26.3.2025 KOM-teatteri, Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu ja UNTO yhteistyössä: NÄYTELMÄTEHDAS ⭐⭐⭐⭐. Sanotaan, ettei taidetta voi tehdä kuten makkaraa. Mutta entä jos sitä voisi? Vain kaksi esityskertaa
Vaikka tämä oli lapsille sopivaa rikostarinaa, niin voisi laskea myös osaksi påskrimiä, tuota norjaa norjalaista keksintöä, jossa pääsiäisen aikaan luetaan rikosromaaneja, salapoliisitarinoita. Surrealistinen ja leikkisä teos on sopivan mittainen, myös lapsille. Siinä on kaksi etsivää toimistossa, jossa kinastelevat kuten sisarukset kun on vain yks hyvä tuoli. Tai naulakko. Naula. Kekseliäintä on karhupumppujen käyttö, visuaalisinta kun talvi tulvahtaa huoneeseen, että sateenvarjoja tarvitaan. Eikun parasta oli mittanauha joka on arvaamaton, sähäkkä käärme.
19.03.2025
Ryhmäteatteri: Marjo Niemi: Se saattaa olla ihminen ⭐⭐⭐⭐⭐. Lumoava tragikomedia tajunnasta. Kävin katsomassa, kosketti, kirjoitan myöhemmin, prosessoin. Bravoo. Tätäkin teatteri voi, saa ja pitää olla. . Sain lipun teatterilta. Lisää
blogissani ja
instagramissaniSe mikä voisi olla paperilla nordic noiria voikin olla Tove Janssonin kaikuja, aaltoja ja ihmisen kipuja. Mitä! Olenko minä tullut pukkariin!? Näyttämön ja eturivin välissä käytävällä ei ole linnavallia, vaan näyttelijät tulevat tyynin oloisina eteemme ja vaihtavat roolivaatteet ylleen. Käytävästä on tullut orkesterimonttu, jossa näyttelijät toimivat myös muusikoina ja foley artisteina tehden äänimaailmaa kuin radiokuunnelmaan, mutta osa äänistä toimii myös luuppeina. Raikas ja rikas äänimaailma säestää tarinaa. On nuori nainen, apurahaton köyhä kirjailija, joka ei zuumaa videota hautajaisissa, vaan kaatuu ystävänsä hautaan. Kuten Todella upeeta -sarjassa, mutta tässä ei juoda shamppanjaa. Ainakaan joka kodissa. Kirjailijan luoma hahmo, masentunut mies 55 vee, ryömii tarinaan ja lavalle mukaan.
11.03.2025:
Viirus teatteri: Diptyk ⭐⭐⭐⭐⭐ Tämä on kova teatterivuosi. Tämä on kova vuosi muutenkin. On aina mukava tai tärkeää nenää Viiruksen säkki päässä. Toki mielessä hehkui Hannah Wilken motto:
“Gorgeous people die too”
Viiruksen Diptyk on suositeltavaa, vaikka esitys on rankka, todellinen. Naurujakin löytyy ja saa. Perheenjäsen kun meillä sairastui jouluna, ja joulu jäi kesken, mutta nyt hän on kuntoutumassa parin kk jälkeen. Niin eri sairaalat ovat tulleet tutuiksi. Myös tässä on sairaalan kuvastoa. Krediitit, tekijätieto-lista on harvinaisen pitkä, koska mukana on mm videotykitystä, joka puolustaa paikkaansa, miltä kokee kun 1. kertaa kokee sairaalan, shokin, ja miten kerrat toistivat. Enimmäkseen ruotsinkielinen esitys on käännetty suomeksi ja englanniksi, lavan yläpuolella on käännökset kuten oopperassa. Käännös on ihan paikoillaan, koska osaltaan sairaalatermistöä. Tarinassa on kaksi sisarta, joista toinen, terve, aloittaa kertomisen. On myös äitiä ja sairaalan henkilöitä. Sain lipun teatterilta, kiitoksia! blogissani ja instagramissani
08.03.2025
Suomen Kansallisteatteri, Suuri näyttämö: Jumalat, lauantaina, 13:00, briljanttia! En koskaan lue esim hesarin arvosteluja ennen esityksiä, vaan varaan/ostan piletit ajoissa tarkan vainuni ansiosta. Näin näen kaikenlaista kiinnostavaa. Kuten tämä.
