Teatterin lumoa - kuvallinen teatteriblogini

Teatterin lumoa - Satu Ylävaaran kuvallinen teatteriblogi
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Red Nose Company. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Red Nose Company. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 23. helmikuuta 2022

Kansallisteatterin päälavalla klovnit Mike ja Zin puristavat esitykseen kaiken Aleksis Kivestä ihmisenä, yhdessä tuotannonsa esittelyn kanssa, erityisesti Canzio on vimpan päälle sisäistetty. Tämä jos mikä syntyy yhdessä yleisön kanssa, ja yleisö hytkyy nauruja

Vihdoinkin tänään Red Nose Company feat. Avanti! yhteistyön ensi-ilta Aleksis Kivi Kansallisteatterissa.  Kansallisteatterin päälavalla klovnit Mike ja Zin puristavat esitykseen kaiken Aleksis Kivestä ihmisenä, yhdessä tuotannonsa esittelyn kanssa, erityisesti Canzio on vimpan päälle sisäistetty. 

#välitaukotviitti 

Tämä jos mikä syntyy yhdessä yleisön kanssa, ja yleisö hytkyy nauruja.

Torstaina 17.02.2022 siis kantaesitys, lavalla Mike ja Zin. Sekä musiikki. Mike ja Zin eivät soita soittimiaan koko esityksen ajan, vaan lavalla on muita musikantteja: hanuristi, joka edustaa kansanmusiikkia, rahvasta, miestä sekä viulistit ja sellistit, jotka edustavat klassista musiikkia, parempaa väkeä, naisia. Tietenkin nämä maukkaasti risteytyvät hekumallisiin sovituksiin. 

Vasta toinen teatterikäynti tänä vuonna, koska se on ollut kiellettyä tähän asti. Ensimmäinen teateriesitys Helsingissä, jonne pääsin.

Ja onneksi pääsin. 

Tämä esitys nimeltä Aleksis Kivi on Red Nose Companyn kahden punannenän, Miken ja Zinin aikuisin tuotos, muttei suinkaan tylsin! Nyt ollaan 150 vuotta vähintään täyttävän Suomen Kansallisteatterin päälavalla, isolla stagella, eikä missään kansankoulun homeisessa nurkassa! 

Vaikka taidetta saa, ja pitääkin viedä, ja tuoda myös pikkupaikkakuntien pieniin paikkoihin. Mutta ei homekouluihin! Lavalla on klownien tuttu metallirakennelma suljettuine punaisine sametiverhoinen. Kaikki magia tapahtuu sen edessä, takana, sivuilla. Ja myös yllä.

Koska paikalla on muusikoita kaksi ryhmää, niin lavalla kaksi Aleksis Kiveä. Tai Kullervoa. Tai Leaa. Vapain käsin, vaikka välillä myös omaan skittaan tartutaan. 

Huumori syntyy käsikirjoituksesta, yleisön vastaanotosta, fiiliksestä, tunnelmasta. Kun rytmi on oikea, vaikka ei aina tiedetä minne mennään, ja miksi. Tämä teos avaa upeasti kauden, kun saa nauraa täysin palkein tyrskyen, ja myös itkien. 


Seitsemän veljeksen parhain kohta näytellään niin dramaattisesti ja goottilaisesti, että tunnen otsasuonen kohta puhkeavan. 

Teos on mainio ja varsinkin itsenäinen jatko Juha Hurmeen Making of Lealle, jota kävin tiiraamassa tiuhaan KOM-teatterissa taannoin. 



Teos on feministinen: 


Miksei ole vieläkään patsasta Charlotta Lönnqvistille, joka on Kiven suuri tukija, hyväntekijä, mesenaatti, joka antoi katon pään päälle, syötti ja antoi työrauhan.

Ironisesti muistetaan Emilie Bergbomia, joka teki teatterissa kaikkea, kirjanpidosta vaatteisiin ja kulisseihin. Mutta vain hänen veljensä muistetaan.... Making of Leassa sai Emilie oman äänen, takaisin.

