▼

maanantai 5. lokakuuta 2020

Ihhahhaa ihhahhaa! Verta maneesille! Tätiratsastajat osui maaliinsa. Aurinkoteatterissa 1.10.

Tätiratsastajat osui maaliinsa. 01.10.2020 Aurinkoteatterilla. Verta maneesille! Pramea Universum muuttui yhtä ryötäksi kuin esityksessä SAALISTAJAT. Karikatyyrit, mutta syvälliset sellaiset, etsivät paikkaansa hierarkiassa, reviirissä, ratsastustallissa. Aamutakkihevin lisäksi tytöt soittaa kitaraa - vaikkeivät niin saaneet tehdä musatunnilla.

Ohjelmavihkoa plaratessa tulee ääninauru: Kari Vepsään jonka olen nähnyt huseeraavan heppamessuilla. Tätiratsastaja sopii ikääni ja harrastuksiini, hepat ja hevi, alajuonteena naisviha ja varsinkin tyttöviha, jota näki verkossa myös Tyttöjen päivänä. 

Tarinamme päähenkilö Benita Stjärnfall - oliko hän tähdenlento, oi hän tulee näyttämölle niin vahvasti ja aggressiivisesti, että hän on miltei Odin, yksisilmäinen. Hän taatusti saisi työpaikan miehet pesemään omat kahvikuppinsa, teinit ylös vuoteista ja toimistoapinat heräämään viikkopalaverissa. Hän olisi rautaa pesutuvassa, joka on enimmäkseen naisten aluetta, kuten hevostallitkin. Hän riehuisi asiat järjestykseen, eikä jättäisi vain heippa-lappusia. Häntä näyttelee Milla Kangas, joka oli edellisen kerran edessäni lavalla Teatteri Jurkassa esityksessä Rakastaja, jossa hän oli miehen kirjoittamassa näytelmässä siisti, rikas, joutilainen aviovaimo, jolla ei ole mitään tekemistä korvessa kauniissa talossaan, paitsi saada sänkykamariin säpinää.



Tässä Kangas on 1980-luvun hevari, hänellä on kauhtuneitten mustien pillifarkkujen päällä chapsit, muutenkin nahkaliivissä on hapsuja, buutsit kuten cowboyllä ja Gunnareilla, ja hänellä on upea leijonanharja. Mutta ollaanko me kasarilla vai nolla-ajassa. Ehkä olemme nykyajassa, jossa Benita - oho meinasin kirjoittaa Benito, siis Mussoliini - on näitä tätiratsastajia, entisiä tähtiratsastajia. Joka vieläkin. Mikäs siinä. Hevonen on maailman kaunein muoto. Mitä parhainta ja sulavinta designiä.


Vai onko tarinan päähenkilö, sen luotettava, tai epäluotettava kertoja Pamela Kåla, joka on nuori tyttö, heppahullu, ja tekee kaikenlaista tallilla. Kun tallilla on niin kivaa, ja ihanaa. Samalla hän on luontodokumenttien kertojaääni, ja mikäs siinä - siirtyihän luontodokumenttien sirien sir David Attenborough tänne Instagramiin. (Kirjoitin ensin erheellisesti hänen veljensä Richard Attenboroughin nimen, hänhän oli Jurassic Parkissa.)  Koska sosialistinen media on mainio väylä kertoa elonkirjon, luonnon monimuotoisuuden vähenemisestä, eläinten sukupuutosta, joukkotuhosta ja merien, ja planeettamme tuhoamisesta. Ilmastokriisistä nyt puhumattakaan. Pamela on ihan tavallinen tyttö, häntä näyttelee Paul Holländer.

Mutta onko Pamela sisällä vai ulkona. Onko hän osallistuja vai tarkkailija. 


Koska esitys liittyy vuoden 1986 heviin ja helppoihin, tulee tallille myös heppuja, hevareita, muusikoita. Niin mainio karikatyyri hevimiehestä on Nora Raikamon esittämä heebo. Kaikki eleet, tupakankiskomuset, lähelletulot, pitkän letin heilautukset. Ai jai. 


