Tulossa teatterista: Turun Kaupunginteatterissa Macbeth William Shakespeare ⭐⭐⭐⭐ 15.02.2025

Tulossa teatterista: Turun Kaupunginteatterissa Macbeth, William Shakespeare ⭐⭐⭐⭐⭐ 5/5 15.02.2025 : tyylilaji draama. Kesto 2 t 30 min. Näyttämönä päänäyttämö, mikäs muu. Ensi-ilta 31.1.2025. Tuotanto: Oma tuotanto

Eero Aho sai minut matkustamaan Turkkusseen, vaikken mitään heittänyt kurkkuksseen, asuinkin Hesburger-hotellissa, Hesburgerin yläkerrassa. Tuplabuukkaus, eli katsoin sekä matinean, että iltanäytösen, johon sain teatterilta lipun, kiitos siitä! Oli valtakunnassa asiat miten vain, niin Viljami Säkinperän klassikoita voi käyttää astinlautana ja kantavana muurina. Väkivaltaa ja valtaa tutkailtiin tuonne Tarantinon vihellyksiin asti. 

Macbeth 15.02.2025

Matinea

Ennen verhojen aikaisua ajattelin kuinka Eero Aho oli edellisen kerran Turun kaupunginteatterin päälavalla teoksessa Hamlet. Olikohan se ennen koronaa. Ajattelin elokuvaa The Northman, joka kertoo Amlethin tarinan, josta Viljami Säkinperä muokkasi Hamletin. Verinen leffa The Northman, joka nähtiin ennakkoon Night Visions genre-elokuvien festareilla, tuli yllättäen mieleen uudelleen kun esirippu avautui, ja näille lavan yläosassa valkokankaan jossa pyöri taisteluvideo. Kohtaus sodasta. Joka näytti elokuvalta The Northman... 

Turun Kaupunginteatterin Macbeth on tarkoituksellisen kylmä, niukasti sisustettu, askeettisesti lavastettu tarina vallanhimosta, tarina, joka ei vanhene. Tulin esitykseen Ukrainan mielenosoituksen kautta, miekkari oli Aurajoella. Julisteessa muisteltiin Stalinin aiheuttamaa nälänhätää Ukrainassa. 

Goottilaiset kulissit huokuvat aavelinnan kosteaa kylmyyttä, jatkuvassa hämärässä linnassa kolhoilla tyhjillä käytävillä tuntee tuulen ulvonnan, vaikka äänitehoissa tuuli ulvo ei ollenkaan. Avarat jylhät tilat kuin kutsuvat henkiä, tai kalvavat väkivaltaisten tekojen tekijöiden syyllisyyttä, ja omaatuntoa. Massiivinen takka ja pylväät muistuttavat Marlene Dietrichin elokuvaa jossa hän on Katariina Suuri. Onko kulisseilla viittaus Potemkinin kulisseihin. 

The Northman -leffa häipyy mielestä kun olemme Macbethin ajassa. Tärkeät kolme naurava noitaa ovat kuin sirkusväkeä iloiselta 20-luvulta ja kieltolain aikaan. 

Katsoin päivänäytöksen omalla rahalla, mutta iltanäytökseen sain lipun Turun kaupunginteatterilta, kiitos siitä! 

Jatkuu huomenna 

Taustaa Turun kt:n sivulta :

 » Macbeth

Hornaan sopusointu, valta ahneudelle

Vallanhimo, petollisuus, hulluus ja kuolema. Kas siinä ainekset ankaraan oppituntiimme ihmisyydestä.

Shakespearen klassikko kirkastaa ihmisyyden nurjat puolet näyttämölle voimalla, joka tuntuu sisuskaluissa vielä vuosisatojen jälkeenkin. Kuninkaaksi halajavan Macbethin ja häntä juonissaan kannustavan Lady Macbethin verinen tarina näyttää, kuinka vähän tarvitaan siihen, että ihminen on valmis uhraamaan arvokkuutensa ja moraalinsa.

”Jos vallantahto vääristyy vallanhimoksi, se alkaa väistämättä rappeuttaa kantajaansa. Macbethissa pyrin paisuttamaan tuon ilmiön kuvauksen äärimmilleen, jopa tarantinomaisiin mittasuhteisiin joissa ironia, kauhu ja koomisuus alkavat lyödä kättä todellisuuden kanssa.”

– ohjaaja Kari Heiskanen

Klassikko, joka on nähtävä

William Shakespearen skottilainen näytelmä 1600-luvulta saa tuoretta virtaa Kari Heiskasen ohjauksena. Luvassa on synkkää lunastusta, kun Macbeth alkaa uskoa ennustukseen, jonka mukaan hän voisi nousta kuninkaaksi. Povaus saa miehen luisumaan petokseen, josta ei enää peräännytä. Eero Aho tekee Macbethin roolissa näyttävän paluun Turkuun Hamletin ja Don Juanin suosion jälkeen. Häntä rikokseen usuttavana vaimona nähdään Riitta Salminen. Näytelmän suomennos on Matti Rossin.

Näytelmän esitysoikeuksia valvoo Nordic Drama Corner Oy.

Tekijäkaartista 

Tekijät

Teksti

William Shakespeare

Suomennos

Matti Rossi

Ohjaus

Kari Heiskanen

Lavastussuunnittelu

Jani Uljas

Pukusuunnittelu

Tuomas Lampinen

Äänisuunnittelu

Eetu Karioja

Valosuunnittelu

Riku Rämä

Kampaus- ja maskeeraussuunnittelu

Saara Tawast

Näyttelijät

Eero Aho

Riitta Salminen

Asta Sveholm

Ulla Reinikainen

Ulla Koivuranta

Mika Kujala

Kirsi Tarvainen

Stefan Karlsson

Sami Lalou

Antti Peltola

Viljo Kiukkonen

Kuutti Viljainen

Aatos Höglund

Esko Lehtonen

Hinnat sisältävät palvelumaksun. Esityslippu sisältää Föli-bussikyydin teatterille ja vaatesäilytyksen.

Väliaika

Esitys sisältää väliajan

Ikäsuositus 13

Ärsykkeet

Esityksessä käytetään paljon teatterisavua ja voimakkaita valoja, ja näytetään väkivaltaa ja verta

Yleisötyö: 

Teosavaus: Macbeth

Ystävänpäivän afterwork vietettiin yhdessä Kari Heiskasen ja Eero Ahon kanssa teatterila Macbeth-esitystä avaten.

Katso tallenne

Tekijöiden kertomaa

Ei sitä saa sanoa!