Kansallisteatterin aulassa sekä Emilie että Kaarlo Bergbom toivottavat permantorahvaat tervetulleiksi. Patsaan muodoissa, ehkä haamuina. 

Kivellä oli uskomaton määrä hienoja naisrolleja, naisia päähenkilöinä kirjoissaan. Ei tosin 7 veljeksessä. 


Välillä puhutaan Kiven aikaista kieltä kuten rolli ja niittu. 

Sain lipun Kansallisteatterilta, ja olen tyytyväinen. 

Suosittelen 
4/5 tähteä tai 6/5 tähteä. 









Aleksis Kivi Komedia miehestä, josta tuli monumentti 
 EVA BUCHWALD, TIMO RUUSKANEN, LINDA WALLGREN JA TUUKKA VASAMA 
 

Näyttämö Suuri näyttämö 
Kesto noin 2 h 15 min Sisältää väliajan 



Tekijäloota:


NÄYTTELIJÄT JA TYÖRYHMÄ 
Näyttelijät Timo Ruuskanen ja Tuukka Vasama 

Harmonikka, musiikin johto Niko Kumpuvaara 

Jousikvartetti (Kamariorkesteri Avanti!) Eriikka Maalismaa / Terhi Paldanius / Tommi Asplund (viulu), Olga Reskalenko / Santtu Podzniakov (alttoviulu) / Joasia Cieślak (sello) 

Teksti ja dramaturgia Eva Buchwald, Timo Ruuskanen, Linda Wallgren ja Tuukka Vasama 

Ohjaus Timo Ruuskanen, Linda Wallgren ja Tuukka Vasama Dramaturgi Eva Buchwald Lavastus ja pukusuunnittelu Tarja Simone Valosuunnittelu Ville Virtanen Musiikin sovitus Marzi Nyman ja Niko Kumpuvaara  



Mitä Kansallisteatterin sivulla kerrotaan: 


"Red Nose Company feat. Avanti! Tätä on odotettu! Red Nose Company ja Kansallisteatteri tuovat yhdessä Suurelle näyttämölle Aleksis Kiven elämän ja teokset yhdessä paketissa. 
 
Miksi juuri Kivi on nostettu jalustalle maassamme? Millaisen hinnan tinkimätön taiteelle omistautuminen ja oman tiensä kulkeminen langetti kirjailijalle itselleen maksettavaksi? Aleksis Kivi liikkuu kansalliskirjailijaan liittyvien teemojen parissa kuolemasta rakkauteen, eksistentialismista rahaan ja luonnosta modernin maailman ongelmiin. Esitys kertoo myös kirjailijan vähemmän tunnetuista puolista sekä hänen elämäänsä vaikuttaneista ihmisistä, joiden ansiosta Kivi saattoi olla se taiteilija, joka tahtoi olla. Näyttämöllä nähdään tietenkin seitsemän veljestä ja Nummisuutarien Esko. 

Ansaitun paikkansa saavat myös Kiven vahvat naisroolit, kuten Lea, jonka nimeä kantavan näytelmän kantaesityksestä (1869) suomalaisen teatterin katsotaan alkaneen. 

Näyttelijät Timo Ruuskanen ja Tuukka Vasama tunnetaan oivaltavista klassikkotulkinnoistaan ja saumattomasta yhteispelistään. Heidän klovnitulkintansa Kari Hotakaisen, Ilmari Kiannon ja Miguel de Cervantesin teoksista ovat tavoittaneet yli 40 000 suomalaista. Esityksen ohjaa näyttelijöiden kanssa yhdessä Linda Wallgren, jonka Kivi-tulkintoja on nähty vastikään Turussa ja Lahdessa. Huumoria ja leikkimielisyyttä säteilevä esitys nostaa esiin Kiven monipuolisuuden kielenkäyttäjänä ja tyylitaiturina. Käsikirjoitus on luotu yhteistyössä Kansallisteatterin dramaturgin Eva Buchwaldin kanssa. Lyyrisen tekstin rinnalla soi kamariorkesteri Avantin jousikvartetti, jota johtaa haitaristi Niko Kumpuvaara. 