Karsinaan mahtuu vielä kaulapannassa oleva mies Willhelm Grotenfelt. Emme tiedä, miksi hän on kahlittu, tai vähissä vaatteissa. Pidetäänkö häntä pihalla kuin koiraa? Miksi? Mitä hän on tehnyt? Onko hän pantasusi? Hänessä on jotain samaa kuin Kuutamosonaatti elokuvassa, kotimaisessa, mainiossa kauhukomediassa. Jossa oli dominoivalla, kovalla yh-äidillä kaksi häiriintynyttä tai heikkomielistä peräkammarinpoikaa, joita toista piti säilyttää perunakellarissa. Lukkojen takana. Mutta hänestä ei seuraa helpotuksen naurua.


Ja sitten on vielä kaikessa hääsäävä, hääräävä nainen jota näyttelee Niklas Häggblom, joka oli aivan hirveä äiti näytelmässä SAALISTAJAT. Tässä hän on lait lapseton, mutta kuin kanaemo tallilla. Hänellä on desinfiointiaineita, laastaria, Buranaa, sidetarpeita ja vesipullo vyöllään kuten remontoijalla. Hän on hyvin kiltti ja huomaavainen, ja sovittelija. Vai onko hänessä jotain hämärää.


Kun tekijöitten edellinen mainio ja palkittu Saalistajat kertoi perheestä, ja klaanista, niin tämä Tätiratsastajat kertoo hevostallista. Ja millainen yhteisö siellä on. Hierarkia.


Heavy metal - hevimetalli on edustettuna monenkirjavasti, on aamutakkiheviä, jolla tarkoitetaan ilmeisesti Skid Row -bändiä, jossa nuoret pitkätukat kireissä housuissaan (farkut/nahkahousut) ja kalifornialaisittain ruskistettu yläruumis paljaana, tai osin aamutakin, tai siis kimonon peittämänä, tai paljastamana, ja 18 and life soi kasettimankasta, matalasta ghettoblasterista. Ja tuon biisin Ricky on muutenkin esityksessä tärkeä.. On selloheviä Apocalyptican malliin, ja kuullaan miltei ääneen Scorpionsien Still Loving you, eli slovari-osastoa, illan hitaita. Ja keikalla on tietenkin eeppinen kitarabattle! Jossa on niin Suomen Släshiä kuin Motörheadiakin. Ehkä myös Spinal Tappiin asti...



Tätiratsastajat on loukkaava nimitys, tosin kategoriaan kuuluneet keski-ikäiset naiset ovat hirnuneet naurusta: sehän on kuin minä. Paperilla. Esitteessä. Tytöiltä kielletään oikeus olla tyttö, hevostyttö. Samoin naisilta kielletään oikeus olla hevosnainen. Kumpiakin kiusataan, tai halveksutaan. Oudoksutaan. Että se on vain vaihe. Jossain televisiohaastattelussa kysyttiin naiselta, onko siinä jotain seksuaalista. Hevosharrastus ja ridaus. Haastattelija oli tietenkin mies. Tämä näytelmä kertoo tyttövihasta ja misogyniasta. 

Riemastuttavana hetkenä tallin enpaattisin nainen sanoo oikeutettuna raivoisssan, nyt saat tietää mikä on naisviha! Hän ottaa misogyynisen, seksistisen ja patriarkkaalisen sanan, ihan omakseen. Se on naisen tuntemaa vihaa. Se on naisen jakamaa vihaa.


Hepat ja heput. Muistan kun kirjoitin dia-rasian päälle, että HEPPOJA. Vai lukiko siinä kuitenkin, että HEPPUJA. Valokuvauksen aiheita. Ikuisia. 


Tätiratsastajat osui maaliinsa. Vastaavantyyppisiä teoksia on leffojen puolelta World's End, jossa päähenkilönä on hyvinkin samaistuttava tyyppi, joka yhä kuuntelee Sisters of Mercyä, ajaa samalla kotterolla, ei ole töissä, ei perustanut perhettä, ei ostanut asuntoa, vaan kulkee maihinnousukengissä ja mustassa goottitakissa, juhlii ja vetää aineita. Elää kuten kaveriporukkansa eli. Juuri silloin kun koulu loppui. Koskaan et muuttua saa. Jengi ilmeisesti haluaa, että kaikki viettävät poroporvarillista elämää, ottavat asuntolainaa, pistävät siistit vaatteet päälle. Ovatko he sen onnellisempia?


Koronan aikana nautin mennä teatteriin, kasvomaskissa ja käsidesin kautta. On turvavälejä. Koska show must go on. Jotta esitykset jatkuisi, ettei ala kuihtuisi.


