Teatterin lumoa - kuvallinen teatteriblogini

Teatterin lumoa - Satu Ylävaaran kuvallinen teatteriblogi
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Santtu Karvonen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Santtu Karvonen. Näytä kaikki tekstit

torstai 14. maaliskuuta 2019

Harriet pala palalta, kolmannen kerran. CSI Kallio tutkii. Suu kuivana

Ryhmäteatterin näytelmä Harriet. Tuohon huhtikuiseen hetkeen, päivään, iltaan liittyy niin monta
varianttia, ja vaihtoehtoa - mitä oikeasti tapahtui. Oltiin Suomen talvessa, tai itseasiassa kevättalvessa. Oliko muta liukasta liikkua luikkua, vaiko paksua tahmeaa mämmiä. Oliko se onnettomuus. Säikähtikö heppa jotain. Oliko se punaisten sala-ampujan luoti. Ketä yritettiin ampua, tähdätä. Kuka yritti ja ketä. Kuka yritti ja ketä ampua. Oliko se mielenhäiriö. Vaiko alkoholin ja / tai morfiinin satunnainen käyttö, viihdekäyttö, liikakäyttö. Miksi sota-ajan, armeijan ja pataljoonan sotilaiden mielenterveysongelmat ja viinan haittakäyttö lakaistaan maton alle. Miksi nainen on miesten kirjoittamassa historiassa huono nainen, nymfomaani, saatanan huora. Koska flirttailee. Miksi miehet kirjoittavat miesten historiasta ja sotahistoriasta pataljoonan sankarimiehistä.

Kuinka virkistävää on lukea naisten historiaa, katsoa ja kuulla. Nykyajan on paljon kotimaisia naisten kirjoittamia sotakirjoja. Kauhulla ennen aina odotti isänpäivää, että kuinka mauttomilla lauseilla ja suppeilla kirjavalinnoilla isälle suositellaan sota- ja murhakirjoja. Varsinkin jos otsikossa lukee Helvetin sitä ja Helvetissä tätä. Osa papoista näki vielä vanhuksina painajaisia sodista, joissa oli joutunut olemaan.

Eikä päivää ilman sisällissotaa. Vaikka muistovuosi 2018 sata vuotta sisällissodasta loppui pari kuukautta sitten. Niin muistamme yhä.

Viime vuonna olin punavankiristeilyllä, jossa tutustuttiin mm Iso-Mjölön saareen joka oli tuttu Suomen hauskin mies -näytelmästä ja leffasta. Olimme myös Santahaminassa teloituspaikoilla hiekassa rämpien. Ja kuinka surullista oli seistä metsähaudalla, koska vieläkään ei ole selvitetty ketä punaisia siellä on murhattu ja minne heitä on haudattu. Vain sata vuotta sitten.

Viime vuonna näin Veriruusut näytelmän useamman kerran, ja kirjailija vieraili kirjastoissa, teatterilla sekä Orionin elokuvateatterilla kun katseltiin koskettavia dokumentteja punaisten kohtaloista.


Tällä kerralla Santtu Karvonen on erityisen liekeissä tappiin asti kiihtyvänä, patriarkaattin kuuluvana HIStorian tutkijana. Ryhmateatteri'n Harriet antaa kerta kerralla lisää variantteja & vaihtoehtoja tarinan kululle. Harvoin suuta kuivaa niin paljon kuin tätä menoa katselless

Kumman kaa olisit, Gadon vai Olofin?

Oliko se kaksintaistelu. Oliko Harrietilla sutinaa kumman kaa. Vai kummanko kaa. Juoksiko Harriet vain Olofin perässä, kuten Maryn sisko lordi Byronin perässä, paikkakunnasta toiseen, rasittavasti kuten bändäri. Yrittikö Olof reessä Harrietia, jota ei kiinnostanut.

On niin monta vaihtoehtoa ja Ryhmäteatteri näyttää niistä viisitoista. Alkaen vanhimmasta asianomaisten selonteosta tuoreimpaan, useampaan tutkimukseen ja yhteen romaaniin. Mikä onni oli ohjaaja Milja Sarkolalla löytää Harrietien papereita. Suvun vaietusta traagisesta tapahtumista voi tehdä teatteria, tällaista.