 Yhteistuotannossa ovat Kansallisteatterin ja Red Nose Companyn lisäksi mukana Jyväskylän Kaupunginteatteri, Lahden Kaupunginteatteri, Kuopion Kaupunginteatteri, Tampereen Työväen Teatteri, Turun Kaupunginteatteri sekä Kamariorkesteri Avanti! 

Kantaesitys Suurella näyttämöllä 17.2.2022 

 
Kymmenen näytäntöä Kansallisteatterissa. Esitys jatkaa Kansallisteatterista kiertueelle eri puolille Suomea. "


Hyvä, että jatkaa. Perkele!



 Sosialistisesta mediastani:

Linkkejä:
https://t.co/Rto5GMbBdP Wäinö Aaltosen veistämä Aleksis Kiven muistopatsas mietiskelee yksin sateessa.
Mutta mitä tuumasi itse Alexis Kivi väliajalla Kansallisteatterissa tästä Red Nose Companyn tuotoksesta nimeltä Aleksis Kivi? https://t.co/MApBHA0NeB
klo
Tunnisteet: , , , , ,

keskiviikko 24. marraskuuta 2021

Red Nose Companyn RÉvolution ensi-illassa Kanneltalossa 18.11.2021. Mitkä rantapileet!

Tänään 18.11.2021 on Red Nose Companyn RÉvolution ensi-illassa vallan vallankumouksellisessa Kanneltalossa.

Kun Prodigyn ensimmäisten biittien jytinä saavutti penkkirivini, ja dj huusi rantabileet!, niin olin heti muistoissa, tai jossain, Hietsun hiekalla, ja sitten tuli suru, ettei Prodigy koskaan enää esiinny siellä, Hietarannalla. Mutta tämä klovneria ei kerro surusta, vaan rantapileistä, kun ihminen on vapaalla, vapailla. Se oli väliajan jälkeinen olotila. 

Ennen väliaikaa klovni nimeltä Ré (Hanna Seppä) oli vihdoin saanut suunnitella ihan oman esityksensä RÉvolutionin, jossa hän on pääesiintyjänä, eikä ole vain osa sivustakatsojan tarinaa. Aiemmin edellisen vuoden showssa ( ts vuonna 2018 ) nimeltä Babylon oli pääosassa klovni Babylon (Minna Puolanto) , jota RÉ palveli. Babylon oli upeissa rokokoovetimissä sekä Madonna että Katariina Suuri. Kyse oli vallasta.

Mutta eikö tässäkin ole kyse vallasta. Vallan anastamisesta. Vallan jakamisesta, vallan. 

Red Nose Companyn esitys RÉvolution kertoi jälkimmäisessä osassaan valkoisen naisen taakasta, huonosta omastatunnosta matkustaessaan tropiikkiin, jossa tyynyllä odottaa hämähäkki, niin kuin länsimaissa suklaakonvehti. 

Ja pitääkö kaikista palveluista maksaa köyhälle hotellin työntekijälle. Sekä oman tilan ottamisesta, ja löytämisestä. Klovnerian keinoin.

Siis, että pitääkö seksistä aikuisen rikkaan turistinaisen maksaa köyhälle aikuiselle paikalliselle miehelle. Pitääkö paikallisen koko ajan kerjätä rahaa. 

Onko nainen riippumaton, kun hän lojuu riippumatossa pinacoladaa juoden.

 

Mikä on näyttämö näkymättömille, avustajille, palvelijoille, ekstroille, paikaajille, nobodyille. Klowni RÉ on kyllästynyt olemaan sivussa, seinäruusuna ja on tehnyt oman esityksen, jossa sämplää dj:na, murehtien miksei ole reilun kaupan tomaattimurskaa.