(Unohdin kirjoittaa myös kaikkien harnessien, ruoskien, kuolainten ja raippojen symbolismista täältä sm- ja fetishin alakultuurin puolelta, mutta jääköön se vain maininnaksi. Nahkaruoska soi. Kyllä. Kaulapantaakin on, ja valjaita. )


Näin tämän medialipulla, kiitoksia sinne Universumin! Tulen kyllä katsomaan toistekki.



Kirjoitin tämän ekan version pyykkituvassa jossa taas joku ääliö on sotkenut lattian, jättänyt lattialle valtavan märän maton ja pyykit ja roskat  pesukoneeseen. Nice. Olispa nyt Benita täällä.








Tässä tiiseri: Nainen on labyrintti. Teaser: Carita Drew


Tässä mainio raileri. Äänet pääle:





Tekijäloota:

Käsikirjoitus ja ohjaus: Sanna Hietala 

Ohjauksen assistentti: Carita Drew 

Valot: Ada Halonen 

Puvut: Noora Salmi 

Lavastus: Heini Maaranen 

Musiikki ja ääni: Antti Ikonen 

Maskit: Kaija Heijari 

Kuvajaiset: Rasmus Vuori 

Näyttelijät: Wilhelm Grotenfelt, Paul Holländer, Niklas Häggblom, Milla Kangas ja Nora Raikamo. 



Tässä esityksen kauniita stillejä Flickristä: Graafinen suunnittelu Juha Mustanoja:

Tätiratsastajat_Benita_Håkki_c Ada HalonenTätiratsastajat_Pamela_c Ada Halonen tätiratsastajat 1080 x 1080 px





Missä esitys oli? No Universumissa, upeassa Betania-talossa, joka on vuodelta 1904, suunnittelijana K. A. Wrede. Tuolloin olin siellä uudelleen, kun teatteriliitymä Universumissa oli Aurinkoteatterin esitys Tätiratsastajat.



AURINKOTEATTERI ESITTÄÄ: TÄTIRATSASTAJAT esittely Universumin sivulla:

“Nainen on rooli, ei sukupuoli. Miks kukaan haluais esittää niin paskaa roolia?” Sanna Hietala, ohjaaja ja käsikirjoittaja 

Teatteritalo Universumin syksyn ensimmäinen ensi-ilta on Sanna Hietalan ja Aurinkoteatterin uusi luontodokumentti Tätiratsastajat. Siinä hurjapäinen teinietologi Pamela Kåla tutkii kadonneeksi luultua tallityttöjen valtakuntaa sekä muinaisia hevikulttuureja. Myytti julmista hirviötädeistä murtuu, ja meille avautuu ennennäkemätön lähikuva tyystin väärinymmärretyistä olennoista: tätiratsastajista… 

" Justiin tuon takia tämä laji kituu henkitoreissaa! Kokonaine kulttuuri kuolee ko kaikenmaaliman sosiaalitantat on pelotellu lapset karkuu talleilta näillä älyvapailla turvaohojeilla! Lapsilta kysellää lupaa että haluakko? Haluakko harjata ponia? Haluakko laukata? Haluakko taluttajan vai haluakko mahollisesti tälläkertaa yrittää ite? Et? Aha okei ei se mitää! Haluakko tulla alas selästä? 

Hei tytsy, haluksää olla niinko oikeet hevosmiehet vai joku housuihi kuseskeleva mummu! "

Benita Stjärnfall 

Sanna Hietalan kirjoittama ja ohjaama Tätiratsastajat on mustan huumorin täyttämä melankolinen kauhufantasia ikuiseen ponityttöyteen tuomituista naisista, joita lohduttaa vain hevosen mykkä ja arvaamaton syli. Näytelmä on itsenäinen jatko-osa Saalistajat-näytelmälle, joka sai ensi-iltansa Universumissa maaliskuussa 2017 ja joka valittiin saman vuoden Tampereen Teatterikesän pääohjelmistoon sekä Lea-palkinnon finalistiksi 2018. 


Käsikirjoitus ja ohjaus: Sanna Hietala Ohjauksen assistentti: Carita Drew Valot: Ada Halonen Puvut: Noora Salmi Lavastus: Heini Maaranen Musiikki ja ääni: Antti Ikonen Maskit: Kaija Heijari Kuvajaiset: Rasmus Vuori Näyttelijät: Wilhelm Grotenfelt, Paul Holländer, Niklas Häggblom, Milla Kangas ja Nora Raikamo. 