Teatteri ja demokratia. Oliko Ateenassa oikeasti demokratiaa, kun nainen ei saanut tulla teatteriin, edes katsomoon. Puhumattakaan ohjauksesta, näyttelemisestä. Kulttuurinen omiminen, ihan Kalevalasta lähtöisin. Miltä näyttää ämpärikansan tekemä kreikkainen tragedia, jota käytetään Akropolilla parin kk ajan. Ihan pirun hauskalta. Ollaan lähellä Wettenhovi-Aspan visioita kotimaisesta alkuperästä. Myös museoesineiden palautus. Samat jorinat täällä blogissani sekä instasa
07.03. KOM-teatterilla Vampira, toistamiseen, tämä taisi olla dress along -näytös? Kuvamuistoja eri Vampiran näytöksistä mm instassani 1
22.02.2025
Q-teatterilla Rikos ja rangaistus, Dostojevskin klassikko Rikos ja rangaistus on Q-teatterilla päivitetty tähän päivään ⭐⭐⭐⭐⭐ Raskolnikov myy itseänsä, eikä Sonja, tässä versiossa. Lavastus on hyvin niukkaa, ja luotetaan laatuun, teatterin magiaan, siihen miten esitys lihallistuu yhdessä yleisön kanssa. Kenen puolella ollaan. alkuperäisteos: Fjodor Dostojevski, suomennos: Olli Kuukasjärvi, ohjaus ja sovitus: Esa-Matti Smolander, rooleissa: Hannu-Pekka Björkman, Lotta Kaihua, Elena Leeve ja Miro Lopperi. Sain lipua teatterilta, kiitoksia hikisestä illasta! Lisää
blogissani ja
instassani
21.02.
KOM-teatteri: Vampira. ⭐⭐⭐⭐⭐ Susanna Airaksinen – Rosa-Maria Perä VAMPIRA Miten kaivaa oma hauta suulla, klo 18.
Vampira - pitkäaikainen idoli ja inspiraation lähde, vuosikymmien ajan. Vampira - ikuinen. Videohyllyssäni on 90-luvulla telkkarista nauhoitettuja kassuja, mm Mika J. Ripatin ohjaama Vampira (1995) taitaa löytyä vieläkin videokasetilta, samoin olikohan Rita Strömmerin tekemä haastattelu löytyy toiselta videokasetilta.
Istua paikoilleen ja viereen tupsahtaa angorapuseroon pukeutunut Ed Wood ohjaajan torvi kädessä. Hän huseeraa ja kuuluttaa tervetuloa Hollywoodiin... Möykkä luuluu, soundcheck meneillään, kakofonia, sähkömies taitaa saada sähköiskuka ja lavaa rakennetaasn samalla kun porukkaa lappaa paikoilleen. Aula on lavastettu punaisen maton ympärille, on punaista harsoa. Syntistä, dekadenttia, goottilaisesta estetiikkaa.
Vampira synnytti itsensä kuten Frida Kahlo. Myös Maila Nurmi synnytti itse itsensä. Loi ikonisen goottihahmon, ollen aikaansa edellä useamman vuosikymmenen. Sain lipun teatterilta, kiitos siitä! Lissää täällä
blogissani ja
instagramkuvassani 1 ja
instagramkuvassani 2 KOMin aula sisustettuna Vampiran syntisen punaisen glamourin sametilla, silkillä ja kyntteliköillä
19.02.2025
Helsingin Kaupunginteatteri: Sinun, Margot. Kun ideaali murtuu. ⭐⭐⭐⭐⭐
Meri Valkama – Tuomas Timonen. Kotimainen feministinen näytelmä hittikirjasta. Kuinka 80-luvun DDR opettaa meille tasa-arvoa: sama palkka samasta työstä, sukupuolista riippumati. Ja ilmainen lastenhoito! Kuinka reilua! Solidaarista!
Mutta kuinkas sitten kävikään. Ostalgiaa. Bravo! Sain lipun Helsingin teatterilta, kiitos siitä! Lisää
blogissani ja
instassani
18.02.2025
Helsingin Kaupunginteatteri, suuri näyttämö: Veljeni Leijonamieli ⭐⭐⭐⭐⭐ Bravo! Rakastettu klassikkosatu: Astrid Lindgren: Veljeni Leijonamieli. Laatua lastenteatteriin, vaikkapa tällä tavalla. Lastenkirjoissa ei saa käsitellä kuolemaa, paitsi sitten meillä on Astrid Lindgren, joka kirjoittaa, kuvittaa mieliimme näin surullisen sinisen kaunista tarinaa luopumisesta, sairastumisesta, yhteisöstä perheestä ja samalla myös tyranneista. Helsingin kaupunginteatterin suurella näyttämöllä alkaa esitys Veljeni Leijonamieli sopivaan aikaan, klo 18.30, että ehtii lapsikatsojat ja -näyttelijät ajoissa kotiin. Esitys, esityksen lavastus näyttää päiväkodilta ja lasten tekemältä teatterilta, mikä ei ole tässä negatiivisesti sanottu, päin vastoin. Linnat, vallit ja ihan tavalliset kodit koostuvat ja muuntuvat pehmeistä, joustavista vaahtomuovipaloista, kolmioista ja kuutioista muodostuu kaikenlaista rakennusta, interiööriä ja pömpöösiä. Niin kuin lasten mielikuvituksella. Voi tehdä ja kuvitella kaikenlaista. Sain lipun Helsingin kaupunginteatterilta, kiitos paljon! Lisää täällä