Teatterissa käyminen kannattaa aina... Red Nose Companyn RÉvolution ensi-illan esityksen jälkeen sai [war]holisesti mukaan tomaattimurskaa.

Sitten.

Hämmästyttävää kyllä, olemme myös keskellä Igor Stravinskin Kevätuhria, Pariisissa 1913, sen rekonstruointia. Olisi ollut hurjaa matkata ajassa sinne, ja katsoa, oliko paikallinen yleisö niin junttia, niin ahdasmielistä, että buuasi, ja aiheutti itse asiassa kaaoksen, hävityksen, ja rähinän, koska Stravinskyn tulkinta oli niin modernia. Se tanssi. Sen tanssin kieli.

Näin vuoden 2018 tuotannon Babylonin vain striiminä, kiitos siitä. Tämän näin kutsuvieraana paikan päällä; Kanneltalossa, ensi-illassa. Kiitos lipusta. Teoksena tämä ei ole niin ehyt kuin Babylon, jos jostain syystä teoksen on oltava "ehyt". 

Koska klovnit liikkuvat ympäri Suomea ja rekvisiitta kulkee mukana, niin mukana on helposti roudattavaa, kuten miimi....

Pahvilaatikossa oli hieno lause musiikin merkitysestä, mutta sana music oli yliviivattu, ja päälle oli kirjoitettu money eli raha. 

Sitten on todella paljon kalua, romua ja tavaraa, jotka levitetään anarkisesti, ja arkisesti ympäri lavaa, niin kuin ihmiset viskovat roskia luontoon ja muovia mereen. Tilaavat verkosta roinaa. Kun se on niin hekppoa ja ihanaa. Itsekin rakastan kirjoja ja kenkiä, 

Tavaroiden välistä kävellään 90-luvun muovisilla gootti- tai reivibilekengillä, joissa tolppakorot. Hienoa on, että nainen on dj:nä. Hän soittaa myös piisin Voyage voyage, itse käytin tuota piisiä häsänä hashtagina kun jaoin matkakuvia, eettisiä matkakuviani ja kulttuurimatkojeni kuvauksia, jossa jo silloin oli haikeus, että se on mennyttä. Itse en ole matkustanut lentokoneella vuosiin, koska lyhyempiäkin matkoja voi tehdä, koska ilmastokriisi on tässä. Ja nyt. 

Menkääpä katsomaan. Klovnerian tehtävänä on naurattaa, ja vähän tyrkkiäkin. Hämmästyttää ja välittää. Käsiohjelmasta huomasin kiitoslistasta Marc Gassotin, ja ajattelin Marcia kun dj-rantabaarin tarjoilija teki miimi-drinkkejä mm blenderillä. Kiitos. 



Lue lisää Red Nose Companyn sivulta: 

" Red Nose Companyn uusi teos RÉvolution tuo näyttämölle puheenvuoron ihmisyydestä ja nähdyksi tulemisen tarpeesta. Pääosissa ovat Ré (Hanna Seppä) ja Babylon (Minna Puolanto). Ensi-ilta on Kanneltalossa 18.11.2021. Kaksikon aiempi esitys Babylon – klovni vallankahvassa (HS✭✭✭✭✭) oli vuoden 2018 teatteritapaus.

RÉvolution kääntää klovnien välisen valta-asetelman päälaelleen. Aiemmassa kaksikon teoksessa Babylon – klovni vallankahvassa palvelijana toiminut Ré haluaa nyt ottaa ohjat omiin käsiinsä ja astua näyttämön keskipisteeksi. Babylonin on tyydyttävä hänelle epätyypilliseen sivurooliin Rén avustajana ja esityksen järjestäjänä.

