Minna Lindgrenin romaanin 74 vee päähenkilö ei ole vanhus, vaan hotjoogassa lantionpohjalihaksiaan reenaava nainen, ei ole pelkkä äiti tai mummu, vaan vasta vapaaksi päässyt miehensä omaishoitajuudesta, kuin vankilasta. Mitäs nyt tapahtuu kun koittaa vapaus?? Yleisössä erityisen hienoja nauruja, osasta musiikkia ja sovituksia kylmiä väreitä, vintagea ja saattohoitoa, omaishoitoa ja nostalgiaa. Ja nainen joka haluaa elää. Vihdoinkin omaa elämää. Tämä päivä on ollut yhtä juhlaa ja kuoharin kittaamista kili kili kuplivaa. On monimuotoista teatteria pääosassa upea Riitta Havukainen seitsenkymppisenä Ulliksena. Ja jo oli aikakin saada kotomaan teatterilavale Frankensteinin perilliset ja Igor - hieno äänimaailma sopi halloweeniin.
Tämä päivä se on ollu yhtä juhlaa, ja kuoharin kittaamista kili kili kuplivaa! Aloitimme Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran juhlasalista, jossa Aleksis Kiven päivänä nostimme lasin kuoharia - siis kuohuviiniä, kuohari ei tässä tarkoita ammattia. Vaikka Kiveen liittyisikin. Näimme siellä mm Sara Mellerin spektaakkelinomaisen esityksen, Lean loppumonologin näytelmästä Making of Lea. Mutta takaisin tähänä hetkeen ja Vihaiseen leskeen.Nyt on vuorossa Vihainen leski enskari Helsingin kaupunginteatterilla, kantaesitys! Monimuotoista teatteria pääosassa upea Riitta Havukainen seitsenkymppisenä Ulliksena. Kantaesitys 10.10.2019.
Saako nainen nauttia elämästä? Riitta Havukainen on hyvässä vedossa. Salaperäinen katse katselijaan.
Keski-ikäinen, ei, vaan eläkeläinen vanhempi nainen, 70-vuotias tarinamme päähenkilö huolehtii perheestään. Hän ryhtyy jopa miehensä omaishoitajaksi. Kusipään. Tavallisen miehen. Taivaallisen miehen, aikoinaan. Mies oli juoppo, kunnes kupsahti.
Ehkä hän oli kirjahylly-juoppo, veteli kallista tai ainakin viskiä kirjojen takaa. Hän oli kännikala. Ja sitten hänestä piti huolehtia. Päähenkilömme ei jaksa huolehtia itse itsestään kun on kahleissa kiinni mieheensä, joka tarvii jatkuvaa hoitoa. Ei siinä sivussa jaksa maalata tai rasvata naamaansa ties minkä trendin mukaan. Ei tarvitse fyysisesti jatkuvasti peilin edessä muokata itseään, kuten naistenlehdet pakottavat. Pakottaisivat. Jos olisi aikaa ja kiinnostusta lukea niitä. Se, että on omaishoitajana, saa ihan vain pukeutua rentoihin, kuristamattomiin vaatteisiin, navan saa peittää, ja nilkat. Ei tarvitse hirveissä korkokengissä taleerata, sehän olisi hengenvaarallista. Jos omaishoitaja kaatuu yksinään kotonaan. Kun aikuisia lapsia ei kiinnosta vierailla. Kovin usein.
Kun Tsehovin Lokissa tuolla Kansiksessa on 70-vuotias ( mainio Vesa Vierikko ) on todella lopun ajan mies, vanhus, 90-vuotiaan oloinen, siis 1800-luvun lopun mies.... Niin Ullis ei. Ei todella. Kiinnostavaa on myös Pirkko Saision mahtava presentaatio 70-vuotiaasta naisesta, jota ei hiljennetä KOM-teatterissa näytelmässä Valehtelijan peruukki.