blogissani ja myös samat
instassani
15.02.2025
Turun Kaupunginteatterissa Macbeth, William Shakespeare ⭐⭐⭐⭐⭐ 5/5 tyylilaji draama, kesto 2 t 30 min, Näyttämönä päänäyttämö. Eero Aho sai minut matkustamaan Turkkusseen, vaikken mitään heittänyt kurkkuksseen, asuinkin Hesburger-hotellissa, Hesburgerin yläkerrassa. Tuplabuukkaus, eli katsoin sekä matinean, että iltanäytösen, johon sain teatterilta lipun, kiitos siitä! Oli valtakunnassa asiat miten vain, niin Viljami Säkinperän klassikoita voi käyttää astinlautana ja kantavana muurina. Väkivaltaa ja valtaa tutkailtiin tuonne Tarantinon vihellyksiin asti. Lisää hehkutusta ja herutusta
blogissani ja myös
instassa. Turun Kaupunginteatterin Macbeth on tarkoituksellisen kylmä, niukasti sisustettu, askeettisesti lavastettu tarina vallanhimosta, tarina, joka ei vanhene. Tulin esitykseen Ukrainan mielenosoituksen kautta, miekkari oli Aurajoella. Julisteessa muisteltiin Stalinin aiheuttamaa nälänhätää Ukrainassa. Goottilaiset kulissit huokuvat aavelinnan kosteaa kylmyyttä, jatkuvassa hämärässä linnassa kolhoilla tyhjillä käytävillä....
08.02.2025
Helsingin Kaupunginteatteri ja Q-teatteri: Uusi Eden.
Studio Pasilassa ⭐⭐⭐⭐⭐. Miten toimii maailmanloppu Disney-musikaalissa? Juho Mantere – Henri Lyysaari: Uusi Eden. Maailmanlopun musikaalikomedia. Parhaimmissa dystooppissa tarinoissa tärkeintä on uuden perheen, yhteisön löytäminen, tai säilyttäminen. Ja selviytyminen. Sain lipun Helsingin kaupunginteatterilta, kiitos!
Tarina voisi olla esimerkki kultista. Vallankumous syö lapsensa, Eläinten kapina, vallankumous. Alussa näyttää Rocky Horror Show'lta, kuin paikalla olisi Riff Raff ja Columbia. Toisaalta RHS oli kaunis versio punk-ajan Commedia dell'artesta. Lisää täällä
blogissani ja
instassa
07.02.2025 Ai, ai, teatterissa miten briljanttia kontenttia,
Murha kahdelle Kanneltalossa! Onhan nää nerokkaat heebot tultu nähty jos missäkin roolissa lavealla paletilla, mutta nyt näin ekkaa kertaa Murhan kahdelle. Mieletön nautinto katsojalle, mikä ajoitus. Siksi istumme katsomossa, ja lahjakkaat silmänkääntäjät ovat lavalla. Vaikka näyttelijöitä oli vain kaksi, niin tuntui, että enemmän, kun vetivät monia rooleja, eri-ikäisiä, eri sukupuolia, eri luokkia. Mysteeri ja kartanodekkari. Itse kyllä lipun ostin, ja saavuin paikalle bussilla, metrolla, junalla ja kävellen, en sentään helikopterilla enkä kantosiipialuksella. Helsingin sisällä siis. Helsingin kulttuurikeskukset saa hurraahuudot! Hurraa!! Käyn aina kun mahdollista, myös useammalla kulkuneuvolla. Kiitoksia Joel Mäkinen ja Juha Pulli! Lisää
blogissani täällä ja tuolla
instassani.
06.02.2025
Espoon teatteri: Lapis Lazuli eli ihmissusi terapiassa goes wrong. Makoisan goottielokuvan Nosferatun jälkeen ja ennen Vampiraa oli aika tavata ihmissusi terapiassa... Espoon teatterilla alkoi tämä teatterivuosi, ja vallan vallattomissa merkeissä goottilaisessa tarinassa jossa oli vaudevilleä, klovneriaa ilveilyä, släpstickiä ja burkeskia menoa. Nykyesitys LAPIS LAZULI oli infon mukaan surrealistinen, extravaganza ihmissusishow, ja näin loppuunmyydyn esityksen Espoon teatterilla Louhisalissa. Tuotanto: Εuripides Laskaridis // OSMOSIS.
Se oli mieletön, kieletön eli monikielinen, jossa oli englantia, kreikkaa, italiaa, suomea ja murinaa ja mongerrusta. Siansaksaa sanoisin mutta se on niin rasistinen ilmaus. Esitys käytti nykyteatterin ja kreikkalaisen tragedian ja rempsakkaan naurun kierroksia. Sain lipun teattrilta, kiitos! Lisää
blogissani ja
instassani
.jpg)
