maanantai 18. helmikuuta 2019

Yhdestoista hetki pressiesittelyssä Kansallisteatterissa ystävänpäivänä

Esa Leskisen ja Sami Keski-Vähäläm Yhdestoista hetki pressi koitti 14.02. keskipäivällä Kansallisteatterissa Keskinen kertoi nauhalta ja livenä taustoja, kasvavasta eriarvoisuudesta. Kuinka suuryritysten johtajia ei valita vaaleilla. Miksi. Näytelmä antaa näkökulmia, jos ei se vastauksia annakaan.

Miksi päätäntävalta valuu politiikan sfääristä talouteen. Ympäristökriisi on talouden tekemä kriisi. Mitä tapahtuu kun infrat romahtaa, tankit ja mellakat valtaavat kadut. Miksei yhteinen hyvä, heikommat eikä demokratia kiinnosta talouden sfääriä, joka käyttää luonnonvarojakin hyödyntäen. 80 vuotta sitten demokratia hävisi. Entä nyt?

Näin puhui Leskinen. Sitten kuultiin särmikäs ja uhkaava piisi, kun paha kuu nousee - muttei lavalla ollut yhtään ihmissutta. Mutta iltahan on vielä noir...

Ympäristökriisi on talouden tekemä kriisi. Mitä tapahtuu kun infrat romahtaa, tankit ja mellakat valtaavat kadut. Miksei yhteinen hyvä, miksei heikommat, miksei demokratia kiinnosta talouden sfääriä, joka käyttää hyväkseen luonnonvarojakin









Yhdestoista hetki -näytelmän pressitilaisuus sekä ystävänpäivä Kansallisteatterissa. Esa Leskisen ja Sami Keski-Vähälän #Yhdestoistahetki koitti keskipäivällä #Kansallisteatterissa @kansallisteatteri 14.02.2019. Esa Leskinen kertoi nauhalta ja livenä taustoja, kasvavasta eriarvoisuudesta. Kuinka suuryritysten johtajia ei valita vaaleilla. Miksi? Näytelmä antaa näkökulmia. Miksi päätäntävalta valuu politiikan sfääristä talouteen. Ympäristökriisi on talouden tekemä kriisi. Mitä tapahtuu kun infrat romahtaa, tankit ja mellakat valtaavat kadut. Miksei yhteinen hyvä, miksei heikommat, miksei demokratia kiinnosta talouden sfääriä, joka käyttää hyväkseen luonnonvarojakin #teatterinlumoa #teatterissa #theater #theatre #perfect #actorsofFinland #finnishplays #teatterinlumoa2019. #teatterinsydän.
Henkilön Satu Ylävaara (@satuylavaaraphotography) jakama julkaisu

Huipputapaus Timo Tuominen ja Brel! Ystävänpäivänä ilmaiseksi Lavaklubilla

Kylläpäs oli pärisyttävä Timo Tuomisen Brel konsertto Lavaklubilla ystävätapahtumassa. Lataan tähän vain kuvat ja linkit. Lavaklubilla oli ystävänpäivän etkot. Hurmaavan intensiivinen Timo Tuominen veti Breliä niin, että Jackyn aikana kaikki värähti. Erityisen hauska oli Bonbonin suomentaminen turkulaiseksi kompiaiseksi.... Brelin chansonit ovat mulle henk koht kevät: mutaa, odottava, ei ole lällyn lällyn ❤️ vaan osa syvempää, ahdistavaakin murrosta, hetkeä. Timo Tuominen kertoi Brelin versioidensa suosioksi: ihmiset rakastavat sanoja.












Kylläpäs oli pärisyttävä Timo Tuomisen Brel konsertto Lavaklubilla ystävätapahtumassa eritoten kaikenlaisia väreitä aiheuttava Jacky, mutta kuinka vekkuli oli versio Bonbonista, turkulaista kompiaisista! 14.02.2019 #ystävänpäivänä #teatterinsydän #Lavaklubilla #lavaklubi @lavaklubi @kansallisteatteri #kansallisteatterissa #kansallisteatteri2019 #teatteri #teatterinlumoa2019 #kansallisteatteri #kansallisteatterinystävät #teatterinystävät #ystävänpäivä #jacquesbrel Brelin laulut, chansonit ovat aina kuvastaneet minulle kevättä, mutaista ja odottavaa, mutta ei lällyn lällyn romanttista kaupallista epärealistista siirappia, vaan osa suurempaa, syvempää, ahdistavaakin murrosta, hetkeä. Timo Tuominen kertoi Brelin versioidensa suosioksi syyn: ihmiset rakastavat sanoja.
Henkilön Satu Ylävaara (@satuylavaaraphotography) jakama julkaisu

