Suosittelen teatteria, Espoon Teatterissa, Louhisalissa, Rimini Protokollin teos UNCANNY VALLEY. Mikä tekee meistä robotteja? Mikä tekee roboteista meitä?
Päivän paras, ja rauhallisin luento. Myös sähköistävä.
Rimini Protocoll: UNCANNY VALLEY.
Automaattinen korjaaja korjasi automaattisesti, väärin.
Onko teoksen humanoidi, robotti Thomas Melle hän vaiko se?
Onko vitsi, robotit ja koneet vievät kaiken työn?
Espoon kaupunginteatterin Louhisalissa ensi-illassa Berliinissä vaikuttavan taiteilijaryhmän Rimini Protokollin teos UNCANNY VALLEY Taiteiden yönä 18.8. loppui juuri. Robotti, humanoidi esittää näytelmäkirjailijaa. Miten se eroaa nukketeatterista ja sirkuksen vatsastajapuhujasta?
Robottia katsoessa ja kuunnellessa luottamus lisääntyy, kuten ihmistäkin kuunnellessa, jos on lisääntyäkseen. Lavalla oli replika robottikaksoisolento saksal näytelmäkirjailija Thomas Mellestä joka istuu nojatoolissa ja luennoi tunnin ajan itsestään, Turingista ja roboteista
Yleisö istuu, ja odottaa. Lava pn hämärä, siellä näkyy istuva mies. Onko hän oikea näyttelijä. Vaiko robotti. Pitkän ajan jälkeen valo syttyy tai valokeila aukeaa laajenee. Hän on robotti, ihmisen näköinen mies, joka istuu tyynesti 60-luvun nojatuolissa, jalka polvella.
Hän on robotti. Kuulemme kyllä ihmisen nauhoitetun äänen. Liikkuuko hänen huulet, en muista. Silmät muistan, vähän väsyneet. Sanotaanko robotista hän.
Noin tunnin ajan luentoa ja päiväkirjaa. Siinä ajassa hän on inhimillinen. Hän esittelee teatterin valospottirobotin joka on kuin suoraan Robocop-skifistä se pieleen mennyt robokytän prototyyppi. Joka ei totellut
Pieni valospottirobo tottelee.
Mitä siitä saa muutakin kuin skifiä ja Alan Turingin koskettavaa elämänkertaa?
Itse olisin aloittanut roboteista tai keinoälystä, ohjelmoinnista jo Ada Lovelacesta, lord Byronin tyttärestä, joka oli ensimmäinen ohjelmoija... " Ada Lovelace kuoli 36-vuotiaana syöpään vuonna 1852. Sitä ennen hän ideoi tietokoneen, kirjoitti sille ohjelman ja pohti, voiko tietokone ajatella. Ada oli ihminen, jonka supervoima oli mielikuvitus." kerrotaan Ylen artikkelissa Riettaan sekoilijalordin kolmekymppinen tytär aloitti digiajan (14.06.2022). Me näimme jo Gothic - yövieraat (1985) leffassa mm Mary Shelleyn ja Byronin, jolla oli mekaanisia ihmisenkokoisia nukkeja jotka soittivat pianoa, ehkä reikäkorttipianoa, sekä napatanssivat.
Sitten olisin siirtynyt Hedy Lamarriin, joka " kehitti myös säveltäjä George Antheilin kanssa taajuushyppelyyn perustuvan hajaspektritekniikan, joka on perusta nykyisille mobiiliradiotekniikoille kuten CDMA:lle ja WLANille." Wikipedia.
Sitten olisin siirtynyt Margaret Hamiltonin ikuiseen kuvaan, jossa hän seisoo itsensä mittaisen puhelinluettelopinon kanssa, eikä ne tietenkään puhelinluetteloita ole, vaan koodia, joka sai meidät kuuhun....
Mutta ei. Tässä lyhyehkössä esityksessä valokeilassa on Alan Turing, jota nöyryytettiin ja kidutettiin sukupuolisen suuntautumisensa vuoksi, niin, että hän teki itsemurhan.
