Teatterin lumoa - kuvallinen teatteriblogini

Teatterin lumoa - Satu Ylävaaran kuvallinen teatteriblogi
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kinky boots. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kinky boots. Näytä kaikki tekstit

perjantai 2. heinäkuuta 2021

Kinky Boots musikaalia kuvasin Helsingin kaupunginteatterin näytäntökauden avajaisissa 23.08.2018

Kinky Boots musikaalia kuvasin Helsingin kaupunginteatterin näytäntökauden avajaisissa 23.08.2018. Itse esitystä kävin tiiraamassa pariin otteeseen, ja myös kerran Tampereen Työväen Teatterilla miltei samalla kokoonpanolla. Suosittelen. Vähintään. Enimmäkseen somessa olen teatteribloggaaja, sekä kirjoitan popkulttuurista ja undergroundista. Mieluummin kuvaan. Kuviin ei tarvitse kääntäjää eikä oikolukijaa. Sopivaa musitella esitystä näin Priden aikaan. ihmisoikeudet ovat ihmisoikeuksia. 









sunnuntai 25. lokakuuta 2020

Kinky boots musikaalin syötävän hyvää menoa Tampereen Työväen Teatterissa - kaikissa sateenkaaren väreissä 16.10.2020

Seksikäs ja iloitteva Kinky boots musikaali täytyy ihan itse kokea, elää ja nauttia. Elokuvasta nautin aikoinani täysillä. Myös tästä, vaikka musiikki on eri. Tampereen Työväen Teatterin versio on täyttä tavaraa. Se on sekä uskottavampi ja kotikutoisempi, läheinen, hikinen, kimaltava, romanttinen ja viihdettä koko rahan edestä. Niin pikkujouluun, arkeen kuin viikonloppuunkin. 

Kuumin kohtaus oli nyrkkeilymatsi, jossa oli päheimmät asut ja makeimmat peruukit. Syötävän hyvää menoa Tampereen Työväen Teatterissa - kaikissa sateenkaaren väreissä 16.10.2020.


Tervetuloa fantasiaani...

Päähenkilöinä ovat Charlie ja Lola. Ensin mainittu on tavallinen ja kiltti brittimies, poikaystävämatskua, joka elää ihan oolsprait, vaikka dominoivat bimbo tyttöystävä haluaa heidän muuttavan Lontooseen ja muuhun juppitouhuun, ja haaveilee 900 punnan pinkeistä korkokengistä. Jotka eivät ole edes kinkyt. Usch. 

Charlie ei kuitenkaan halua teit isän astumaan eli ei halua jatkaa suvun kenkätehtaalla. Mutta kun isästä aika jättää, on Charlie monen äärellä. Mitäkö tehdä. Mitä valita.

Eräänä iltana pimeällä kadulla Charlie kohtaa Lolan, tai kuulee hänet. Naisen ahdingossa. 

Tyhmät miehet ahdistelevat Lolaa, tai huutelevat inhottavasti, tai aikovat aggressiivisesti hyökätä. Mutta Lola osaa puolustautua, hyökätä, ja hän täräyttää kinky bootsillaan seksikkäällä punaisella saapikkaallaan. 

Mutta hän täräyttää vahingossa apuun tulevaa Charlieta.

Drag queen Lolan pukuhuoneessa Charlie huomaa, ettei Lola ollutkaan se haavoittuvainen nainen ahdingossa. Ainakaan fyysisesti. Ainakaan ulkoisesti. Ainakaan julkisesti. 

Ja sitten lavalle tulevat Charlien eikun Lolan enkelit. Lolan enkelit upeine seksikkäine niukkoine pukuineen lehahtavat eteemme, eikä tiedä missä silmiänsä pitäisi. Tai kenessä. Jos heidän kiusoitteleva ja energinen show ei tunnu housuissa, kannattaa mitata pulssia.


On typerää ja valheellista luulla, että kotimainen musikaali olisi huonompi kuin ulkomailla. Joissa liput maksavat sata djollaria tai puntaa. Ja koko esitys on hyvin kaukana yleisöstä. Suomessa musikaali on jossain määrin halveksittu, tai ainakin vähätelty teatterin laji. Vaikka sen liput maksavat noin 78 euroa hyviltä paikoilta. Oopperan liput maksoivat yli satasen eturivin paikoista.