Kulissit on valkoisia, täysin valkoista tabuja rasaa, tyhjää arkkia ja Suomen talvea lumivaipassaan. Se symboloi myös valkoisia eli lahtareita - elettiinhän tuolloin 20.04.1918 luokkasodan aikaa. Valkoisia ovat seinät /paperit joille voi kirjoittaa selonteon. Muistelman, selvityksen. Uudelleen.

Kuten näytelmässä Making of Lea, niin myös tässä puhutaan suomea, ruotsia ja saksaa. Kielen vaihtuminen on virkistävää, kun ei aina tiedä, millä kielellä selonteko on kirjoitettu. Tai millä kielellä muistellaan tapahtumaa.

Hienosti eli sutjakkaasti porukka muuntaa pienin muutoksin tarinan eri versioita. Kun lavalla riemuitaan naurusta, niin se tarttuu myös katsojaan. Huumoria on mukana, välillä se on mustaa, välillä hersyvää.

Harriet pala palalta, kolmannen kerran... -viittaus oli Alleniin, joka ehkä on mustalla listalla.

Viimeisenä huomiona myös Olofin palava halu sankarkuolemaan, ehkä.


Olen kirjoittanut tästä näytelmästä aiemmin:

Ollaanko sitä kartalla, pysytkö kärryillä? Toinen everestinna eli Harriet läpivedossa.  eka kerta

Ryhmäteatterin Harriet viehättää, jännittää, koukuttaa ja valloittaa  toka kerta







Tekijäloota:


Käsikirjoitus ja ohjaus Milja Sarkola
Lavastus Kaisa Rasila
Äänisuunnittelu Jussi Kärkkäinen
Musiikin sovitus Joel Mäkinen
Valosuunnittelu Ville Mäkelä
Pukusuunnittelu Riitta Röpelinen
Rekvisiitan suunnittelu Viivi Kuusimäki

Rooleissa Santtu Karvonen, Pyry Nikkilä (vier.), Minna Suuronen, Robin Svartström ja Roosa Söderholm (TeaK, vier.)


Ryhmiksen sivulta:

" Onko jokaisella oikeus omaan totuuteensa? Miten historiankirjoitus muovautuu? Mitä muistamme, kun muistamme tapahtumia ennen meitä?

”Yllätyn hieman, että sieltä kuuluu naisääniä. Yksi ääni, everstinna Thesleffin, ei yllätä ollenkaan koska hänen kovaääninen touhuilu ja hillitsemätön käytös antaa paljon syytä myrkyllisille huomautuksille. Huonoa vain, että hän on päähenkilön vaimo ja näin ollen hyvin näkyvä.”

Heinjoella Karjalankannaksella 20. huhtikuuta 1918. Everstinna, sairaanhoitaja Harriet Thesleff oli majoittunut Ristseppälän maatilalle jääkärimajuri Olof Laguksen kanssa. Harriet, Olof ja jääkärimajuri Ero Gadolin lähtivät hevosajelulle. Kun he pari tuntia myöhemmin palasivat, oli Olof kuollut luodinosumaan ohimoonsa. Kukaan ei enää muista mitä tapahtui.

Hän oli kohtalokkaan kaunis, hurmaava, Viipurin kermaan kuuluva, sivistynyt, älykäs, itsenäinen, voimakastahtoinen, julkean piittaamaton kaikista sovinnaisuussäännöistä, miehenkipeä, yhdistelmä aristokraattisuuta ja estotonta luonnonlasta, villi nainen, huono nainen, vahva, röyhkeä, hurja, hupsu, kovaääninen, hillitsemätön, nymfomaani, suuren maailman nainen, miestennielijä, perhanan kaunis, taiteellisesti lahjakas, kerrassaan rauhaton, kevytmielinen, itsekäs, ärsyttävä, negatiivinen, harvinaisen onneton, nautinnonhimoinen, seikkailunhaluinen, yksinäinen.

