Teatterin lumoa - kuvallinen teatteriblogini

Teatterin lumoa - Satu Ylävaaran kuvallinen teatteriblogi
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Suomen hauskin mies - Martti Suosalo. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Suomen hauskin mies - Martti Suosalo. Näytä kaikki tekstit

maanantai 21. maaliskuuta 2022

Mikko Räsäsen tulevaisuus ensi-illassa tänään 11.3. jatkoi lähes saman porukan edellistä yhteistyötä Suomen hauskin mies näytelmää/leffaa nostaen keskiöön tämän päivän luokkasodan

Teatteri. Mikko Räsäsen tulevaisuus ensi-illassa tänään 11.3. jatkoi lähes saman porukan edellistä yhteistyötä Suomen hauskin mies näytelmää/leffaa nostaen keskiöön tämän päivän luokkasodan. Päähenkilönä ja kannattavana rakenteena tässäkin juron supliikki Martti Suosalo. Ensimmäistä kertaa näin, kuinka loppukumarruksiin liittyi myös esityksessä näytellyt drone eli kopteri eli lennokki. Aika kyberiä! 

Pekka Huotarin Hamletin isän tyyppisen pienieleisen läsnäolon syvyydestä, syvyyden läsnäolosta myös kiitos, suuri. Pekka Huotari lauloi tämän Veljiksi kaikki kylmäävästi, muttei kylmästi, ennen välitaukoa, kotimaista, helsinkiläistä Hamletia ja isäänsä muistuttaen. 

Mikko Räsäsen tulevaisuuden ensi-illassa shampanja virtasi eli kuohari, joka ei tarjoita tässäammattia vaan kuohuvaa juomaa jota permantorahvas veti. 

Draamakomedian duunarikomedian aiheena oli tämä luokkien yhteentörmäys, jossa helsikiläiset kaupungin raksaäijät ja -pojat olivat vastakkain pyörätien käyttäjien kanssa. Kaikkia vituttaa kun Helsinki on aina revitty auki kuin Gozillan jäljiltä. Eniten vituttaa näinä talvikuukausina kun jalkakäytäviä ei hiekoitoiteta eikä bussipysäkkejään hiekoiteta, vaan naiset, joukkoliikennettä käyttävät, rollaattoria ja pyörätuolia käyttävät ja lastenvaunuja pukkaavat naiset, eläkeläisnaiset kävelykeppeineen joutuvat hoitoon, koska jalkakäytäviä ei puhdisteta lumesta, ei poisteta jäätä, ei vaivauduta laittamaan hiekkaa, ei sepeliä. Tulee hirveän kalliiksi nämä kuukausien sairaslomat, kun helsingin kaupunki ei vaivaudu pitämään puhtaina jalkakäytäviä ja bussipysäkkejä jotka ovat jäisiä ja hengenvaarallisia. Voi rikkoa kallonsa, menettää henkensä, menettää muistinsa, menettää oikeuden asua kotonaan.

Sen sijaan kaikki ajotiet kyllä osataan aurata, kaikki lumet hetipois että äijät pikkuautoissaan röh röh saavat rauhassa tuhota luontoa. helsingin kaupunki siis teki voittoa 500 miljoonaa, luulisi siitä lohkeavan 5 miljoonaa ihmisten terveellisyyteen. Ja ettei päiväkodeista ja kouluista leikata. Eikös niin.  

Siinä mielessä näytelmä menee väärään kun pitää pyöräilijää etuoikeutettuna. Kyllä oikeassa elämässä se etuoikeutettu ukko ajaa pikkuautoa. Tässä siis itsekäs kusipää eli insinööri ajaa pyörällään raksalle ja yrittää jatkaa pyörätietä, mutta se on loppunut kesken. Itse muuten inhoan kun jalkakäytäville äijät parkkeeraa autojaan, mikä siinä, ettei tarvitse mistään välittää. Inhoan myls jalkakäytävällä ajavia pyöräilijöitä, autoja sekä helvetin skuutteja, jotka tuhoavat luontoa, ja kuka hullu niitä helsinkiin päästikään. 

Eli näytelmä käy tunteisiin, ja jokainen katsoja voi muistaa oman kokemuksensa, milloin jokin tökkii. Siitä puheenollen, esityksessä kysytään, mitä kaupungin palveluja käytetään eniten, ja kun yleensä vastataan iloisesti KIRJASTOJA! Niin Mikko Räsänen epäilee, että kyllä viemäriä käytetään eniten.

Niin, lähiössä kun kirjastot ovat kiinni sunnuntait ja iltaisin menevät kiinni sitten maanantaista lauantaihin. Niin kaipa sitä sitten käyttää viemäriä enemmän. 

Palaan vielä tuohon luokkasotaan eli meillä on oikeasti luokkayhteiskunta, ja joka muuta väittää, on sellainen, joka ei näe nälkää, eikä tyhjää pankkitiliä, eikä ole tyhjän päällä kun asunto lähtee alta myyntiin. Toiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset... Tässä raksakinassa on napit vastakkain duunarilla huomioliivisellä vakavalla miehellä nimeltään Mikko Räsänen ja ilkeällä, rikkaalla, ylimielisellä potkuhousuisella eikun polvihousuisella insinöörillä, jota muuten näyttelee Rauno Ahonen, jolla oli napit vastakkain Martti Suosalon esittämän Suomen hauskin mies -näytelmäversiossa, jossa hän esitti Hjalmar Kalmia, tyystin huumorintajutonta lahtaria, joka oli vankileirin komendantti. 

Duunarit repivät katua auki ja räjäyttävät, ja tekevät putkessa putkitöitä. Ja siihen päälle väliaikaista pyörätietä. Rikas insinöörirukka itse tollona taleeraa kalliin pyöränsä päällä, niin, että se menee rikki, ja vaati Räsästä maksamaan yli 500 euroa maksavan osan polkupyöräänsä. Kuka hullu ostaa polkupyörän jossa jokiu pikkuosa maksaa vuokran verran. Rikas hullu. Tai valehtelija. Hän vaatii Räsästä korvaamaan. No eihän Räsäsellä ole sellaisia rahoja, kun vaimo on kuollut, ja rahnat menee vuokraan ja pitäs ehkä jotain pistää villasukan varteen omaan aikuistuvaa poikaa varten. Että poika pääsisis opiskelemaan, eikä joutuisi työmaalle kuten isänsä. Ja isänsä isä. Noo - ilkeä insinööri, miltei disnin pahiksena, haluaa korvauksen, ettei tee rikosilmoitusta. Joka lopettaisi Räsäsen työuran. Ja rahantulon. Käyttikö Räsänen väkivaltaa? Ehkä hän vain ärähti ja uhkaili. Kerran puukolla, jota ilkeä insinööri pelkäsi. Kansa, eikun katsomo on duunarin puolella, monin verroin, eikä siedä yhtään insinöörejä ja muita paperinpyörittäjiä, jotka lyövät droonit, lennokit vakoilemaan työtä, ja kenties somettamaan. Ja lisääväät työntekijän takkiin mittareita, millä mitataan, onko hän työteliäs, ja minne liikkuu. Tämä tehdään komediallisesti, etä kuinka naurettavaa tämä kaikki turha työ on niillä ukoilla, jotka kaikkia mittareita, härpäkkeitä, seurantalaitteita ja suurien näyttöjen grafiikoita, ja ovat naurettavia jopa rakastuessaan kuten Jari Pehkosen hahmo. Mainio hahmo, kyllä, mutta tekisivät oikeita töitä, tai maksaisivat oikean työn tekijöille. Oikeata palkkaa...

Harmaaseen talouteen ei viitata, koska Helsingin kaupunki ei harrasta haramaata työvoimaa kuten yksityiset. Tässäkin työmaalla on enimmäkseen venäläisiä ja virolaisia näyttelijöitä. Maksim Pavlenko näyttelee venäläistä ja Martti Manninen, mainio näyttelijä hänkin ( mm Pienen merenneidon prinssi, myös omassa elämässä... sekä Humiseva harju) on virolainen työntekijä. Saako suomalainen näytellä virolaista, ja mitä sitten kun joutuu paikkaamaan, saako suomalainen paikata virolaista, kuka saa näytellä ja ketä. Mielestäni saa, ainakin tässä. Virolaiset ja venäläiset ovat maskittomia ja likaisissa työvaatteissaan metroissa ja ratikoissa oikeassa helsingissä, se taas ei ole reilua kellekään. 

Äijiä on lavalla ja uhoilua, ja bondausta ja herkkiä hetkiäkin. Muttei aivan all male paneelia, vaan isninöörin vaimo, vähän niin kuin hullunkurisissa perheissä, siinä sekstistisessä korttipelissä ei tee mitään, vai tekeekö, sisustaa, vai sisustaako, sisustaa kyökkinsä ainakin uutuuttaan kiiltävillä kodinkoneilla, joita ei koskaan käytä, koska eivät koskaan tee ruokaa, vaan tilaavat. Vaimo - roolissa aina mainio Sanna-June Hyde - keksiikin, että Mikko voi tehdä kylppäriremontin korvauksena siitä naurettavasta pyöränosasta. On siinäkin balanssissa. Vaivannäkö. Insinööri haluaa, että se tehdään pimeänä, ilman verokorttia. Kuten kirjoitin, aito disnin pahis. Naurettava, pikkumainen mies, mutta jolla on valtaa tehdä vaikkapa rikosilmoitus. Heidän tyttärensä on ainoa järkevä tai normaali ihminen perheessä. Roolissa Lumi Aunio. Nuorta polvea edustaa myös nuorin Räsänen, roolissa Paavo Kääriäinen ( tuttu mm täydellisestä Kinky Boots musikaalista). 

Eikä rakennus-sektori ole täysin äijäilyä, roolia ja ammattia löytyy järkeville ihmisille, naisille, kuten raksalla Raili Raitala (mm enemmän kuin täydellinen musikaali Vampyyrien tanssi) pitää balanssia yllä. Tilannetta tarkastaa Vappu Nalbantoglun hahmo. Kyllähän tästä monenlaista farssia ja romanttista komediaa myös saa aikaan, vauhtia ja vähintäänkin vaarallisia tilanteita. Miten ne ratkaistaan. Vappu näytteli muuten suht kylmäävästi Hjalmar Kalmin puolisosa näytelmässä Suomen hauskin mies. Hän oli Helen Kalm, opettaja. Myös Jari Pehkonen oli Suomen hauskin mies -kaartissa tämä iltanäyttelijä....



Muusikko Joakim Berghäll on rohkeasti, lihallisesti ja osin komediallisesti läsnä musiikkinsa kanssa, ja tällainen lähestymistapa on nykyesitystä, nykyteatteria videokuvan kanssa. Ensimmäinen näytelmä, jossa myös droonit, dronet eli meitä vakoilevat lennokit näyttelevät. Onneksi sentään robotit eivät ole vieneet näyttelijöiden paikkoja.

Eivätkä ropotit...






Martti Suosalo 


Tarviiko muuta sanoa. Näköjään pitäisi. Nautin tästä näyttelijästä. Näin hänet Roomeona Ryhmiksen kesteatterissa, sitten aiemmin tv:ssä Matkalaukkukostajana ja vaikka minä. Oliko hän Nyhjää tyhjästä porukassakin. Suosalon itserakas ja -ironinen, kyyninen ja suuren suuri näyttelijä pitää itseäänkin kusipäänä. Siinä mielessä hän on kuin nykyajan länsimainen satndup-koomikko. Joka uskaltaa rikkoa tabuja ja rajoja.


Näin tämän teatteribloggaajan lipulla, siitä kiitos Helsingin kaupumginteatterille


Tekijäloota: 

Tekijät aakkosjärjestyksessä eli solidaarisesti stagella:
Rauno Ahonen 
Lumi Aunio 
Pekka Huotari 
Sanna-June Hyde 
Paavo Kääriäinen Martti Manninen Vappu Nalbantoglu Maksim Pavlenko Jari Pehkonen Raili Raitala Martti Suosalo 


Joakim Berghäll MUUSIKKO 
Heikki Kujanpää OHJAUS 
Timo Hietala SÄVELLYS Antti Mattila LAVASTUS 
Elina Kolehmainen PUKUSUUNNITTELU 
Petteri Heiskanen VALOSUUNNITTELU 
Eero Niemi ÄÄNISUUNNITTELU 
Jutta Kainulainen NAAMIOINNIN SUUNNITTELU 
Toni Haaranen VIDEOSUUNNITTELU 
Patrik Åhlgren VIDEOSUUNNITTELU 
Ari-Pekka Lahti DRAMATURGI


#MikkoRäsäsenTulevaisuus #hktfi @hktfi #teatteri #theatre #theater #teatterivuoteni2022 #elokuvavuosi2022






Taustaa eli Suomen hauskin mies:


Suomen hauskin mies -leffa: 
Pääosa: Martti Suosalo 
Ohjaaja: Heikki Kujanpää 
Käsikirjoittaja: Heikki Kujanpää; Mikko Reitala 


Suomen hauskin mies näytelmä ja leffa blogeissani:


Lahtarin orsiilla tavataan, vai mitä Suomen hauskin mies? blogissani 

Martti Suosalon on Suomen hauskin mies - kahdella rintamalla: teatterissa ja valakokankaalla blogissani 

Suomen hauskin mies oli eilen lavalla, ja esiinty ku viimestä päivää blogissani 

 
Kuvasin Paavo Kinnusta ja Martti Suosaloa elokuvateatteri Orionissa

Suomen hauskin mies - Martti Suosalo vieraana elokuvateatteri Orionissa aisaparinaan Paavo Kinnunen blogissani 


Suomen hauskin mies - Martti Suosalo, vankileirit, Martta Koskinen, Sotilaspoika, Suomi 100, ja moni muu blogissani 

Turvamies. Hgin kaupunginteatterin Arena-näyttämöllä Pasi Lampelan screwball- ja ota koppi -komediassa kaksikko näytteli toisiaan suohon, ja nosti myös reippaasta ylös. blogissani

Blogeissa kirjoitin näytelmäversiosta mm: Miksi tämä on vain pienellä näyttämöllä? Näin ajattelen aina tuskaisena, kun mielestäni parempi, kinkympi tai haastavampi teos saisi olla suurella! Mutta kuitenkin pienen näyttämön intiimiys - siinä on sitä jotain. Istuin ihan ensimmäisell rivillä, paikalla 13. Ajast aikaa 15.02.2018. 

Lipun olin ostanut jo viime syksynä, kun aikaisempiin näytöksiin ei ollut varaa, eikä ehtinyt muutenkaan. Tuona päivänä 15. helmikuuta suurella näyttämöllä marssi Mannerheim ja saksalainen suudelma, siis valkoiset ja lahtarit. Kun taas pienellä näyttämöllä ääneen pääsi punaiset vangit. Olen Marskin nähnyt, ja Asko Sarkolan tulkinta oli kiehtovaa. Samoin Svenkan esittämä Hjalmar Linder oli riipaiseva ja tärkeä - tuo kotomaamme Suamen rikkain mies oli ainoa porvareista, joka tuomitsi punavankien kidutukset ja kuolemanleirit, ja kirjoitti siitä ihan julkisesti yleisönosastolle Huvudstadsbladetiin. Linder kuoli keppikerjäläisenä, muttei unohdettuna, vaan suvereenina kartanonherrana, ehtoisana isäntänä, ja bi-seksuaalina, suurrellisena maailmanmiehenä. 
 
Suomen hauskin mies taas kertoo hirtehisesti komediana, millaista oli olla punavankina, näyttelijänä Iso-Mjölön saarella, ei kaukanakaan herrojen Heltsingistä. Oliko Suomenlinnan vankileiriltä nouseva ruumiiden löyhkä joka kantautui mantereella, parin kilometrin päähän Helsinkiin? 
 
Vangit, näyttelijät, joutuvat tekemään komediaa yleisölle, joka ampuu joukon, jos ei naurata. 

Katsoin tämän näytelmän omalla lipullani ja rahallani. Kirjoitan lisää kun näen produktion uudelleen bloggaajana. 

Vappu Nalbantoglu on erityisen kylmäävä valtakunnan ensimmäisenä naisena, puolisonsa saapastelija 

Rauno Ahonen on myös hieno hahmo, ensin piin kova, sitten vain saksaa osaamaton pölkkypää. 
 
Martti Suosalo. Tarviiko muuta sanoa. Näköjään pitäisi. Nautin tästä näyttelijästä. Näin hänet Roomeona Ryhmiksen kesteatterissa, sitten aiemmin tv:ssä Matkalaukkukostajana ja vaikka minä. Oliko hän Nyhjää tyhjästä porukassakin. Suosalon itserakas ja -ironinen, kyyninen ja suuren suuri näyttelijä pitää itseäänkin kusipäänä. Siinä mielessä hän on kuin nykyajan länsimainen satndup-koomikko. Joka uskaltaa rikkoa tabuja ja rajoja. "

 
 

Sosialistisesta mediastani:
klo
Tunnisteet: , , ,

maanantai 2. joulukuuta 2019

Suomen hauskin mies - Martti Suosalo vieraana elokuvateatteri Orionissa aisaparinaan Paavo Kinnunen

Ei mitään hätää, sano näyttelijä palavassa sankariperuukissaan - palokäsittelemättömien verhojen palaessa Suokissa ennen näytelmän Taru sormusten herrasta alotusta, muisteli Martti Suosalo Lähikuvassa näyttelijä -tapahtumassa, elovateatteri Orionissa 07.11.2019. Eilen Lähikuvassa näyttelijät #Suomenhauskinmies leffasta Paavo Kinnunen ja Martti Suosalo, joka oli hyvin roolihahmonsa kaltainen veijari, joka muisteli mukavia, mutta piti hahmoansa myös aristokraattisena, pelurina ja takinkääntäjänä. Paavoa nokitettiin keltanokkana. Harjoituksissa pidetään hauskaa, ja mitä synkempi tarina, sitä hurtimpi huumori. Leffassa Suomen hauskin mies neuvotaan näyttelemisestä: hengitä ja kato mitä muut tekevät.

" Kun pitää lähteä, pitää lähteä komeasti, saappat jalassa ja peruukki päässä. "


Martille näytteleminen pidentää ikää, ja pitää hereillä. Pitää itsestään huolta. ( Pidentääkö nauru ikää, ajattelen, yhteinen nauru? )

Näytteleminen on narkomaniaa, tavallaan, Suosalo sanoo. ( Tavallaan se on molemminpuolista addiktiota, ajattelen, saada, jakaa ? )

Mikä on ensemblen merkitys teatterissa, tuossa absurdissa taiteen lajissa, Martti Suosalo? Miksi teet monologeja? Kuka oli Jalmari Parikka ja mitä kauheuksia Martin pappa joutui kokemaan 17-vuotiaana? Kuka oli Toivo Parikka ja miten hän liittyi Martti Suosalon isoisään? ( Kävin vuonna 2018 koskettavalla punavankiristeilyllä mm Iso-Mjölön saarella, ja Santahaminassa, joka oli järkyttävä laivamatka, katsoa metsää, jonne on haudattu nimettömiä punavankeja. Vierailla saarilla joissa kidutettiin ja murhattiin ihmisiä - 101 vuotta sitten. Ihan tuossa naapurissa. Leffaa ei luonnollisestikaan kuvattu Ison Mjölön saarella. Mutta ei se haittaa. )

Kuinka paljon improvisoit? Suosalo harjoittelee yllättävän paljon. Myöhemmin tulee kysymys, onko castingillä naisituksella, miehityksellä mikä merkitys, että tarkkaan plokataan, siis valitaan ammattinäyttelijät. Tähän Martti uskoo lujasti. Paitsi Niskasen kaheksan surmanluotia, jossa on tavallista rahvasta näyttelijöinä, se on yksi Martin suurista suosikeista.

Sitte puhutaan rahasta ja ajasta. Kuinka ihminen voi venyttää, kasvattaa, muuntaa hahmoansa teatterin lavoilla vaikka joka ehtoo. Mutta elokuvassa ei. Vähän tuli sellainen olo, ettei rahaa eikä aikaa ollut tarpeeksi heidän. näyttelijöiden mielestä. Minusta elokuva oli ja on upea. Niukkuus ja karheus ja harmaus ja haalea sinisyys vaan alleviivaa, hyvällä tavalla. Tiedän, että ollaan suomessa.
Ja en ollut aiemmin huomannut, että elokuvaan tulivat värit vasta kun teatterin lavalla vankileirillä syttyvät valot. Naurata tai kuolet. Ankara yleisö. Mutta niinhön suomessa yleensä...

Paavo Kinnunen heitti hyvän heiton, ettei elokuvanteko Suomessa ole kuin Hollywoodissa. Haen sen tähän joskus.

Teatterin ja elokuvan eroista, mitä tapahtuu kun teatterissa näyttelijä pyörtyy tai ei voi näytellä. vaan hänet täytyy paikata. Siis paikata toisella näyttelijällä. Ennen muinoin vanhan liiton ohjaaja hyppäsi osaan, kun osasi kaikkien replat. Nykyään on myös korvanapit.

Joskus näytöksiä pitää peruuttaa tai lopettaa. Koska niin on parempi.

Paavo muisteli kun joutui pienessä teatterissa pikapaikkaamaan, mutta hänellä oli vain yksi repla. Valse Triste.
Jota hän ei muistanut sanoa.

Martti Suosalon on Suomen hauskin mies - kahdella rintamalla: teatterissa ja valakokankaalla.  Ei päivää ilman sisällissotaa osa 1:

Martti Suosalon Parikka oli miltei Suomen tuorein kuningas, egolomaaninen itsensä pussiin ja pussista pois puhuja päivänäyttelijä Parikka, on Suosalon bravuureita. Joita paljonkin olen nähnyt...

"Rintamalta voi karata, muttei näyttämöltä. " ¨


¨

TO 7.11. KLO 18.00 Suomen hauskin mies (Heikki Kujanpää, Suomi, 2018, 103 min, K12). Vieraina Martti Suosalo ja Paavo Kinnunen, keskustelun vetää Helena Ryti.


                              Paavo Kinnunen ja Martti Suosalo vieraina Lähikuvassa näyttelijä -sarjassa

Luokkasodan muistovuonna 2018 meitä tiirasi tarkkaan Martti Suosalo pussipysäkeillä



Puuseppä Kaarlo Nieminen jonka teloitti kekkonen. Ei päivää ilman sisällissotaa eli luokkasotaa vuonna 1918 luin Hesarin artikkelia just ennen kun katsoin #Suomenhauskinmies näytelmää #hktfi. Kuinka moni punavanki teloitettiin? Kuinka moni teloitetuista oli päälliköitä? Tai edes punakaartissa? Missä heidän hautansa on?

Kuvassa on oikeasti Suomen hauskin mie, joka oli tänään erityisen koskettava, koska oltiin viime viikolla IsoMjölö-saarella punavankiristeilyllä tai 1918-muistoristeilyllä. Ja vielä Presidenttimme Tarja Halonen katsomossa!


sosialistisessa mediassani tästä tapahtumasta:




Kaikki videoklipit Instagramissani eilisestä Lähikuvassa näyttelijät Paavo Kinnunen ja Martti Suosalo elokuvateatteri Orionissa 07.11. Turinointiahan tuli reippaasti, ehkä ne translitteroin tuonnempana blogeihin #Suomenhauskinmies Timangia!

Koska olen nähnyt elokuvan Turuus ja telkus ja just nyt Orionissa, sekä näytelmän Helsingin kaupunginteatterilla, parikin kertaa, niin ymppään ne haastattelun loppuun.




Tässä sama teos teatterissa, näin kahdesti:

Lahtarin orsiilla tavataan, vai mitä Suomen hauskin mies?


Miksi tämä on vain pienellä näyttämöllä? Näin ajattelen aina tuskaisena, kun mielestäni parempi, kinkympi tai haastavampi teos saisi olla suurella! Mutta kuitenkin pienen näyttämön intiimiys - siinä on sitä jotain. Istuin ihan ensimmäisell rivillä, paikalla 13. Ajast aikaa 15.02.2018. Lipun olin ostanut jo viime syksynä, kun aikaisempiin näytöksiin ei ollut varaa, eikä ehtinyt muutenkaan. Tuona päivänä 15. helmikuuta suurella näyttämöllä marssi Mannerheim ja saksalainen suudelma, siis valkoiset ja lahtarit. Kun taas pienellä näyttämöllä ääneen pääsi punaiset vangit. Olen Marskin nähnyt, ja Asko Sarkolan tulkinta oli kiehtovaa. Samoin Svenkan esittämä Hjalmar Linder oli riipaiseva ja tärkeä - tuo kotomaamme Suamen rikkain mies oli ainoa porvareista, joka tuomitsi punavankien kidutukset ja kuolemanleirit, ja kirjoitti siitä ihan julkisesti yleisönosastolle Huvudstadsbladetiin. Linder kuoli keppikerjäläisenä, muttei unohdettuna, vaan suvereenina kartanonherrana, ehtoisana isäntänä, ja bi-seksuaalina, suurrellisena maailmanmiehenä.


Suomen hauskin mies taas kertoo hirtehisesti komediana, millaista oli olla punavankina, näyttelijänä Iso-Mjölön saarella, ei kaukanakaan herrojen Heltsingistä. Oliko Suomenlinnan vankileiriltä nouseva ruumiiden löyhkä joka kantautui mantereella, parin kilometrin päähän Helsinkiin?

Vangit, näyttelijät, joutuvat tekemään komediaa yleisölle, joka ampuu joukon, jos ei naurata.
Katsoin tämän näytelmän omalla lipullani ja rahallani. Kirjoitan lisää kun näen produktion uudelleen bloggaajana.

Vappu Nalbantoglu on erityisen kylmäävä valtakunnan ensimmäisenä naisena, puolisonsa saapastelija Rauno Ahonen on myös hieno hahmo, ensin piin kova, sitten vain saksaa osaamaton pölkkypää.

Martti Suosalo. Tarviiko muuta sanoa. Näköjään pitäisi. Nautin tästä näyttelijästä. Näin hänet Roomeona Ryhmiksen kesteatterissa, sitten aiemmin tv:ssä Matkalaukkukostajana ja vaikka minä. Oliko hän Nyhjää tyhjästä porukassakin.

Suosalon itserakas ja -ironinen, kyyninen ja suuren suuri näyttelijä pitää itseäänkin kusipäänä. Siinä mielessä hän on kuin nykyajan länsimainen satndup-koomikko. Joka uskaltaa rikkoa tabuja ja rajoja.

Monenlaisia huumorin keinoja käytetään: on mustaa komediaa, jossa yleensä mies yrittää itsemurhaa tai vastaavan kovan edessä, on puskafarssia, on Shakepearea, on keskikaikaista ilveilyä kun markkinoille saapuivat näyttelijät esittävät  arvelluttavia tarinoita kuninkaallisia, on slapstickiä, on Terry Gilliamin Tohtori Parnassuksen kiertävää sirkusta. On ehkä myös Ingmar Begmanin Neidonlähdettä. Sekä Roberto Benignin keskitysleirikomediaa.

Näyttele henkesi edestä.

Kansallistetaterissa pyrii näytelmä Toinen koti, jossa on näyttelijöin ja muusikkoina maahanmuuttajia, pakolaisia, irakilaisia, iraniaisia, ihmisiä. Yksi heistä ei ole saanut lupaa, joten hän on vaarassa, että palautetaan kotimaahan, jossa hänet murhataan. Tämä on suomi 2018.
Suomi 1918 on merkittävä juhlavuosi. Tai on makaaberia puhua juhlasta. Muistamisen ja oppimisen vuosi. Historiallinen vuosi. Minulle tuli ylläyksenä, että myös Torniossa oli kuolemanleiri. Vankileiri.

Paljon lahtarit ovat yritettääneet piilottaa, murhata ja unohtaa papereita ja ihmisiä, ihmiskohtaloita. Olen ollut Helsingissä niin SKS:n kuin Opistotalon tilaisuuksissa, ja kirjakaupoissa ja elokuvateatteri Orionissa, joissa on käsiteltyä uunituoreita tai jo 2008 vuonna ilmestyneitä romaaneja ja tilkintoja tuosta sisällissodasta. Dokumenttielokuvia punaorvoista. Synkkiä, suuria lukuja.

Myös teatterissa kuhisee: olen käynyt katsomassa Erottaja 1917 1918, Kangastus 38 ja nyt tämä. Ja pari päivää sitten oli KOM-teatterissa Veriruusut.

Elokuvia olen katsonut digipoksista, Yle Areenasta ja Elisa Viihteen Aitio-palveusta: Lupaus 1918, Raja 1918 ja Näsilinnan valtaus. Iltapäivälehtien historia-erikoisnumeroissa on julmia kohtaloita. Hesarin Teeman kannessa poseeraa Martti Suosalo. Vakavana.

Silmälasit höyryää saunakohtauksessa - kahdestakin syystä. Koheltavassa menossa on ristiinpuketumista - Ranta-Hese eli Rakastuneen Shakespearen päähenkilö Heikki pukeutuu tässäkin partaan ja mekkon. Muutenkin lavalla on paljon Rakastuneen näyttelijötä.

En tiedä, miten tuleva elokuvaversio Suomen hauskin mies näyttää. Paleface vaan keikallaan paljasteli, että oli ilo olla ilman viiksiä. Siitä päättelin, että näyttelee viiksillä leffassa. Koko näyttelijäkaarti ei ole samaa kuin näytelmässä, mutta murehdin siitä vasta kun olen nähnyt elokuvan ;) Vai oliko ilo.

Mutta.
Mikä on Iso-Mjölö nyt? Turistirysä. Sehän olisi vallan hirtehinen paikka pittää kesäteatteria ;) Alhaalla tviittejä aiheesta.




Suomen hauskin mies oli eilen lavalla, ja esiinty ku viimestä päivää





Suomen hauskin mies 10.03.2018  Helsingin kaupunginteatterissa, pienellä näyttämällä. Paraatipaikalta nähtynä,  toisessa rivissä ja keskellä, oli mukavata katsoa tämä. Näytelmä alkaa kuten Saiturin joulu, tuo Dickensin Joululaulu, vai mikä lie Joulutarina. Ollaan pimiässä, vain kynttilän valossa, teatterin johtajaa pelottaa, ja kynttelikkö tärisee, ja kummallinen olento saapuu teatteriin, paha henki, punatuin huulin. No sehän on Suomen hauskin mies mekossa ja korkokengissä - näyttelijä ja punapäällikkö Toivo Parikka jolla on Kuala Lumpurin kokoinen ego. Vähintäänkin. Martti Suosalo on kovassa vedossa sanavalmiina teatterinjohtajana - jota epäillään myös punaisten päälliköksi. Ja eip aikaakaan, kun myös Parikkaa soudetaan Iso-Mjölön saarelle, vankileirille. Siellä on jo muutkin näyttelijät. Erityistä skismaa hänellä on iltanäyttelijä Johanssonin  (Jari Pehkonen ) välillä, hän kun on kiihkein punakaartilainen, tai ainakin punainen, joka ei lahtareille kekkuloi. Juonenkäänteet heittelehtivät pisteeseen, jossa vankileirin näyttelijät joutuvat Svinhufvudille, ja saksalaishärralle henkensä edestä. Naurattakaa, olkaa hauskoja, tai teidät ammutaan.

Bloggaajat ja kriitikot eivät ole näin julmia. Tai bloggaajat eivät ainakaan.

Jari Pehkosen huvinäytelmän Mannerheim-hahmo on vertaansa vailla - vaikka Asko Sarkola tekee sen hillitymmin suurella lavalla.

Rauno Ahosen lavatyöskentelyä seuraa mielellään, kaikki se turhamaisuus, kopeus ja monarkian kannatus, aatelisuuden ihannointi, ja sadistisuus yhdistettynä äkkipikaisuuteen, tyhmyyteen ja kouluttamattomuuteen.

Räätäli Siikanderin ( Mikko Reitala ) ryhti kertoo kaiken pelosta, ja epävarmuudesta koska saa kuulan niskaan. Vasta tällä kerralla hoksasin, että hän näyttelee myös toista roolia! Menen yleensä teatteriin säkki päässä, kun katson ensimmäistä kertaa näytelmän, ja vasten sen jälkeen haen matskut ja mielleyhtymät, ohjelmavihkoset ja haastattelut.

Varsin virkistävää oli myös saunakohtaus, mitä luultavimmin vankileireillä ei saanut peseytyä, taudit levisivät. Ja valkoiset kiduttivat punaisia vankeja mm ruualla, antamalla sitä liian vähän, sekä sadisteina he antoivat liian niukkoja ruoka-annoksia, jossa "ruoka" oli teräväkulmaista luita jne, joka rikkoi vangin sisuskaluja.

Mutta takaisin harvinaiseen saunakohtaukseen, siinä banjonsoittaja  ( Mikko Reitala )  oli banjonsa takana samanlaisessa asussa kuin Joel Melasniemi eräällä festarilla aikoinaan Ultra Bran kitaran takana eli ilman rihman kiertävää. Harmi, ettei olleet kumpikaan huuliharpisteja...

Monenlaista huumoria käytetään, jopa puujalkavitsejä, kirjaimellisesti. Musiikkina ja esityksinä on kuplettia ja chansonia, synnytyskohtauksen huuto on punkkia ja välillä rellestetään kuten Gogol Bordello. Klezmerin sävyjäkin kuullaan, junttihuumoria, puskafarssia ja nummisuutareita. Poliittista satiiria tulee ja ilkeää roustausta, grillausta. Parikka on sellainen lööperin suoltaja että, puhuu itsensä pussiin ja pussista pois. Siellä on Mysteerio Buffoa ja sketsihahmoa.

Luulin, että olisin itkenyt enemmän, koska tämä oli komedia, kuten Tsehovin lokkikin oli komedia. Ilkeältä tuntui palata historiassa sata vuotta taaksepäin ja todistaa mitä Helsingissä tapahtui. Lahtarit pystyttivät kuolemanleirejään siis vankileiriä saareen. Tästäkin vitsaillaan ja viitataan Korkeasaareen... Mutta kuulin esityksissä erilaisia nauruja ja höröttelyjä.

Ennen vappua järjestetään punavankiristeily, jossa käydään näillä vankipaikoilla. Valokuvaan ja bloggaan aiheesta myöhemmin.

Naistenpäivänä 8.3. olimme Töölön kirjastossa jossa oli seminaari vuoden 1918 naisista. Mielelläni seminaariin osallistuin vaikka kolmesta esiintyjästä yksikään ei kertaakaan maininnut sanaa luokkasota. Vaikka sitähän se tietenkin oli. Köyhät, punaiset, työläiset vastaan porvarit, lahtarit, valkoiset, rikkaat, etuoikeutetut.

Mutta muistan jäätelökesää 1995, kauan on aikaa siis, silloin näin Suokissa Ryhmiksen Romeo ja Julia näytelmän, joka iski minuun kuin nappi otsaan ja haikeuden koiperhonen lehahti tammikaapista... Suosalo Romeona ja minä olin katsojana. Ja tällä tiellä ollaan.

Näin tämän esityksen Helsingin kaupunginteatterin vapaapiletillä, kiitän ja nöyrästi, mutta kun kiittää ja kumartaa, niin silloin aina pyllistää vastakkaiseen suuntaan.

Paitsi kun niiaa.... Nautin eilenkin miehistä mekoissa - siis myös teatterin lavalla, ja esityksen aikaan... Milteipä sama kaarti veivaa Rakastunut Shakespeare näytelmää suurella lavalla, ja ne varmasti sopivat toisilleen, välillä hömppää, ja välillä historiaa.

Kirjoítin blogiini  Lahtarin orsiilla tavataan, vai mitä Suomen hauskin mies? tunnelmat kun näin teoksen ensimmäistä kertaa.



Tekijäkaarti:


Tekijät

Martti Suosalo
TOIVO PARIKKA, NÄYTTELIJÄ, PUNAPÄÄLLIKKÖ


Heikki Ranta
ALFRED NYBORG, JÄÄKÄRILUUTNANTTI


Rauno Ahonen
HJALMAR KALM, KAPTEENI, VANKILEIRIN KOMENDANTTI


Vappu Nalbantoglu
HELEN KALM, OPETTAJA


Mikko Reitala
LAINE, LUUTNANTTI, YHTEYSUPSEERI, SIIKANDER, RÄÄTÄLI


Petrus Kähkönen
AULIS, SORVARI


Risto Kaskilahti
ELO, NÄYTTELIJÄ


Tuukka Leppänen
HANNULA, NÄYTTELIJÄ


Jari Pehkonen
JOHANSSON, ILTANÄYTTELIJÄ


Pihla Pohjolainen
TYYNE, AULIKSEN VAIMO


Heikki Sankari
RAUTIO, VARTIJA


Tatu Sinisalo
HISKI, VARTIJA


Jesse Mast
BÄNDI, AVUSTAJA


Jarkko Soinikoski
BÄNDI, AVUSTAJA


Annika Venäläinen
BÄNDI, AVUSTAJA


Jani Jokinen
BÄNDI, AVUSTAJA

Heikki Kujanpää
OHJAUS

Timo Hietala
SÄVELLYS

Pekka Korpiniitty
LAVASTUS

Sari Salmela
PUVUT

Kari Leppälä
VALOSUUNNITTELU

Aleksi Saura
ÄÄNISUUNNITTELU

Tuula Kuittinen
NAAMIOINTI JA KAMPAUKSET





Traileri:


Tästä on tulossa myös leffa valkokankaalle, osin eri porukalle, en tiedä siitä muuta kuin Paleface tuli keikalle viikset ajeltuina, kun filmaukset oli purkissa, Suosalo toki pääkomeljantterina:
tässä tiiseri ja traileri:


HS Teema 1/18 kansikuvapoikana, vakavana,
miten kansalaissota, luokkasota, sisällissota vaikutti meihin:



Martti Suosalon on Suomen hauskin mies - kahdella rintamalla: teatterissa ja valakokankaalla

"Rintamalta voi karata, muttei näyttämöltä. " Martti Suosalo on kautta rantain, rintein, ja aikojeni yksi merkittävimpiä näyttelijöitä minun listallani. Ilta-Sanomat järjesti sisällissotaan liittyvän yleisötilaisuuden nimeltä 1918-tapahtumat tiistaina 10.4. Sanomatalon Mediatorilla Helsingissä. Tila oli tupaten täysi, ja miltei verinen sisällissota meinas alkaa, kun ei ollunna istumapaikkoja. Meille kaikille. Miltei tuli mieleeni  Pastori Sillin aka Erkki Saarelan bravuuri monologi Mysteerio Buffosta, kohdasta Lazarus - miten ihmiset käyttäytyvät joukkotapahtumassa, jossa ei näe niin kertakaikkiaan mitään, ja kaikkien pitäis nähä tuo suuri ihme. Tai ainakin minun! ;)


Valtavan yleisömeren joukossa myös Martti Suosalo ja Anneli Kanto. 



" säveltäjä Toivo Kuulan tyttärenpoika Markku Marttinen kertoo Viipurissa sisällissodan melskeissä kuolleen vaarinsa tarinan. "





En ala translitteroimaan huastatteluita, jotka löytyvät verkosta Ilta-Sanomien sivulta: Katso IS:n huippusuosittu 1918-tapahtuma kokonaan linkistä:

" --- näyttelijä Martti Suosalo, joka kertoo sisällissodan vankileirikokemuksiin liittyvästä elokuvasta Suomen hauskin mies. Pääroolia näyttelevä Suosalo kertoo elokuvan koskettavista omakohtaisista taustoista. Historioitsija Teemu Keskisarja ja kirjailija Anneli Kanto johdattavat sisällissodan traagisimpiin tapahtumiin. Helsingin tapahtumassa esiintyy myös säveltäjä Toivo Kuulan tyttärenpoika Markku Marttinen, joka kertoo Viipurissa sisällissodan melskeissä kuolleen vaarinsa tarinan. Ilta-Sanomien erikoistoimittaja Juha Kanerva kertoo, miten urheilu jakaantui punaisiin ja valkoisiin. Musiikista huolehtii kuplettiorkesteri Sakilaiset ajan sävelmin. " lainaus IS sivulta. Ilta-Sanomien 1918-tapahtumat Helsingissä ja Tampereella tiistaina ja keskiviikkona – suorat lähetykset klo 13

Suomen hauskin mies - Martti Suosalo, vankileirit, Martta Koskinen, Sotilaspoika, Suomi 100,  ja moni muu


Suomi 100-teemaan kuuluu ehdottomasti myös vankileireillä kidutettujen ja murhattujen syyttömien, viattomien ihmisten, pasifistien, näyttelijöiden, ja punaisten muistaminen - tuosta kahtiajaosta ei ole pitkäkään aika. Kolikkokohu tuli syystäkin kun joku graafikko keksi laittaa djollarinkuvat silmissä, että kohua tulisi, juhlarahaan kuvan, jossa ihminen murhaa toisen ihmisen. Valkoinen telottaa punaisen. Ja tänä historiankuva meni läpi!