Artikkeli

10.01.2025

Teatteriin ja etenkin tiettyyn esitykseen liittyy paljon uskomuksia, jopa kirous. Lue mitä ”teatterin taika” voi myös tarkoittaa, kun oikein taikauskoiseksi heittäydytään.

Lue lisää

Klassikot ovat ikuisesti ajankohtaisia

HS mainosartikkeli

02.12.2024

Miksi Shakespearen näytelmät jylläävät yhä ohjelmistoissa? Meillä Turun Kaupunginteatterissa nähdään Macbeth, Svenska Teaternissa Hamlet, Åbo Svenska Teaterissa Romeo ja Julia…

Lue lisää

Eero Aho palaa Turkuun!

Haastattelu

17.09.2024

Hornaan sopusointu, valta ahneudelle! Keväällä 2025 on luvassa Eeron suosikki Shakespeare-näytelmistä, Macbeth.

Lue lisää

Esitys mediassa

Kiehtovan kaoottinen murhaballadi flirttailee viihdekuvastojen kanssa

Arvio Turun Sanomissa (vain tilaajille), julkaistu 1.2.2025

”Esityksen viihteellinen intertekstuaalisuus tekee kokonaisuudesta kiehtovan kaaoksen, joka tasapainottelee sen kysymyksen äärellä, onko Shakespeare korkeaa vai populaaria kulttuuria. Shakespearen näytelmien kielelliset ansiot, universaalit tarinat ja eheät rakenteet taipuvat sekä suureksi taiteeksi että hyväksi viihteeksi, ja siksi olenkin iloinen siitä, että Heiskasen sovitus tarttuu molempiin näkökulmiin.”

Lue lisää Kiehtovan kaoottinen murhaballadi flirttailee viihdekuvastojen kanssa, Avautuu uuteen välilehteen

Eero Aho ja Riitta Salminen Huomenta Suomessa

Haastattelu, kesto 9 min 38 s, julkaistu 2.2.2025

Päärooleissa esiintyvät näyttelijät kertoivat suorassa lähetyksessä millaista Macbethia oli tehdä ja miten juuri ensi-iltansa saanut esitys on otettu vastaan.

Lue lisää Eero Aho ja Riitta Salminen Huomenta Suomessa, Avautuu uuteen välilehteen

Tulkinta vangitsee ja haastaa ajattelemaan nykymaailman menoa

Arvio Primadonnat-blogissa, julkaistu 4.2.2025

”Erityisen hienoa on, ettei esitys huku synkkyyteen, vaan se antaa tilaa myös huumorille ja absurdiudelle. Katselukokemus on äärimmäisen voimakas ja turvallisessa teatterisalissa voi kohdata tarinan kauhut ilman todellista uhkaa.”

Esteettömyys

Pyörätuolipaikat

Induktiosilmukka

Tulkkaus

Kaikkiin Turun Kaupunginteatterin tiloihin, patsi Päänäyttämön parvelle, on esteetön pääsy ja katsomoissamme on pyörätuolipaikat. Kaikissa teatterisaleissamme on käytössä äänensiirtojärjestelmänä IR-järjestelmä. Tulkkaus viittomakielelle voidaan järjestää, kun tulkkauksesta sovitaan hyvissä ajoin etukäteen teatterin kanssa. 

Turun Kaupunginteatteri

Itäinen Rantakatu 14

20800 Turku

ja sosialistisesta mediastani:

Näytä tämä julkaisu Instagramissa

Henkilön Satu Ylävaara (@kirjahullun_kirjahylly) jakama julkaisu

Rakkaani, Conan barbaari on silkkaa miekkaa ja makiaa Turun kaupunginteatterissa 10.10.2020

Ja seuraavaksi Kullervo joka puhuu vain miekalleen... Eipäs vaan kävin katsomassa Rakkaani, Conan barbaari toisen kerran, koska onhan se niin mainio. Että miten yleisö reagoi tähän esitykseen. Paljon enemmän nauruja, kovia nauruja tuli. Hyvä niin. Käykääpä katsomassa, näytöskausi päättyy 5.12.2020. 

Tänään 10.10. on myös maailman mielenterveyspäivä. Juurikin siksi Rakkaani, Conan barbaari iskee Turun kaupunginteatterilla. On myös Aleksis Kiven päivä, ja Pöpön esittäjä Miro Lopperi oli Ryhmiksessä, Ryhmäteatterin Suokin kesäteatterissa, Kari Heiskasen ohjaamassa Seitsemässä veljeksessä Lauri, ja osin hä oli myös Aleksis Kivikin joka lensi Lapinlahden parantolan katonrajassa huutaen ilosta: Minä elän!

Rakkaani, Conan barbaari toisen kerran Turun kaupunginteatterissa 10.10.2020

Tällä kerralla huomioin näytelmän alun. Päähenkilö 13-vuotias Pöpö Höpönen saapuu innokkaana koulun pihalle, välkälle tai ennen kuin koulu alkaa. Pöpöllä on iloiset, kirkkaat, odottavat silmät ja leveä, leveä hymy. Kuulemme ääninä lasten iloista hälinää ja pölinää. Mutta Pöpö seisoo yksinään, ja hitaasti hänen onnellinen ilmeensä sammuu. Päähenkilöä esittävä Miro Lopperi osaa klovnerian, sirkuksen, fyysisen itsensä hallinnan akrobatiassa, ja myös dostojevskimäiset tunteet. Tsehovista, Shakespearesta nyt puhumattakaan, sekä kotimaisista kantaesityksistä. Irlantilaisessa kauhuelokuvassa The Hole in the Ground (2019) hän esittää pienen mutta fyysisen roolin hahmona A... Kävin katsomassa tuon Kati Outisen tähdittämän leffan muistaakseni Rakkautta ja anarkiaa festivaaleilla. 

Kuukautta aiemmin kävin katsomassa esityksen, ja kirjoitin siitä: Se mikä ei tapa, vahvistaa - Turun kaupunginteatterissa Conanointia. Rakkaani, Conan Barbaari 11.09.2020

Mutta palatakseni lauantain Rakkaani, Conan barbaariin.

Näytelmässä esitetään Conanin luojan kirjailija, ryyppyveikko, rasisti ja tappelija Robert E. Howardista se herkempi puoli. Hän oli rasisti ja kaveerasi H.P. Lovecraftin kanssa. Vai olivatko kirjekamuja. Eniweis, Lovecraftia ei tässä mainita, monia muita rasistisia viitteitä kuten Paljon on kesää jäljellä, karaokessa. 