Tätiratsastajien ensi-ilta on Teatteritalo Universumissa lauantaina 19. syyskuuta klo 19. Muut esitykset 23.9. | 24.9. | 26.9. | 30.9. | 1.10. | 3.10. | 7.10. | 15.10. | 16.10. | 17.10. | 21.10. | 22.10. | 23.10. | 24.10. Esityksen kesto 2 t 55 min sisältäen väliajan.   Lue lissää:



Tätiratsastajien esittely TINFOn sivulla:

" Aurinkoteatteri avaa Universumin syksyn Sanna Hietalan uudella luontodokumentilla Tätiratsastajat, jossa hurjapäinen teinietologi Pamela Kåla tutkii kadonneeksi luultua tallityttöjen valtakuntaa sekä muinaisia hevikulttuureja. Myytti julmista hirviötädeistä murtuu ja meille avautuu ennennäkemätön lähikuva tyystin väärinymmärretyistä olennoista: tätiratsastajista...

Keskipohjalaisen kuusikon reunalla, kahden ohikulkutien välissä, seisoo tummanpuhuva naishahmo uhmakkaasti tolpillaan autioituvassa tallipihassa. Sen rujo ja arpinen olemus kielii rajuista yhteenotoista pahapäisten ruunahevosten ja tallityttölaumojen kanssa. Sääret ovat vääntyneet längelle liiasta ratsastamisesta ja se on menettänyt toisen silmänsä, muttei arvovaltaansa. Kärsivällinen tarkkailija ymmärtää nopeasti, ettei tätä ilmestystä pidä lähestyä äkkiarvaamatta tahi takaapäin.

Tämä on Benita Stjärnfall, tätiratsastajista kaunein ja uljain.

Hietalan kirjoittama ja ohjaama mustan huumorin täyttämä melankolinen kauhufantasia Tätiratsastajat on itsenäinen jatko-osa Aurinkoteatterin Saalistajat-näytelmälle, joka sai ensi-iltansa maaliskuussa 2017. Saalistajat valittiin saman vuoden Tampereen Teatterikesän pääohjelmistoon sekä Lea-palkinnon finalistiksi 2018.

Tätiratsastajien ensi-ilta on Teatteritalo Universumissa lauantaina 19. syyskuuta. Työryhmään kuuluvat näyttelijät Wilhelm Grotenfelt, Paul Holländer, Niklas Häggblom, Milla Kangas ja Nora Raikamo, ohjausassistentti Carita Drew, lavastaja Heini Maaranen, pukusuunnittelija Noora Salmi, valosuunnittelija Ada Halonen, äänisuunnittelija Antti Ikonen ja maskeista vastaava Kaija Heijari. "  lue lisää







sosiaalisessa mediassa:



sosialistisessa mediassani:

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

Ihhahhaa. Aurinkoteatteri: #Tätiratsastajat, Universum1.10. Ohjelmavihkoa plaratessa ääninauru: Kari Vepsään jonka olen nähnyt huseeraavan heppamessuilla. Tätiratsastaja sopii ikääni ja harrastuksiini, alajuonteena naisviha ja varsinkin tyttöviha, jota näki verkossa myös Tyttöjen päivänä. #välitaukotviitti Verta maneesille! Pramea Universum muuttui yhtä ryötäksi kuin esityksessä SAALISTAJA. Karikatyyrit, mutta syvälliset sellaiset, etsivät paikkaansa hierarkiassa, reviirissä, ratsastustallisa. Aamutakkihevin lisäksi tytöt soittaa kitaraa - vaikkeivät niin saaneet tehdä musatunnilla #aurinkoteatteri @aurinkoteatteri #Tätiratsastaja #teatterinlumoa #teatterinlumoa2020 #teatterissa #theatre #theater #teatterivuoteni2020 #actorsoffinland #theatresoffinland. #heppahulluus #hevostytöt #heppatyttö. Hepat ja heput. Muistan kun kirjoitin dia-rasian päälle, että HEPPOJA. Vai lukiko siinä kuitenkin, että HEPPUJA.

Henkilön Satu Ylävaara (@teatterinlumoa) jakama julkaisu

klo