Näin tämän myös Helsingissä, kaupunginteatterilla pari kertaa. Ah. Vanhasta kööristä on mukana päähenkilöt Charlie (Petrus Kähkönen) ja Lola (Lauri Mikkola). Sekä Lolan enkeli (Jero Mäkeläinen), joka Tampereen Työväen Teatterin lavalla vatkaa, ja twerkkaa, ja on niin taipuisa, ettei silmiään usko. Koko poppoolla on taituruutta, mutta myös iloa sen esittämisen.

Tyttöystävän roolit ovat aina tylsiä, vain päähenkilön mahdollistajia. Tässä tyttöystävä Nicolaa näyttelee Eriikka Väliahde, joka oli järkyttävän upea vampyyri Anna täydellisessä lastennäytelmässä Pikku Vampyyri. Ja oli hän myös Fröken Julie pääroolissa vaikkakin kumisaappaat jalassa modernissa Strindberg-tulkinnassa. Tv:ssä ja suoratoistolla hän oli pääroolissa Pintaa syvemmältä, joka ennakoi buumia, jossa Suomen luonto, suot ja vesistöt tuhotaan, myrkytetään. Mutta tässä esityksessä Nicola on siis aivan hirvee bitch. 

Sivuroolissa oli myös Juha-Matti Koskela aikuisena tummapartaisena miehenä, vaikka hän oli pääosassa Papusena lastennäytelmässä Pikku vampyyri, jossa oli siis koululainen. Olisi suonut hänelle suurempaakin roolia, mutta en valita. 

Donin roolissa Hiski Grönstrand oli koulukiusaaja myös Pikku vampyyrissä. Tässä Don on esimerkki toksisesta machosta, joka ihastuu Lolaan, mutta kun Lola puhuu Simonin äänellä, niin Don hätkähtää. Voi olla ehkä vanhanaikaista, ettei Don tiedosta, että vimpan päälle stailattu itsevarma Lola on drag queen. Ehkä se on homofobiaa. Ettei uskalla, tai halua tunnistaa tunteitaan, että pitää myös miehistä. Tai vain miehistä. Tai vain miehistä mekoissa. Tai olevansa panseksuaali, kaikkiruokainen. 



Kun Turun kaupunginteatterin Cabaret musikaalin seremonimestari toivottaa yleisön tervetulleeksi sanoin Hyvät ystävät (suomeksi ja saksaksi), niin Kinky bootsien Lola toivottaa yleisön tervetulleeksi sanoin Hyvät naiset ja herrat. Ja kaikki siltä väliltä. 

Kumpikin toivotus toimii. Käsiohjelmassa kerrotaan lyhyesti drag queenin, transvestiitin ja transihmisen eroista. 


Erityisen koskettavaa on kun Simon pienenä poikana halusi pukeutua.ja olla miten halusi, olla oma itsensä, mutta isä kannusti vain nyrkkeilemään, äijäilemään, ja muuta myrkyllistä. En voi sanoiksi saattaa, millaista on nuorella tai nuortella aikuisiella, tai aikuisella, jonka vanhemmat hylkäävät. Kuin poikansa en ois -laulussa. 


Brittiläinen luokkayhteiskunta tulee esiin, kun kenkätehtaan työläinen Lauren (Emmi Kaislakari) onkin ihastunut pomon poikaan Charlieen... Tämä on oikein virkistävä rooli, sydämen läpätyksen, jännityksen, hermostumisen, mokailut ja rakkauden tuskat tuntee, ihan katsomossa asti. 


Osaltaan tämä on jatkoa englantilaisille tai skotlantilaisille sosiaalisille draamoille 1990-luvulta kuten Pride, Housut pois ja Suu messingillä - miten miehille käy kun kaivokset, ja tehtaat suljetaan. 





Näin tämän teatteribloggaajan lipulla 16.10.2020, kiitoksia Työvikselle. 




kuvasin loppukiitosten säihkettä...





Tekijäloota:



Petrus Kähkönen Charlie Price

Lauri Mikkola Lola / Simon

Eriikka Väliahde Nicola

Emmi Kaislakari Lauren


Hiski Grönstrand Don

Jyrki Mänttäri George

Jari Ahola Herra Price / Koditon mies / Tehtaan työntekijä

Antti Kerosuo Simonin isä / Lähetti / Tehtaan työntekijä

Juha-Matti Koskela Harry / Tehtaan työntekijä

Jonas Saari Richard Bailey/ Huligaani / Tehtaan työntekijä

Aleksi Aromaa Tehtaan työntekijä

Samuli Pajunen Tehtaan työntekijä / Huligaani

Saska Pulkkinen Tehtaan työntekijä

Jussi Lukács Tehtaan työntekijä

Valtteri Aaltonen Tehtaan työntekijä

Hanna Kaila Pat

Leena Rousti Trish

Marissa Lattu Milan Stage Manager / Tehtaan työntekijä

Riikka Riikonen Tehtaan työntekijä

Roosa Lehtinen Tehtaan työntekijä

Heidi A. Kiviharju Tehtaan työntekijä

Sanni Lehto Tehtaan työntekijä


Jack Johansson Enkeli

Henri Sarajärvi Enkeli

Steven A. Novak Enkeli

Anton Engström Enkeli

Niklas Rauten Enkeli

Jero Mäkeläinen Enkeli



Eero Maunu Nuori Lola / Simon

Niklas Normio Nuori Lola / Simon sekä Under study Nuori Charlie

Tristan Lumi Nuori Charlie

Jerry Ranta Nuori Charlie




Perustuu Miramaxin elokuvaan Kinky Boots


Käsikirjoitus Harvey Fierstein

Musiikki ja laulujen sanat Cyndi Lauper

Suomenkielinen käännös Kari Arffman ja Hanna Kaila

Ohjaus Samuel Harjanne

Orkestraatio Stephen Oremus

Vastaava kapellimestari Eeva Kontu

Kapellimestari Joonas Mikkilä

Koreografia Gunilla Olsson-Karlsson

Lavastussuunnittelu Peter Ahlqvist

Pukusuunnittelu Tuomas Lampinen

Valosuunnittelu William Iles

Äänisuunnittelu Kai Poutanen

Naamiointi ja kampausten suunnittelu Henri Karjalainen

Ohjaajan ja koreografin assistentti Jack Johansson

Yhteistyössä Harjanne Company Ltd Oy ja MD Company Oy Ltd

Mukana myös Tampereen Ammattikorkeakoulu


Tekijänoikeuksia valvoo MTI Europe.

Helsingin kaupunginteatterin (HKT) tuotannon mukainen tuotanto, yhteistyössä HKT ja Tampereen Työväen Teatteri. 





Lue lisää Työviksen sivulta:


"SENSAATIOMAINEN, PARHAANA MUSIKAALINA TONY-, GRAMMY- JA OLIVIER-PALKITTU, VUOSIKYMMENEN SUURIN, SEKSIKKÄIN JA SYDÄMELLISIN SHOW SAAPUU TAMPEREELLE 2020!


Ensi-ilta 24.9.2020 Suurella näyttämöllä


Pop-ikoni Cyndi Lauperin säveltämä musikaali Kinky Boots juhlistaa erilaisuutta, ystävyyttä ja ennakkoluulojen voittamista.


Kinky Boots vie sinut vuoristoradan vauhdilla tehdashallien hämärästä muotimaailman huipulle. Isänsä konkurssin partaalla olevan kenkätehtaan perinyt Charlie on epätoivoinen kaatuvan yrityksensä kanssa. Apuun saapuu kuin luonnonvoima, glitterin ja höyhenien keskeltä, hurmaava viihdetaiteilija Lola seurueineen villin ideansa kanssa. Tämä pari, jolla ei pitäisi olla mitään yhteistä, yltää lopulta uskomattomiin saavutuksiin, joista muut vain uneksivat


Musikaali tulee Tampereen Työväen Teatteriin konseptiyhteistyössä Helsingin Kaupunginteatterin kanssa. Keskeinen kaksikko on tuttu niin Helsingin kuin Tampereen menestysmusikaaleista. Drag-tähti Lolan ja Simonin roolissa nähdään Lauri Mikkola (Kinky Boots HKT, Poikabändi) ja Charlie Pricen roolissa Petrus Kähkönen (Kinky Boots HKT, Notre Damen kellonsoittaja). TTT:n kova musikaaliensemble ja runsas vierailevien tähtien joukko varmistavat, että tästä tulee ainutlaatuinen ja unohtumaton kokemus. Kinky Boots potkii paremmin kuin koskaan!


Avaa sydämesi, laita korkokengät jalkaan ja tule kokemaan fantastinen show joka on rakkauden asialla!

"




Kinky boots Tampereen tiiserit ja railerit:









Kaksi blogitekstiä Helsingin kaupunginteatterin versiosta, jossa myös linekkejä ja videoita mm taustoista, joita en suoraan kopioi tähän:


Kyllä Harvey Fierstein on kähissyt ihanan musikaalin: Kinky Boots ennakossa Helsingin kaupunginteatterissa. 2018. Ah... Helsingin kaupunginteatterin versiolla ei ole mitään hävettävää ekassa ennakossa 28.08.2018

Kinky boots toisessa ennakossa syssyllä 2018 Hgin kaupunginteatterilla. Miesstrippareita 90-luvulta seksimessuilta aina drag queenien Linnanmäen kaikille sopivaksi esitykseseksi: Kinky boots toinen ennakko 29.8. hurmasi entisestään kuumana trooppisena yönä Helsingissä: 




sosialistisesta mediastani:

perjantai 31. elokuuta 2018

Kinky boots toinen ennakko 29.8. hurmasi entisestään kuumana trooppisena yönä Helsingissä

Kaupunginteatterilla kaikki natsaa... Niin kuin 1. kerrallakin kuten Michael Monroe piisissään Old king's road kertoo, kuinka meidän entiset huudit muuttuvat. Tehtaista tulee lofteja etuoikeutetuille rikkaille. Kenellä on varaa ostaa käsityötä? Kenellä varaa maksaa käsityöläisen palkkoja? 1. ennakossa Ranta-Hesen silmät tuikkivat erityisesti, niin myös tänään mutta myös kajalin kera. Eilen Anna Victorian hienoin lavan valtaus oli Charlielle omistettu laulu, ja esitys muistutti Rocky Horror Showta paikoin. Tänään oli vielä enemmän virtaa ja tilaa, ja mieleen tuli John Watersin viisut mm Cry babyssä. Räyh... Yleisöstä kuului paikoin innostuneesti au ja ai.





 90-luvun seksimessuilla mies-stripparit esiintyivät tosi huonoin aikaan, hyvin varhain, ja hyvin kaukana yleisöstä. Drag show'kin oli. Valokuvia otin, filmiaikana. Viimeksi näin drag show esityksiä Linnanmäellä viime syksyllä Marko Vainion Divet shown. Oli hauskaa nähdä se Lintsin Estradilla jossa kakarat katseli pää vinossa. Sittemmin näin Rocky Horror Shown näin Suomessa kolmesti Kultsalla, ja kahdesti eturivissäkin. Ja tietysti Pride marssilla 2016.Rocky Horror Showta näin myös Lintsillä sitä ennen syksyllä 2016. Rocky Horror Picture Showta olen nähnyt 80-luvun lopusta lähtien elokuvateattereissa, ja Tim Curryn entre tohtori Frank-n-furterina on ikimuistoinen...

kotimainen Rocky Horror Show villitsi Lintsillä, Kultsalla ja tietty tässä Pridessä vuonna 2016

Rocky...



90-luvun drag show ja stripteasee
Marko Vainio DIVET SHOW


Viimeisin transvestiitti-rooli minkä näin oli ihanan Sean Beanin esittämä teoksessa Accused. Siinä oli kyse itsensä hyväksymisestä. Sinkkuelämää -sarjassa joka oli elitistinen, rasistinen, seksistinen, ja täynnä tyhmiä turkkiämmiä, mutta siinä oli usein drag Queeneja, mm prostituoituina, joita äijät tulivat painamaan maksusta salaa vaimoiltaan. Brittiläisessä lomasarjassa Benidorm oli vanhempi transvestiitti-rooli ( jota näytteli Näkemiin vaan muru -sarjan Tim Healy ) jota Lola varmaan kuvaisi Winston Churchilliks äitinsä alushousuissa...

Helsingin kaupunginteatterissa on ollut ristiinpukeutumista aiemminkin mm Rakastunut Shakespeare ja Suomen hauskin mies -näytelmissä. Ja mikäs siinä...

Lolan pitääkin olla räävitön, itsevarma jumalatar joka puhuu jauhot suuhun. Ole oma itsesi, sillä kaikki muut roolit on jo täytetty sanoi Lola lainaillen Oscar Wildeä joka oli aikamoinen etuoikeutettu prinsessa herne-tyynyn päällä. 

Musiikillisesti ja tunnelmallisesti oltiin sopivassa määrin (pieni) kotimaisessa junttiudessa ja junttidiskossa, siinä jossain Frederikin ja Anita Hirvosen välissä, Ruåtsinlaivalla, jossa on matala kynnys drag show'hun, ja muuhunkin joka ei välttämättä sijaitse omalla mukavuusalueella.. Anita Hirvosella on sellainen määrä virtaa että. Ja muistan Frederikin piisin miesstrippaajasta, joka oli Village Peoplen Y. M. C. A. Se että junttius tuntui ei siis ollut paha tai väärä asia, päinvastoin.

Charlie Pricen ja muun kenkätehtaan farkkuihin ja ruutupaitaan pukeutuneet - heidän musiikkinsa oli rouhevasti, ja luontevasti rock. Tango sopi pirtaan myös kuten leffoissa Piukat paikat ja Moulin Rouge.

Petrus Kähkönen Charliena ja Lauri Mikkola Lolana pelavat hyvon yhteen, ja joskus puoli kahteen, eli erikseen, laulavayt suohon, kannustavat, kiertävät ja kiehnäävät. Elokuvan aikoja sitten nähneenä aloin jo miettiä polymorfista tulevaisuutta heille laill tämän Wonder Womanin luojan, joka takuulla nautti joka päivä polymorfiastaan. Tai onko oikea titteli polyamoria.

1990-luvulla ei nyt ihan joka päivä ollut performanssi Lepakolla, mutta välillä: Plastic pony -yhteisö:







 1990-luvulla toteemieläimeni oli Sirkka Tälli, tuo elämää suurempi ihminen joka aina oli tip top:

Jayne County on suuria punk-ihmisiä, elämää suurempi diiva ja aktivisti: häneltä kuulin ensimmäisen Roseannen ala-arvoisen trasfobisen heiton ns huumorissa: tässä kuitenki Countyn suurempia hittejä, mikä asenne... :

Kuka saa esittä trans ja drag queen-rooleja? Minusta sekä Leea Klemola että Benedict Cumberbatch saivat esittää trans-roolinsa.


Tässä Benidormia ja taustoja:


Sean Bean ja accused:


Frederik teki levyn junttidiskon kunings, ja aliarvostettu nero Jaana Rinne teki sanat: miesstrippaaja ja Tohtori Fuckenstein


Michael Monroe ja haikea Old king´s road: kun meiltä viedään meidään huudit: kuink meillä ei ole enää varaa asua meidän huudeilla kun grynderit ostaa kaikki, ja pistää paskaks, ja vihaks:

John Watersin Cry baby -leffasta mm Please mister jailer:

ja kirsikkana kulhossa:

kirsikka-colaa ja Lo-laa, Kinksien klassikko:

ja kuinka tehdä entree:

keskiviikko 29. elokuuta 2018

Kyllä Harvey Fierstein on kähissyt ihanan musikaalin: Kinky Boots ennakossa Helsingin kaupunginteatterissa. Ah...

Helsingin kaupunginteatterin versiolla ei ole mitään hävettävää ekassa ennakossa 28.08.2018. Kenkä- ja PVC-fetisistille myös korsetit, verkkosukkahousut, pompulaperuukit & tietysti NE saapikkaat olivat silmäkarkkia ja kuolauksen kohteita - puhumattakaan Lolan enkeleistä. Lolan ego & suuret saappaat on täytetty. Oi - oikein makoisa musikaali. Toki se on myös suuren yleisön esitys. Kenen unelmia meidän pitää toteuttaa, millaista perintöä jatkaa? Kaikuja oli teoksesta Punaiset kengät ja tietysti Ihmemaa Ozin rubiinikengät. Keskusteli samoista asioista kuin Housut pois, Suu messingillä ja muut 90-luvun skottilaiset ja brittiläiset sosiaaliset ja sosialistiset komediat ja draamakomediat. Ja myöhäisemmät Billy Elliotit ja Pridet. Kinky Boots leffa oli vain niin ihana....

Kinky Boots -leffa oli ihana tuolloin vuonna 2006 etiäppäin, ja suoraa jatkoa brittiläiselle / walesilaiselle / skottilaiselle sosiaalisen realismin draaman ja komedian, osin tragikomediankin, suosituille 90-luvun pätkille kuten Suu messingillä ja Housut pois. Vai oliko jatkoa? Kaikissa näissä oli kaivos tai tehdas, joka suljetaan, eikä yhteisössä ole mikään niin kuin ennen. Housut pois -teoksessa on yksi tai kaksi HTBL yhteisöön kuuluvaa jäsentä, joita kuitenkin katseltiin ulkopuolisena. Kun he pitelivät toisiaan käsistä hautajissa se oli jengin mielestä huvittavaa, queer as folk, ei mikään o kummenpaa kui ihminen. Jos queer ihminen käyttää itsestään sanaa queer ylpeästi tai ironisesti, se on enemmänkin kuin ok, mutta jos homo- ja transfobinen juntti käyttää niin se ei ole.  Raavaat työttömät miehet pitivät Chippendale -tyyppisen ryhmän touhuja hintti-mäisinä, esitellä nyt itseään, ja heiluttelevat kulkusiaan  naisille, jotka taputtavat käsiään, ja ovat hyvinkin hanakoita, kun vihdoin viimein on miesstrippareita! Pride -elokuvassa taas yhdistyi kummatkin, kaivosten lakkauttaminen ja marssiminen omien oikeuksiensa puolesta. Puhumattakaan symppiksestä ja voimaannuttavasta  Billy Elliott fimistä. Ja legendaarinen Priscila - queen of desert kertoi 90-luvun alun drag ryhmästä joka kiertue ulottui Australian perähikiöille, joka ooli hyvinkin täynnä homofobista miessakkia.

Räiskyvä Chiwetel Ejiofor oli valtava Lolan rooliin ja suomalainen räiskyvä versio Lauri Mikkola täytti hyvin saappaat. Sittemmin Chiwetel on näytellyt skrodempia rooleja....

Yhdessä kohtauksessa Lauri Mikkolan Lola purjehtii diivana pois lavan keskipisteestä tehtaan synkästä ovesta sisään ja saa aikaan miltei yhtä suuret taputukset kuin ohjaaja Samuel Harjanne näytellessän kreivi von Krolockin himoksta ja elämää suurempaa poikaa musikaalissa Vampyyrien tanssi...

Loistava ja ujo Petrus Kähkönen on oikein sopeva myös Charlien rooliin. Elokuvan Charlie eli Joel Edgerton on sittemmin näytellyt viehättävää örkkiä ihanassa Netflixin elokuvssa.

Musiikki on eri tässä musikaalissa kuin leffassa, Kinky Boots musikaalin on säveltänyt ihana pinkkitukkainen Cindy Lauper joka on ollut voimaeläimeni 80-luvulta asti. Girls just wanna have fun damental rights...

Harmi ettei bändiä näy, melkein olisi mahtunut kulisseihin ja portaisiin, meno oli sen mukaista.. Sanoitus on käännetty suomeksi hyvin tai sopivasti, itse asiassa pidin Vampyyrien tanssi -musikaalin suomennoksesta enemmän kuin englantilaisesta.

Anna Victoria Erikssonin laulu Charlielle oli huippua 1. näytöksessä samoin Petrus Kähkönen hänen laulunsa hulluista hulluin laulu - eikö miten se meni. Fetisistinä toimi PVC, korsetit, verkkosukkahousut ja tietysti saapikkaat. Koko hela hoito. Lolan enkelit olivat huikealla tulella palava ryhmä josta ei tiennyt missä silmiään pitäisi kun kaikki liikkeet ja silmäniskut halusi todistaa. ja Lolan valtava ego ja suuret saappaat oli täytetty mainiosti.