Robert E. Howardin herkemmästä puolesta ja hänen äidistään luodaan kuva. Se ei ole Psyko-mainen, paljoa, vaikka Norma Batesin luuranko essuineen seisoo pahvilaatikoista tehdyn rakennelman katolla, rakennelma johdattaa meidät suuresta lämpiöstä sisään pienen näyttämön lämpiöön, ja lopulta istumaan paikoillemme. 

Onko ihan koherenttia lukea rasistin kirjoittamia pulp-kirjoja? Entä laulaa rasistin kirjoittamia tai laulamia lauluja karaokessa? 

Taiteessa, kuten kauhussa ja komediassa, mustassa komediassa voi käsitellä monenlaisia asioita. Pöpö ei lapsena tiennyt varmaankaan Conanin tarinoiden kirjoittajan rasismista. Onhan se hankala asia. Rasisti kirjoittaa sankariksi barbaarin... 

Mikä turmelee? Onko se väkivaltaviihde? Onko se isä joka häipyy perhe-elämästä tonttulakki päässä ja jättää lapsen, ja äidin, joka ramppaa karaokepaarissa. 

Osittain omiin kokemuksiin (teksti ja ohjaus Juho Mantere) perustuva Rakkaani, Conan barbaari tuntuu hyvin tutulta tarinalta. Se on hyvin samaistuttavissa, niin 1980-luvulla kuin nykyäänkin. Se on kuitenkin tehty paljon hienommin ja kierommin kuin valittava kantrilaulu, jossa aikuinen mies menettää kaiken. 

Elokuvan eikun näytelmän loppupuoli jättää katselijan arvuuttelemaan, mitä tapahtuu seuraavaksi. Mikä on mielikuvitusta, mikä on täytäntöönpanoa. 

Miksi ei saisi lukea Conanin sarjakuvia ja novelleja, jos se on hyvä, se helpottaa, se on turvallinen, oma linnake. 

Miksei lapsi saisi valita omia kiinnostuksensa kohteita. Miksi niistä ei saisi pitää esitelmiä koulussa. 

Ensemblestä vielä: vaikka lavalla on vain viisi näyttelijää, tuntuu, että heitä on paljon, paljon enemmän. Vaihdot sujuvat sutjakkaasti, ja erityisesti Kirsi Tarvainen on karismaattinen Conani. 

Tämän näin teatteribloggaajan lipulla, ja kiitän siitä. Olen ollut niin HC Rakkaani, Conan barbaarin fäni, että matkustanut samalla maantien ässällä kuin Pöpö Höpönen, tietämättäni. 

Tekijäloota:

Tekijät
Teksti ja ohjaus Juho Mantere
Lavastussuunnittelu Jani Uljas
Pukusuunnittelu Tuomas Lampinen
Äänisuunnittelu Mika Hiltunen
Valosuunnittelu Jari Sipilä
Naamiointi Minna Pilvinen
Kuvaaja Otto-Ville Väätäinen

Rooleissa Ulla Koivuranta, Miro Lopperi, Kimmo Rasila, Ulla Reinikainen, Kirsi Tarvainen.

Mitä Turun kaupunginteatterin sivulla kerrotaan:

"Kaikki eivät synny sankariksi

”Minun jumalani on Krom. Hän on julma ja rakkaudeton, mutta syntymässä hän puhaltaa miehen sieluun taistelun ja tappamisen voiman. Mitä muuta jumalalta pitäisi vaatia?” – Conan Barbaari

Oletko koskaan ollut yksinäinen? Jäänyt ulkopuolelle? Kokenut vääryyttä, ja saanut lohtua vain haaveilemalla kostosta? Yön pimeinä hetkinä, yksinäisyyden ja katkeruuden hiipiessä sieluun, ohjaaja Juho Mantereen avuksi on rientänyt fantasiakirjallisuus, roolipelit ja sankarihevi. Conan Barbaari, Dungeons & Dragons ja Manowar. Näistä aineksista on myös rakennettu hänen uutuusnäytelmänsä Rakkaani, Conan Barbaari. Musta komedia törmäyttää miekan ja magian Mantereen autofiktiiviseen materiaaliin. "

" 

Conan on pakopaikka tosielämän väkivallasta

Mantereen ohjaamaan näytelmään sisältyy päätöntä mäiskintää ja mustaa huumoria, mutta myös selkäpiitä hyytävän häijyjä alasävyjä. Groteskista ja pöhköstäkin esillepanosta huolimatta hyväksytyksi tulemiseen ja anteeksiantoon liittyvät teemat ovat samaistuttavia ja antavat ajateltavaa eri-ikäisille katsojille. Esitys tuo näkyväksi sekä nuorten että aikuisten maailmassa vahvana elävän jaottelun sankareihin ja luusereihin.

"Conan on tässä ajassa tarkasteltuna kaikkea mitä ei saisi olla, mutta kostoa kytevälle koulupojalle se oli ihaninta ikinä. Fiktio on ollut minulle pakopaikka tosielämän väkivallasta. Esitykseen tulee myös paljon komiikkaa ja lämpöä, sillä ne ovat minulle tärkeimpiä työkaluja esityksiä tehdessäni, olipa aihe miten rankka tahansa", Mantere kertoo.

Aikaisemmin karnevalistisia tulkintoja klassikkoteoksista tehneen Mantereen tämänkertainen ohjaus jättää paljon tilaa katsojan mielikuvitukselle. Turun Kaupunginteatterin konkarinäyttelijöiden rinnalla nähdään Suomen Kansallisteatterin lavoilta tuttu Miro Lopperi, joka eläytyy 13-vuotiaan Pöpön rooliin. Turussa ensi kertaa vierailevat Lopperi ja Mantere ovat tehneet yhteistyötä Teatterikorkeakoulusta lähtien.

”On ollut hienoa kehittää Mantereen kanssa yhteistä, omanlaistamme näyttämökieltä. Esityksemme ovat ennen kaikkea hikisiä, hauskoja ja hurjia”, Lopperi nauraa.

Muskelisankarin nousu maailmanmaineeseen

Conan Barbaari (Conan the Barbarian) on alun perin amerikkalaisen pulp-kirjailija Robert E. Howardin luoma fantasiahahmo 1930-luvulta. Howard kirjoitti yhteensä 21 Conan-novellia, jotka toimivat lähtölaukauksena miekka ja magia -genrelle. Hahmosta tehtiin vuonna 1982 ilmestynyt elokuva, josta tuli aikansa merkittävimpiä toimintaelokuvia. Elokuvassa Conan selviytyy orvon kovasta kohtalosta ja lopulta kostaa vanhempiensa kuoleman. Ristiriitaisen vastaanoton saanut, raa’an väkivaltainen elokuva teki Arnold Schwarzeneggerista ja hänen ympärysmitaltaan 55-senttisestä hauislihaksestaan tähden. Elokuvasta tehtiin Jason Momoan tähdittämä uusintaversio vuonna 2011. "

Ensi-ilta 9.9.2020 klo 19, oma tuotanto

Näytöskausi päättyy 5.12.2020

Näyttämö: Pieni näyttämö

Kesto: 2 h 10 min

Ikäsuositus: 16+ (paljasta pintaa, väkivaltaa ja kyseenalaisia arvoja)

Esityksessä käytetään hetkellisesti kirkkaita valoja ja strobovaloa.

"

Kuukautta aiemmin kävin katsomassa esityksen, ja kirjoitin siitä: Se mikä ei tapa, vahvistaa - Turun kaupunginteatterissa Conanointia. Rakkaani, Conan Barbaari 11.09.2020

sosialistisesta mediastani:

Rakkaani Conan parpaari #rakkaaniconanBarbaari @TKteatteri #rakkaaniconanparpaari pic.twitter.com/uBOclJjI2E

— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) September 11, 2020

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

Ja seuraavaksi Kullervo joka puhuu vain miekalleen... Eikun Rakkaani, Conan barbaari näytelmä Turun kaupunginteatterilla 10.10.2020. Pääosassa Pöpön osassa Miro Lopperi joka näytteli Kari Heiskasen ohjaamassa näytelmässä Seitsemän veljestä suokin kesäteatterissa, Ryhmäteatterilla, tuota Lauria, joka myös oli vähän Aleksis Kivi, joka lensi Lapinlahden parantolan katonrajassa huutaen ilosta: Minä elän! Tämän ohjaus Juho Mantere. #rakkaaniconanBarbaari @tkteatteri #rakkaaniconanparpaari #conanbarbarian #conanofturku #turku #åbo #turunkaupunginteatterissa #teatteri #teatteriakoronanaikaan #teatterinlumoa #teatterinlumoa2020 #teatterissa #theatre #theater #teatterivuoteni2020 #actorsoffinland #theatresoffinland #turunkaupunginteatteri #juhomantere

Henkilön Satu Ylavaara (@popkulttuuria) jakama julkaisu Loka 10, 2020 kello 8.48 PDT

Cabaret musikaali aloitti Pride kuukauden Turun kaupunginteatterissa ennakossa 3.9. Willkommen, Bienvenue, Welcome.

Terveisiä Kit Kat klubilta! Ennakossa tänään 03.09.2020 Turun kaupunginteatterissa panseksuaalinen, androgyyni ja punertava musikaali CABARET villiltä ja vapaamieliseltä Weimarin ajalta Berliinistä. Kunnes natsit sammuttavat valot.

Väriskaalalla punainen-musta-nude liikkuva kabaree oli keikka. Siinä oli uutta, vanhaa, muttei niinkään sinistä. Näytelmä alkaa prologilla niin lämpiössä kuin lavallakin. Ääntä ja musiikkia tuotetaan normi-instrumenttien lisäksi mm vanhoilla, napsautettavilla matkapakaaseilla (toimivat myös istuimina) ja kävelykepeillä. Lava on riisuttu, sanan kummassakin mielessä. Se on tumma, kylmä ja lepäävä yökerhon luuranko, joka herää eloon kun ihmiset, esiintyjät ja katsojat, nauttijat tulevat paikalle. Cabaret ja Kit Kat klubi on avoin kaikille.

Seremoniamestari ( Miiko Toiviainen ) on elementissään, hän kutsuu, hän houkuttelee, hän hämmentää. Hän on käärme paratiisissa, mutta voi pojat, kuinka hän houkuttekeekaan. Yökerho on samalla kuin gladiaattorien areena ja eläintarha. Kaiken keskiössä on pyörivä lava joka herkullisine koreografioineen toimii aktiivisena, moottorina, roottorina, juutalaisena hyrränä, kun muu lavaste ei vaihdu. Ei ole eroa, kuka on näyttelijä, kuka muusikko, ja kuka tanssija, kaikki menevät kauniisti ristiin ja rastiin - orkan kapellimestari on myös Kit Katin kapellimestari.


Aloitteleva, taisteleva tai vain kirjailija Clifford Bradshaw (Olli Rahkonen) saapuu Berliiniin, hän on ujo, viaton. Vai onko. Hänhän on vaeltanut Euroopan dekadenteissa kaupungeissa taiteellisistikin villinä ja vapaana aikana. Onko hän siis idealisti, romantikko, etsijä. Hän uneksii, sitten hän elää. Ja kirjoittaa, siinä välissä.

Kaikki esiintyjät ovat nuoriita, kauniita, kiinteitä ja notkeita, vallattomia ja vapaita. Mutta esillä on myös vanhempi polvi, ne ujommat, yksinäiset ihmiset. Jotka myös kaipaavat rakkautta. Vaikka jäsenet on vähän kankeat, eikä kaulalla ole puuhkaa, eikä silmissä irtoripsiä. Kuten Fräulein Schneider (Riitta Salminen) ja Herr Schulz (Mika Kujala).

Kun nudistileiri-vitsin koreografia oli liian vaikea Juhanalle sarjassa Tankki täyteen, niin tässä tulee roppakaupalla vaikeata, liikkuvaa, kujeulevaa koreografia. Kuten Madonnan laulussa Vogue, ei ole väliä, oletko tyttö vai poika. Eri aikakausien seksuaalisuus ja sukupuoli on läsnä, kerroksissa. Kun 70-luvun elokuvaversiossa lauletaan Two ladies, kaksi naista, joiden sandwichin, täytevoilevän välissä on on yksi mies, seremoniamestari, niin tässä tipididippidii on kaksi naista eli mies ja nainen, huulipunassa, mascarassa. Androgyyni -sanaa ei twitterissä saa käyttää enää, mutta minä kyllä käytän. Voi olla, että esityksessä on muunsukupuolisia ja transihmisiä, mutta maskeerauksessa ja käsittelyssä on kuitenkin 30-luku, ja 90-luku, ja sen bi- ja homoseksuaalit, drag queenit, drak kunkut ja muut. Sekä 70-luvun alun androgyyni glamrock ja lopun uusromantikot, meikkaavat pojat. Sekä nykyaika.


Henkiin on herätty ajankohtainen kysymys. Mitä taide, taiteilijat ja kulttuurin yleisö, vähemmistö,  tekee kun muut nostavat natsit valtaan.





Voisin nähdä saman poppoon tekevän myös Moulin Rouge -musikaalin, wink wink.

Cabaret on avoin kaikille. Se on avomielisempi kuin 70-luvun uusromantikkojen klubi jossa seremoniamestari Steve Strange valkkasi sisään vain oikealla tavalla vinksahtuneesri pukeutuneet tyypit. Kit kat klubin seremoniamestari viettelee sisään kaikki.

Minulle se on rakas elokuva ja musikaali. Liza Minellin suoritusta ei kukaan ylitä, ei tarviskaan. Hänen Sallynsä on niin täynnä Lizaa. Turussa ei nähdä knallia, eikä verkkosukkahousuja. Myöskään toolit eivät ole kuin leijonankesyttäjällä, vaan toisen malliset.

Muistan Lizan haastattelusta kuinka vaikeaa oli keikkua niillä kiikkerillä tuoleilla, ja ei ihme, että hänellä on nyt titaania lantiossa.

Häntä taisi haastatella Alan Cumming, joka oli niin irstas seremoniamestari, jota näin vain videoilta. Alanin livenä näin näytelmässä BENT, ihan eturivistä. Jossa hän on huikentelevainen, vastuuton, elämästä nauttiva homoseksuaali yökerhossa.

Kunnes natsit sammuttavat valot. Bentin logossa yökerhon tai meikkipöydän valot sammutetaan.




Koska meidän valot sammutetaan.

Tekijäloota:

Tekijät

Perustuu John van Druten näytelmään ja Christopher Isherwoodin tarinaan
Sävellys John Kander
Teksti Joe Masteroff
Laulujen sanat Fred Ebb
Suomennos Esko Elstelä
Laulujen suomennos Jukka Virtanen

Ohjaus ja koreografia Jakob Höglund
Musiikin sovitus ja johto Jussi Vahvaselkä
Lavastussuunnittelu Sven Haraldsson
Pukusuunnittelu Heidi Wikar
Valosuunnittelu Jarmo Esko
Äänisuunnittelu Eero Auvinen
Naamioinnin suunnittelu Jessica Rosenberg
Koreografin assistentti ja tanssikapteeni Soile Ojala
Taistelukoreografia Ville Seivo


Rooleissa

Olli Rahkonen, Anna Victoria Eriksson, Miiko Toiviainen, Stefan Karlsson, Riitta Salminen, Mika Kujala, Minna Hämäläinen, Emmi Kangas, Panu Kangas, Mikko Kauppila, Katariina Lantto, Mikko Nuopponen, Filip Ohls, Soile Ojala, Helena Puukka, Pauliina Saarinen ja Anssi Valikainen.


Orkesteri

Kapellimestari Jussi Vahvaselkä / Markus Länne
Rummut, lyömäsoittimet Taneli Korpinen
Basso Ari Kataja
Piano Ville Vihko
Koskettimet Ville Pere / Henna Linko
Trumpetti Petter Järvi
Pasuuna Jani Jokinen
Saksofonit, huilu Kimmo Gröhn
Viulu Katariina Sallinen
Sello Matti Moilanen

Lue taustoja Turiun kaupunginteatterin sivulta:

"Cabaretin päähenkilö, kirjailija Clifford Bradshaw, on elämälleen suuntaa etsivä unissakävelijä Berliinissä, jonka asukkaat hakevat sodan jälkeen lämpöä toisistaan. Vuonna 1931 yöelämän keskipiste on Kit Kat Club, jossa jokainen saa olla oma itsensä – tai kuka haluaa. Kun sekt-pullon korkki poksahtaa ja rytmi vetää tanssimaan, on malja ylitsevuotavan täynnä eikä huolta huomisesta ole.

Kit Kat Clubin sykkeessä Clifford tapaa Sally Bowlesin, kabareen kirkkaimman tähden. Hurmos on hetken yhteinen, mutta lopulta näille juhlahumun yhdistämillekin koittaa arki, kun uuden sodan varjo lankeaa kaduille. Kaupungin rakastavaiset voivat ummistaa silmänsä ja jatkaa tanssia, tai antaa junan kuljettaa kohti toisenlaista tulevaisuutta. Valinta on jokaisen oma ja joka tapauksessa kohtalokas. On aika herätä unesta.

Yksi maailman rakastetuimmista musikaaleista valtaa Turun Kaupunginteatterin Päänäyttämön 4.9. alkaen. Juhlatunnelmaa ja koskettavia hetkiä rakentaa omaleimaisista tulkinnoistaan tunnettu ohjaaja Jakob Höglund työryhmineen. Musikaalin näyttävää visuaalista maailmaa ovat hänen kanssaan luomassa mm. lavastaja Sven Haraldsson ja pukusuunnittelija Heidi Wikar. Tarinan keskeisissä rooleissa Cliffinä ja Sallyna loistavat musikaalitähdet Anna Victoria Eriksson ja Olli Rahkonen, jotka tekivät odotetun paluun Turkuun. Klubin asiakkaat lietsoo liekkeihin Miiko Toiviaisen esittämä Seremoniamestari sekä näyttämön täyttävä orkesteri. Fräulein Schneiderina nähdään Riitta Salminen, Herr Schulzina Mika Kujala, Fräulein Kostina Minna Hämäläinen ja Ernst Ludwigina Stefan Karlsson.
"


Willkommen! And bienvenue! Welcome!
Fremder, étranger, stranger
Glücklich zu sehen
Je suis enchanté
Happy to see you
Bleibe, reste, stay



Mielelläni jäin.
Ja tämä oli vasta ennakko.

Cabaret sosialistisesta mediastani:

Terveisiä Kit Kat klubilta! Ennakossa tänään Turun kaupunginteatterissa panseksuaalinen, androgyyni ja punertava musikaali CABARET villiltä ja vapaamieliseltä Weimarin ajalta Berliinistä. Kunnes natsit sammuttavat valot. pic.twitter.com/UxrTxQ3KZV

— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) September 3, 2020

Turun kaupunginteatterissa herkutellaan Don Juanilla eli Eero Aholla, mutta myös erinomaisella Arto Hällströmin käännöksellä

Don Juan ei kadu mitään. Hän ei ole paha. Helvettiin joutuminen on vain uusi alku - parhaimmat piletsut ovat vasta alkamassa! Taiteessa on oltava ja säilytettävä vapaus, oltava vapaa moraalistisista x. Katsojalle jää tulkinta.

( Näin ohjaaja Pasi Lampela ja Eero Aho vastaavat esittelyssä. Translitteroin parhaimmat palat, enkä laita joka kohtaa kumpu puhuu. Hei, kuka puhuu? Lisäksi tässä on omia kommenttejani ja muuta, että sekavaa villilankaa )

Don Juan esittely 11.10.2019 Turun kaupunginteatterin lämpiössä:

Kuka ja mikä on Don Juan, miten donjuanismi määritellään. Miten Don Juan eroaa Casanovasta. Mikä on viettelijän ja nautinnon tuojan ero. Miten nymfomaani eroaa. Kuka haluaa vilpittömästi vain antaa?

Don Juan valloittaa. Vaikka hän taistelee isäänsä ja isänsä elitistä luokkaa vastaan, niin siinä hän viihtyy, ja hyvin etuoikeutetussa asemassaan. Niin villi poika Don Juan kuin konservatiivinen isänsä käyttää luokkaansa, käyttää väärin valtaansa, asemaansa. Heikompia käytetään hyväksi.

Don Juanilla on ikuinen fantasia itsestään. Tässä vaiheessa mainitaan, kuinka erinomainen on Arto Hällströmin käännös! Ylittää jopa alkutekstin...

Millainen Don Juan on viisikymppinen Eero Aho. Tähän voisin vastata...

Auervaara, Kreivi, Gabriel tule takaisin. Miksi me haksaannumme huijariin, miksi me haluamme kuulla valheita.

Me haluamme tulla nähdyksi, huomatuksi, halutuksi. Se on molemminpuolinen tarve. Molempien tiedostamattomat tarpeet. Onko Don Juan narsisti? Onko se negatiivnen asia? Onko hän älykäs, sosiaalisesti lahjakas? Kykeneekö hän empatiaan? Tottahan toki Don Juan tunnistaa tunteita. Eihän muuten voisi ihmisiä manipuloida.

Onko Don Juan aito kapinallinen? Don Juan on rehellinen. Rehellinen itselleen. Moraaliton Don Juan ei ole tekopyhä.

Molièren teoksessa tekopyhyys eli uskonto ja aateliset saavat kuulla kunniansa. Minkä metafora usko on?

Mikä on Don Juanin rooli?

Miksi sekä Molièren ja Shakespearen teoksissa nimenomaan roistot puhuvat demokratiasta?

Olemme ajassa ennen Freudia ja Jungia.
Eero Aho ei missään nimessä tarvitse eikä halua laittaa Don Juaniaan psykoanalyysiin - sitä ei tarvita.

Näytteleminen on Eero Aholle oman häpeän ylittämistä... Hän rakastaa kaikkia roolihenkilöitään.

Ryöstö seraljista, luostarista, me too. Miten ymmärrämme roistoa, fiktiossa.

Don Juan ei kadu mitään. Hän ei ole paha. Helvettiin joutuminen on vain uusi alku - parhaimmat piletsut ovat vasta alkamassa! Taiteessa on oltava ja säilytettävä vapaus, oltava vapaa moraalistisista x. Katsojalle jää tulkinta. Näin puhui ohjaaja Lampela.

Uusmoralismi ja uuseettisyys. Ja taiteen sisällä kritiikki ja journalismi. Mitä taiteessa voi tehdä? Taiteen tehtävä on oltava vapaa moraalisista x, millainen on taiteen tulkinta? Sisällössä ei ole rajoja, ja tulkittavaa on mahdollisimman paljon. Mistä Molière kirjoitti, entäpä  Shakespeare. 

Vieläkö on villihevosia?

Mikä on Don Juanin vaarallisin väite? Sisältääkö Don Juanin kapina oman tuhon siemenensä.

Miksi Twitterissä ei puhuta enää Hegellistä?

Uudet polvet, vanhat polvet, mitä on tullut filosofian tilalle. Mitä on tullut kodin, uskonnon ja isänmaan tilalle. Ihminen joka ei muutu.

Miksi patsas puhui? Oliko se omatunto? Se ei ollut yliluonnollinen justka? Tuleminen, ilmestyminen. Koska sen koki kaksi ihmistä. Joilla kummallakaan ei ollut syytä valehdella?

Sitten pääsimme Don Juanin ruokahaluun seksin suhteen ja biseksuaalisuuteen. Mainioita esimerkkejä näemme ja kuulemme näytelmässä, jossa osaltaan Eero Aho istuu hikisenä ja himokkaana, ironisena ja kylläisenä, yleisön polvella, ja välillä lirkuttelee useammankin potentiaalisen uuden kanssa.... ei uhrin, vaan hoidon, ihastuksen kohteen. Don Juanille kelpaa niin kivet kuin kannot ja maksalaatikotkin.

Millainen feminiininen ja maskuliininen kameleontti Eero on Don Juanina.

Mistä tämä maailman suurin rakastaja, naistenkaataja, romanttinen veijari tuli iloksemme? Mistä kansansadusta, mistä tragediasta. Ja vasta sitten Molièren käsittelyyn. Päähenkilömme on isänsä hylännyt nuori mies. Hän on hylännyt isänsä luokan. Vai onko. Voiko yläluokkaa käyttää hyväkseen. Isä on hidalgo, teeskentelijä, tekopyhä.

Suosittelen.

Sosialistisesta mediastani:

Turun kaupunginteatterissa herkutellaan Don Juanilla eli Eero Aholla, mutta myös erinomaisella Arto Hällströmin käännöksellä @TKteatteri #Turunkaupunginteatteri #donjuan pic.twitter.com/Ojl7W8eNKt

— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) October 11, 2019

Teosesittelyssä Don Juan Turun kaupunginteatterilla ohjaaja Pasi Lampela ja Don Juan eli Eero Aho, osa 1. 11.10. @TKteatteri #donjuan pic.twitter.com/sa1KS50Gse

— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) October 11, 2019

Don Juan ei kadu mitään. Hän ei ole paha. Helvettiin joutuminen on vain uusi alku - parhaimmat piletsut ovat vasta alkamassa! Taiteessa on oltava ja säilytettävä vapaus, oltava vapaa moraalistisista x. Katsojalle jää tulkinta. #donjuan #moliere #pasilampela #EeroAho @TKteatteri pic.twitter.com/QX2ZvkcpuG

— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) October 11, 2019

Don Juan esittely 11.10.2019 lämpiössä:

Don Juan ei kadu mitään. Hän ei ole paha. Helvettiin joutuminen on vain uusi alku - parhaimmat piletsut ovat vasta alkamassa! Taiteessa on oltava ja säilytettävä vapaus, oltava vapaa moraalistisista x. Katsojalle jää tulkinta. ( Näin ohjaaja Pasi Lampela ja Eero Aho vastaavat esittelyssä )

Tokenenkohan tästä koskaan. Eero Aho on Don Juan. Useasti. Ironisesti. Kyltymättömästi. Teatteri on jakamista varten.

Näytelmä alkaa kun merenvihreään huoneeseen sytytetään valot, siinä Don Juan ( Eero Aho ) makaa ammeessa, pieni pyyhe peittää hänen kasvonsa. Hän tuo mieleen Jim Morrisonin, ja sitä myötä kuoleman Pariisissa. Ahon Don Juanissa on paljon rocktähteä, oi ne elkeet. Mutta myös muutakin 70-lukua, jossa rockmuusikot elivät kuin kuninkaat - välittämättä muiden mielipiteistä. He olivat myös androgyynejä ja osa biseksuaaleja. Tai ainakin halusi olla.

Heissä oli paljon miehekkyyttä ja naisellisuutta samassa nipussa, upeat pitkät hiukset, meikkiä ja tiukat housut, jotka eivät jätä mitään epäilyjen varaan ( Spinal Tapilla oliko se rumpalilla oli kurkku housuissa, mutta se oli kääritty rapisevaan paperiin... )

Isä sanoi, että varo Don Juaneja.
Mutta se oli jo myöhäistä.
Olin Turuus.

Vaikka Molieren näytelmä on barokin ajalta, niin sisustuksessa olemme jo dekadentissa rokokoossa, jota syfilis on hieman sävyttänyt, ei niin vaaleanpunaiseksi.

Näkymä on hieman kulahtanut, se on rappioromantiikkaa, ah, tarpeeksi.

Tuuban soittaja istuu frakki päällä likaisella wc-pöntöllä. Viitataan jo tulevan, de Saden juttuihin. Hienosti hän soittaa Don Giovannia. Välillä yleisö taputtaa liian kovaa, ettei Don Giovannin kaikkia säveliä kuule, mutta onneksi kävin katsomassa, ja kuuntelemassa tämän useasti.

Aho lepää, makaa kuin Morrison viimeisellä kylvyllään, mutta ehkä viittaus on myös suuntaan Marat? ( Olen armoton Charlotte Corday -diggari, jonka vuoksi kävin luostarissakin. Ei tosin niinkuin Don Juanin tarinassa, heh heh, vaan oliko se minulla joku basilika, missä Corday oli vangittuna ).

Nyt selkään sattuu, en ole syönyt lounasta, en päivällistä, en illallista, että jatkan toiste. En edes viinirypälettä...

Eeron tää Don Juan -hahmo tai matka alko The Doorsien Morrisonista, sit siirty Pentti Siimekseen, sieltä Loiriin ja matka on vielä kesken. Hänessä on epookin riikinkukkojen ja 70-luvun rocktähtien rokkukkojen feminiinisyys/maskuliinisuus. Ja mikä yleisö, vastaanottawainen. Haluan tuon ammeen! Kylpyankat saa jättää ammeeseen. Ja Don Juan.... Näin ajattelin 14.09. Eero Aho, näyttelijä Eero Aho flirttailee yleisön kanssa, viettelee, huomaa, kaataa, huomioi.

Ennen julisteita sai vain Suosikista ja Helpistä, nyt myös Turuust. Nami nami. Joskus suklaavälipala kuulosti kondomilta. Ohjaaja Pasi Lampela jatkaa dekadenttisia kamaridraamoja, ellei peräti sänkykamari-. Tosin olen vasta nähnyt julkan, mutta Eero Aho on Don Juan.

Olen jo myyty 14.09. Vaikka olen nähnyt vasta julisteen.

Olen uudelleen Turun kaupunginteatterissa katsomassa näytelmää Don Juan 5.10. ja erityisen paljon välitaputuksia. Jos Eero Ahon ja Markus Järvenpään rodeo Hamletissa kuumotti, niin tsekkaas Ahon ja Markus Ilkka Uolevin kohtaus tässä...

Turun kaupunginteatterissa herkutellaan Don Juanilla eli Eero Aholla, mutta myös erinomaisella Arto Hällströmin käännöksellä.

Kekriin ja Halloweenin sopi hyvin Don Juan 01.11. irstailua ja kuolleet eivät anna rauhaa. Eilisen veto oli erityisen hersyvä ja vallaton. Jossa oli myös Aleksis Kiveä. Minä eläin! Tai sitä tarkoittaen....

Jos näyttämön kuva-alasta peittää yläosasta 2/3 niin alaosassa näkyisi vain western, siis länkkäri, lännen elokuva, cowboyn buutsit ja herran palvelijalla Snagarellella ( ihana Hannes Suominen ) on jopa vanhojen lännenmiesten aluskerrasto - jossa myös takaluukku.

Millaista on seksuaalinen lataus näytelmässä, teatterissa. Varsinkin tässä. Kuinka monta ironian tasoa on. Kuinka hienoa, että ohjaaja Pasi Lampela jatkaa näitä sänkykamari-näytelmiä. Edellinen vastaava eli Helsingin kaupunginteatterin Kenraali ja Casanova -näytelmässä oli vanhenevan Casanovan lisäksi nuori YrjöMaunu Sprengtporten kylpylässä, joka kovasti toi mieleen Venus turkiksissa -teoksen.

Teemapäivä: luin Don Juanin päiväkirjaa, kuuntelin Judas Priestin Turbo Lover -piisiä, ja matkustin Turkuun katsomaan Eero Ahoa näiden kahden teoksen väliltä, sisältä ja sivusta.
Että siltä pohjalta. Marraskuu alkoi.

Kekriin ja Halloweenin sopi Don Juan Turuus. Kyllä Eero Aho on lempi. Näyttelijäni. Eilisen 1.11. veto oli erityisen hersyvä ja vallaton. Ja yöllä koko Turku tuoksui konjakille!




Ja ekat tunnelmat esityksistä joita olen ahminut, tiuhaan.

Olen käynyt katsomassa Turun Kaupunginteatterin Don Juania myös useasti. Tässä tiivistelmä.

Sosialistisesta mediastani:

Näyttelijä Eero Aho muuttuu Don Juaniksi https://t.co/AxN1JqQgIw

— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) November 28, 2019

"Näytteleminen on oman häpeänkynnyksen ylittämistä", Eero Aho sanoo – Don Juanina hän saa temmeltää lavalla pidikkeettä https://t.co/vBbjrzIkjf

— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) November 28, 2019

Vuoroin vieraissa on äidin ja tyttären kehitystarina parisuhdepelillä maustettuna https://t.co/CAXC9mhIoS

— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) November 28, 2019

On elo tää yhtä juhlaa... #donjuan #moliere #pasilampela @TKteatteri pic.twitter.com/wDR7J7BT3m

— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) October 5, 2019

kirsikkana kakun päällä ja sokerina kulhossani Eero Aho -hehkutukseni joka alkoi siitä Vaarubuudenin eestä Töölössä 90-luvulla:

Hamlet @tkteatteri muistuttaa installaatioita ja näyttelyitä, joissa olen käynyt. Yhden oli kuratoinut, yllätys yllätys, Paavo Westerberg. Mutta olisko Rocketman -leffan päähenkilöksi ollut parempi valinta Eero Aho? 😉 Suomaalaisine puukkoineen. #Hamletti #Hamlet

— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) May 11, 2019

Ennen Don Juania Turuus oli Hamletti: Ja eero veti kuten Eltton Joni:

Tänään meno oli her-kullista kun teini-Hamlet rajasi radikaalisti tuon sanan Lidlin pussista kännykkänsä kuvaan. Mutta onko Eero Aho keijujen kuningas, Patrick Sjöberg, Kojakki vai Bond-pahis? #Hamlet @TKteatteri pic.twitter.com/XiCmbFUxhB

— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) March 2, 2019

Ja sitä ennen Eero oli Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen: huvittavaa kyllä, kerran kävelin Helsingin kaupunginteatterin kulkimilla ja vastaan kävelee hän, Kekkosena, tällingissä. Olin kuvaamassa vaahteroita, niin säikähin, kun ei muita ihmisiä mailla halmeilla.

Helsingin kaupunginteatterin näytäntökauden avajaisista: Eero Aho Kekkosena! #hktfi @hktfi ja kuinka femme fatale Vappu Nalbantogluhttps://t.co/QGyBwSrEAx pic.twitter.com/kARoFXs1gw

— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) August 13, 2018

Helsingin kaupunginteatterin näytäntökauden avajaisista: Eero Aho Kekkosena! #hktfi @hktfi https://t.co/QGyBwSJfZ7 pic.twitter.com/W5i0ZlVs5T

— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) August 13, 2018

Paljon onnea 🌠 Eero Aho 50 vee tänään 🌠 pic.twitter.com/iUgoJlNzkj

— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) January 26, 2018

https://t.co/ds8iAb9pKA

— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) November 28, 2019

https://t.co/RCIxv0OuyG

— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) November 28, 2019

sit oli joku Tuntematon juttu:

Varasin piletit pikkufilmiin jossa mm Eero Aho ja @jowppe Halloweenin aikaan. Muuten en roskalehtiä osta tai lue pic.twitter.com/cEwm8JySTJ

— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) September 29, 2017

Teatterin lumoa: Dominoiva Äidin rakkaus Omapohjassa, Eero Aho, Raskolnikov ja naapurini Martta Koskinen #äidinrakkaus järisytti toistamiseen eri näkökulmast tiirattuna #Omapohja #Kansallisteatteri sopevasti ennen äitienpv. Ja varsinki Eero Aho! Eero Aho ol yhtä hehkee kuin Varubodenin eessä Tölössä 90-luvulla. Ei paskempi lauantai: aina tenhoava #EeroAho Kekkosena #kekkonenjakremlintanssikoulu #hktfi . Sitten yllätys ilotulitus ja Lintsin #iikweek dj:nä jussi69 kun huvipuisto on auki keskiyöhön asti...

Mitä, onko koko kansan Gekkonen näin kova pelimies leit kaulalla, shampanjat kylminä ja leidit & langat kuumina... Kuka pyörittää ja ketä... #EeroAho Kekkosena #kekkonenjakremlintanssikoulu #hktfi @hktfi (kuvat näytäntökauden avajaisista) pic.twitter.com/IRDN6qOTEN

— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) September 8, 2018

Yks saksittu teatteriarvostelu tahi tunnelma Rosa Liksom: Family affairs @KOM_teatteri oli niin ikimuistoinen ensi-ilta, etten muista siitä mtn. Eero Ahoa olen senkin jälkeen käynyt tiheään tiiraamassa. Ja Marja Packalenia näin viimeksi Valehtelijan peruukissa.

Yks saksittu teatteriarvostelu tahi tunnelma Rosa Liksom: Family affairs @KOM_teatteri oli niin ikimuistoinen ensi-ilta, etten muista siitä mtn. Eero Ahoa olen senkin jälkeen käynyt tiheään tiiraamassa. Ja Marja Packalenia näin viimeksi Valehtelijan peruukissa. pic.twitter.com/ykwaMzq2Pz

— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) November 6, 2019

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

Teemapäivä: luin Don Juanin päiväkirjaa, kuuntelin Judas Priestin Turbo Lover -piisiä, ja matkustin Turkuun katsomaan Eero Ahoa näiden kahden teoksen väliltä, sisältä ja sivusta. #donjuan #moliere #pasilampela #EeroAho @tkteatteri #Turunkaupunginteatteri #theater #teatteri #teatterinlumoa2019 #teatterinlumoa @ahoeero #donjuaninpäiväkirja #kirjaploki #kirjaploki2019 #kirjabloggaus #kirjablogi #kirjallisuus #literature 31.10.2019.

Henkilön Valokuvataiteilija (@satuylavaara) jakama julkaisu Marras 4, 2019 kello 2.42 PST

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

Kekriin ja Halloweenin sopi Don Juan Turuus. Kyllä Eero Aho on lempi. Näyttelijäni. Eilisen veto oli erityisen hersyvä ja vallaton. #donjuan #moliere #pasilampela #EeroAho @tkteatteri #Turunkaupunginteatteri #theater #teatteri #theaterposter #theatreposter #theateradvert #theatreposters #teatterinlumoa2019 #teatterissa #theatresofFinland #theaterphotography #teatterinlumoa 01.11.2019 Ja yöllä koko #turku tuoksui konjakille!

Henkilön Valokuvataiteilija (@satuylavaara) jakama julkaisu Marras 2, 2019 kello 2.06 PDT

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

Ennen julisteita sai vain Suosikista ja Helpistä. Nyt myös Turun kaupunginteatterista. Ohjaaja Pasi Lampela jatkaa dekadenttisia kamaridraamoja. Ellei peräti sänkykamari-. Tosin olen vasta nähnyt julkan. Eero Aho on Don Juan. Nami nami. Joskus suklaavälipala kuulosti kondomilta. Nam Nam. Eero Aho on lempparinäyttelijöitöni ja myöhemmin lissää. #EeroAho #donjuan #moliere #pasilampela #Turunkaupunginteatteri @tkteatteri 14.09.2019. #teatterinlumoa #teatterinlumoa2019 #teatterissa #teatteri #theater #theatre #perfect #actorsofFinland #theatersofTurku. #turku #finland #åbo #Turuus. #kissmyTurku #kissmyDonJuan 😘

Henkilön Valokuvataiteilija (@satuylavaara) jakama julkaisu Syys 14, 2019 kello 8.34 PDT