Mauri Kunnaksen Koiramäen Suomen historia Kansallisteatterissa 17.10.2020.
Näkymä on silkkaa silmäkarkkia, neonvaloa ja hattaraa, mutta hyvin tehtyä lastenteatteria, joka mitä luultavimmin innostaa uusia sukupolvia kirjojen ja teatterin pariin.
Sekä historian.
Käsiohjelma on makea, siinä on tarroja. Joita voi liimata käsiohjelmaan, ei esim uuden keittiön seinille.
Mutta palataan näytelmään.
Pääosassa tuntuu olevan nuori koululainen, rastapäinen tyttökoira Alix ( mainio Aksa Korttila ), jota ei tippaakaan kiinnosta tylsä hissa, eikä hän ole tehnyt läksyjään. Tai niin ainakin tuntuu kun hän saa historian kokeesta hylätyn. Plääh. Hissan maikka ( niin ikkään mainio Hannu-Pekka Björkman ) kuitenkin antaa uuden mahdollisuuden, lukea tuo Suomen historian jakso uudelleen, ja sitten tulee koe, kysely.
Eräältä tasolta näytelmä tuo tipan kyynisemmänkin teatterikatsojan silmään, sinä et ole surkea surkimus, sillä aina voi kokeen uusia, tai hyvittää. Mutta kyllä välillä läksyt pitääkin lukea.
Jossain yhteyksissä, ennen tätä, Mauri Kunnaksen koirahahmoja on kritisoitu, että ne on aina vain poikia tai miehiä.
Tässä proggiksessa tyttökoiria on hyvissä roolissa, ei sivussa katsojina eikä vain mahdollistajina, vaan myös aktiivisina toimijoina. Kuten koululainen. Ja sitten myös kuningatar Kristiina.
Jottei näytelmä olisi tylsä, jossa vain ihminen lukisi läksynsä. Niin historiaa myös väritetään. Mitä luultavimmin olemme Ruotsin vallan ajassa, miten se nyt mitataankin. Olemme Kustaa Vaasan ( Harri Nousiainen ) ajassa, 1500-luvulla. Ja mikä ilmestys on sipsuttava perhoskoira Katariina Jagellonica ( uhkea ja ylhäinen Paula Siimes ). Torille pyrähtää Mikael Agricola ( Björkman ) ja Birgitta Agricola ( Karin Pacius ), monenlaista tavaranmyyjää ja juhlien suunnittelijaa sekä kaksi hevosta.
1600-luku on kuningatar Kristiina ( ilmiömäinen, raikas ja anarkistinen Marja Salo ) n juhlaa. Ajattelen, siis olen, ja syön kermavaahtoa. Muistutetaan mitä kaikkea tyttökuningas Kristiina sai aikaan! Traijasi ylistetyimmät filosofit kylmään Pohjolaan! Pukeutui miten halusi! Komeaa on myös miekkailukohtaus, ja Peppimäinen anarkismi ruokapöydässä.
Naisen voimaa näemme myös 1600-luvun noitavainoissa, jossa yrttejä keräävä nainen, parantaja, itsenäinen toimija, pelottaa rikasta patriarkaattia, ylhäisöjä ja kirkonäijiä. Noidan tapaaminen sumuisella suolla on myös pelottava ilmestys, kun tulee teatterisavua, joka maistuu hattaralta, ja musiikki on jännittävää.
Aikuisia naurattaa se, mitä tapahtui Vaasa laivalle, ja miksi.
Ja sitten naurattaa 1700-luvulla myös kun Kustaa III ( vallan mahdoton Heikki Pitkänen ) näppäilee [ vanhaa ] harppua. ( Vaikka oikealla kunkulla taisi olla siinä ongelmia - ainakin jos muistaa Jonas Karlssonin tähdittämän elokuvan Gustav III:s äktenskap. )
Näistäkin huolimatta koko näytelmä on lapsille sopiva, ainakin kouluikäisille lapsille, ja koko perheelle.
Välitauon jälkeen lavalla tytöt soittaa kitaraa - tai ainakin yksi ameiccalainen opossumi.
Oli hienoa huomata ihan näytelmän alussa, ensimmäisen laulan alettua, mikä vaikutus sillä oli lähistöllä istuvaan katsojaan joka alkoi myös jammailla spontaanisti.
Osa yleisöstä voi olla liian vaisua verrattuna välituntihuutoon, ehkä lapsia on kielletty riehumasta, mutta ei opetettu, milloin saa taputtaa, milloin viheltää. Hyysikästä ( puucee ) kurkkaava kunkku ainakin sai röhönaurut aikaan.
Minä näin tämän nyt toisen kerran, tällä kertaa bloggaajan ja ahkeran somettajan ilmaislipulla, ja kiitän siitä.
