Teatterin lumoa - kuvallinen teatteriblogini

Teatterin lumoa - Satu Ylävaaran kuvallinen teatteriblogi
Näytetään tekstit, joissa on tunniste #MaratSade. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste #MaratSade. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 3. huhtikuuta 2019

Hurmeinen MARAT / SADE näytelmä Espoon kaupunginteatterilla, ah

MARAT / SADE, Espoon kaupunginteatterilla, ohjaus Juha Hurme, käsikirjoitus Peter Weiss. Näin tämän ruotsinkielisenä joulukuussa, Universumissa, Universiumin tiloissa, kolmen teatterin yhteistyön: Sirius Teatern, Klockrike Teatern ja Teater Mestola. Olin paikalla kun tämä palkittiin Thalia-juhlassa, ansaitusti. Tänään 28.03.2019 paikkana oli Espoon kaupunginteatteri, ja kielenä suomi. Ja tämä oli vielä parempi kuin joulukuussa!

Jännä déjà vu kulki läpi, kuin uni, tai ohuet harsot, verhot tuulessa. Ja taas on Juha Hurme vesiterapian äärellä, niin Aleksis Kiven valelääkärien kaivovesi, Lapinlahden mielisairaala kuin Marat'n amme. Tulin suoraan Vihreiden vaaliteltalta (sumpit pikana) tähän vaalitilaisuuteen, jossa Marat on erityisen liekeissä.

Keltaliivejä ei oltu päivitetty tähän, vaikka barrikadeille siellä nousi monia arvostamiani näyttelijöitä, kirjailijoita. Siitäkin huolimatta suomenkielinen versio MARAT/ SADE vain paranee. Ketkä saavat nykyaan nousta barrikaadeille, ja miksi. Kuka saa siitä kertoa, ja mistä näkökulmasta. Kuinka pitkään vallankumous saa kestää? Mitä saa tuhota?

Olen tuijotellut aitoa ammetta johon Marat murhattiin... Nyt tuijotan Juha Hurmeen ohjaamaa suomenkielistä versiota, joka soi paremmin kuin Weissin näytelmä kirjana. Joka minulla on kummitellut kirjahyllyssä vuosikymmeniä. Punainen, ohut kirja. Vihdoinkin näytelmä. Peter Weiss: Jean Paul Marat’n vaino ja murha Charentonin sairaalan näyttelijäryhmän esittämänä ja herra de Saden ohjaamana.

Vaikka amme lavalla on otettu pois 90-luvun helsinkiläisestä asunnosta. Ehkä. Ehdottomasti tiiraamisen, nauttimisen ja tutkiskelun arvoinen. Kiitos.

Onko Lars von Trier tämän päivän Sade de? Musiikkivideoiden kautta paheksuttu Laibach ja Rammstein? Kuka on persona non grata.

Minkä muotoinen olet näytelmänä, MARAT SADE?

Syvänmeren kalan muotoinen, kiitos kysymästä, muttei liian syvän vaan värikkään, tai mikroskooppisen kuvan magneetin yläpuolella olevista kiteistä.

Tämä oli parempi kuin joulukuussa! Suomenkieli soljui hyvin loppusointujen kera, kun kertoja. Siis se sirkustirehtööri / hullujenhuoneen johtaja jalokivisormuksineen. Sekä kertoja Jokeri / Napoleon. Epäluotettavia kertojia, kumpainenkin. Vai onko.

Vaikka alkuperäinen, saksankielinen teos oli miltei yks yhteen ruotsinkielisen näyttämöversion kanssa, niin tämä suomenkielisenä tuntuu lähemmältä. Juha Hurme kertoi Teatterimuseolla, kuinka Peter Weiss asui Ruotsissa, että sitäkin kautta sujuvaa ruotsinnos.

Olisin jostain syystä halunnut ympätä tähän liivijengin eli keltaliivit, Ranskan keltaliivit. Ne eivät olleet näytelmässä päivitettynä. Mutta kuka saa tehdä nykyään vallankumousta, ja millä hinnalla? Toisen pelastaja, vapauttaja, sankari on toisen terroristi. Miten vallan voi murtaa. Kuka lopulta syö vallankumouksen lapset.

Nykyajan vallankumouksellisia on Greta Thunberg, Reality Winner, Edward Snowden, Julian Assange.

Millaista aktivismia voi tehdä. Koska riittää valehtelu ja korruptio.

Millainen näytelmä olet MARAT / SADE?
Olet hyvä ja tärkeä. Pikkutuhman kutitteleva ja sadistinen, sadismia meissä kaikissa löytyy. Virkistävä ja aina ajankohtainen.

