Ja taas mennään... Minä valitsin sinut Hgin kaupunginteatterilla. Olin elokuussa avoimissa harkoissa joissa ratkiriemukasta menoa kenkkuilevan toimistotoolin (tuolin) kanssa. Nyt näen koko esityksen, joka kepeästi, ironisesti, koskettavasti kertoo lesboparin arjesta unelmista ja lakimuutoksista.
#välitaukotviitti 02.12.2022.
Laura Lehtola – Milja Sarkola
MINÄ VALITSIN SINUT
Parisuhde ajan armoilla
Koskettavuuden ja komedian välillä taiteillaan ja vuorotellaan. Asia on tärkeä. Mutta yleisö saa viihtyä. Nauraa tunnistettaville asioille. Itselleen. Osa on yhteistä naurua. Nauretaan yhdessä.
Osin romanttisena komediana toimiva kotimainen kantaesitys oli kiinnostavien teosten listalla. Kirjaa en ole lukenut.
Tänä vuonna helsinkiläiset esittävän taiteen teatterit ovat kunnostautuneet varmojen musikaalien, klassikkojen ja farssien lisäksi myös diversiteettiin. Että kenen tarina kerrotaan. Kuka saa äänen. Kenen näkökulmasta.
Aluksi on kimppakämppä, jonne muuttaa maalta hyvinkin vastakkainen hahmo, Elisa ( roolissa Misa Lommi), hetero introvertti rauhallinen nuori nainen, opiskelija jolle kaikki on jämptiä, suunniteltua ja selvää. Tulevaisuus, päivä, viikko. Vaatteet viikataan. Äiti tuo pakkaseen marjoja.
Kämpässä asuu jo rempseä ekstrovertti puhelias impulssiivinen lesbo nuori nainen, boheemi tuleva kirjailija Saara, roolissa Wenla Reimaluoto.
Mutta / ja he rakastuvat, mutkan kautta. Ja toinen haluaa pysyä kaapissa, eikä tulla nähdyksi uutisissa Pride-tapahtumassa. Aikaa kuluu ja biologinen kello tikittää. Kuinka heiltä onnistuu hoidot ja tapaamiset. Jos hedelmöityshoitoon tahi -tapahtumaan pitää saada psykiatrin lausunto pelkästään lesboparilta, niin mihin tämä maailma menee.
Näytelmän ajan 1. puoliskolla miespuolinen haastattelija sateenkaariperheen tutkija (roolissa Pyry Nikkilä) seisoo taka-alalla. Tai on läsnä kohtauksissa. Hän ikään kuin kuulee, näkee kaiken, kuten teatterin katsojakin.
Hänelle kerrotaan ummet ja lammet sateenkaarevan ihmisen historiasta, ja valinnoista, motiiveista. Mitä tutkija nyt haluaakin kysellä.
Miten pienen paikkakunnan keski-ikäiset, tavalliset vanhemmat suhtautuvat siihen, että heidän kympin tyttö, tyttärensä lopulta ilmoittaa olevansa lesbo.
Sisältää seksikkäitä kohtauksia. Ei tarvitse sisältövaroituksia. Katse ei ole tutkistelevä. Pyry Nikkilä on tuttu myös romanttisesta komediasta Kansallisteatterin lavalla, toki muistakin Kansiksen esityksistä sekä Q-teatterin Tavallisuuden aaveesta, että Ryhmäteatterin esityksestä Harriet, joka oli myös Milja Sarkolan käsityötä, hyvinkin henkilökohtaista.
Farkkuvalinnat erinomaisia. Samoin kissa. Mainiota niukkaa lavastusta, joka kuitenkin koko ajan liikkui. Unto Nuoran esittämä isä ja teini olivat myös mainioita pieniä, rehellisiä kuvia. Samoin Hanna Raiskinmäen esittämä taapero.
Itse asiassa näkisin tämän myös minisarjana suoratoistolta. Ainakin näin hyvin tehtynä.
Sain lipun, kiitän teatteria!
Tekijäloota:
Näyttämöllä:
Wenla Reimaluoto (vier.)
Misa Lommi
Vappu Nalbantoglu
Pyry Nikkilä (vier.)
Unto Nuora
Hanna Raiskinmäki (vier.)
Kaisa Torkkel
Laura Lehtola
DRAMATISOINTI
Milja Sarkola
DRAMATISOINTI JA OHJAUS
K. Rasila
LAVASTUS
Emilia Eriksson
PUKUSUUNNITTELU
Kari Leppälä
VALOSUUNNITTELU
Aleksi Saura
SÄVELLYS JA ÄÄNISUUNNITTELU
Tuula Kuittinen
NAAMIOINNIN SUUNNITTELU
Henna Piirto
DRAMATURGI
Lue lisää Hgin kt:n sivulta:
" Hoasin solukämppä viskaa yhteen kaksi hyvin erilaista nuorta naista: Elisa on ulkoisesti hillitty, juuri maalta kaupunkiin muuttanut kauppatieteiden opiskelija ja Saara karismaattinen, boheemi kirjallisuuden opiskelija. Vastoin odotuksia naiset rakastuvat toisiinsa. Kaksitoista vuotta myöhemmin heillä on pieni poika ja asuntolaina. Sitten Saara rakastuu taas.
Kun Saara ja Elisa rakastuvat yllättäen toisiinsa, eletään 2000-luvun alkua, ja he joutuvat miettimään, mitä muut heidän suhteestaan ajattelevat. Mutta vuodet kuluvat, parisuhde vaihtuu perheeksi ja jossain vaiheessa ulkoapäin tuleva painekin hellittää.
Näytelmän keskiössä on kahden erilaisen ihmisen pitkä parisuhde. Elisa on perinteinen, maalta kotoisin ja vahvasti kiinni vanhemmissaan. Saara on räväkkä kaupunkilainen, joka ei aina muista kohdella läheisiään reilusti. Esiin nousevat myös vanhemmuuteen ja perhearkeen liittyvät kysymykset.
Elokuvamaista kerrontaa hyödyntävä Minä valitsin sinut on raikas ja lämmintä huumoria sisältävä näytelmä parisuhteesta 2000-luvun Helsingissä. Se kuvaa terävästi ja hellästi koko ihmissuhteen kaaren jalat alta vievästä rakastumisesta kaurapuuron makuiseen arkeen.
Näytelmä perustuu Laura Lehtolan samannimiseen romaaniin Minä valitsin sinut (2020). Hän on dramatisoinut teoksen näytelmäksi yhdessä ohjaaja Milja Sarkolan kanssa. "
