Teatterin lumoa - kuvallinen teatteriblogini

Teatterin lumoa - Satu Ylävaaran kuvallinen teatteriblogi
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Pikku Vampyyri. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Pikku Vampyyri. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 11. maaliskuuta 2020

Liikkis ja iikkis Pikku vampyyri Työviksessä. Kauhean hauska, jänskä ja pieteetillä tehty

Pikku vampyyri 07.03.2020 Tampereen Työväen Teatterilla. Kauhean hauska, jännittävä ja pieteetillä tehty kokonaisuus, jonne on mukava palata. Tämä esitys saisi jatkua pitkään... Sopivasti näin Lasten teatteripäivänä saavuin Eino Salmelaisen näyttämölle. Oivaltavaa lastenteatteria ja gotiikan ymmärrystä koko pläjäys. On goottilainen, kauhuromanttinen tarina, goottilainen lavastus, musta ja muunkin värinen huumori ja solidaarisuus. Kulmahampaat ovat sekä huomaamattomia ja huomattavia, että näyttelijä pystyy puhumaan suht sujuvasti, ja silti pitkät torahampaat näyttävät hyviltä. Kuten aina....

Pikku vampyyri on tuttu kirjana Angela Sommer-Bodenburgin kirjoittamana - nimensä puolesta sopisi kirjojensa aateliseksi vampyyrihahmoksi. Miksi muuten popkulttuurissa, kuten Bram Stokerin Draculan jälkeen, on nämä aateliset vampyyreitä silkeissään, sameteissaan, ja koruineen, raunioituneine linnoineen. Hyvännäköiset, kiinnostavat, latinankielen taitoiset. Kun taas folkloressa, kansantarinoissa, vampyyrit ovat köyhempiä, talonpoikia, raivokkaita, vihaisia ja multaisia. Ainakin jos on uskomista kirjaan Noidan käsikirja.

Angelan kirjassa, ja tässä näytelmässäkin, ollaan viehättävällä, tavallisella 90-luvulla. On turvallinen perhe, jolla on tutut rutiinit. Ajoissa nukkumaanmenosta ja läksyjen tekemisestä pidetään huolta. Jääkaapissa on ruokaa, kavereille annetaan mehua. Ysäriä on matkatelkkari, siis television katsominen, lehtien lukeminen ja seinäpuhelin, siis lankapuhelin.

Tarinan päähenkilö Anton Papunen (Juha-Matti Koskela) asuu mukavassa kodissa. Hän on koululainen, joka matikan sijaan haluaa lukea Draculaa, ja muita vampyyrikirjoja, ja katsoa kauhuelokuvia. Samaistuin täysin. Ja kuin ihmeen kautta hänen akkunastaan pösäyttää Pikku vampyyri Rydiger von Schlotterstein (Antti Peltola) Tai pikku ja pikku. Hän on parimetrinen ja 146-vuotias teini joka on 140 ajan saanut olla käymättä koulua, juhuu!

Anton Papunen on yksinäinen, hänellä on vain kirjansa ja telkkarinsa. Koulussa ja koulun ulkopuolella häntä kiusataan. Vampyyrijutuista. Antonin puheita ei uskota, ja hänelle nauretaan.

Anton ei kuitenkaan vello itsesäälissä, pitkään kuten aikuiset, koska hänellä on uusi kaveri, pikku vampyyri Rydiger. Onko Rydiger olemassa?

Useampaa muutakin asiaa ihmetellään, onko se totta, onko se olemassa. Miksi minua ei uskota, miksi minua ei kuunnella.

Rydigerillä on myös sisko Anna von Schlotterstein (Eriikka Väliahde) joka ei ole saanut vielä vampyyrin kulmahampaita, hän juo maitoa, ei verta. Ei vielä. Anna ihastuu Antoniin sekä hänen kirjoihinsa: ihmeen ihanat kirjat. Elo - ja kuolo - voisi olla leppoisaa näiden kaverusten kesken - vaikka heillä on eri aikataulut.

Mutta pahis, siis pahus! Mutta pahiksrna, koulukiusaajien lisäksi on hirvittävä hautausmaan vartija eli Hannu-Henrik Kalmankulma! (Mika Honkanen) Hän on koominen, ja traaginen hahmo. Jatsareissaan hän on tuttu kotimaisista kansankomedioista, mutta myös jotain Roman Polanskin Vampyyrintappajat (anteeksi hampaanne ovat niskassani ) kyläläisistä hänessä on. Työkkäri eli työnvälitystoimisto on lykännyt hänet aivan väärään tuuniin, hän on ahdistunut, ja kulkee valkosipulit kaulassa vampyyreitä ja pöllön huhuiluja peläten. Vaarnat kulkevat aina mukana.

Mitä ilmeisimminkin tämä teos kertoo peloista, ja niiden kohtaamisesta. Sitten seuraa toinen välierä. Erityisen komeaa menoa, mm vampyyri-kimbleä. Enempää en paljasta.

Lasten näytelmästä jonkin verran voi juonesta paljastaa, varsinkin jos tuntee kirjat, joista ihmettelen, mikseivät ne breikanneet kuten Harry Potterit. Ei tarpeeksi oheiskrääsää?

Ei se mtn, pidin myös Potterin humanismista, ja solidaarisuudesta. Anton Papunen ei ole orpo, eikä ees puoli orpo eikä kerjäläinen eikä merkitty eikä valittu. Vaan ihan tavallinen, yksinäinen poika. 

Sitten on moraalisia dilemmoja: Rydiger on siis 146 vee, mutta saako hän juoda punaviiniä. Onko hän siis teini vai aikuinen?

Kauniisti hän tuo risuja uuden toverinsa Antonin äidille, koska äideille pitää antaa kukkakimppu 💐 kun tulee kylään. Se, ettei kimpussa ole kukkia vaan risuja, ja että Rydiger heittää kimpun lattialle. Paljon on vielä oppimista.

Risut tuo mieleen Angelica Hustonin tuossa Morticia Addamsin roolissaan, kun hän leikkasi ruusuista nuput pois, ja jätti piikikkäät varret 🌹


Pieni näyttämö kasvaa suuremmaksi, hautakammioksi, kodikkaaksi kodiksi, hautausmaaksi, ja kaikeksi siltä väliltä. Ystävykset sulahtavat rooleihinsa niin, ettei ihme, että tämä on niin suosittu. Lastenteatteria, mutta laadulla. Ei aliarvioiden. Popkulttuurin vampyyriviittauksia on esimerkiksi kun Buffyn tunnari soi täysillä matkatv:stä. Ja toisaalta, kuinka krypta muistuttaa Bela Lugosin näyttelemän Draculan vastaavaa 1930-luvun klassikkoelokuvassa.

Tuona aamuna ohitin Rapolan Linnavuoren sekä Kalmistonkujan ja päädyin sitten tänne. Tampereelle. Ja mikä ettei. Kauhean hauska juttu!

Ja muistin äikänopen joka sanoi: Eih, taasko näitä vampyyreitä! 

Angela Sommer-Bodenburgin kirjassa, kuten myös tässä näytelmässäkin, ollaan viehättävällä, tavallisella 90-luvulla. On turvallinen perhe. Jolla on tutut rutiinit. Ajoissa nukkumaanmenosta ja läksyjen tekemisestä pidetään huolta. Jääkaapissa on ruokaa, ja kavereille mehua.

Ei minun lapsuudessani ollut tällaisiakaan esityksiä.



STOD-esityshaasteessa tämän Tampereen Työväen Teatterin Pikku vampyyrin minä ruksin verenpunaisin pisaroin mm kohdan 8: vähemmistöt ovat esillä. Kylä minä lasken vampyyrit ja lapset vähemmistöksi teatterissa.




Hyvän mielen esitys, jonka goottilaisuus ja solidaarisuus kohillaan! Suosittelen kaikille. Ikähaarukkaan sopiville.

Näin tämän vapaalippun ansiosta, kiitos siitä.



Tekijäloota:


Perustuu Angela Sommer-Bodenburgin kirjasarjaan
Dramatisointi Wolf-Dietrich Sprenger
Suomennos Leena Viljakainen
Ohjaus Ilmari Pursiainen
Lavastus Perttu Sinervo
Pukusuunnittelu sekä kampauksien ja maskien suunnittelu Marjaana Mutanen
Valosuunnittelu TJ Mäkinen
Äänisuunnittelu Niklas Vainio



Lavalla:


Juha-Matti Koskela
Anton Papunen

Antti Peltola
Rydiger von Schlotterstein

Hiski Grönstrand
Leopold von Schlotterstein

Kristiina Hakovirta
Helka Papunen


Minna Hokkanen
Sabine von Schlotterstein

Mika Honkanen
Hannu-Henrik Kalmankulma

Jari Leppänen
Antti Papunen

Eriikka Väliahde
Anna von Schlotterstein



kuva Tampereen Työväen Teatteri

Työviksen sivulla kerrotaan:


"HYYTÄVÄN HAUSKA ESITYS MIELIKUVITUKSEN VOIMASTA

Ensi-ilta 6.9.2019 Eino Salmelaisen näyttämöllä

Seikkailu alkaa, kun eräänä iltana vampyyrikirjoja ahmivan Anton Papusen huoneeseen lennähtää aivan oikea vampyyri, Rydiger! Hiipiessään öisin hautausmaalla Anton tutustuu koko Von Sclottersteinin karmivaan vampyyriperheeseen, jonka hurjaakin hurjemmat jäsenet – Anna, Leopold ja isoäiti Sabine Hirmuinen – sekoittavat pian Papusen perheen elämän.

Pikku vampyyri on hyytävän hauska esitys mielikuvituksen voimasta ja ennakkoluulottomasta ystävyydestä. Näytelmä perustuu Pikku vampyyri -kirjasarjaan, jonka osia on ilmestynyt suomeksi melkein kaksikymmentä.

Runsas ja sadunomainen lavastus ja puvustus luovat mainiot puitteet jännittävälle fantasialle! "



Sosialistisessa mediassani:










Tänään #lastenteatteripäivä 07.03.2020 ja Tampereen Työväen Teatterissa näytelmä Pikku vampyyri. Ohitin Rapolan Linnavuoren sekä Kalmistonkujan ja päädyin sitten tänne. Kauhean hauska! Ja muistin äikänopen joka sanoi: Eih, taasko näitä vampyyreitä! Angela Sommer-Bodenburgin kirjassa, kuten myös tässä näytelmässäkin, ollaan viehättävällä, tavallisella 90-luvulla. On turvallinen perhe. Jolla on tutut rutiinit. Ajoissa nukkumaanmenodta ja läksyjen tekemisestä pidetään huolta. Jääkaapissa on ruokaa, ja kavereille mehua. Ysäriä on matkatelkkari, siis television katsominen 📺, lehtien lukeminen 📖 ja lankapuhelin. Tarinan päähenkilö Anton Papunen asuu mukavassa kodissa. #pikkuvampyyri #tampereentyöväenteatteri eatteri @ttteatteri #teatterinlumoa #teatterinlumoa2020 #vampyyrit goottilainen tarina, #goottilainen lavastus, huumori ja solidaarisuus.
Henkilön Satu Ylävaara (@teatterinlumoa) jakama julkaisu

torstai 18. huhtikuuta 2019

Aivan ihana Pikku Vampyyri ennakkona Tampereen työväenteatterissa!

Pidin kovasti Tampereen työväenteatterin näytelmän Pikku Vampyyri esikatselusta, ennakkoesityksestä, ennakkonäytöksestä taannoin 08.03.2019, vaikka matkaan piti lähteä kukonlaulun aikaan kun esitys alkoi Tampereella klo 10. Mietin kuinkahan löydän teatterin, mutta bongasin, että itse Pikku Vampyyri elikkäs kaksimetrinen Antti Peltola käveli sinne.

Tosin tätä kirjaa on mahdoton tehdä väärin tai huonolla tavalla. Näytelmä on ihana, kauhuromanttinen, jännä ja hauska; goottilainen ja post-punk estetiikka, alakulttuurit, ja vampyyrien lajintuntemus on kohillaan, niin lavastuksesta Bela Lugosin luolasta matkatelkkarin Buffyn tunnariin, ja Toccata ja fuugan urkuihin. Ja Rudiger kuulosti Sakari Jurkalta...

