Teatterin lumoa - kuvallinen teatteriblogini

Teatterin lumoa - Satu Ylävaaran kuvallinen teatteriblogi
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kansallisteatterin syyskauden avajaiset 2019. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kansallisteatterin syyskauden avajaiset 2019. Näytä kaikki tekstit

lauantai 4. tammikuuta 2020

Maria Kuusiluoman taiteilijajuhlan kunniaksi Tsehovin Lokki Kansallisteatterin näytäntökauden avajaisissa

14.8. Maria Kuusiluoman taiteilijajuhlan kunniaksi Tsehovin Lokki Kansallisteatterin näytäntökauden avajaisissa. Tsehovin Lokki-näytelmässä on oikeastaan kaikki: rakkaus, pettymys, vanhojen kaavojen kaataminen taiteessa, kipu, naisnäyttelijän uran lyhyys ja kapeus, mammanpojan itsenäistyminen, ehkä, ja sitten vielä lottoarvonta. Millainen Kansiksen versio on, saamme nähdä, kokea syssyllä. No sain kokea sen. Useasti! Tiuhaan! Erityisen hieno on näytelmän juliste, josta välittyy näytelmän eri-ikäisten, lihallisten hahmojen tuska, toivo ja kaipaus

Avoimin sylin, ja tyhjennetyin lompakoin kohti uutta teatterisyksyä Kansallisteatterin avajaisissa 14.8. Pääosassa Homo Sapiens, lavalla myös muita eläimiä. Kuten Lokki. Ihmisen vastuu taiteessa, kulutuksessa ja tiedonjaossa. Ihmisen ääni ja Kauppamatkustajan kuolema.

Maria Kuusiluoma Irina Arkadina:n roolissa. Veistoksellinen, upea diiva, naisnäyttelijä joka pelkää uransa ja elantonsa loppuvan, huono, kylmä äiti, avantgarden ja dekadentin taiteen vastustaja vai nainen, joka hajoaa, ehkä 

Vesa Vierikko on Pjotr Nikolajevitš Sorin, rouva Arkadinan veli, vanha leppoisa mies, joka suree, ettei saanut romaani julkaistuksi, eikä ees kosittu

Jussi Lehtonen on Boris Aleksejevitš Trigorin, itsekäs rakastaja, egoistinen kirjailija, siipeilijä 





sosialistisessa mediassani:


Alina pisti silmään jo syyskauden avajaisissa Kansallisteatterissa 14.8.

14.08.2019 oli vuorossa syyskauren avajaiset Kansallisteatterissa. Näytelmä nimeltä Alina pisti silmään jo syyskauden avajaisissa. Hyvästi. Eli hyvällä tavalla. Siinä oli jotain venäläistä satua, modernia, julmaa, toivorikasta, pettävää, taidetta. Tämän olisin halunnut nähdä uudellen. Todella. Harmi, ettei kiinnostavimmille näytelmille ole useampia esityksiä. By © Satu Ylavaara Photography 2019:

Anna Valpuri ja Pirjo Lonka

© Satu Ylavaara Photography 2019

26.08. teatterissa esikatselussa Elli Salon kirjoittama valkoisen minimalistinen Alina, jossa sisarrakkaus ei ollut Game of Thronesista. Onko empatia aina hyvä asia riippuvuudessa. Onko itsensä uhraaminen addiktia paapomisessa vain marttiutta? Erinomaiset näyttelijät. Teatterijuliste Omapohjassa akkunasa näytti tältä:

Seuraavana pänä eli 26.08. meilloli bloggariklubi, jonka jälkeen mentiin katsomaan näytelmä Alina tuolla Omapohjassa, Kansallisteatterissa. Tuolloin teatterissa esikatselussa Elli Salon kirjoittama valkoisen minimalistinen Alina, jossa sisarrakkaus ei ollut Game of Thronesista. Onko empatia aina hyvä asia riippuvuudessa. Onko itsensä uhraaminen addiktia paapomisessa vain marttiutta? Erinomaiset näyttelijät: Pirjo Lonka, Pyry Nikkilä ja Anna Valpuri. Alina oli teoksen niin vahva, ja hauras, kuin valkoista keramiikkaa taidenäyttelyssä. Ei mautonta vääräsilmäistä porsliinikissanluikkua, vaan abrstarktimpaa suurta patsasta, valoineen ja varjoineen. Tämän olisin halunnut nähdä uudellen. Todella. Harmi, ettei kiinnostavimmille näytelmille ole useampia esityksiä.