Tässä näytöksessä Marat oli erityisen liekeissä, hän kuulosti Turkalta, muttei ällöttävästi, vaan rauhallisesti puhuen. Ja myös Juha Hurneelta. Oliko hän oikeasti Marat vai Marat'ia näyttelevä hullu. Hyvin hän oli sisäistänyt roolinsa. Jean-Paul Marat (Carl Alm).

Olen nähnyt ammeen johon Marat murhattiin. Se oli vahakabinetissa, makaaberissa sellaisessa. Mutta kuvaelmasta ei huomannut kumpi naisista oli Charlotte Corday. Olen itse pitänyt Charlotte Cordayta sankarina. Pyörin Saint-Germain-des-Prés 'issä nunnien kanssa etsin Cordayta.

Tässä näytelmässä Charlotte esitetään marginaalissa, hän tulee lavalle väärään aikaa, ja äijät sedät miehet patriarkaatti pistää hänet ruotuun.

Alma Pöysti pääsee tikarin varteen - tai lusikan. Hullujenhuoneen johto ei ilmeisesti ole antanut oikeata tikaria - ettei satu hassuja.

Pöystin Corday on surullisen hahmon klovni, Giulietta Masinan tapaan Fellinin elokuvasta Tie, La strada. Samalla hän on uusromanttinen hahmo 1979-1982. Uusromantiikka käytti klovneriaa estetiikassaan. Myös orkesteri selloineen viuluineen on uusromantiikkaa.

Näytelmässä on monia kerroksia. Verrokkina mainio Huomenna la Scala! Musikaalinen komedia, jossa kunnianhimoinen ohjaaja haluaa tehdä Sweeney Toddin vankilassa, oikeiden vankien kanssa. Säveltäjä Sondheim ei tästä digannut niin leffaa ei saa dvd:nä. Suomen tvstä se on tullut kerran, mutta kauanko se säilyy minun videokasetillani?

Millainen on tarina tarinan sisällä, näytelmä näytelmässä. Kuka on katsoja, ja missä.

Kuka käyttää hyväkseen ja ketä.

Markiisia de Sadea aikoinani luin paljon, viime vuosituhannen puolella, ja vaihdoin jopa kirjan kannet uusiks, jos ne oli tehty väärin ts väärä kuva kuten Justinessa. Toisaalta de Sade oli etuoikeutettu hyvinsyönyt valkoinen hetero aatelinen, joka kuitenkin joutui Bastiljiin ja sitten Charentoniin. Vankilaan ja mielisairaalaan.

Mielisairaalan ennen joutui, nykyisin pääsi. Jos pääsee. Tämä voi olla myös Juha Hurmeen Auroran sairaala ( teos nimeltä Hullu ), kuin myös Aleksis Kiven Lapinlahden mielisairaala.

Näytelmässä oli yhtymäkohta Making of Leaan, ehkä, kun yksi näyttelijöistä ei osannut suomea, mutta hienostihan tuo suomen luku -kohta meni, itse asiassa hyvin kohotetusti.

MARAT / SADE on yks poliittinen vaalitentti, tai debatti, sanoi Juha Hurme taiteilijavieraana teatterimuseossa teatteripäivänä 27.03.2019.


1968 ei ollut hullu vuosi vaan äijät, vanhat parrat olivat ajaneet Euroopan tähän / siihen tilaan, että jotain oli tehtävä. Nuoriso ja opiskelijat. Vähän niin kuin nytkin. Näytelmään ei oltu päivitetty keltaliivejä jotka nousivat barrikadeille, etunenässään arvostamiani ranskalaisia naisia, näyttelijöitä, kirjailijoita.

Mutta Weiss ei kirjoittanut tätä tuona hurjana vuotena vaan kuusi vuotta ennen.

Näin tämänä tädäm medialipulla, siitä syvä kiitos Espoon kaupunginteatterille. Mutta kun kumartaa yhteen suuntaan, niin mitä tekee toiseen....

Näin kirjoitin kun näin sen ruotsinkielisen version 08.11.2018 Universiumin ihanan goottilaisissa ja pelottavissakin puitteissa:

Universumissa hurmeinen Juha Hurmeen Marat / Sade. Mutta olimmeko Arkhamissa vai Charentonissa? Vaiko Platonin luolassa? Poistuimmeko koskaan?

Tänään Universumissa hurmeinen Hurmeen Marat / Sade. Mutta olimmeko Arkhamissa vai Charentonissa?  



Tekijäloota


Teksti Peter Weiss
Suomennos Mikko Kilpi (1964)
Ohjaus Juha Hurme
Ohjaajan assistentti Meimi Taipale
Visuaalinen suunnittelu Raisa Kilpeläinen ja Kalle Ropponen
Alkuperäinen musiikki Hans Martin Majewski
Äänisuunnittelu ja muusikot Martin Åkesson ja Mirva Tarvainen

Näyttämöllä Carl Alm, Wilhelm Grotenfelt, Jon Henriksen, Paul Holländer, Paul Olin, Alma Pöysti, Matti Raita, Martina Roos ja Fabian Silén.



Tuotanto: Klockriketeatern, Sirius Teatern, Teater Mestola.

Esittelyteksti Espoon teatterin sivulta:

"

MARAT/SADE
KLOCKRIKETEATERN, SIRIUS TEATERN, TEATER MESTOLA

Juha Hurmeen ohjaus Peter Weissin klassikosta nyt suomeksi!

Marat/Sade -näytelmässä eletään Ranskan vallankumouksen jälkeisiä kuohuvia vuosia. Keskeiset hahmot ovat jakobiinien vallankumoussankari Jean-Paul Marat ja sadismille nimensä antanut ranskalainen aristokraatti, kiistelty filosofi ja kirjailija markiisi de Sade.

Marat’n ja de Saden kuvitteellisen kohtaamisen järjestävät Charentonin mielisairaalan potilaat; he valmistelevat sairaalan virkistystoiminnan puitteissa näytelmää, jonka aiheena on Marat’n kuolema ja siihen johtaneet historialliset tapahtumat. Näytelmän harjoituksia ohjaa de Sade, joka itsekin on Charentonissa potilaana.

Potilaiden hilpeän puuhastelun lomassa näytelmä tiivistyy Marat’n ja de Saden käymien intensiivisten keskustelujen ympärille. Niiden kautta ajaton teksti käsittelee pirullisen nerokkaasti valtavia kysymyksiä: individualismin ja poliittisen liikehdinnän välistä jännitettä, valtaa ja väkivaltaa. Oman osansa saavat myös pohdinnat demokratian oikeutuksesta ja kansan roolista demokratiassa.

Saksalaisen Peter Weissin (1916-1982) näytelmän on ohjannut Juha Hurme, teatterimies, kirjailija ja vuoden 2017 Finlandia-voittaja. Hurmeen käsittelyssä Weissin 1960-luvun klassikko on nyrjähtänyt jälleen uuteen, yllättävään vinkkeliin. Yhdessä asiassa Hurme on kuitenkin ehdottoman uskollinen näytelmän alkuperäisversiolle: musiikki näyttelee yhtä esityksen tärkeimmistä rooleista.

Esitys sai ruotsinkielisen ensi-iltansa lokakuussa 2018 Teatteri Universumissa kolmen vapaan teatterin yhteistyönä. Thalia-juhlassa 11.3.2019 Marat/Sade-esitys, jossa ”älykäs fyysinen näyttelijäntaide ja teatterileikki kukoistavat” palkittiin Thalia-palkinnolla.

Suomenkielinen ensi-ilta Espoon Kaupunginteatterin Revontulihallissa 22.3.2019"

Kuvat Flickristä, kuvat / bild: Raisa Kilpeläinen


Marat/Sade
Marat/Sade
Marat/Sade











Barokkimaisia muskettisoturin tunnelmakuvia Thalia-juhlasta Teater Viiruksesta 11.03.2019 #thaliajuhla #thaliajuhla2019 mm MARAT / SADE:



Kerran minä metsästin Charlotte Cordayn haamua Pariisissa, ja mm. Saint German des Près´in todella ystävällinen henkilökunta opasti siinä mielellään. Näin myös aidon ja oikean Marat´in ammeen. Se kyllä löytyi





MARAT / SADE sosialistisessa mediassani: 




asiaan liittyvät ja liittymättömät tviitit, muistiinpanot ja keppihevoset:

Tässä vain MARAT / SADE näytelmän matskut ja tviitit: Osa HS:n ja SK:n tviiteistä ovat maksumuurin takana, mutta kirjastossa voi lukea, tai vaikka tutustua Hesariin 2 viikkoa ilmaiseksi diginä: Keltaliivit: Vaikka liivijengeillä ei mainittu, eikä oltu päivitetty tarinaan, niin lisäsin ne silti. Ranskan ja Pariisin keltaliivit siis. Yritin nostaa esiin suoraan jevosen suusta eli uutisvalokuvasta, joka muistuttaa aika lailla tämän näytelmän kokoontumista ammeen ympärille, sekä pääkirjoituksista ja blogeista. Eihän tähän mahdu, ja minkä valinnan tekee.





In monenalaista vallankumousta, mielenosoitusta ja vastarintaa, sekä tapoja vaikuttaa: Älykkäät, empatiakykyiset, nuoret, kirjailijat, runoilijta, luovat, humaanit ja vastuulliset, ja monet muut kertovat tällä miekkarilla, demolla hallitukselle, missä mennään:

Epäluotettava kertoja JOKERI / NAPOLEON
Tässä uusin eli tuleva Joker, jota näyttelee vuorostaan Joaquin Phoenix:


Tässä vain MARAT / SADE näytelmän matskut ja tviitit: instat:



MARAT / SADE, Espoon kaupunginteatterilla, ohjaus Juha Hurme, käsikirjoitus Peter Weiss. Näin tämän ruotsinkielisenä joulukuussa, Universumissa @UniversumRY tiloissa, kolmen teatterin yhteistyönä #Siriusteatern, @klockriketeatern ja #TeaterMestola. Olin paikalla kun tämä palkittiin Thalia-juhlassa, ansaitusti. Tänään 28.03.2019 paikkana oli @espoonteatteri ja kielenä suomi. Ja tämä oli vielä parempi kuin joulukuussa! Jännä deja vu kulki läpi, kuin uni, tai ohuet harsot, verhot tuulessa. Ja taas on Juha Hurme vesiterapian äärellä, niin Aleksis Kiven valelääkärien kaivovesi, Lapinlahden mielisairaala kuin Marat'n amme. Tulin suoraan Vihreiden vaaliteltalta (sumpit pikana) tähän vaalitilaisuuteen, jossa Marat on erityisen liekeissä 🔥 Olen tuijotellut aitoa ammetta johon Marat murhattiin... Nyt tuijotan Juha Hurmeen ohj suomenkielistä versiota, joka soi paremmin kuin Weissin näytelmä kirjana. Vaikka amme lavalla on otettu pois 90-luvun helsinkil. asunnosta. Ehkä. Ehdottomasti tiiraamisen, nauttimisen ja tutkiskelun arvoinen. Kiitos. #teatteri #theaterposter #theatre #theater #teatterissa #teatterinlumoa #teatterinlumoa2019 #theatreAdvert #theateradvert #theatreposters. #PeterWeiss, #JuhaHurme #teatterinlumoa2018, #espoo #finland #esbo #espookaupunginteatteri.
Henkilön Satu Ylävaara (@satuylavaaraphotography) jakama julkaisu
klo
Tunnisteet: , , , , , , ,

lauantai 10. marraskuuta 2018

Tänään Universumissa hurmeinen Hurmeen Marat / Sade. Mutta olimmeko Arkhamissa vai Charentonissa?

Vaiko Platonin luolassa? Tämä tuttu näytelmä tutuista historian hahmoista pelotti jo ennen ovien aukaisua - kun hullujenhuoneen asukit ilmeisesti juoksivat ovea päin, ja tanner tömisi, mutta ovet eivät auenneet, onneksi. Teos säikäyttää katsojat jo lämpiössä. Virittää tunnelmaan, matkapuhelimet pois, askel kristallikruunujen alle dekadenssiin ja vallankumoukseen. Ja sitten ihminen nauraa omille reaktioilleen. Tämä on teatteria, tuolla oven takana on ammattinäyttelijiöitä, jotka näyttelevät amatöörinäyttelijöitä. Hullujenhuoneella. Toisaalta, se luo tunteet, saavatko mielisairaat täällä millaista kohtelua? Millainen markiisi de Sade oli siellä? Onko taideterapiassa mitään rajaa? Kuka käyttää hyväkseen ja ketä?

Marat / Sade är kåtig och gotik pjäs, kåt och goth, Klockriketeatern, Sirius Teatern, Teater Mestola, tack som fan - siinä kaikki mitä ruåtsiksi sain aikaan, sanaleikin eikä ihan idiomin. Minunhan äidinkieleni on tornedals finska altså meänkieli, joten ruotsia ei ole tarvinnut osata erikseen. Vaikka suku ja piirit puhuu tai antaa ymmärtää rinkebysvenskaa, riikinruåtsia jne. Mutta oliko siinä kiimaa ja kauhuromantiikkaa?

Sairaalan hyvinvoiva johtaja - valtavine jalokivisormuksineen - toivottaa tervetulleeksi, meille tarjotaan ranskalaisia pastilleja, onneksi ei sentään ranskalaisia kirjekuoria :)

Hieno kudos, ja kokoelma, ajattelin katsoa vain taidetta, rekvisiittaa, ammetta, pukuja, kuinka osuvia rokokoon aikaisia, autenttisia puutereineen ja peruukkeineen, jos teksti menee ohi irokeesin.

Mutta olimmeko Arkhamissa, Charentonissa vai Platonin luolassa? Varjoteatteri on aina kaunista, ja ei niin hallittavissa. Toimivaa, kun sitä ei ole liikaa. Hienoa teoksessa on, että aina saa poimia, ketä haluaa milloinkin katsoa. Juha Hurmeen Marat /Sade on poikkitaiteellista, omaa, vapauttavaa. Se muistutti vuosien 1979-1980 hesalaisten individualistista mustahuulien, ja kalpeiden lommoposkisten poikien, kissasilmäisten savukkeita polttelevien tyttöjen, vähintäänkin poikkitaiteellista kulttuurimurrosta, oman tilan ottamista, ja klubien ja yhteisöjen kuten Bela Lugosin ja Einstein A Go Gon perustamista harmaaseen paskantärkeään Kekkoslovakiaan. Jossa oli pukukoodit pukupelleille. Ja paljon muutakin. Ravintoloihin ei tuolloin saanut mennä koripallotossut jalassa, ja harmasta massasta poikkeavat saivat turpiin, tai vittuilua, mistä sirkuksesta olet karannut, onko nyt huhtikuu kun noidat lentää jne.

Juha Hurmella on kaikessa taiteessaan läsnäolo, hulluus ja lämpö. Mikä ei ole ihan helppo yhtälö. Sekä kirjoissa että luennoilla että keskusteluissa että teatterissa, näytelmissä.

Mielleyhtymä vuoden 1979 postpunkkiin ja uuden aallon liikkeisiin korostuu kun yleisössä on mm Cris af Enehielm, joka tuolloinki teki kaikkea, performanssia, maalauksia, teatteria.

Bändi oli habitukseltaan sekoitus postpunkkia, uusromantiikkaa ja punkkia. Koko ensemblen meno muistutti 70-80-luvun murrosta, kun kalpeat pojat ja mustahuulet perustivat klubikulttuurin ainoat ja ensimmäiset keitaat. Hurja yhteisöllisyys ihmisillä, jotka olivat / ovat yhä hyvinkin itsenäisiä, erikoisia ja jonkun mielestä poseerajiakin. Mikä ettei, ei ole mitään syytä väheksyä hedonismia, kuville poseerausta, cooliutta ja filosofiaa ja taidehistoriaa. Hei, mitäs Oscar Wilde teki, tuo varsinainen prinsessa ja herne -tarina snobi. Dandy. Flanööri. Toisaalta uusromantiikassa toistui Commedia dell'arten ammattilaisten esittämä näytelmän hahmot,

Epäluotettava kertoja (Wilhelm Grotenfelt) oli pukeutunut Napoleoniksi - kuten yleensä mielisairaalakuvauksissa löytyy aina yksi Napoleoni ja yksi pingispöytä - tässä pingistä ei ole, pakkopaitoja kylläkin. Olemmehan vuodessa 1808, vai olemmeko. Myöhemiin lavalla pyörii Molière, joten matkaamme ammeessa, ei nyt ihan Mélièsin Kuuhun asti, mutta ajassa ees kahtaalle.

Mutta oikeasti hän, kuuluttaja (Wilhelm Grotenfelt) oli Jokeri arpinen huulineen. Hän löi maagisesti kolmesti kepillä lattiaan. Kolme on maaginen luku. Kolme kertaa Charlotte yrittää. Kolmesti kepillä lattiaan luo maagisen, pelottavan hetken, mitä tapahtuu... Ja löysi aina taskustaan ranskanlipun färistä konfettia. Ei ihan Eka Vekaran pohjaton tasku. Ja tulevassa lavalla on myös pelkurin housut...

Toisaalta uusromantiikka jatkoi Oopperan kummituksen naamiaisia. Näytelmä nähdään useamman filtterin, olanyliheittimen kalvon ja rokokoon kakkukerroksen lävitse. Kuka pitää valtaa, miten valta anastetaan hullujenhuoneella ja vallankumouksissa.

Marat oli jatkuvassa vesiterapiassa.Tässä näytelmässä Marat ei kirjoita paljon mitään vaan juoksettaa naista ( Simone Evrard - häntä esittää Martina Roos ), että lisää lämmintä vettä. Hyvinkin kapeanaamainen eli valkoinen etuoiketettu mies, (Carl Alm) joka ei siedä kosketuta, ja muistuttaa brittiläistä hallavaa näyttelijää, joka on Roomassa vallankahvassa. Mietin ketä Alm muistuttaa, roomalaista patsasta, päätä, ai niin Vysotskia. Minulla on Vladimirin pää-patsas tuolla kirjahyllyllä, ostin sen muinoin Gogolin nenästä...

Muistan, kuinka Marat kärsi ihosairauksista, joihin vain kylpy auttoi.

Olen muuten nähnyt alkuperäisen ammeen jossa Marat... kylpi. Tottakai se sijaitsi vahamuseossa jossa oli draamaattinen kohtaus. En muista, koskinko ammetta. Morbidia se oli, ja makaaberia, matkamuistot ja mitkä historiankohtaukset istutetaan vahakabinettiin. Historia? Eikun HERstory....

Charlotte Corday on lempihahmojani historiassa. Sillä. En ole koskaan päässyt hänestä käsitykseen, eikä häntä ole pilattu elokuvissa, sarjakuvissa ehkä kylläkin. Millainen sankari hän on, millainen feministi, millainen vallankumouksellinen, millainen vapaustaistelija, millainen terroristi. Alma Pöystin käsittelyssä hän on myös Gelsomina, tuo La Stradan surullinen viaton klovni, Giulietta Masina, joka oli myös Fellinin muusa.

Charlotte Corday on lempihahmojani historiassa. Mutta tässä hänen itsenäisyyttään rajoittavat kaikenlaiset miehet, mielisairaalassa. Iskun ajoitusta, omaa koskemattomuuttaan, unta.

Miksi he kaikki ovat kalpeita, olihan rokokoon aika, joka tupsutti kaikkeen puuteria, perukkiin nyt varsinkin. Tai takana oli rokokoon aika, oliko tuo valkoinen kalkkia heidän kasvoillaan. Minua on aina koskettanut elokuva Amadeus joka nähtiin kouluretkelle, vaikka osa luokkakavereista nukkui, olin töysin hereillä, katsoin sen uudelleenkin leffateatterissa, vireämmässä seurassa. Ja kohtaus jossa Mozart heitetään nimeämättömään joukkohautaan, ja kalkkia päälle.

 Paul Olinia olen nähnyt viimeksi ohjelmassa Fråck. Tässä Olin oli päinvastainen kuin de Sade - Olin oli kuin itseänsä kiduttava joogi, guru, mestari, joka on kävellyt useamman joulupöydän ohi. De Sade taas ei, onko se nyt yin ja jangia, että näyttelijä on ylenpalttisten nautintojen, ahmimisen ja mielihalujen kieltäjä, kun markiisi de Sade oikeassa elämässä taas ei. Kyllä minä tiedän, sillä minullahan oli de Saden sivuprofiilin muotoinen gruusialainen leipä kerran...

Kuvahaun tulos haulle de Sade gruusialainen leipä
tässä tämä gruusialainen leipä josta tulikin markiisi de Sade

de Saden ruoskimen on myös kiinnostavaa, varjoteatterina ja äänimaailmana, alakulttuurien kautta, fetisisminä, ajalta joilloin sm oli oikeasti sadomasokismia, eikä sitä naurettavaa nykyistä pitempää lyhennettä. Sadomaso oli oikeasti ihmisten intohimoa, eikä mitään klubeja jonne salkkepelle voi kävellä ja maksaa sessiosta. Pthyi olkoon. Tuli mieleen myäs taannoinen Venus turkiksissa -näytelmä tuolla Teatteri Kapsäkissä jossa Leopold von Sacher-Masoch sai äänensä kuuluviin, lempparikirjailijoitani myös...

Toisessa näytöksessä Corday muistuttaa viatonta surullista klownia La Stradasta. Tapasivatko Marat ja Sade koskaan. Mitä silloin olisi tapahtunut? Onko historia, ja taide vain katselua, tirkistelyä utuisen harson, mielisairaalan verhojen lävitse?

Ainoa suomenkielinen sana oli "ihmisroska", mutta se ei estänyt minua menemästä Universumiin, näin tämän medialipulla, kiitoksia siitä. Keväällä sitten suomenkielinen versio Espoon kaupunginteatterissa. Jo vain. Ellen sitten mene uudelleen ja tongi kalenterista vapaata iltaa tämän huikean teatterisyksyn, oopperoitten ja Night Visions festivaalien ristitulessa. Keikoista nyt puhumattakaan...


Ohjelmavihkonen, lippu, ja pakolliset kuvat, hetket, muistiinpanot, jakaminen.



Peter Weissin näytelmää olen pitänyt kirjahyllyssä useita vuosikymmeniä, ehkä, enkä ihan diggaa miten Charlotte Corday on siinä esitetty.

Kiinostavaa, että Weissin Jean Paul Marat’n vaino ja murha Charentonin sairaalan näyttelijäryhmän esittämänä ja herra de Saden ohjaamana julkaistiin vuonna 1965 - siis ennen Euroopan hullua vuotta. Hullu vuosi 1968 enteili vallankumouksia, tai itse asiassa teki niitä.

Peter Weiss: Jean Paul Marat’n vaino ja murha Charentonin sairaalan näyttelijäryhmän esittämänä ja herra de Saden ohjaamana, näytelmä Kirjasampo.fi

Kenen valistus se olikaan - Kenen vapaus?


Charlotte Corday joka oli
 " laajasti lukenut, aatteellisesti innostunut nuori nainen, joka liittyi vallankumouksen girondisteihin, maltilliseen puolueeseen. Charlotten kiihkeään sankaripalvontaan taipuvainen luonne saavutti täyttymyksensä kun hän murhasi jakobiinien johtajan, verisen Jean Paul Maratin kylpyammeeseen. Keskellä synkintä terroria, jolloin Ranskassa teloitettiin kuukausittain tuhansia ihmisiä, Charlotten verityö herätti erikoista inhoa, koska hän, murhaaja, oli nainen. " 
    Utrio kertoo teoksessaan sivulla 310.

Minä metsästin Charlotten haamua Pariisisa, ja mm. Saint German des Près´in todella ystävällinen henkilökunta opasti siinä mielellään. Tosin ei tornia eikä tyrmiä ollut jäljellä raunioinakaan jonne Charlotte heitettiin tyrmään.

Musee Grévinissä on aito amme minne Marat murhattiin - Marat ja Corday ovat esillä vahanukkeina. Niin ikään Musee Grévinissä mukava henkilökunta opastaa - jopa sähköpostitse. Skandaalit lyö rahaoiksi, Ja vallankumoukset.

Kyllä me, kyyniset pessimistiset nihilistitkin, kaipaamme ja tarvitsemme illuusioita, vieläkin. Musee Grévinissä, sali näyttää näin jälkeen päin katsottuna aivan samanlaiselta kuin elokuvan Van Helsing tanssisalikohtaus: shakkiruutulattia, kultaisia permantoja, katon lävitse kulkevalla nuoralla strapetsi -taiteilijoita, ilveilijöitä, peilikuvia. Makaaberia on tutustua kabinetin takahuoneisiin jossa säilytetään jämptisti materiaaleja: kas irtokäsiä, päätön istuva mies, ja irtosilmät tuntuvat seuraavan joka askeleella.

Lontoossa, Madame Tussaudin vahakabinetissa on nostettu seinälle yksi aito giljotiini, joka päätti Marie Antoinetten elämän. Siellä on myös kauhujen kammio, ja sarjamurhaajiakin esitellään.

Kiehtovaa asiassa on se, että maksanut katsoja joutuu kävelemään pimeässä tunnelissa ja vankiselleissä valonpilkahdusta näkemättä, ja milloin tahansa psykopaatti hyppää hänen eteensä... Tosin tällaista kauhua saa harva valitettavasti nainen kokea se päivä, ja vallan ilmaiseksi. Mutta kauhukabinetissa näyttelijät hoitavat pelottelijan virkaa.

Marie Tussad, aikoinaan, peri vahatyön tekemisen taidon, ja teki kuolinnaamioita kansanmiehistään ( mm. Marie Antoinetten ) joita giljotiini oli typistänyt. Suurella volyymillä kauhujen kammiota fanitti aikoinaan viktoriaanisista kirjailijoista viktoriaanisin eli Charles Dickens joka laski ilmoille meheviä huhuja - jos kukaan siellä yönsä viettänyt selviytyy aamuun asti voittaa.... Vahakabinetissa persjalkanen Hitler pui nyrkkiään.

lue lisää Kaari Utrion kirjoista, esimerkiksi Eevan tyttäret, joka kysyy 1700-luvusta, kenen valistus se olikaan osiossa Kenen vapaus?. Osiossa esitellään nimen omaan naisten osallistumista Ranskan vallankumoukseen -

- me gootithan tiedämme Mary Shelleyn äidin osallistuneen samaiseen verilöylyyn.

- ja huvittavaa, ja groteskia kyllä " Tasa-arvo, jonka vallankumous naisille tarjosi, oli oikeus kuolla samalla giljotiinilla kuin miehet." , Utrio kirjoittaa.

- Varokaapas muuten, lukijani, miespuolisia historian "opettajia" jotka eivät pidä Utrion historian kirjoituksia historian kirjoituksina.