Tässä esitellään Suomen hauskin mies - Martti Suosalo. Satu Ylavaara Photography, valokuvaaja Satu Ylävaara:


Suosaloa olen nähnyt mm Ryhmiksen elikkkä Ryhmäteatterin Romeo ja Julia sekä Lääkäri vasta väkisin -näytelmissä. Teini -ikäisenä minulle kolahti Molière kovastikin. Myöhemmin myös Amadeuksen ajan lisukkeena. 80-luvulla nähtiin sekä Yksi lensi yli käenpesän, että Lääkäri vasta väkisin. Oli hurjaa että koululainen näki kaksi oikeata näytelmää koko kouluaikanaan. Mikä mainio sattuma että ne olivat hyviä!

Suomen hauskin mies on hirtehinen farssi, näkeehän sen jo kuvasta... Professori Ambrosiuksen uus mappi häikäisee yliluonnollisesti 

Tänä vuonna olen Ompelijatar-kirjan tiimoilta käynyt kuvaamassa Martta Koskisen asuinpaikkoja Helsingissä - hän on asunut naapurissani! Mutta katos - seinällä ei ole laatta. Martta Koskinen kun on sankari, pasifisti, vastarintaliikkeen jäsen ja viimeinen nainen joka on teloitettu Suomessa. Kävin niillä main missä hänet raukkamaisesti murhattiin Kivikossa, Malmin kulmilla. Kuvasin myös muistomerkkiä Malmin hautausmaalla. Olin tullut hyiseen säähän Stoan kulttuurikeskuksesta kiertävästä pasifistisesta monologista Sotilaspoika - ja oli veteraanien päivä huhtikuussa 2017. Minulla on vielä kuvaamatta Suomenlinnan vankileirit mutta iltahan on vielä noir...


Avajaisissa vasemmalta Antti Timonen, kansikuvapoika Martti Suosalo sekä Mikko Reitala.  

Katsoin sinisarjaa Punainen kolmio aikoinaan oliko 2015 telkkarista ja sittemmin sekä Viaplayn että Netflixin suoratoistopalveluista. Sarjassa sivutaan Marttaa mutta pääosassa on Hertta Kuusinen.



Tottahan toki otin myös taidekuvia, symbolisia, abstrakteja, sirpaleisia. Kuten mekin.

Helsingin kaupunginteatterin peruskorjaus on valmis, jiihaa. Maanantaina14.8.2017 talolla oli avajaiset, ja näimme makupaloja tulevista produktioista. hirtehinen farssi,  #suomenHauskinMies, #hktfi, #hktavajaiset


Suomi 100 -teema onkin sopiva sekä pönöttämisen että tökkimisen, tutkimisen kohde.

Tässä lainaus hktfin sivulta:

"Elokuu 1918 sisällissodan jälkeen. Yli 80 000 punaista on suljettu vankileireille.
Työväenteatterin johtaja ja koomisissa rooleissa mainetta niittänyt näyttelijä Toivo Parikka (Martti Suosalo) passitetaan pahamaineiselle Iso-Mjölön vankileirisaarelle. Siellä viruvat nälkäkuoleman partaalla myös hänen jäljellä olevat näyttelijätoverinsa.

Teatterilaisia syytetään kirkkoherran murhasta Helsingin valtauksen aikana, ja heidät tuomitaan kuolemaan. Parikka uhmaa kuolemaa vitsailemalla, saaden teloittajansa nauramaan, jolloin leirin komendantti, kapteeni Kalm päättääkin säästää hänen henkensä. Komendantti esittää Parikalle yllättävän ehdotuksen. Huolimatta leirin hyytävän kammottavista oloista hän haluaa teatterilaisten tekevän saareen saapuville arvovierailleen huvinäytelmän. Lehdistön “Suomen hauskimmaksi mieheksi” kutsuma Parikka joutuu elämänsä kovimman haasteen eteen.

Leirisaaren suljetussa maailmassa kerrotaan tarina Suomen synnystä. Isot poliittiset tapahtumat ovat kehyksenä muutaman ihmisen kokemukselle aikakauden vallitsevista ristiriidoista, julmuudesta ja sovinnosta. Teatterin voima, huumori ja armo ovat esityksen tärkeitä teemoja. Komedia kumpuaa sieltä mistä suuri tuskakin."   Lue lisää Suomen hauskin mies -esittelysivulta

 Tässä hktfin youtubesta tiukka kooste:

Ja koska Instaan mahtuu 10 lyhyttä videota tai kuvaa, ja Twitteriin vain yksi video tai neljä kuvaa, niin täsä:






Eilen oli Lähikuvassa näyttelijät #Suomenhauskinmies leffasta eli Paavo Kinnunen ja Martti Suosalo elokuvateatteri Orionissa 07.11. Kuka oli Toivo Parikka ja miten hän liittyi Martti Suosalon isoisään? Entä kuka oli Jalmari Parikka ja mitä kauheuksia Martin pappa joutui kokemaan 17-vuotiaana? Martti oli huastattelussa kovasti roolihahmonsa kaltainen veijari, vitsinkertoja, ja hahmonsa oli suuri näyttelijä, moraalinen näyttelijä, moraaliton näyttelijä kenties samalla, peluri, mahdollisesti myös takinkääntäjä. Ei päivää ilman #sisällissotaa #luokkasota #sisällissota1918 #finnishcivilwar1918 #finnishcivilwar #paavokinnunen #MarttiSuosalo @cinemaorion #ElokuvateatteriOrionissa #ElokuvateatteriOrion #cinema #movies #movie #elokuvat #leffa #elokuva #teatterinlumoa #teatterinlumoa2019 #teatterissa #teatteri #theater #actorsofFinland @marttisuosalo
Henkilön Valokuvataiteilija (@satuylavaara) jakama julkaisu


ja kirsikkana kaakun päällä eli roskiksen kylessä:



klo
Tunnisteet: , , , ,
Sijainti: Eerikinkatu 15, 00100 Helsinki, Suomi
Tilaa: Blogitekstit (Atom)