Ryhmäteatterin Harriet viehättää, jännittää, koukuttaa ja valloittaa

Näytelmä: Harriet. Käsikirjoitus ja ohjaus: Milja Sarkola. Paikka: Ryhmäteatteri. Aika: 16.02.2019 matinea. Harriet Thesleff on toinen everestinna jonka elämään olen perehtynyt. Tai perehtymässä. Eka oli Rosa Liksomin Everstinna, jonka minä tunsin kirjailija Annikki Kariniemenä. Liksomin fiktion Everstinna hurahtaa fasismiin ja väkivaltaiseen, vaikutusvaltaisen eversti Willamoon. Sen sijaan Harriet Thesleffiä minä en tuntenut, mutta Milja tutki suvun, sukunsa muisteluita, ja tätä tragediaa. Teatterin huippukautta vietetään tänä keväänä, ja mm muistellaan hetkiä 100 vuotta sitten ja 150 vuotta sitten, kummassakin (Harriet, Making of Lea) puhutaan suomea, ruotsia ja saksaa, koska Helsingfors on monikielinen. Silloin ja nyt.

Milja Sarkolan näytelmä Harriet on lähtökohdiltaan varsinaista rikostarinaa ja femme fatalea. Eikä päivääkään ilman sisällissotaa... Kun on näytelmissä, elokuvissa, tutkimuksissa ja kirjoissa tutustunut aiheeseen luokkasota, ja juurikin punaisten joukossa. Niin tässä ollaan hyvinkin valkoisissa kulisseissa, kirjaimellisesti. Harriet Thesleffissä on aihetta useampaankin tarinaan ja oopperaan, tunteet ovat oopperan kokoiset. On romanttiikkaa ja jännitystä. Osin Harriet muistuttaa myös leffaa Fräulain Doktor, joka taisi tulla Teemalta ikuisuus sitten. Roosa Söderholm valloittaa, ihastuttaa ja närkästyttää everestinnana, naisena, säveltäjänä ja sisar hento valkoisena. Noitana, nymfomaanina, seurapiirikaunottarena, morfiiniaddiktina, naisena. Roosa Söderholmin toivottaa tervetulleeksi mielellään TEAKista, mukavaa, että sinne otetaan myös naisia! Hienoa on erityisesti naisten tarinat, naiset ohjaajina ja käsikirjoittajina.

Mihin Harriet hurahtaa? Onko se triangelidraana? Tai paremminkin neliödraama jos mukaan otetaan Wilhelm Thesleff, aviomies. Varsinaista nordic noiria, finn noiria, true crimeä. Onko se murha, tappo, itsemurha vai onnettomuus? Vai useampi vaihtoehto? Muuttujia on paljon kun kuljetaan kylmässä huhtikuisessa säässä, mudassa, herkkien eläinten selässä, ajamina. Oliko se punaisten laukaus? Mutta miksi siinä tilanteessa vain yksi laukaus? Millainen olisi C.S.I. Ristseppälkän versio?

Toivotamme Roosa Söderholmin oikein tervetuleeksi lavalle. Useamminkin. Kun olin katsomassa Takomonteatterissa Tohtori Jekyll ja herra Hyden onneton tapaus, oli katsomossa myös Roosa. Roosa hurmaa nuorena Harrietina, joka on nainen, josta puhutaan. Ainakin selän takana. Konjakin juonnista. Morfiinistakin - siinä mielessä Harriet muistuttaa Fräulain Doktoria, joka tuli Teemalta ikuisuus sitten,

Kun Minna Suuronen on Harriet Thesleff, se arvokkuus, ylpeys, mutta myös epävarmuus tulee esiin muutamalla liikkeellä, hiusten sipaisulla, painavien korvakorujen kosketuksella. Rivien välissä, ja riveilläkin kysytään, millainen on hyvä äiti. Miksi lasta ei voi jättää suvulle kasvatettavaksi, miksi lapsi olisi pitänyt raahata sodan keskelle, tai ollenkaan pataljoonaan, miksei lapsen turvallisuutta arvosteta. Miksi sairaanhoitajan olisi pitänyt jättää työnsä. Tulee monta kysymystä.

