lokki ennakossa Kansiksessa 16.09.

Ohjaaja Anne Rautiainen osaa soittaa katsojaa emotionaalisesti, koko naisen tuskan, toivon, intohimon, katkeruuden kirjo. Musiikin kylmät väreet ja tämä on vasta puolieräika, veistoksellinen Kuusiluoma ja  Lokki ennakossa 16.09. Mikä syy olla teatterissa maanantaina, ah!

Rautiaisella on röyhkeyttä ottaa venäläiseen näytelmään espanjankielistä musiikkia, laulun sanat voivat kertoa itsemurhasta. Rautiainen sanoikin, kuinka lähellä toisiaan espanjankieliset ja venäläiset ovat.

Anne Rautiainen on rohkea, ellei peräti röyhkeä, käyttäessään espanjankiel. musiikkia tässäkin venäläisessä klassikossa. Kuten myös ihanassa, ihanassa Mestari ja Margarita -näytemlmässä, jonka näin 13 kertaa Willensaunassa.

Tsehovin Lokissa on oikeastaan kaikki, katsojalle voi jäädä pohdiskelut motiiveista, miksi suuri Diiva on ilkeä pojalleen, pelkääkö teatterin uutta muotoa, pelkääkö, että aikansa on ohi!? Näyttelijänä? Vaikuttaako hän liian vanhakta kun oma poika tekee dekadenttejä näytelmiä? 28.09.

14.08. Kansallisteatterin syyskauren avajaisissa aattelin: Tsehovin Lokki-näytelmässä on oikeastaan kaikki: rakkaus, pettymys, vanhojen kaavojen kaataminen taiteessa, kipu, naisnäyttelijän uran lyhyys ja kapeus, mammanpojan itsenäistyminen, ehkä, ja sitten vielä lottoarvonta. Millainen Kansiksen versio on, saamme nähdä, kokea syssyllä.

Maria Kuusiluoman taiteilijajuhlan kunniaksi Tsehovin Lokki Kansallisteatterin näytöntökauden avajaisissa. Erityisen hieno on näytelmän juliste, josta välittyy näytelmän eri-ikäisten, lihallisten hahmojen tuska, toivo ja kaipaus 14.8.

Lokki oli näytelmä jonka näin Kansallisteatterissa useasti, tiuhaan. Anton Tsehovin Lokki on julma komedia. Se on ilkeä, ja Tsehov asettautuu useamman henkilön nahkoihin. Hän olikin yllättävän nuari sen julkaistessaan, oliko näin. Se on jotenkin ihana, ja haikea nelinäytöksinen teos, jonka olen nähnyt aiemmin kahden näyttelijän vetäessä kaikki roolit. Lokista on ainakin kaksi suomennosta, toisessa sanotaan pum pum ja toisessa klik klik. Ennakoissa ja kolmas kerta toren sanoo 28.09.

Mille saa nauraa, ja miksi, olen miettinyt viime päivien teattereita Piina, Everstinna, Pelle, Lokki ja tämä Jokeri. Sitten poliisit raahaavaat juoppoa jolta tippuu housut.

Olen teatterissa nähnyt viikossa julmia komedioita: Everstinna, Gabriel tule takaisin, Pelle ja Tsehovin Lokki.

Avajaiskuvat allekirjoittanut.

sosialistisessa mediassani:

Tsehovin Lokki-näytelmässä on oikeastaan kaikki: rakkaus, pettymys, vanhojen kaavojen kaataminen taiteessa, kipu, naisnäyttelijän uran lyhyys ja kapeus, mammanpojan itsenäistyminen, ehkä, ja sitten vielä lottoarvonta. Millainen @SKTeatteri versio on, saamme nähdä, kokea syssyllä pic.twitter.com/ePYAfPhnFE

— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) August 14, 2019