Charlotte Corday wikissä

Tänään 08.11.2018 Universumissa hurmeinen Hurmeen Marat / Sade. Mutta olimmeko Arkhamissa vai Charentonissa?

Marat/Sade

Tekijäloota:



Teksti: Peter Weiss
Ohjaus: Juha Hurme
Ohjaajan assitentti: Meimi Taipale
Visuaalinen suunnnittelu: Raisa Kilpeläinen ja Kalle Ropponen
Alkuperäinen musiikki: Hans Martin Majewski
Äänisuunnittelu ja muusikot: Martin Åkesson ja Mirva Tarvainen
Näyttämöllä: Paul Olin, Wilhelm Grotenfelt, Paul Holländer, Fabian Silén, Jon Henriksen, Dan Henriksson, Carl Alm, Alma Pöysti ja Martina Roos
Tuottaja: Eeva Bergroth
Tiedotus: Inkeri Rönnberg, Outi Lahtinen ja Julia Hovi
Tuotantoharjoittelija: Misan Nykvist
Tuotanto: Klockriketeatern, Sirius Teatern, Teater Mestola.




Klockeriketeaternin sivulta:


Klockriketeatern, Sirius Teatern, Teater Mestola:
Marat/Sade

" Ranskan vallankumouksen jälkeiset kuohuvat vuodet. Näyttämöllä kaksi historian suurmiestä, jakobiinien vallankumoussankari Jean-Paul Marat ja sadismille nimensä antanut ranskalainen aristokraatti, kiistelty filosofi ja kirjailija markiisi de Sade.

Marat’n ja de Saden kuvitteellisen kohtaamisen järjestävät Charentonin mielisairaalan potilaat; he valmistelevat sairaalan virkistystoiminnan puitteissa näytelmää, jonka aiheena on kuuluisa Marat’n kuolema ja siihen johtaneet historialliset tapahtumat. Näytelmän harjoituksia ohjaa de Sade, joka itsekin on Charentonissa potilaana.

Potilaiden hilpeän puuhastelun lomassa näytelmä tiivistyy Marat’n ja de Saden käymien intensiivisten keskustelujen ympärille. Niiden kautta ajaton teksti käsittelee pirullisen nerokkaasti valtavia kysymyksiä: individualismin ja poliittisen liikehdinnän välistä jännitettä, valtaa ja väkivaltaa. Oman osansa saavat myös pohdinnat demokratian oikeutuksesta ja kansan roolista demokratiassa.


Kolme suomenruotsalaista teatteria yhdistää taiteelliset voimansa ja loihtii Universumin näyttämölle oman versionsa saksalaissyntyisen Peter Weissin (1916-1982) näytelmästä. Kipparina toimii koko kansan Juha Hurme, teatterimies, kirjailija ja vuoden 2017 Finlandia-voittaja. Hurmeen käsittelyssä Weissin 1960-luvun klassikko nyrjähtää jälleen uuteen, yllättävään vinkkeliin. Yhdessä asiassa Hurme on kuitenkin ehdottoman uskollinen näytelmän alkuperäisversiolle: musiikki näyttelee yhtä esityksen tärkeimmistä rooleista.

”Peter Weissin näytelmä on omalaatuinen, erinomainen, älykäs, hauska ja järkyttävä. Siinä vertaillaan totaalista kontrollia ja täydellistä anarkiaa poliittisina vaihtoehtoina. Mikäs sen mukavampaa! Tekstin ”näytelmä näytelmässä” -kaksoisrakenne on nerokas ja loputtoman riemun aihe: katsojat näkevät näytelmän, jota mielisairaalan potilaat esittävät sairaalan johtajalle. Ammattinäyttelijälle ei voi antaa parempaa haastetta kuin sekopäisen, mahdollisesti psykopaattisen harrastelijanäyttelijän esittäminen. Marat/Sade on sen tason taideteos, että se on aina ajankohtainen." - Juha Hurme "


Lue teatteri- ja draamatutkija Riitta Pohjolan teksti näytelmän taustoista 


Tunnelmia tviiteistä, juutuupista, popkulttuurista:



Quills – syntiset säkeet elävä kuva omasi aikoinaan kuumottavan roolituksen... Mutta myös komiikkaa - Napoleonin jalat! Kuinak Napoleon heiluttelee lyhyitä jalkojaan....

juutuupista tunnelmia:

Tie mittaamaton, mun edessä on:


 #teatteri  #theatre #theater #teatterissa. ja Marat / Sade piisejä potpurrina:
klo
Tunnisteet: , , , , , , , , , , , ,
Tilaa: Blogitekstit (Atom)