Ennakossa ihka aluksi tuntuu, että tämä on Päiväni murmelina. No ei todellakaan! Paradoksaalisesti inhoammen toistoa mutta vedämme kaiken luupilla. Magian ja loitsujen tilalle on tullut hokemat, jinglet ja putoukset. Sama tilanne esitetään useamman kerran, eri kertojien muistelujen mukaan. Samalta kertojalta tulee useampikin versio. Onhan näitä kiehtova seurata.

Saako oman suvuntagediasta, syyllisyydestä, häpeästä ja jännittävästä tapahtumasta kirjoittaa, tehdä taidetta, tutkimusta? Tietysti. Minun suvustani selvittämättömät rikokset uupuvat, Eräs naapuri ampui pappaani luullen tätä sorsaksi. Jos hän ei olisi osunut niin surkeasti, niin en kirjoittaisi tätä, koska minua ei olisi, eikä minun äitiäni olisi. Ja niin pois käsin, Surullisen uutisen lukisi vain joku tutkija puolihassuna pikku-uutisena.

Tämäkin näytös, kuten ennakko, alkaa asepukuisen nuoren, ehkä korskean miehen, Olof Laguksen (Pyry Nikkilä) pianonsoitolla, kynttilänvalossa. Pyryä ja Jääkärinmarssia ei näköjään voi erottaa toisistaan - myös Q-teatterin näytelmässä Tavallisuuden aave tuo marssi soi samalla kun tankit vyöryvät kadulla telkkarissa ja suht sinivalkoiset kynttilät tuikkivat itsenäisyyspäivää. Näytelmässä on myös kohtaus, jossa miehen kalsarit vedetään salkoon, ja niille tehdään natsitervehdys. Jääkärinmarssi vaikuttaa lahtarienmarssilta. Tuossakin näytelmässä Pyry esitti epämiellyttävää #mansplaining miesten miestä. Toisen kerran nähtynä Harrietissa hänen hahmossa Olofin hahmossa oli muitakin sävyjä. Näytelmän musiikkimaailmasta: Joel Mäkinen on velho, tässä jääkärimarssi saa uusia vivahteita, herkkiäkin. Vaikka Sibelius itse sävelsikin marssiin hauraan, koskettavan, keväisen kohdan, ellei peräti toivoon hiukka uskovan, ettei marssi ole pelkkää trumpettien ja tuubien pierutööttäyksiä.

Viime aikoina uniformuiset, sadistiset miehet ovat vallanneet tilaa, kuten Pekka Strengin hahmo Alexander Tunzelman von Adlerflug sarjassa Aktivistit.

Minulle tuli puun takaa viime vuonna, etteivät jääkärit diganneet kybällä Mannerheimii. Tässäkin aiheeseen viitataan.

Robin Svartström Ero Gadolinina muistutta yhtä Tintin hahmoa, en nyt muista mitä, ranskalaista sotilasta. Niin Svartström kuin Nikkiläkin tuovat versioissaan tapahtumasta esiin monenlaista nilkkiä, pikkumaista niuhoa, suuripiirteistä aseveljeä, ja kaikkea siltä välillä. Mitä oikeastaan tapahtui. Varmaan oli jännittävät ajat mitkä lisäsivät pökköä pessään.

Ero Gadolinin miekan (t. sapelin) innoittamana läksin Kansallismuseoon miekan päivään 16.02. jossa oli esillä viikinkiajan miekkoja sekä livenä että luennoilla.  Esillä oli viikinkimiekat ja Suomen sisällissota tuli silmille heti ovien luodinrei'istä. Taas kerran. Yhden version mukaan Ero huusi olevansa viikinki, koska kaikki me ollaan germaaneja.

Hurja tarina, ja sopii kun esmes maratonkatselee sarjoja Aktivistit ja Babylon Berlin. Romantiikkaa, jännitystä, mysteeriä ja monenlaisia tapoja kirjoittaa ja tutkia historiaa ja seksismiä sadan vuoden takaa. Mitä tuona huhtikuisena päivänä tapahtui? Kenen versio on oikea?

Valkoiset kulissit muistuttivat luokkasodasta. Eikä päivääkään ilman sisällisotaa, ei tuon sodan muisteleminen ja käsitteleminen loppunut suinkaan viime vuoteen, ei.