Enskari oli syksyllä 2019 (Kantaesitys Pienellä näyttämöllä 7.3.2019), ja kyllä tämä toimi toistamiseenkin. Nyt näyttämö oli siis iiiiiso näyttämö, turvavälit kuulutettiin ja maskisuositus oli. Paljon tyhjiä paikkoja, tarkoituksella.
Vahtimestari myös sanoi lapsille, että vahtii aikuisia, että noudattavat sääntöjä....
Elämme korona-aikaa, pesemme käsiämme, desinfioimme ja yritämme pitää turvavälit. Minä kuljen teatterissa ja elokuvissa. Kaikissa pelataan samoin säännöin. Jotta taidetta olisi tulevaisuudessakin.
Minulla on myös tämä Kunnaksen Koiramäen Suomen historia omana, ostettuna äänikirjana, ja kesällä mökillä siitä oli mukava kuunnella yhdeesä pätkä pär ehtoo, ja sen jälkeen oli visailua, aiheeseen liittyen ja aiheesta poiketenkin. Oli kummastelua, oli ihailua. Vaikkapa saunan jälkeen. Verannalla. Takan äärellä. Tai myrskysäällä. ( Elisa Kirja, Otava, lukijana Kuisma Eskola )
Käykää vain katsomassa, vielä on esityksiä jäljellä, ja herratun aika, meinasi unohtua tuo unissakulkija herra Hakkarainen, joka kävelee läpi esityksen omalla unen logiikallaan, ja sirkusmaisiin asentoihin nukahtaen!
Kuvat Flickristä:
Tekijäloota:
NÄYTTELIJÄT JA TYÖRYHMÄ
Rooleissa
Hannu-Pekka Björkman / Tuomas Rinta-Panttila,
Aksa Korttila,
Petri Liski,
Harri Nousiainen,
Karin Pacius,
Heikki Pitkänen,
Marja Salo ja
Paula Siimes
Tanssija
Ninu Lindfors
Ohjaus
Irene Aho
Dramatisointi
Eva Buchwald
Lavastus
Annukka Pykäläinen
Pukusuunnittelu
Merja Levo
Musiikki ja musiikin toteutus
Timo Hietala ja Risto Kupiainen
Valosuunnittelu
Kalle Ropponen
Äänisuunnittelu
Ville Leppilahti
Koreografia
Irene Aho ja Ninu Lindfors
Naamioinnin suunnittelu ja peruukit
Petra Kuntsi ja Minttu Minkkinen
Tarpeiston suunnittelu
Sanna Sucksdorff
Miekkailukoreografia
Kristo Salminen
Koiramäen Suomen historia
Kruunupäät teatterissa!
MAURI KUNNAS
Lue lisää Kansallisteattrin sivulta:
"Kuka oli Kustaa Vaasa? Entä kuningatar Kristiina? Miksi suomalaiset saivat oman aapisen? Oliko Suomessa noitia Ruotsin vallan aikana? Taisteltiinko Nuijasodassa todella nuijilla? Mitä tapahtui Vasa-laivalle, kun se lähti neitsytmatkalleen? Millaista luonnontiedettä Suomessa harjoitettiin 1700-luvulla?
Näihin ja muihin jännittäviin kysymyksiin saadaan vastaus, kun Mauri Kunnaksen rakastetut hahmot heräävät eloon Kansallisteatterin näyttämöllä!
Kunnaksen kuvakirjaan perustuva näyttämöteos kertoo Suomen historian vaiheista Ruotsin vallan ajalta 1500-luvulta 1800-luvun alkuun. Koiramäen Suomen historia on valloittava teatteriesitys, joka muistuttaa, ettei historia ole vain lista vuosilukuja ja nimiä, vaan ennen muuta toinen toistaan kiehtovampia hahmoja ja tarinoita menneiltä ajoilta. Kunnaksen tarinoissa valokeilaan pääsevät niin aikansa suurmiehet ja suurnaiset kuin myös tavallinen kansa. Luvassa on hauska ja vauhdikas, näyttävä ja musiikkipitoinen aikamatka, josta nauttivat sekä lapset että aikuiset."
" Esitystä suositellaan erityisesti kouluikäisille ja kaikille Koiramäen ystäville. "
 |
| pääsiäismunasta tuli juhannus-koiramäki |
sosialistisesta mediastani:
Oopperamainen Koiramäki toimi matineassa, eritoten Tyttökuningas, Jagellonica, Kustaa III, kaikki HP:t ja Tapio Rautavaaralta kuulostava warhorse. Eteläisen Suomen historia ei olekaan nii umpitylsää, etteikö niistä läksyistä luistaisi. Korttilan oppilas mainio roolimalli tytöille pic.twitter.com/M8MLySU3Vj
— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) September 28, 2019
#7veljestä + #Koiramäki = #7koiraveljestä kynätsetti SiljaLine vuosia sitte pic.twitter.com/KW19rJ2FRp
— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) June 27, 2017