Teatterin lumoa - kuvallinen teatteriblogini

Teatterin lumoa - Satu Ylävaaran kuvallinen teatteriblogi

torstai 28. marraskuuta 2019

Turun kaupunginteatterissa herkutellaan Don Juanilla eli Eero Aholla, mutta myös erinomaisella Arto Hällströmin käännöksellä

Don Juan ei kadu mitään. Hän ei ole paha. Helvettiin joutuminen on vain uusi alku - parhaimmat piletsut ovat vasta alkamassa! Taiteessa on oltava ja säilytettävä vapaus, oltava vapaa moraalistisista x. Katsojalle jää tulkinta.

( Näin ohjaaja Pasi Lampela ja Eero Aho vastaavat esittelyssä. Translitteroin parhaimmat palat, enkä laita joka kohtaa kumpu puhuu. Hei, kuka puhuu? Lisäksi tässä on omia kommenttejani ja muuta, että sekavaa villilankaa )

Don Juan esittely 11.10.2019 Turun kaupunginteatterin lämpiössä:

Kuka ja mikä on Don Juan, miten donjuanismi määritellään. Miten Don Juan eroaa Casanovasta. Mikä on viettelijän ja nautinnon tuojan ero. Miten nymfomaani eroaa. Kuka haluaa vilpittömästi vain antaa?

Don Juan valloittaa. Vaikka hän taistelee isäänsä ja isänsä elitistä luokkaa vastaan, niin siinä hän viihtyy, ja hyvin etuoikeutetussa asemassaan. Niin villi poika Don Juan kuin konservatiivinen isänsä käyttää luokkaansa, käyttää väärin valtaansa, asemaansa. Heikompia käytetään hyväksi.

Don Juanilla on ikuinen fantasia itsestään. Tässä vaiheessa mainitaan, kuinka erinomainen on Arto Hällströmin käännös! Ylittää jopa alkutekstin...

Millainen Don Juan on viisikymppinen Eero Aho. Tähän voisin vastata...

Auervaara, Kreivi, Gabriel tule takaisin. Miksi me haksaannumme huijariin, miksi me haluamme kuulla valheita.

Me haluamme tulla nähdyksi, huomatuksi, halutuksi. Se on molemminpuolinen tarve. Molempien tiedostamattomat tarpeet. Onko Don Juan narsisti? Onko se negatiivnen asia? Onko hän älykäs, sosiaalisesti lahjakas? Kykeneekö hän empatiaan? Tottahan toki Don Juan tunnistaa tunteita. Eihän muuten voisi ihmisiä manipuloida.

Onko Don Juan aito kapinallinen? Don Juan on rehellinen. Rehellinen itselleen. Moraaliton Don Juan ei ole tekopyhä.

Molièren teoksessa tekopyhyys eli uskonto ja aateliset saavat kuulla kunniansa. Minkä metafora usko on?

Mikä on Don Juanin rooli?

Miksi sekä Molièren ja Shakespearen teoksissa nimenomaan roistot puhuvat demokratiasta?

Olemme ajassa ennen Freudia ja Jungia.
Eero Aho ei missään nimessä tarvitse eikä halua laittaa Don Juaniaan psykoanalyysiin - sitä ei tarvita.

Näytteleminen on Eero Aholle oman häpeän ylittämistä... Hän rakastaa kaikkia roolihenkilöitään.

Ryöstö seraljista, luostarista, me too. Miten ymmärrämme roistoa, fiktiossa.

Don Juan ei kadu mitään. Hän ei ole paha. Helvettiin joutuminen on vain uusi alku - parhaimmat piletsut ovat vasta alkamassa! Taiteessa on oltava ja säilytettävä vapaus, oltava vapaa moraalistisista x. Katsojalle jää tulkinta. Näin puhui ohjaaja Lampela.

Uusmoralismi ja uuseettisyys. Ja taiteen sisällä kritiikki ja journalismi. Mitä taiteessa voi tehdä? Taiteen tehtävä on oltava vapaa moraalisista x, millainen on taiteen tulkinta? Sisällössä ei ole rajoja, ja tulkittavaa on mahdollisimman paljon. Mistä Molière kirjoitti, entäpä  Shakespeare. 

Vieläkö on villihevosia?

Mikä on Don Juanin vaarallisin väite? Sisältääkö Don Juanin kapina oman tuhon siemenensä.

Miksi Twitterissä ei puhuta enää Hegellistä?

Uudet polvet, vanhat polvet, mitä on tullut filosofian tilalle. Mitä on tullut kodin, uskonnon ja isänmaan tilalle. Ihminen joka ei muutu.

Miksi patsas puhui? Oliko se omatunto? Se ei ollut yliluonnollinen justka? Tuleminen, ilmestyminen. Koska sen koki kaksi ihmistä. Joilla kummallakaan ei ollut syytä valehdella?

Sitten pääsimme Don Juanin ruokahaluun seksin suhteen ja biseksuaalisuuteen. Mainioita esimerkkejä näemme ja kuulemme näytelmässä, jossa osaltaan Eero Aho istuu hikisenä ja himokkaana, ironisena ja kylläisenä, yleisön polvella, ja välillä lirkuttelee useammankin potentiaalisen uuden kanssa.... ei uhrin, vaan hoidon, ihastuksen kohteen. Don Juanille kelpaa niin kivet kuin kannot ja maksalaatikotkin.

Millainen feminiininen ja maskuliininen kameleontti Eero on Don Juanina.

Mistä tämä maailman suurin rakastaja, naistenkaataja, romanttinen veijari tuli iloksemme? Mistä kansansadusta, mistä tragediasta. Ja vasta sitten Molièren käsittelyyn. Päähenkilömme on isänsä hylännyt nuori mies. Hän on hylännyt isänsä luokan. Vai onko. Voiko yläluokkaa käyttää hyväkseen. Isä on hidalgo, teeskentelijä, tekopyhä.

Suosittelen.











Sosialistisesta mediastani:





Don Juan esittely 11.10.2019 lämpiössä:


KuvaDon Juan ei kadu mitään. Hän ei ole paha. Helvettiin joutuminen on vain uusi alku - parhaimmat piletsut ovat vasta alkamassa! Taiteessa on oltava ja säilytettävä vapaus, oltava vapaa moraalistisista x. Katsojalle jää tulkinta. ( Näin ohjaaja Pasi Lampela ja Eero Aho vastaavat esittelyssä )