Kun lähdin päivänäytöksestö pois raitiovaunussa kuulin vierestäni, kuinka vanhemmat rouvashenkiltö muistelivat pommituksia Linnanmäen kohdalla.

Kirjoitin ennakosta 11.02.2019 aiemmin blogissani:

Ollaanko sitä kartalla, pysytkö kärryillä? Toinen everestinna eli Harriet läpivedossa.


Tekijäloota:


Käsikirjoitus ja ohjaus Milja Sarkola
Lavastus Kaisa Rasila
Äänisuunnittelu Jussi Kärkkäinen
Musiikin sovitus Joel Mäkinen
Valosuunnittelu Ville Mäkelä
Pukusuunnittelu Riitta Röpelinen
Rekvisiitan suunnittelu Viivi Kuusimäki

Rooleissa Santtu Karvonen, Pyry Nikkilä (vier.), Minna Suuronen, Robin Svartström ja Roosa Söderholm (TeaK, vier.)

Ryhmiksen sivulla kerrotaan:

"Onko jokaisella oikeus omaan totuuteensa? Miten historiankirjoitus muovautuu? Mitä muistamme, kun muistamme tapahtumia ennen meitä?

”Yllätyn hieman, että sieltä kuuluu naisääniä. Yksi ääni, everstinna Thesleffin, ei yllätä ollenkaan koska hänen kovaääninen touhuilu ja hillitsemätön käytös antaa paljon syytä myrkyllisille huomautuksille. Huonoa vain, että hän on päähenkilön vaimo ja näin ollen hyvin näkyvä.”

Heinjoella Karjalankannaksella 20. huhtikuuta 1918. Everstinna, sairaanhoitaja Harriet Thesleff oli majoittunut Ristseppälän maatilalle jääkärimajuri Olof Laguksen kanssa. Harriet, Olof ja jääkärimajuri Ero Gadolin lähtivät hevosajelulle. Kun he pari tuntia myöhemmin palasivat, oli Olof kuollut luodinosumaan ohimoonsa. Kukaan ei enää muista mitä tapahtui.

Hän oli kohtalokkaan kaunis, hurmaava, Viipurin kermaan kuuluva, sivistynyt, älykäs, itsenäinen, voimakastahtoinen, julkean piittaamaton kaikista sovinnaisuussäännöistä, miehenkipeä, yhdistelmä aristokraattisuuta ja estotonta luonnonlasta, villi nainen, huono nainen, vahva, röyhkeä, hurja, hupsu, kovaääninen, hillitsemätön, nymfomaani, suuren maailman nainen, miestennielijä, perhanan kaunis, taiteellisesti lahjakas, kerrassaan rauhaton, kevytmielinen, itsekäs, ärsyttävä, negatiivinen, harvinaisen onneton, nautinnonhimoinen, seikkailunhaluinen, yksinäinen.

Mitä kaikkia tulkintoja Ristseppälän hevosajelusta on sadan vuoden aikana kirjoitettu, muistiinpantu, julkaistu? Wikipediakin kertoo versionsa. Harriet perustuu kirjallisiin lähteisiin tietokirjallisuudesta päiväkirjamerkintöihin ja romaaneista elämäkertoihin."


"Tekijöistä
Palkittu näytelmäkirjailija ja ohjaaja Milja Sarkola on yksi aikamme keskeisimmistä ja kiinnostavimmista tekijöistä. Hänen aiempia teoksiaan ovat muun muassa Perheenjäsen, Jotain toista – henkilökohtaisen halun näyttämö, Allt som sägs ja I would prefer not to.

Lavastaja Kaisa Rasila palkittiin Illusion -palkinnolla vuonna 2018. Hän on suunnitellut lavastukset myös aiempiin Sarkolan ohjauksiin. Sarkolan ja Rasilan yhteistyössä ohjaus ja lavastus nivoutuvat yhteen erottamattomalla tavalla.

Äänisuunnittelija Jussi Kärkkäinen on Ryhmäteatterin vakituinen äänisuunnittelija. Kärkkäinen oli ehdolla Äänisäde -palkinnon saajaksi vuonna 2017 äänisuunnittelustaan Farmi -esitykseen.

Muusikko ja näyttelijä Joel Mäkinen on nähty näyttelijänä Ryhmäteatterissa viimeksi vuonna 2016 esityksessä Farmi. Näyttelijätöiden lisäksi Mäkinen tekee sävellyksiä sekä sovituksia ja on laulajana yhtyeessä Pimeys. Mäkinen näyttelee tällä hetkellä Jyväskylän Kaupunginteatterin musikaalissa Hair.