Esityksessä pohditaan vallan jakautumista arkisella ja henkilökohtaisella tasolla. Kenellä on valta tehdä näkymättömästä näkyvä, tai näkyvästä näkymätön? RÉvolutionissa punnitaan myös hiljaisuuden ja kuuntelemisen voima. Esitystä rytmittää dj:n ja musiikkituottajan urasta haaveilevan Rén lempimusiikki. "


Tekijäloota: 

Työryhmä:

Näyttämöllä: Hanna Seppä ja Minna Puolanto

Ohjaus: Niina Sillanpää

Käsikirjoitus: Minna Puolanto, Hanna Seppä, Niina Sillanpää

Esitysdramaturgia: Minna Puolanto, Hanna Seppä, Niina Sillanpää ja Milja Sarkola

Valo- ja äänisuunnittelu: Juha Tuisku

Pukujen suunnittelu ja valmistaminen: Virve Karoliina Balk

Lavastus: Työryhmä

Valokuvat: Mark Sergeev

Tuotanto: Red Nose Company: Maija Kühn, Inka Virtanen, Minna Puolanto, Hanna Seppä, Tuukka Vasama


Esitys on yhteistuotanto Kanneltalon, Lahden kaupunginteatterin ja Rakastajat-teatterin kanssa.


RÉvolution on itsenäinen jatko-osa teokselle Babylon.

Ikäsuositus aikuisille ja nuorille 13-vuotiaasta ylöspäin.

Kesto: n. 2h sisältää väliajan.







Sosiaalistisesta mediastani:


klo
Tunnisteet: , , , ,

perjantai 5. huhtikuuta 2019

My my, hey hey... kylmiä väreitä kitaroista Juoksuhaudantiellä Stoassa

Mutta pitäisikö miehellä olla oikeus saada perheensä takaisin? Mainio, elävä, itseironinen ja seksikäs toteutus matineassa 06.03.2019. Red Nose Companyn Mike ja Zin polttopisteessä. Stoan kulttuurikeskuksessa oli iistimpää juoksua yli hautojen. Eikun juoksuhaudantiehän soli. Harrastan kulttuurimatkustelua eli eettistä matkaamista, koska syön kasviksia, käytän julkisia ja nautin taiteesta. Näytelmät ja esitykset tulevat, kiertävät myös lähiöihin, jossa voi olla hyvinkin edullisia lipunhintoja... lähimatkailu ja lähiömatkailu, Lähiöhelvetti -häsää olen käyttänyt ironisesti kun kuvaan, valokuvaan lähiössä joutsenia ja luonnonrauhaa, suojeltuja kohteita, linnoituksia, luolia, mutta myös graffiteja ja vilkasta kulttuurielämää. Ostarin keskellä on kulttuurikeskus, hyvinkin virkeä sellainen. Pidetään siitä myös huolta! Turhaan tästä enöö kirjoitan, kaikki ne tietää, että mainioita ovat, kiertueet vain pohjoiseenkin Suomeen! Nyt keitän puuroa.

RED NOSE COMPANY & TEATTERI QUO VADIS esittävät, ja voi jee miten esittävätkin. ohjaus: Otso Kautto.  Mike (Tuukka Vasama) ja Zin (Timo Ruuskanen) vetävät kaikki roolit. Hyvä niin.

Kuva Red Nozse Companyn sivulta, kuvaaja Jouko Siro

Kuva Red Nozse Companyn sivulta, kuvaaja Tero Ahonen

My my, hey hey... kylmiä väreitä kitaroista Juoksuhaudantiellä Stoassa





Tärähtänyttä 3D:tä ja jatkettua todellisuutta:
Sosialistisessa mediassani:





Henkilön Satu Ylävaara (@satuylavaaraphotography) jakama julkaisu


klo
Tunnisteet: , , , , , ,

TRENCH ROAD näytelmän englanninkielinen ensi-ilta oli eilen Caisassa, huraa Red Nose Komppania

Pikatuomio: Hyvä. Mene ihmeessä katsomaan Caisaan. TRENCH ROAD näytelmä oli epävarman ja kielen äärellä: hauskaa, [samais]tuttavaa. eilen Caisassa, kulttuurikeskus Caisassa 04.04.2019. Enskari englanninkielinen mäni hyvin. Red Nose Company pistooasi sumpit - eikä mtn sormustimenkokoisia kuppeja. Herkimpiä kieliä soiteltiin ( REM, Bowie). Ja Repe oli erityisen maaliskuisissa tunnelmissa. Juoksuhaudantie oli alkuperäinen näytelmä, perustuen jostain syystä Suomen silloiseen myydyimpään kirjaan jonka kirjoitti Kari Hotakainen. Nopsaan kerrotaan mikä on rintamamiestalo ja miksi. En ole varma, ymmärsivätkö kaikki kotirintamamiehen, mutta mainiosti selitettiin myös, miksi suomenkielessä yks sana tai yhdyssana voi merkata niin paljon ja monta asiaa...

Mike ja Zin pärjää hyvin ekassa englanninkielizess esityksessä TRENCH ROAD (juoksuhaudantie) Caisassa jossa Johnny Cashin Ring of fire yhistyy Lucifer-grilliin jota kotirintamamies haluis käyttää perheen kera rintamamiestalos, mut vaimo toivottaa Helvettiin.

Tuli kyti läpi esityksen, mutta miks pitäisi palaa käppyräks eikä haihtua vaan.. Tänään on kulunut 25 vuotta Kurt Cobainin poismenosta, ja tuo lause ~ It's better burn that fade way ~ oli Kurtin itsemurhaviestissä.

Se oli Neil Youngin piisistä, hei hei ( Hey Hey, My My ). Tähän olisi mojovasti sopinut Youngin There´s a mansion on the hill, muttei sitä vieläkään soitettu, pahus. Koska rintamiestaloja ei ole rakennettu goottilaisen möen huipulle, vaan tasaselle maalle, rauhalliselle maalle, jossa on solidaarista, katsella pikkulintuja ja ajella ruohonleikkurilla.

Vai oliko se tuosta piisistä, jossa lauletaan:
" It's better to burn out 'cause rust never sleeps "

No. Samalla levyllä on kaksi versioita (Out of the Blue ja Into the Black), joista toisesta Kurt otti sitaattinsa. Viimeisen.

Neil Young: My My, Hey Hey (Out Of The Blue), (älppäriltä Rust Never Sleeps, 1979) :

" My my, hey hey
Rock and roll is here to stay
It’s better to burn out
Than to fade away
My my, hey hey. "

Ja tuo rujo versio oli kai siirtymä punkista grungeen. Osaltaan. Vuosi oli 1979. Kaiken ei tarvitse olla siloteltua. Tuotettua. Radiohittiä, myyvää shittiä. Vaikka toisaalta Rollarit olivat jossain Karibialla "studiossa" ja hioivat mm raitoja kuukausia. Mutta palaan asiaan.

Vielä tänään Mike ja Zin: TRENCH ROAD, Juoksuhaudantie kulttuurikeskus Caisassa. kulttuurikeskus Caisassa, suosittelen, eilen oli mainio, tempoileva ja improileva englanninkielinen ensi-ilta. Kyseenalaistetaan Kurt Cobainin lainaama It's better burn... than fade away. Tarkemmin "It's better to burn out than to fade away"

Miltä näyttäisi tämä näytelmä leirinuotiolla, yöllä, jossain vaikka Andaluciassa. Tai vaikka luolassa, jossa on jo kalliomaalauksia, millainen akustiikka olisi. Olisimmeko Platonin luolassa, jonkun ytimessä. Miten jakaa tarinoita.

Mike ja Zin pistävät hienon shown, ja tässä ensimmäisessä englanninkielisessä esityksessä oli hienoja epävarmuuden ja mittaamattomuuden hetkiä, kun ei muistettu, tai osattu, oikeita englanninkielisiä ilmaisuja, tai muuten vain repeilyä / Repeilyä.

Suomessakin on niin synkät tilastot naisten kokemasta väkivallasta että naurattaako Juoksuhaudantie ( trench road ) joka alkaa miehen tekemällä nyrkiniskulla.

Tai näytelmä alkaa laululla, Johnny Cashin Ring of firellä, joka yhistyy julkan siis mainosjulisteen Lucifer-grilliin, jota väkivaltaisen teon tehnyt ja sitä katuva mies haluaisi käyttää grillatessa yhdessä perheen kanssa.

Voiko väkivallan antaa anteeksi. Lasketaanko vain fyysinen väkivalta.

Saako mies perheensä takaisin, saako sitä edes toivoa. Lucifer-grilli yhdistyy myös kohtaan jossa nainen toivottaa miehen alimpaan Helvettiin. Saako miehellä ( kotirintamamies ) olla unelma uudesta ihanasta kodista ( rintamamiestalo ). Taidan tietää mitä taloa tarkoitetaan, siinä lähellä oli huoltsika jonka seinässä oli Lemmyn laatta. Taidan mennä kuvaamaan sinne joskus.

häsäilläänks #kulttuurikeskusCaisa, #rednosecompany, #Juoksuhaudantie, #trenchroad







sosialistisessa mediassani:


asiaan liittyvät tai liittymättömät
liikuttavat piisit ja tunnelmat, klovnin suru:











TRENCH ROAD näytelmä oli epävarman ja kielen äärellä: hauskaa, samaistuttavaa. eilen Caisassa, kulttuurikeskus Caisassa. @caisahelsinki #kulttuurikeskusCaisa 04.04.2019. Enskari englanninkielinen mäni hyvin. @rednosefi pistooasi sumpit - eikä mtn sormustimenkokoisia kuppeja. Herkimpiä kieliä soiteltiin ( REM, Bowie). Ja Repe oli erityisen maaliskuisissa tunnelmissa. Tuli kyti läpi esityksen 🔥 mutta miks pitäisi palaa käppyräks eikä haihtua vaan.. Tänään on kulunut 25 vuotta Kurt Cobainin poismenosta, ja tuo lause ~ It's better burn that fade way ~ oli Kurtin itsemurhaviestissä. Mike ja Zin pistävät hienon shown, ja tässä ensimmäisessä englanninkielisessä esityksessä oli hienoja epävarmuuden ja mittaamattomuuden hetkiä, kun ei muistettu oikeita englanninkielisiä ilmaisuja, tai muuten vain repeilyä / Repeilyä. Suomessakin on niin synkät tilastot naisten kokemasta väkivallasta että naurattaako #Juoksuhaudantie #trenchroad joka alkaa miehen tekemällä nyrkiniskulla. Tai näytelmä alkaa laululla, Johnny Cashin Ring of firellä, joka yhistyy julkan siis mainosjulisteen Lucifer-grilliin, jota väkivaltaisen teon tehnyt ja sitä katuva mies haluaisi käyttää grillatessa yhdessä perheen kanssa. Voiko väkivallan antaa anteeksi. Lasketaanko vain fyysinen väkivalta. Saako mies perheensä takaisin, saako sitä edes toivoa. Lucifer-grilli yhdistyy myös kohtaan jossa nainen toivottaa miehen alimpaan Helvettiin. Saako miehellä #kotirintamamies olla unelma uudesta ihanasta kodista #rintamamiestalo. Taidan tietää mitä taloa tarkoitetaan, siinä lähellä oli huoltsika jonka seinässä oli Lemmyn laatta. #rednosefi #RedNoseCompany #mikejazin #zinjamike #teatterinlumoa #teatterinlumoa2019 #teatterissa #teatteri #theater #theatre #perfect. #klovneria #miimi #komedia #actorsofFinland #finnishplays #theatresofFinland #theaterphotography #theaterposter #theatreposter #theateradvert #theatreposters.
Henkilön Satu Ylävaara (@satuylavaaraphotography) jakama julkaisu

klo
Tunnisteet: , , , , , , , , , , ,
Tilaa: Blogitekstit (Atom)