Broadwayn ja Lontoon musikaalit toimivat hyvin kirittäjinä, kaiken on oltava vimpan päälle... Suohonlaulaminen ja yhdessä laulaminen... Musiikki on siinä mielessä helposti omaksuttavaa mm diskoa ja funkkia, ja palauttaa mieleen kuinka kauan 70-luvulta lähtien on ollut suuren suurissa kaupungeissa näitä kimaltelevia paikkoja, joissa riikinkukot saavat tepastella ja löyhyytellä höyheniään vapaasti. Joka maassa ei ole vieläkään näin, joissakin maissa ( 75 maata ) homoseksuaalisuus luokitellan rikokseksi, osalla maista homoseksuaalisuudesta seuraa kuolemantuomio. Näin vuonna 2015 Ylen uutisessa. Homoseksuaalisuus ja laki -wikissä: "Homoseksuaalisuus on edelleen rikos 77 maassa ja kuolemantuomion siitä voi saada Iranissa, Mauritaniassa, Nigeriassa, Saudi-Arabiassa, Sudanissa, Arabiemiraateissa ja Jemenissä."

Mutta miten olla minä sukupuolitetun vessan ovien edellä, lääkärissä, henkilöllisyystodistuksessa?

 Kyyneleitäkin tuli puserrettua... Huomenna uudelleen. Tai siis tänään. Itse asiassa aika pian :) Miten muutenkaan sitä viettäsi hyper-super iltaa ;)



Kuvat näytäntökauden avajaisista noin 13.8.18 
© Satu Ylavaara Photography 2018




Suuri käsi ohjaaaja Samuel Harajanteelle!



Kuvat näytäntökauden avajaisista noin 13.8.18 
© Satu Ylavaara Photography 2018



Kuvat näytäntökauden avajaisista noin 13.8.18 
© Satu Ylavaara Photography 2018







Helsingin kaupunginteatterin Kinky teaseri:


Kärpäsenä katossa eli tiiramassa miten musikaali tehtiin Helsingissä:



Näytäntökauden avajaisissa Kinky Boots oli paraatipaikalla:


Kinky Boots leffan kohtauksia:


Cindy Lauper puhuu: ihana ihminen, aktivisti joka antaa äänen niille, jotka eivät voi, tai jotka vaiennetaan.



Kinky Boots musikaalin piisi Sex is heal studiossa:


Kinky Boots perustuu tositarinaan, tässä juttu:


Kinky Boots -tviittejäni ja instassa:


Niin että mikä väri? :)


Drag ja trans -tviitejä:



maanantai 27. elokuuta 2018

Kinky Boots -musikaali pukkaa makeutta liukuhihnalta Helsingin kaupunginteatterin näytäntökauden avajaisista

Tänään olen tehnyt grafiikkaa ja käsitellyt mm lähikuvia mehevistä piirakoista, ja sopivaksi vastapainoksi Kinky Boots -musikaalin esittelyn kuvia tuolta Helsingin kaupunginteatterin näytäntökauden avajaisista. By Satu Ylavaara Photography 2018:












 © Satu Ylavaara Photography 2018

näytöntökauden avajaisissa 13.8. kimalteli ja kiihdytti sateenkaaren väreissä. Tunnen elokuvan joka osaksi on brittiläistä sosiaalista draamaa 1990-2010 jaksolta kun kenkätehdasta uhkaa lopetus. Samuel Harjanne puhui kauniisti siitä, millaista on olla ihminen, miehet ja naiset ja varmaankin nonbinäärisetkin, oikeus olla, rakastaa, pukeutua, nauttia. Arjessa ja juhlassa. Ennakkoluuloista huolimati.

 © Satu Ylavaara Photography 2018

tiistai 14. elokuuta 2018

Kinky Boots kimalteli Helsingin kaupunginteatterin näytäntökauden avajaisissa 13.8.

Samuel Harjanne puhui kauniisti siitä, millaista on olla ihminen, miehet ja naiset ja varmaankin nonbinäärisetkin, oikeus olla, rakastaa, pukeutua, nauttia. Arjessa ja juhlassa. Ennakkoluuloista huolimati. Lisää kuvat hktfi:n näytäntökauden avajaisista 13.08.2018 kas tässä. By Satu Ylavaara Photography 2018:











© Satu Ylavaara Photography 2018


Sorjasti nousi jalka - ja varmaan jotain muutakin... kun kimalteli ja kiihdytti sateenkaaren väreissä. Tunnen elokuvan joka osaksi on brittiläistä sosiaalista draamaa 1990-2010 jaksolta kun kenkätehdasta uhkaa lopetus.