Valosuunnittelija Ville Mäkelä on Ryhmäteatterin vakituinen valosuunnittelija, ja hän suunnittelee myös videoita tuotantoihimme.

Pukusuunnittelija Riitta Röpelinen on ollut ehdolla useasti Jussi-palkinnon saajaksi parhaasta pukusuunnittelusta, viimeksi vuonna 2015 elokuvasta Palsa. Myös Sarkola ja Röpelinen ovat tehneet yhteistyötä aiemmin. Heidän edellinen yhteistyö oli Jotain toista – henkilökohtaisen halun näyttämö vuonna 2015.

Rekvisiitan suunnittelija ja toteuttaja Viivi Kuusimäki on Ryhmäteatterin vakituinen teatterintekijä. Kuusimäki on usein nähty näyttämöllämme myös live-kuvaajana.

Näyttelijä Santtu Karvonen on Ryhmäteatterin kiinnitetty näyttelijä. Teatteritöiden ohessa Karvonen tekee rooleja elokuviin ja tv-sarjoihin. Viimeisimmät tv-sarjat Sunnuntailounas ja Onnela sekä elokuva Fingerpori.

Näyttelijä Pyry Nikkilä on freelancer, joka on viimeksi nähty Ryhmäteatterin lavalla vuonna 2012.

Näyttelijä Minna Suuronen on Ryhmäteatterin kiinnitetty näyttelijä. Suuronen näyttelee myös tv-sarjassa Tarinanmetsästäjät sekä juuri ensi-iltansa saaneessa elokuvassa Pieniä suuria valheita.

Näyttelijä Robin Svartström on Ryhmäteatterin vakituinen näyttelijä. Svartström näyttelee myös tv-sarjassa Tarinanmetsästäjät ja elokuvassa Pieniä suuria valheita.

Näyttelijä Roosa Söderholm opiskelee Teatterikorkeakoulussa. Roolityö Harrietissa on Söderholmin taiteellinen opinnäyte. Söderholm näyttelee vuonna 2019 ensi-iltansa saavassa elokuvassa Baby Jane."



Harrietin julisteita ja Milja Sarkolan haastattelu hesarissa, jonka dyykkasin, se löytyy myös maksumuurin takaa. Ellei dyykkaa....




Ryhmäteatterin kuvia, kuvaaja:  Mitro Härkönen


Harriet Museoviraston kuvassa

Lisää matskua, jääkärinmarssi:

muut vouhutukseni sosialistisessa mediassani:



Milja Sarkolan näytelmä Harriet on lähtökohdiltaan varsinaista nordic noiria, finn noiria ja true crimeä. Eikä päivääkään ilman #sisällissotaa... Kun on näytelmissä, elokuvissa, tutkimuksissa ja kirjoissa tutustunut aiheeseen #luokkasota, ja juurikin punaisten joukossa. Niin tässä ollaan hyvinkin valkoisissa kulisseissa, kirjaimellisesti. Harriet Thesleffissä on aihetta useampaankin tarinaan ja oopperaan, tunteet ovat oopperan kokoiset. On romanttiikkaa ja jännitystä. Osin Harriet muistuttaa myös leffaa Fräulain Doktor, joka taisi tulla Teemalta ikuisuus sitten. #RoosaSöderholm valloittaa, ihastuttaa ja närkästyttää everestinnana, naisena, säveltäjänä ja sisar hento valkoisena. Noitana, nymfomaanina, seurapiirikaunottarena, morfiiniaddiktina, naisena. Roosa Söderholmin toivottaa tervetulleeksi mielellään TEAKista, mukavaa, että sinne otetaan myös naisia! Hienoa on erityisesti naisten tarinat, naiset ohjaajina ja käsikirjoittajina. #Harriet #näytelmä #ryhmäteatterissa 16.02.2019 matinea @ryhmateatteri #ryhmäteatteri #teatterinlumoa #teatterinlumoa2019
Henkilön Satu Ylävaara (@satuylavaaraphotography) jakama julkaisu

Aktivistit sosialistisessa mediassa. Kevään kiinnostavin historiallinen minisarja työllistää lempparinäyttelijöitäni. Kiits