On se kumma kun kakarat (keski-ikäiset lapset) ilmestyvät paikale kun perintöä jaetaan. Ja hoitokotiin ollaan kärräämässä. Kuten Tyttökullissa ( Golden girls) ... Sukupolvien kuilu, itsekkyys ja ahneus. Toisaalta itsensä uhraaminen.
Riitta Havukaisen Ullis eli Ulla-Riitta Rauskio tekee, kokee muodonmuutoksen. Onko se klisee? Onko se klassinen?
Saako Tina Turneria käyttää voimaeläimenä? Naisenergiana? Minusta Turnerin paras on Steel claw, jota ei tässä näytelmässä kuulla. Muistetaan, kuinka jengi ei riko Ike Turnerin levyjä, vaikka mies on naistenhakkaaja.
Tina Turner sanoi 80-luvulla väitteille, että hänen vaatteensa ovat liian seksikkäitä. Että mustassa nahkaisessa minihamessa ei näy hiki, eikä verkkosukkahousuissa silmäpaot. Käytännölliset vaatteet, siis.
Ullista ei tietenkään pueta Turneriksi, vaan ihan omaksi itsekseen, uudeksi. Se ei ole Tuhkimo-tarua, paljoa ainakaan. Vaan liittyy Ulliksen hyvinvointiin, sosiaalisuuteen, positiiviseen elämänlaatuun.
Nauretaan sukupuolineutraaleille lapsille, jotka eivät uskalla leikkiä eivätkä elää.
Mutta onko enää niitä ihania prinssejä? Miksei sais haaveilla siisteistä, puhtaista miehistä, jotka kulkevat ikkunoista akkunoista, ilmestyvät tähtipölystä. Miehistä jotka kimaltavat.
Ennen kaikkea tämä on esitys ihmisille, siinä ei mielistellä kriitikkoa. Katsojille.
***
Enpä ole ennen kuullut niin makeita hekotuksia kun selkäni takaa. Olisi miltei pitänyt nauhoittaa ne.
Vihainen leski perustuu Minna Lindgrenin romaaniin, jota en ole lukenut, mutta mitä olen kirjamessuilla kuunnellut häntä ja tyyliään, niin sille on selvä tilaus. Saako näyttämäversio erota?
Viimeksi olen nähnyt vuosi, tai jotain sitten Havukaisen teatterin lavalla esiintymässä kun he olivat Hansu ja Pirre tuon Eija Vilpaksen kanssa. Fakta homman naiset pistivät uusiksi kotomaisen kulttuurin pönötykset Suomi 100 -vuonna.
Helsingin kaupunginteatterin päänäyttämöllä ensi-illassa 10.10. Vihainen leski on rohkea valinta näytelmäksi - koska äijien mielestä on riski sijoittaa ponsaajien eli kustantajien eli äijien rahaa hankkeeseen, jossa on yli 40-vuotias nainen pääosassa. Puhumattakaan seitsenkymppisestä. Hyvä, että Helsingin kaupunginteatteri otti tämän näytelmän päänäyttämölle. Ulliksen kasvot koristavat lehteä ja #hktfi logoa. Millainen tulkinta tämä on. Siinä on paljon karaokea ja baarissa oloa. Biisejä fiilistellään. Onko jokin miehen kirjoittama sääntö, että musiikkia ei saisi nauttia kajareista esityksissä?
Traileri juutuupissa:
" Ulla-Riitta Rauskio eli Ullis (Riitta Havukainen) on elänyt koko elämänsä kuten kunnon ihmisenVihainen leski -traileri https://t.co/wUtRqX9fEd käyttäjältä @YouTube— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) November 13, 2019
kuuluu: mennyt naimisiin, hankkinut kaksi lasta, hoitanut kotia, tehnyt työtä. Avioliitto ei tuonut onnea, ja kun puoliso kuolee, velvollisuudentuntoisella Ulliksella on edessään uusi elämänvaihe.
Puolison kuolema vapauttaa omaishoitajuuden vankilasta, ja leski voi ryhtyä vihdoin nauttimaan elämästä. Mutta miten oma elämä otetaan haltuun ja miten elämästä nautitaan täysillä?
Vihainen leski suurella näyttämöllä. Kantaesitys 10.10.2019.
Minna Lindgrenin menestysromaanin pohjalta dramatisoinut Henna Piirto. Ohjaus Kimmo Virtanen. "
Tekijäloota:
Minna Lindgren – Henna Piirto
VIHAINEN LESKI
Elä kuin viimeistä päivää
Tekijät
Sari Haapamäki
MM. DJ, KAMPAAJA, JOOGAAJA, VANHUS
Riitta Havukainen
ULLIS
Sanna-June Hyde
SUSANNA
Kirsi Karlenius
MM. RAVINTOLAN ASIAKAS, KAMPAAJA, JOOGAOPETTAJA
Kai Lehtinen
VALTONEN
Martti Manninen
MM. JORMA, SAMI SILTANEN, NUORI POLIISI
Kari Mattila
KARI KIRJOSIIPI
Leena Rapola
MM. PISARA, KAMPAAMON ASIAKAS, JOOGAAJA, ITALIALAINEN MIES
Pia Runnakko
PIKE
Heikki Sankari
MARKO
Marjut Toivanen
MM. SAMMAL, KAMPAAMON ASIAKAS, JOOGAAJA
Kaisa Torkkel
MM. RAVINTOLAN ASIAKAS, ULLIKSEN KAMPAAJA, JERKKU
Eija Vilpas
HELLU
Vesa Wallgren
MM. JOOGAAJA, NARIKKAVAHTI, OLLI, PÄIVÄKOTILAPSI
Kimmo Virtanen
OHJAUS
Jari Saarelainen
KOREOGRAFIA
Katariina Kirjavainen
LAVASTUS
Elina Vättö
PUVUT
Mika Ijäs
VALOSUUNNITTELU
Jaakko Autio
ÄÄNISUUNNITTELU
Jutta Kainulainen
NAAMIOINTI JA KAMPAUKSET
Mitä kaupunginteatterin näytelmän esittelysivulla sanotaan:
"Vihainen leski ottaa ohjat omiin käsiin, näyttävästi ja häpeilemättä. Nauru raikaa eikä kyyneleiltä vältytä! Voimaannuttava, herkistävä ja rehevästi hauska Vihainen leski soi nostalgisia finnhitsejä ja discobiisejä parhailta vuosikymmeniltä.
Ulla-Riitta Rauskio eli Ullis on elänyt koko elämänsä kuten kunnon ihmisen
kuuluu: mennyt naimisiin, hankkinut kaksi lasta, hoitanut kotia, tehnyt työtä. Avioliitto ei tuonut onnea, ja kun puoliso kuolee, velvollisuudentuntoisella Ulliksella on edessään uusi elämänvaihe. Hän ei ole koskaan elänyt niin kuin olisi itse halunnut. Puolison kuolema vapauttaa omaishoitajuuden vankilasta, ja leski voi ryhtyä vihdoin nauttimaan elämästä.
Mutta miten oma elämä otetaan haltuun ja miten elämästä nautitaan täysillä? Millainen olisi ennen niin tasaisen haaleanruskean Ulliksen uusi identiteetti?
Onko hotjooga sopivaa? Entä iltapäiväsamppanja ja Tinder? Vai olisiko syytä keskittyä lapsenlapsiin ja hedelmäpeleihin?
Paljon on muuttunut siitä, kun Ullis viimeksi oli vapailla markkinoilla, mutta onneksi ystävät Pike, Hellu ja Valtonen luotsaavat häntä läpi senioridiskojen, hotjoogan ja yllätystreffien. Ulliksen uusi elämä alkaa ja tuo mukanaan niin iloa kuin luopumistakin – ja ehkä myös sen suuren rakkauden." linkissä