Mitä kaikkia tulkintoja Ristseppälän hevosajelusta on sadan vuoden aikana kirjoitettu, muistiinpantu, julkaistu? Wikipediakin kertoo versionsa. Harriet perustuu kirjallisiin lähteisiin tietokirjallisuudesta päiväkirjamerkintöihin ja romaaneista elämäkertoihin. "




Asiaan liittyy:






klo
Tunnisteet: , , , , ,

maanantai 12. marraskuuta 2018

Ryhmäteatterin 9 hyvää syytä elää teki minusta itkijänaisen 09.11.2018

Ryhmäteatterin 9 hyvää syytä näytelmä 9.11.2018 on parasta päihteetöntä perjantainviettoa. Tässä yksi syy: 

1) Mennä ulos, vaikka on marraskuu, ja istua teatteriin.

Ryhmäteatterissa näytelmässä 9 hyvää syytä elää tunteet olivat hyvinkin pinnalla, ja vapaina. Kun on tottunut aiempiin koskettaviin esityksiin jossa lavalla on koko ryhmä - olivat he sitten peikkoja, syöpäläisiä tai hullujenhuoneella, niin aluksi tuntui vaikealta katsoa herkkää ja nuorta, haurasta näyttelijää pääosassa ihan yksin. Ella Mettänen on tullut tutuksi mainioista traagisesta komediasta nimeltä Tsehovin Lokki, jossa hän teki puolet rooleista. Mielenterveyskuntoutujaa pelätään, tarttuuko rikkinäinen mieli? Ei. Pelottaako, että sanooko jotain pöljää, ja peruuttamatonta. Millaisia on hyvät neuvot? Miten keskustella ihmisen kanssa jolla on maaninen vaihe. Milloin pitää puuttua, ja miksi.

Kolmikymppinen Klara Harmaa. Tyttö, nainen, ihminen, jonka pitäisi tuulettaa patjansa, hankkia huonekaluja, palauttaa yliopiston kirjoja, mennä ulos lähikauppaan. Onneksi on kämppis Hämppis, sympaattinen mutta hiljainen hämähäkki viemärissä.

Kuinka vaikea on pysyä vauhdissa, kestää, selviytyä, yrittää. Onko mitään syytä jaksaa?

09.11.2018 itkijänaisista Lacrimosaan vollotin, ja huomioin koiran ehdottomasta rakkaudesta kuntoutuvalle. Tämäkin oli teatteria myötätunnosta, myötätunnolla, jaettavissa. Hormonit heittivät häränpyllyä ja näytelmä teki näkyväksi, ja kuuluvaksi, mitä merkitus on sotella ja leikkauksilla, auttavan henkilökunnan ylikuormittamisella, kilpailutuksella. On Ryhmäteatteri ennenkin ollut hermolla ajan ja humaanisesti antanut äänen vaiennetuille ja syrjäytetyille. Mutta nyt ollaan erityisen äärellä. Herkkä Ella Mettänen pääroolissa, Santtu Karvonen myös valokeilassa, ja Urho Kaleva, pikku rakki, joka myös haluaa rakkautta.

Urho-koiraa näyttelee hyvinkin jiveä osaava Juha Kukkonen - kuin suoraan Tanssii tähtien kanssa -ohjelmasta.

Santtu Karvonen köpöttelee reinoissa ja rollaattorilla hakemaan punaista maitoa - kuten oikeassakin elämässä nämä hahmot, ihmiset ovat tuttuja. Rasismia käsitellään, syömishäiritöitä, koulukiusaamista. Robin Svartströmin deeku viettää surullista ikuista vappua, kun tytär ei halua enää pitää yhteyttä. Hänessä on vivahdus Andy McCoyta. Minna Suuronen on tiukka kaupankassa, jonka elämässä kaikki pitää olla jämptisti kuten säännöissä kirjoitetaan. Suurosen hahmo on tässäkin teoksessa törmäyskurssilla rasismin ja ennakkoluulojen kanssa. Kuinka vapauttavaa on maahanmuuttajanaisen nauru, kun hän kuulee mangon kilohinnan Impivaarassa. 

Millaiset asiat syrjäyttää ihmisen ja inhimillisyyden. Suorittaminen, opiskeluissa, töissä, instagramin kattauksissa, lomavalinnoissa. En ylensä kirjoita syrjäytynyt vaan selkeästi syrjäytetty, sysätty, hylätty, juoksutettu, kyykytetty. Paineet ja vaatimukset tulevat vallan muualta.

En ole koskaan ymmärtänyt työhaastattelussa, hissipuheissa ja presentaatioissa, joissa kysytään kuinka hyvä on stressinsietokyky. Jos on niin maailman mainioin työpaikka, niin eihän siellä pitäisi olla virheitä, epätasa-arvoa, vahinkoja, jotka tekevät työntekemisen sietämättömäksi...

Mitä tapahtuu kun kilpailutetaan, sekä sotea että oppilaitoksiakin. Mihinkä Moolokin kitaan olemme joutumassa. Miten kuilusta nousee ylös. Miten mielenterveyspuolen henkilökunta jaksaa.

Erityisen hienoa oli pieni huomio, miten myötätuntoa, ja toisen kohtaamista voi tulla mutkan kautta, joskus maahanmuuttajille esitetään tosi naurettavia kursseja, samoin kuin kuntouttavassa orjatyötoiminnassakin, mutta nyt yhdestä kurssista oli hyötyä, opettaa naapurimme inkeriläistä itkijänaisen laulua, perinnettä, mutta Afrikan kautta... Aiemin Ryhmiksen Muodonmuutos näytelmässä loputtomia kursseja oli työttömille tai siis työttömyystilastosta siistityille työkokeilijoille ja kuntouttavan työtoiminnan tekijälle järkätään kursseja jossa tehdään linnunpönttöjä. Kun pönttöjä kertyy tarpeeksi Hölmölässä, niin uudet kuntouttuvan työtoiminnan kursseille tulevat työttömät sitten purkavaat niitä, kuten Hölmölässä mattoja. Ei ihme, että siueltä nousee mm fasismi, kun syrjäyetty teutoonisen osaston yliopistosetä joutuu värkkäämään tällaista puupäätyötä.

Kansallisteatterin Masennuskomedia voisi olla läheinen teos, kenties sisko, kaukainen sisko burnoutista. Sosialistisessa mediassa alustana voi olla myös hyvääkin, tukea, verkostoa.

Seuraavaksi Ryhmis voisi tehdä velkautumisesta, pikavipeistä ja peliaddiktioista jutun. Viva Las Vegas!

Näin tämän medialipulla, bloggaaja kiittää, ja pyyhkii silmiään.


Tekijäloota


Rooleissa Santtu Karvonen, Juha Kukkonen, Ella Mettänen (vier.), Pihla Penttinen (vier.), Minna Suuronen ja Robin Svartström

Lavastus- ja pukusuunnittelu: Paula Koivunen
Äänisuunnittelu: Jussi Kärkkäinen
Valo- ja videosuunnittelu: Ville Mäkelä
Koreografi: Kaisa Niemi

Ryhmiksen kuvia - betonia silmänkantamattomiin 
no tämän otin, ja paljon parempiakin yökuvia 





Taiteella voi tehdä kaikenlaista, eheyttää, palauttaa, herättää.

Kun Helsingin metroissa oli tämä taide-kamppis, kampajnja #olehyvähelsinki eli Ole hyvä Helsinki -projekti, jota kuvasin ja jaoin sosialistisessa mediassa:




Lue lisää Ryhmäteatterin sivulta:
" 9 hyvää syytä elää on tarina nuoresta naisesta, joka on pudonnut yhteiskunnan kelkasta, mitä tulee opintoihin, työelämään ja ihmissuhteisiin. Sitä kutsutaan syrjäytymiseksi. Mutta ei kukaan oikeasti ole syrjässä. Jokainen on oman elämänsä keskipisteessä. Yhteiskunnan vaatimusten viidakossa, menestystä, superuria ja julkisuutta ihannoivassa ajassa, arvokkuutensa voi helposti hukata. 9 hyvää syytä elää kertoo tarinan kadotetun luottamuksen uudelleen löytämisestä. Se on pienten tilanteiden draama, jonka henkilöt ovat ulospäin vähäpätöistä väkeä, mutta sisältä suuria ihmisiä, kukin omalla tavallaan. "



juutuupin soittolistat ja mielleyhtymät:


klo
Tunnisteet: , , , , , , , , ,
Tilaa: Blogitekstit (Atom)