Tähän kerään Aktivistit materiaalin, tuossa sarjassahan on monta arvostamaani näyttelijää, lisäksi se esittelee uusiakin. Se kertoo sortovuosista, ja toisenlaisista itsenäisyyden hetkistä, tyyliin kuka ellemme me. Kun on juhlinut Veriruusujen ja muiden punaisten nuorten naisten, vallankumouksellisten kanssa, luokkasodan punaisten ja feministien sankareiden kanssa näytelmissä, kirjoissa ja tutkielmissa, niin tähän on vähän vaikeampi sanoa osallistuvansa, että jiihaa kannatan! Toisen vapaussankari on toisen terroristi. Mutta millainen itsenäisyytemme olisi ilman näitä kolmea hetkeä pääkaupunkimme historiassa? Maijalan ja Södernlomin sankarit, ja antisankarit, eivät ole ihan mustavalkoisia sankareita, vaan mennään kyllä hyvinkin harmajalle alueelle. Harrastamme kulttuurimatkoja kotoSuomessa, kesällä oltiin mm Porvoossa Walter Runebergin patsaiden äärellä, ja Fredrika Runebergin puutarhassa. Sekä tietysti hautausmaalla, jossa lepäsi mm Eugen Schauman, blogissani Porvoon kauhuromantiikkaa, kansallisromantiikkaa ja jugendia: Näsinmäen hautausmaalla.
Myös Jarkko Sipilän historiakävelyllä paikalliset rikokset ja mysteerit aiheena olemme aloittaneet senaatintorilta, ja katseemme kulki kohti suoljettuja ovia, joiden takana Schauman ampui Boban. Ja itsensä. Blogissani  Rikoskävelyllä Jarkko Sipilän johdolla Helsingin keskustassa.
 Sigrid Schamanin taidetta näin Ateneumissa Kohtauksia kaupungilla -näyttelyssä, joka oli ilmainen kolme kertaa, ja jokaisella kerralla kävin. Miten paljon päivänvalokin vakuttaa maalauksiin..  Siis Taiteilija Sigrid Schauman ja hänen veljensä.. Sigridin töitä oli Ateneumissa ( Kohtaamisia kaupungissa ) "Bobrikovin ampujalla Eugen Schaumanilla ja siskolla insestinen suhde – Ylen Aktivistit-sarja tulkitsee historiaa rajusti" ylen jutussa.

Esittely SESin sivulla: Esittely
" Aktivistit on todellisiin tapahtumiin perustuva tv-sarja. Se kuvaa rajujen muutosten aikaa, vuosia 1899-1906, jolloin itsenäinen Suomi sai alkunsa. Keskiössä ovat nuoret levottomat sielut ja taustalla ajan koko kirjo: ammottavat sosiaaliset kuilut, poliittiset intrigit, kiihkeät kannanotot ja käsistä riistäytyvät kansanliikkeet. Aktivistit kuvaa mitä tapahtuu kun ihmiset menettävät uskonsa siihen, että yhteiskunta selviää haasteistaan. "


Soi vienosti murheeni soitto...  eli makeat combot ensemblet Kokki varas vaimo ja rakastaja sekä Mästaren och Margarita -näytelmistä. Moni kohtaus kuuluisi kehyksiin, ainakin värimäärittelyn jälkeen sopisi näyttelyyn. Kuvassa Oskar Pöysti.

tuokiokuvia, pysäytettyjä kuvia sarjasta, kuvia, jotka vedin seepialle ja mustavalkoiselle, vaikka tekijät haluavat värikuvaa...


Eugen Schaumanin paita kummittelee Kansallismuseossa, piirroksessa Bobaa kiidätetään lasarettiin rivakkaa kyytiä...




Eugen Schaumanin haudalla Porvoossa kulttuurikävelyllä, joka muistuttaa Oscar Wilden pömpöösiä hautamonumenttia.



Eugen Schaumanin rintakuva, 1910-luku
kuvaaja: A. Korsström

taidemaalari ja taidekriitikko Sigrid Maria Schauman

1800-luvun loppu, Helsinki
kuvaaja: C. P. Dyrendahl


Alexander Tunzelman von Adlerflug - lisää pervoilua saappaat jalassa, kiiltävät



Huh huh kuin kuuma, koominen, hirveä, surrealistinen ja dekadentti oli Pekka Strang uskomattomassa uniformussa sekä ilman sitä. Sama koskee koko #Aktivistit toka jaksoa Yle Areena. Pulkkinen meinasi olla liikaa mutta muistutti Aleksis Kiven elämä-leffasta. Juha Hurme myös hyrmasi.




Alexander Tunzelman von Adlerflug 
suoritettuaan juuri Suomen Kadettikoulun erikoisluokat
Museovirasto - Musketti
1902 Viipuri
kuvaaja: Nyblin Thorvald

Juhlittujen murhien aikakausi – Aktivistit-draamasarja kertoo toisenlaisen tarinan 1900-luvun alun Suomesta -artikkelissa Noora Kuparinen kirjoittaa Ylen sivulla:

" Tositapahtumiin perustuva, fiktiivinen draamasarja Aktivistit esittelee 1900-luvun alun Suomen uudessa valossa. Lauri Maijalan ja Erik Söderblomin käsissä ensimmäisen sortokauden poliittiset murhat ja pommi-iskut saavat erilaisen merkityksen, kun katse käännetään niiden tekijöihin. Mitä on vapaus? Sarjan henkilöt etsivät vastausta kysymykseen, ja toimivat radikaalisti saadakseen sen.

Kolmiosainen, historiallisiin tositapahtumiin pohjautuva draamasarja Aktivistit kertoo 1900-luvun vaihteen Suomesta, jossa elettiin epävarmoja aikoja. Kenraali Nikolai Bobrikov oli nimitetty Suomen kenraalikuvernööriksi Keisari Nikolai II:n toimesta 29. elokuuta vuonna 1898. Ensimmäiseksi sortokaudeksi nimetty ajanjakso alkoi, kun Venäjän keisari Nikolai II antoi Helmikuun manifestin 15. helmikuuta vuonna 1899. Manifesti herätti kansassa suurta vastustusta, sillä sen uskottiin olevan valtiokaappaus, jonka avulla Suomen perustuslait voitaisiin syrjäyttää.

Kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin saatua diktaattorin valtuudet, alkoivat rankat toimenpiteet vastarintaa harjoittaneita ihmisiä vastaan. Sanomalehtiä lakkautettiin, ihmisiä vangittiin, erotettiin viroistaan ja karkoitettiin. Aktivistit aina järjestäytyneistä ryhmistä itsenäisiin toimijoihin kävivät taistelemaan venäläistämistä ja perustuslakia loukkaavia toimia vastaan, ja Suomen itsenäistymisen puolesta.

Aktivistit on Lauri Maijalan ohjaama ja Erik Söderblomin alkuperäistarinaan pohjautuva kolmiosainen draamasarja, jossa yhdistyvät historialliset tositapahtumat ja aktivistien fiktiiviset, henkilökohtaisen elämän tunnemyrskyt.

Nikolai Bobrikovin ja muiden Suomen alennustilaan vaikuttaneiden merkkihenkilöiden murhia ja salakavalia pommi-iskuja suunnittelevat ensimmäisessä jaksossa Eugen Schauman, toisessa Suomen Aktiivinen Vastustuspuolue ja kolmannessa helsinkiläisistä lyseolaisista koostuva salaseura Verikoirat. Jaksojen tapahtumat kietoutuvat toisiinsa, kun aktivistien henkilökohtaisten motiivien lisäksi paljastuu myös salajuoni, jossa omien suunnitelmiensa sokaisemat taistelijat ovatkin vain nappuloita suuremmassa pelissä. "

Osassa 1 esitellään Schaumannin Eugen:

Ylen sivulta:


" Eugen Schaumaniin liittyy ikuinen kysymys siitä, oliko hän terroristi vai vapaustaistelija.
― Oskar Pöysti
Sarjan ensimmäinen jakso kertoo yhden Suomen tunnetuimman aktivistin, Eugen Schaumanin, tarinan. Tosielämän Eugen Schauman oli aluksi vain osa Helmikuun manifestia vastustanutta passiivista vastarintaa. Manifestia vastaan koottiin Suuri adressi, johon kylästä kylään hiihtäneet ylioppilaat keräsivät puoli miljoonaa nimeä alle kahdessa viikossa. Merkittävästä koostaan huolimatta adressi epäonnistui tehtävässään osoittaa, ettei Suomen kansa ollut tyytyväinen Helmikuun manifestiin – Bobrikov oli kertonut ulkomaan lehdistölle kaikkien järkevien suomalaisten olevan tyytyväisiä keisarin manifestiin. Tämä sai Eugen Schaumanin toimimaan.

Passiiviseen vastarintaan petyttyään Schauman päätti ottaa aktiivisemman roolin Suomen puolustuksessa: hän aikoi murhata Nikolai Bobrikovin. Schauman ei kuulunut mihinkään aktivistijärjestöön, ja hänen suunnittelemallaan veriteolla oli merkittävä, periaatteellinen ero muihin, sillä hän oli päättänyt olla hyödyksi isänmaalleen ennen kuin hänen jatkuvasti huononeva kuulonsa tekisi hänestä täysin kyvyttömän puolustamaan Suomea.

– Eugen Schaumaniin liittyy ikuinen kysymys siitä, oliko hän terroristi vai vapaustaistelija, Schaumania näytellyt Oskar Pöysti pohtii. "


Osassa kaksi Huuhentaali eli Hohenthalin Lennart: 

samasta lähteestä:
"Toinen jakso kuljettaa Lennart Hohenthalin tarinaa. Kutsuntoja vastustavaan adressiin tuloksettomasti nimiä kerännyt pohjalainen papinpoika Lennart Hohenthal liittyi Suomen Aktiiviseen Vastustuspuolueeseen niin ikään petyttyään passiivisen vastarinnan tehottomuuteen. Uhkarohkeasti hän värväytyi venäläisen santarmiston palvelukseen hankkiakseen tietoja vastustajastaan. Aktiivisen Vastustuspuolueen inspiroimana syntyi myös salaseuroja nuorten lyseolaisten keskuudessa. Tunnetuin niistä oli Arvi Nikolaisen johtama, radikaaleja veritekoja tehnyt Verikoirat, jonka toiminnasta sarjan kolmas jakso kertoo.

Onko näillä teemoilla ja historiallisilla tapahtumilla yhteyttä nykypäivään? Ohjaaja Lauri Maijalan mukaan Aktivistit on kertomus ajasta joka aikoinaan oli – ja joka tekee nyt paluutaan.

– Aktivistien yhteiskunta on täynnä vihaa, häikäilemätöntä oman edun tavoittelua ja tapahtumasarjoja, joita ei kukaan enää hallitse. Aktivistit on sodan ja radikalisoitumisen kuvaus. Myrskyävän yhteiskunnan aallokossa joku yrittää pitää idealismista kiinni – ja samantien toinen hyväksikäyttää idealistin viattomuutta, Maijala kertoo.

Yhtä sarjan päähenkilöistä näytellyt Oskar Pöysti kokee Eugenin Schaumanin tarinan olevan myös tarina miehuudesta, siitä kuinka tuhoavaa maskuliinisuus voi olla, kun väkivallasta tulee tapa määritellä itseään.

– Yhdellä väkivallanteolla Eugen saa piirteet, ja hänestä tuleekin kirkas kuva, joka piirtyy ihmisten alitajuntaan ja historiankirjoihin, Pöysti summaa.

Tämän hetken Suomessa Aktivistien väkivaltainen ja kahtiajakautunut maailma tuntuu sekä kaukaiselta ja uskomattomalta, että pelottavalla tavalla tunnistettavalta. Onko kaikessa kyse yksilöiden omista kamppailuista, oman elämän merkityksellisyyden etsimisestä?

– Sarjan henkilöt etsivät kuumeisesti totuutta, oikeutusta omalle elämälleen ja lopullisille teoilleen, ja vastausta kysymykseen “mitä on vapaus”, ohjaaja Lauri Maijala summaa."

Muuta aineistoa, kuvallistakin:


prokuraattori Eliel Soisalon-Soinisen murhaaja, kiropraktikko Lennart Hohenthal finnan sivulta:


Komea viiksekäs kuva Hohenthalista 1900-luvun alusta, Historian kuvakokoelma, Antellin kokoelmat





Sarjan kolmas osa, jossa esiteltiin Nikolaisen Arvi, tuli eilen ykköseltä, toki olen nämä ennakkon kahtonut hetsillään Areenasta, putkeen.

"Arvi Nikolainen (Elias Westerberg) johti yhtä Suomen historian tunnetuimmista terroristijärjestöistä. Kuva: Pietari Peltola / Helsinki-filmi Oy "



näyttelijöiden raottamisia projektista sosialistisessa mediassa:





Henkilön Robert Enckell (@robertenckell) jakama julkaisu









Henkilön Benjamin (@beniklem) jakama julkaisu





muut vouhotukset, kotkotukset ja ihka oikeat matskut verkosta: ja sen aiheuttamana: