Teatterin lumoa : teatterin syyskauden avajaiset

Näytetään tekstit, joissa on tunniste teatterin syyskauden avajaiset. Näytä kaikki tekstit

lauantai 4. tammikuuta 2020

Alina pisti silmään jo syyskauden avajaisissa Kansallisteatterissa 14.8.

14.08.2019 oli vuorossa syyskauren avajaiset Kansallisteatterissa. Näytelmä nimeltä Alina pisti silmään jo syyskauden avajaisissa. Hyvästi. Eli hyvällä tavalla. Siinä oli jotain venäläistä satua, modernia, julmaa, toivorikasta, pettävää, taidetta. Tämän olisin halunnut nähdä uudellen. Todella. Harmi, ettei kiinnostavimmille näytelmille ole useampia esityksiä. By © Satu Ylavaara Photography 2019:

Anna Valpuri ja Pirjo Lonka

26.08. teatterissa esikatselussa Elli Salon kirjoittama valkoisen minimalistinen Alina, jossa sisarrakkaus ei ollut Game of Thronesista. Onko empatia aina hyvä asia riippuvuudessa. Onko itsensä uhraaminen addiktia paapomisessa vain marttiutta? Erinomaiset näyttelijät. Teatterijuliste Omapohjassa akkunasa näytti tältä:

Seuraavana pänä eli 26.08. meilloli bloggariklubi, jonka jälkeen mentiin katsomaan näytelmä Alina tuolla Omapohjassa, Kansallisteatterissa. Tuolloin teatterissa esikatselussa Elli Salon kirjoittama valkoisen minimalistinen Alina, jossa sisarrakkaus ei ollut Game of Thronesista. Onko empatia aina hyvä asia riippuvuudessa. Onko itsensä uhraaminen addiktia paapomisessa vain marttiutta? Erinomaiset näyttelijät: Pirjo Lonka, Pyry Nikkilä ja Anna Valpuri. Alina oli teoksen niin vahva, ja hauras, kuin valkoista keramiikkaa taidenäyttelyssä. Ei mautonta vääräsilmäistä porsliinikissanluikkua, vaan abrstarktimpaa suurta patsasta, valoineen ja varjoineen. Tämän olisin halunnut nähdä uudellen. Todella. Harmi, ettei kiinnostavimmille näytelmille ole useampia esityksiä.