Tekijäloota:
Tekijät:
Konsepti, teksti & ohjaus: Stefan Kaegi
Teksti, keho, ääni: Thomas Melle
Laitteet: Evi Bauer
Animatroninen robotti: Chiscreatures Filmeffects GmbH
Silikonipään valmistus ja viimeistely, hiukset ja värjäys: Tommy Opatz
Dramaturgia: Martin Valdés-Stauber
Videosuunnittelu: Mikko Gaestel
Musiikki: Nicolas Neecke
Tuotanto: Rimini Protokoll / kiertue: Monica Ferrari
Valosuunnittelu / kiertue: Robert Läßig
Ääni- ja videosuunnittelu / kiertue: Jaromir Zezula
Rimini Protokollin näytelmän on tuottanut Münchner Kammerspiele, yhteistyössä Berliner Festspiele – Immersion, donaufestival (Krems), Feodor Elutine (Moskova), FOG Triennale Milano Performing Arts (Milano), Temporada Alta – Festival de Tador de Catalunya (Girona) ja SPRING Utrecht
Esitysoikeudet: Rowohlt Theater Verlag, Reinbek bei Hamburg
Kategoriat
Esittävät taiteet, More Than Human
Lue lisää juhlaviikkojen julkaisusta:
" Rimini Protokoll: Uncanny Valley on osa Helsingin juhlaviikkojen, EMMA – Espoon modernin taiteen museon ja Espoon kaupunginteatterin yhteistä teossarjaa, jossa tutkitaan taiteen ja keinoälyn yhteyksiä.
Robotteja pidetään työkoneina, tehokkaina ja täsmällisinä tehtävien suorittajina. Tunnetason sekaannuksen välttämiseksi Saksassa käytettävät teollisuusrobotit eivät juurikaan muistuta ihmistä. Toisaalta Aasiassa on jo jonkin aikaa kehitetty ihmismäisiä robotteja, humanoideja, joita käytetään esimerkiksi hoivatyössä tai seksikumppaneina.
Ihmisen kaltainen ulkomuoto tekee koneiden hyväksymisen helpommaksi. Jos kone on kuitenkin liian ihmismäinen, alamme tuntea epätietoisuutta: mikä on ihminen, mikä on kone? Japanilaiset robotiikan tutkijat ovat kuvanneet tätä onttoa samankaltaisuutta termillä ’outo laakso’, englanniksi uncanny valley.
Muun muassa dokumenttiteatteriesityksistään tunnettu Stefan Kaegi tekee Uncanny Valleyssa ensimmäistä kertaa yhteistyötä kirjailijan kanssa, muttei suinkaan näytelmää tilaamalla. Saksalainen näytelmäkirjailija Thomas Melle suostui toimimaan mallina hänestä tehtävälle replikalle, robottikaksoisolennolle.
Kun humanoidi ottaa kirjailijan paikan, kysymyksiä nousee väistämättä pintaan: mitä tapahtuu alkuperäiselle, kun kopio astuu esiin? Oppiiko alkuperäinen tuntemaan itsensä entistä paremmin tämän elektronisen kuplan sisällä? Ovatko kopio ja alkuperäinen keskinäisessä kilpailuasetelmassa vai tekevätkö he yhteistyötä?
Berliinissä vaikuttava taiteilijaryhmä Rimini Protokoll on perustettu vuonna 2000. Perustajajäseniä ovat Stefan Kaegin lisäksi kirjailija, ohjaaja Helger Haug ja teatterintekijä Daniel Wetzel. Tuotanto tuotannolta kolmikko on laajentanut esityksen tekemisen tapoja ja tapaa luoda uusia perspektiivejä, joista tarkastella ympäröivää todellisuutta.
Rimini Protokoll kehittää näyttämöteoksensa, interventionsa, esitysinstallaationsa ja kuunnelmansa useimmiten yhdessä asiantuntijoiden kanssa, joiden toimintakenttä on muu kuin teatteri. Tämän lisäksi kolmikolla on tapana sekoittaa tiloja tai yhteiskunnallisia rakenteita teatterin muotojen kanssa. Useat heidän töistään ovat interaktiivisia ja tekniikalla leikitteleviä.
Ryhmän teoksia on nähty Suomessa aiemmin muun muassa Helsingin juhlaviikkojen ohjelmistossa.
Esitys on Espoon Kaupunginteatterin ohjelmistoa "
Esityksen jälkeen oli keskustelua:
SYVENNY IHMISEN ULKOPUOLISEN ÄLYN TEEMAAN.
Feelings, communication and technology – a discussion on Uncanny Valley with Robert Läßig, Maria Oiva and Imanuel Schipper. Keskustelua vetää teatterikuraattori Julia Pajunen. Keskustelukieli englanti.
Tekoäly. Ehdottomasti tarvitaan queer-dataa. Ettei kaikki ole suppeasti vain valkoisten eurooppalaisten miesten töitä.