Estetiikka on siis kohdillaan: goottilaisuus, kauhuromantiikka, synkistely ja muu näkyy eri aikausien kuvituksina ja huvituksina. Sekä musiikissa, pukeutumisessa, taiteessa, kulisseissa: hautuumaalla, kryptassa, yön sinisessä pimeydessä, raunioissa. Olemme ajassa jolloin lapset tai esiteinit lukivat vielä kirjoja, ja lastenhuoneen viihde-elektroniikkaa edusti matkatv.

Anton Papunen (Juha-Matti Koskela ) on tavallinen poika, joka rakastaa yli kaiken vampyyrejä - niin kuin minäkin. On onnellinen sattuma, että naapuriin muuttaa vaivihkaa vampyyreitä kuten Rydiger von Schlotterstein (Antti Peltola ) ja Anna von Schlotterstein ( Eriikka Väliahde) komeine sukuineen.

Mehevää ja surullista käännettä, vekkiä ja ryppyä tuo esim. koulukiusaajat, vampyyrintuhoajat ja tavikset. Koulukiusaus on erityisen osuvaa. Kuinka julmaa nykyään koulussa on.

Nappivalinta, voi kertoa muustakin toiseudesta, yksinäisyydstä, toisenlaisuudesta, pakolaisuudesta, vammaisuudesta, mielikuvituksesta. Me ja muut. Kuinka uusia ystäviä ja hengenheimolaisia löydetään. Millaisia yhteisöjä muodostetaan. Kuinka aikuiset ja/tai vanhemmat on niin pihalla, tai niin vain klikkiytyneitä omaan turvalliseen kotiin/ajatteluun.

Angela Sommer-Bodenburg: Pikku Vampyyri -romaanit, lastenkirjat ovat mukavia löytöjä kierrätyskirjoissa. Koko sarjaa ei tarvitse haalia, vaan kaikki, ainakin tähän asti, ovat olleet mukavia lukuhetkiä kauhun ja ihastumisen kanssa, mukaan lukien ilkeämpääkin koulukiusaamista ja muuta hankalaa. Aikuisten tyhmyyttä ja niin edelleen.

Tämä siis vasta ennakkonäytös, syssyllä sitten enskarit ja muut. Illalla katsoin samassa teatterissa Marc Gassotin Lion – The Weird and Magical Abracadabra Show:n, ties monennettako kertaa, ehkä kolmannen kerran, ja siinä välissä kävin Dracula -näyttelyssä Vapriikissa, jossa söin myös seitanaallisen hyvää seitania: buffetista kasvisruokaa, nääs, ja ainakin Lenin-museossa pyörin, ja vingutin, en visaa, vaan museokorttia. Koko päivän kulttuurimatka maksoi jonkin verran, oliko alle 10 euroa, meno junalla ja paluu bussilla.

Tekijäloota:

Antti Peltola - Rydiger
Juha-Matti Koskela - Anton
Eriikka Väliahde

Perustuu Angela Sommer-Bodenburgin kirjasarjaan
Dramatisointi Wolf-Dietrich Sprenger
Suomennos Leena Viljakainen
Ohjaus Ilmari Pursiainen
Lavastus Perttu Sinervo
Pukusuunnittelu Marjaana Mutanen
Valosuunnittelu TJ Mäkinen
Äänisuunnittelu Niklas Vainio

kuvat Tampereen työväenteatterin sivulta 


Työviksen sivulla kerrotaan lisää:

"PIKKU VAMPYYRI
Hyytävän hauska esitys lapsille ja koko perheelle!

Eräänä iltana seikkailu alkaa, kun vampyyrikirjoja ahmivan Anton Papusen huoneeseen lennähtää aivan oikea vampyyri, Rydiger! Hiipiessään öisin hautausmaalla Anton tutustuu koko von Schlottersteinin karmivaan vampyyriperheeseen, jonka hurjaakin hurjemmat jäsenet – Anna, Leopold ja isoäiti Sabine Hirmuinen – sekoittavat pian koko Papusen perheen elämän.

Pikku vampyyri on hyytävän hauska esitys mielikuvituksen voimasta ja ennakkoluulottomasta ystävyydestä. Näytelmä perustuu Pikku vampyyri -kirjasarjaan, jonka osia on ilmestynyt suomeksi melkein kaksikymmentä. Runsas ja sadunomainen lavastus ja puvustus luovat mainiot puitteet jännittävälle fantasialle."



traileri:

sosialistisessa mediassani: